Äitini käyttäytymisessä on paljon narsistisia piirteitä, en nyt häntä ehkä ihan narsistiksi kuitenkaan luiokittelisi. Hän katsoo oikeudekseen sanoa mitä sylki suuhun tuo, usein tuntuu että hänellä ei ole minkäänlaista suodatinta siihen mitä ja milloin hän sanoo. Tämä tietenkin perheen kesken, muita hän kyllä jaksaa mielistellä. Olen jo keski-ikäinen ja perheellinen ja katson oikeudekseni elää kuten parhaaksi näen. Arvostelu ja muiden asioiden kommentointi eivät lopu, vaikka itse olen sanonut että "nämä asiat eivät kuulu sinulle". Ja vikahan ei tietenkään ole hänen käyttäytymisessään, vaan meissä muissa, kun emme ymmärrä ottaa hänen viisautensa hedelmiä kiitollisuudella vastaan. Hän ei omasta mielestään loukkaa ketään, vaan vika on meissä muissa, selityksenä mm.
1) Minähän VAIN sanoin, ei siitä voi loukkaantua
2) Olet liian herkkänahkainen, et kestä palautetta
3) En ole koskaan sanonut niin
4) Sinusta vain tuntuu tämä ikävältä, koska olet kiukkuinen/väsynyt
5) Sinä et nyt ymmärrä tätä asiaa, minä tiedän mikä on oikein
Minullakin kesti aika kauan, ennen kuin ymmärsin yhdistää nämä em. ja muut luonteenpiirteet narsistiseen käyttäytymiseen. Olen todennut, kuten moni muukin täällä, että vastaan sanomisesta ei ole hyötyä. Olenkin ottanut etäisyyttä äitiini, en keskustele enää hänen kanssaan mistään. Viestittelemme vain teksitviesteillä. Lasten takia pidän häneen kuitenkin yhteyttä, mummi on kuitenkin tärkeä ihminen jälkikasvulle.
Olen toki elämäni aikana tavannut pahempiakin tapauksia, taidan vetää narsisteja puoleeni. Sen verran ovat tuntosarvet kasvaneet elämän aikana, että nuo tyypit haistaa jo kaukaa enkä päästä heitä lähelle.
Omassa narsismissa on ihan tarpeeksi, kun koitan kasvaa niistä piirteistä ulos :)
1) Minähän VAIN sanoin, ei siitä voi loukkaantua
2) Olet liian herkkänahkainen, et kestä palautetta
3) En ole koskaan sanonut niin
4) Sinusta vain tuntuu tämä ikävältä, koska olet kiukkuinen/väsynyt
5) Sinä et nyt ymmärrä tätä asiaa, minä tiedän mikä on oikein
Minullakin kesti aika kauan, ennen kuin ymmärsin yhdistää nämä em. ja muut luonteenpiirteet narsistiseen käyttäytymiseen. Olen todennut, kuten moni muukin täällä, että vastaan sanomisesta ei ole hyötyä. Olenkin ottanut etäisyyttä äitiini, en keskustele enää hänen kanssaan mistään. Viestittelemme vain teksitviesteillä. Lasten takia pidän häneen kuitenkin yhteyttä, mummi on kuitenkin tärkeä ihminen jälkikasvulle.
Olen toki elämäni aikana tavannut pahempiakin tapauksia, taidan vetää narsisteja puoleeni. Sen verran ovat tuntosarvet kasvaneet elämän aikana, että nuo tyypit haistaa jo kaukaa enkä päästä heitä lähelle.
Omassa narsismissa on ihan tarpeeksi, kun koitan kasvaa niistä piirteistä ulos :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Äiti/lapsi-suhteet on monimutkaisia. Äiti, auktoriteetti, jumala, elämänantaja. Äiteissä on sitä vikaa, ettei ne hokaa aina että poikaset on aikuisia. Anopit ne vasta kamalia onkin ;-)
Tiedostat oman narsismisi olemassaolon? Oho, sitä ei moni täällä myönnä! Nostan piippolakkiani arvostuksesta! :)
Jestas, olenkohan mä tuollainen!!,..ihan sylki nousi taas suuhun, kun teki mieleni sanoa jotain, mutta taidanpa olla hiljaa, luulevat minua mokomat vielä täällä norsuksi, hmm.... eikä kun narskuksi :))
Kiitos kommenteista :)
ja vielä yksi jäikin puuttumaan:
6) Jos satuit loukkaantumaan, sinun täytyy päästä asian yli/ihmisellä pitää olla kykyä anteeksiantoon.
Joopa joo, mutta mulla mitta tuli täyteen kaikkeen tähän aliarvostukseen, vähättelyyn, kommentoitiin, uteluun, pilkkaamiseen jne. Ja rajan vetämisestä huolimatta hän koittaa luikerrella takaisin jos ei ole tarkkana. Ja äitini ei ole kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä, voin vain (onneksi) kuvitella millaista on koittaa päästä irti noista pahemmista narsisteita.
No tuosta oman narsismin tunnustamisesta, se on onneksi vain pieni osa mun persoonallisuutta. Suurin osa minusta on ylikilttiä suorittajaa, mutta se narsistinenkin puoli kyllä löytyy (kuten meistä kaikista). Eihän tuo omena niin kauhean kauaksi ole puusta pudonnut :)
Näinhän se meillä kaikilla menee. Jokaisella on valta muuttaa omaa käyttäytymistään. Toisiahan emme voi muuttaa ... maksimissaan voi tehdä juurikin tuon, mitä sanoit, ottaa etäisyyttä ja muuttaa omaa asennoitumista toisiin.
Ja mitä tulee omppuun, osa saattaa vieriä sopivassa kasvuympäristössä kovinkin kauaksi siitä puusta ;)
mietikää te. Minulla on yksi ajatus: äiti. Hiphei :)
=)