Olen itse liittynyt Luterilaiseen kirkkoon vasta noin vuosi sitten. Aikoinaan erosin koska koin, että kirkko ei toiminut niiden arvojen mukaan, mitä itse hahmotin Jeesuksen sanoman olevan. Kaikkein ylimpänä on oltava rakkaus, niin kuin Jeesus sen Raamatun mukaan on ilmoittanut. Hämmentävän vähän kirkko kiinnitti tähän huomiota ja aika meni oppiriitojen kanssa painiskellessa.
Vähäosaisilla tulee olla puolestapuhuja, kaikilla kärsivillä ja etsivillä tulee olla paikka, mihin hän voi tulla. Kirkot ovat liian sitoutuneita maalliseen valtaan joten ne väkisinkin osallistuivat politiikkaan. Miksi kirkko ei voi osallistua yhteisten asioiden hoitoon? Puolueista sitoutumaton politiikka vaatii selkärankaa, on helppoa mennä sinne, missä raha puhuu.
Olen ollut hämmästynyt siitä että Luterilainen kirkko onkin kehittynyt eteenpäin. Sen ovet tulee olla laveat ja sen piiriin pitää olla mahdollisuus tulla, vaikka oma käsitys uskonnosta ei ihan samaa olisikaan. Mielestäni nyt ollaan onnituttu siinä, että kirkon huomaan voi tulla kaikenlaiset ja voi löytää sen oman tavan eri suuntauksista.
Samoin että voidaan keskustella avoimesti eri näkemyksistä ja käsityksistä. Toki ymmärrän heitä, joille turvaa tuo muuttamattomuus ja jäykkyys. Siitä herääkin kysymys, minkä tulee tuoda turvallisuutta ja mitä se oikeastaan on?
Ainoa asia mihin olen pettynyt kirkossa, on näiden tiukkojen ja periaatteellisten keskustelujen ja opetusten puute. Siinä mielessä ihailen mm. Jehovan Todistajia, joilla on aikaa ja viitseliäisyyttä tulla vaikka kotiin keskustelemaan. Tämän lisäksi heillä on tietoa monipuolisesti uskon asioista. Miksi ei Luterilaisen kirkon keskuudessa voisi olla näitä lähettiläitä jotka ovat perehtyneitä ajan haasteisiin sekä teologisesti päteviin väittelyihin?
Kuten varmaan monesta ketjusta huomaa, jo perustiedot ovat aika vähäisiä. Harva on niitä ajatellut koska ei ole käsitteitä ja tietoa, kuinka käsitellä koko uskon asiaa saati mitä uskonnot pitävät sisällään. Jotain on mennyt perusteellisesti pieleen. Onko se koulutuksessa, lasten opetuksessa tai pappien vai ihan julkisissa keskusteluissa. Kiitän tämän palstan avaamisesta, se oli iso askel. Voisiko olla, että tätä linjaa jatkettaisiin?
Jos oma usko on vahva, ei se pelästy vastaväitteistä tai kyseenalaistamisesta. Toisaalta pitää ymmärtää että vaikka minun kaltaisiani etsijöitä on nyt enemmän kuin koskaan. He etsivät sitä omaa paikkaansa ja ”kotiaan”. Enää ei riitä perinteiset vastaukset vaan on oltava valmis pohtimaan, antamaan vaihtoehtoja tai uskaltauduttava rikkomaan perinteiset rajat ja käsitykset.
Kirkkojen tulee olla valmiitä että nyt ihmiset etsivät jotain muuta kuin aiemmin. Nyt eletään arvojen ”tavaratalossa”. Kyse on ihan perusasioista. Miksi minun pitäisi valita juuri teidän kirkkonne ja teidän tapanne uskoa. Mitä minä siitä saan? Luterilaista kirkkoa seuraa se hyvin vanhakantainen ja tuomitseva usko, mitä aikoinaan koulussa opetettiin.
Vai vieläkö kirkko kiehnää oppiriidoissa kuten ennenkin?
Vähäosaisilla tulee olla puolestapuhuja, kaikilla kärsivillä ja etsivillä tulee olla paikka, mihin hän voi tulla. Kirkot ovat liian sitoutuneita maalliseen valtaan joten ne väkisinkin osallistuivat politiikkaan. Miksi kirkko ei voi osallistua yhteisten asioiden hoitoon? Puolueista sitoutumaton politiikka vaatii selkärankaa, on helppoa mennä sinne, missä raha puhuu.
Olen ollut hämmästynyt siitä että Luterilainen kirkko onkin kehittynyt eteenpäin. Sen ovet tulee olla laveat ja sen piiriin pitää olla mahdollisuus tulla, vaikka oma käsitys uskonnosta ei ihan samaa olisikaan. Mielestäni nyt ollaan onnituttu siinä, että kirkon huomaan voi tulla kaikenlaiset ja voi löytää sen oman tavan eri suuntauksista.
Samoin että voidaan keskustella avoimesti eri näkemyksistä ja käsityksistä. Toki ymmärrän heitä, joille turvaa tuo muuttamattomuus ja jäykkyys. Siitä herääkin kysymys, minkä tulee tuoda turvallisuutta ja mitä se oikeastaan on?
Ainoa asia mihin olen pettynyt kirkossa, on näiden tiukkojen ja periaatteellisten keskustelujen ja opetusten puute. Siinä mielessä ihailen mm. Jehovan Todistajia, joilla on aikaa ja viitseliäisyyttä tulla vaikka kotiin keskustelemaan. Tämän lisäksi heillä on tietoa monipuolisesti uskon asioista. Miksi ei Luterilaisen kirkon keskuudessa voisi olla näitä lähettiläitä jotka ovat perehtyneitä ajan haasteisiin sekä teologisesti päteviin väittelyihin?
Kuten varmaan monesta ketjusta huomaa, jo perustiedot ovat aika vähäisiä. Harva on niitä ajatellut koska ei ole käsitteitä ja tietoa, kuinka käsitellä koko uskon asiaa saati mitä uskonnot pitävät sisällään. Jotain on mennyt perusteellisesti pieleen. Onko se koulutuksessa, lasten opetuksessa tai pappien vai ihan julkisissa keskusteluissa. Kiitän tämän palstan avaamisesta, se oli iso askel. Voisiko olla, että tätä linjaa jatkettaisiin?
Jos oma usko on vahva, ei se pelästy vastaväitteistä tai kyseenalaistamisesta. Toisaalta pitää ymmärtää että vaikka minun kaltaisiani etsijöitä on nyt enemmän kuin koskaan. He etsivät sitä omaa paikkaansa ja ”kotiaan”. Enää ei riitä perinteiset vastaukset vaan on oltava valmis pohtimaan, antamaan vaihtoehtoja tai uskaltauduttava rikkomaan perinteiset rajat ja käsitykset.
Kirkkojen tulee olla valmiitä että nyt ihmiset etsivät jotain muuta kuin aiemmin. Nyt eletään arvojen ”tavaratalossa”. Kyse on ihan perusasioista. Miksi minun pitäisi valita juuri teidän kirkkonne ja teidän tapanne uskoa. Mitä minä siitä saan? Luterilaista kirkkoa seuraa se hyvin vanhakantainen ja tuomitseva usko, mitä aikoinaan koulussa opetettiin.
Vai vieläkö kirkko kiehnää oppiriidoissa kuten ennenkin?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.