Venäjän pykäläviidakko kasvaa ja samalla myös tankkarin ahdinko. Oman mausteensa tankkaamisen maailmaan tuo myös uusi bensiini E10. Kuinka moni onkaan pään tyynyyn painaessaan pohtinut tämän uuden bensiinin saatavuutta Venäjällä. Unettomuutta on aiheuttanut myös huoli siitä, että jos tätä uutta bensiiniä ei Venäjältä saa, niin saako silti tuoda ns. vanhaa ysivitosta kanisterissa sellaiset 12-14 litraa.
Kyllä ärsyttää. Kun tietää että naapuri samalta kadulta tuo toisinaan jerrykannun täynnä menovettä. Itse ei viitsi moista riskiä ottaa. Onhan sitä käynyt mielessä laittaa pieneen paperilappuun naapurin auton rekisterinumero ja ojentaa se passin välissä Venäjän tullille. Lapulla voisi seistä tikkukirjaimilla lisäksi että gasolin huligaan.
Viime ajat ovat olleet kovia. Venäjä on rajoittanut bensiinin viennin 10:een litraa, mutta kannuun tottakai tankataan muutama litra enemmän. Ja jos kysellään niin aina voidaan syyttää sitä perkeleen tyttöä joka tankkasi vaikka varta vasten sanoin että kymmenen litraa tolka. Norttia ei ole saanut rajakaupasta aikoihin, aihe onkin ollut jäänmurtajana huoltamon kahvipöydässä tuttujen tankkareiden kesken. Ei vieläkään, sanoo tuttu tankkari ja nojaa mietteliäänä käteensä. Yhdessä pohditaan että mikä tämän kestämättömän tilanteen on aiheuttanut. Päädytään yhdessä johonkin toimitusongelmaan.
Kauas kesti? Huikkaa tuttu tankkari pöydän ohittaessaan. Aletaan pöytäseurassa kiroilla sitä miksi meitä Suomalaisia matkailijoita syrjitään jonoissa ja keskustellaan miten asia pitäisi olla. Jälleen päädytään siihen että kaikille tasapuolinen. Jokainen hörppää tyytyväisenä kahvikupistaan.
Tankkaaminen ei ole mikään harrastus. Se on elämäntapa. Kun bensamittari näyttää puolen välin kohdalla, niin täytyy alkaa mielessään katsella sopivaa päivää tankkaamiseen. Se ei tosin ole niin yksinkertaista. Mikä tahansa päivä ei käy. On pidettävä mielessä jonotilanteet, juhlapäivät, ja muut pakolliset omat menot jos siis sellaisia on. Moni tankkari on kolauttanut kirveensä kiveen kun on rynnännyt suunnittelematta jonon päähän katsomatta lainkaan onko Venäläisillä jälleen joku juhlapäivä. Muita tankkareita sellainen naurattaa. Siperia opettaa, lohkaisee joku.
Viereisessä pöydässä istuu yksi jonka tiedetään käyneen jo 15 vuotta tankilla. Se on hierarkiassa ylempänä. Usein joku tarjoaa sille kahvit. Alin kasti on nämä uudet monnit jotka tukkivat koko jonon kun eivät saatana ole osanneet täyttää edes perkele lappuja oikein. Kyllä kuuluu jonosta kuittailua. Moni pysyy vaiti, mutta katsoo närkästyneenä uutta tulokasta, joka vielä oppii paikkansa tankkareiden maailmassa.
Kyllä ärsyttää. Kun tietää että naapuri samalta kadulta tuo toisinaan jerrykannun täynnä menovettä. Itse ei viitsi moista riskiä ottaa. Onhan sitä käynyt mielessä laittaa pieneen paperilappuun naapurin auton rekisterinumero ja ojentaa se passin välissä Venäjän tullille. Lapulla voisi seistä tikkukirjaimilla lisäksi että gasolin huligaan.
Viime ajat ovat olleet kovia. Venäjä on rajoittanut bensiinin viennin 10:een litraa, mutta kannuun tottakai tankataan muutama litra enemmän. Ja jos kysellään niin aina voidaan syyttää sitä perkeleen tyttöä joka tankkasi vaikka varta vasten sanoin että kymmenen litraa tolka. Norttia ei ole saanut rajakaupasta aikoihin, aihe onkin ollut jäänmurtajana huoltamon kahvipöydässä tuttujen tankkareiden kesken. Ei vieläkään, sanoo tuttu tankkari ja nojaa mietteliäänä käteensä. Yhdessä pohditaan että mikä tämän kestämättömän tilanteen on aiheuttanut. Päädytään yhdessä johonkin toimitusongelmaan.
Kauas kesti? Huikkaa tuttu tankkari pöydän ohittaessaan. Aletaan pöytäseurassa kiroilla sitä miksi meitä Suomalaisia matkailijoita syrjitään jonoissa ja keskustellaan miten asia pitäisi olla. Jälleen päädytään siihen että kaikille tasapuolinen. Jokainen hörppää tyytyväisenä kahvikupistaan.
Tankkaaminen ei ole mikään harrastus. Se on elämäntapa. Kun bensamittari näyttää puolen välin kohdalla, niin täytyy alkaa mielessään katsella sopivaa päivää tankkaamiseen. Se ei tosin ole niin yksinkertaista. Mikä tahansa päivä ei käy. On pidettävä mielessä jonotilanteet, juhlapäivät, ja muut pakolliset omat menot jos siis sellaisia on. Moni tankkari on kolauttanut kirveensä kiveen kun on rynnännyt suunnittelematta jonon päähän katsomatta lainkaan onko Venäläisillä jälleen joku juhlapäivä. Muita tankkareita sellainen naurattaa. Siperia opettaa, lohkaisee joku.
Viereisessä pöydässä istuu yksi jonka tiedetään käyneen jo 15 vuotta tankilla. Se on hierarkiassa ylempänä. Usein joku tarjoaa sille kahvit. Alin kasti on nämä uudet monnit jotka tukkivat koko jonon kun eivät saatana ole osanneet täyttää edes perkele lappuja oikein. Kyllä kuuluu jonosta kuittailua. Moni pysyy vaiti, mutta katsoo närkästyneenä uutta tulokasta, joka vielä oppii paikkansa tankkareiden maailmassa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi meitä, monia muita ei voi.
Kiitos kevyestä välipalasta tänne kolkon ankaraan ja armottomaan köyhien himotankkaajien maailmaan. Samat on tunnelmat, valopikkuna on myös kahvihetki sitten tankattua rajan takana, ja joskun hieman etenpänäkin.
Mutta montako Venäjän visiittiä vaaditaan, että päästään jo tankkaajien kuningasluokkaan? 200, 500, 1000 vai jotain muuta?
että kyllä tonnin rajasta jo varakreivinvirka tulla pittää mutta ei se mikään vielä oo tositankkarien rinnalla.
Kyllä tankkarin määrittelyssä on tärkeää, että "tankkari perheensä elättää", käy tankkaamassa puolison, anoppinsa, vanhempiensa ja lastensakin autot. Tietysti tankkarin elämä helpottuu, jos ruokittavia autoja on lähipiirissä vähemmän. Poikamiestankkaajat pääsevät helpoimmalla. Ja tietysti tupakassa myös pitää perhe pitää siinä samalla. Kyllä tankkaaja on epäonnistunut silloin, jos ei pysty perheensä autokantaa pitämään ajossa Venäjän pensiinillä ja diiselillä. Tämän rinnalla on jo triviaalia, montako tankkauskertaa tankkaajalla on Venäjän maalta.
Tositankkaajalle riittää puolen vuoden viisumi kun siinä ajassa tulee passikin täyteen.
Tankkaajat voisivat perustaa kansanliikkeen ja muuttaa Venäjälle bensapyttyjen viereen. Ei tarviis rampata rajalla. Tuskin kukaan jäisi ikävöimään.
tankkareita ensinkään? :D
Kyllähän moni venäjää solkkaa, mutta se vasta venäjää osaa, joka puhuu kädet taskussa. Siinä on yksi oikean pensamiehen (ennenvanhaan hevosmiehen, Pietarissa asioivan halkokauppiaan) tunnusmerkki.
Ajat muuttuu, entäs me?
ainakin imatran raja-aseman rajavartija tankkasi viime kesäkuussa bensaa kanisteriin,vaikka oli dieselautolla! Unohtuiko tulliohjeet matkustajille?
Saahan sitä tuoda bensaa diesel autossa venäjältä suomeen kunhan maksaa siitä verot. Jää silti halvemmaksi kuin suomessa.
10litran sääntö suomessa koskaa vain verottoman tuonnin osuutta. Enemmänkin saa tuoda ja myös eri polttoainetta kuin alla oleva auto käyttää kunhan sen maksaa tullissa omatoimisesti ilman eri kehoitusta.
Itse olen ravannut tankilla montakertaa ja ollaa nukuttu pakkasessa autossa ja yms ja kaikki rajat ollaan eteläkarjalassa käyty läpi :) mutta kerran olen joutunut palaamaan takaisin venäjälle kun rus tullimiehet katsoivat että jerryssä olikii enemmä ku 10 l bensaa joten ei auttanut ku avata korkki ja yrittää tunkee "ylimääräne" bensa tankkiin :)