Haluan apua!

Moi,
kannattaa ottaa siihen terkkariin yhteyttä, ongelma on oikeesti paljon yleisempi ku luulet. Itse "tulin kaapista" ongelmani kanssa vähän päälle vuosi sitten. Terkkarin kanssa katottiin syömiseen rutiinia, säännölliset ruokailuajat nimittäin ehkäisee ahmimista, kun verensokeri ei heittele niin paljon. Itse harrastin myös tuota "viikko ilman herkkuja, vklp yksin kotona ahmimista" ja juuri se itseinhon aiheuttama laihdutuspyrähdys oikeasti ruokkii tätä syömishäiriötä. Ja se syömisen aiheuttama ahdistus ja itseinho. Mä pääsin lopulta terapiaankin asian takia, puhuminen auttaa. Ystäville kannattaa oikeasti puhua asiasta, sä oot niille tärkeä ja kaiken lisäksi seurassa ei tuu ahmittua. Tärkeetä ois myös, että sulla ois elämässä joku juttu, josta sä oikeesti nautit, oli se sitten joku liikuntamuoto tai vaikka maalaaminen.

Koita jaksaa, tartu ongelmaa niskasta ja pyydä apua! Siinä ei oo mitään noloa.

Kynnys on aluksi hyvin suuri, mutta usko: se kynnys kannattaa ylittää. Soita rohkeasti terkkarille ja kerro ongelmastasi. Yksin tällaisesta on vaikea selvitä. Itsellä oli BED yli 3 vuotta ennen kuin edes tajusin, että joku voisi edes auttaa. Haluaisin antaa tähän muutamia vinkkejä, joita varmasti tulette käymään esim. ravitsemusterapeutin kanssa läpi sitten joskus. Nämä ovat sellaisia vinkkejä, jotka ovat ainakin itsellä auttaneet parantumaan etenkin juuri sokeripitoisten herkkujen ahmimisesta pois:

-säännöllinen ateriarytmi lautasmallin mukaan: annostele ruoka selkeästi lautaselle ja syö ruokapöydän äärellä.
-älä osta herkkuja varastoon tai yhtään enempää kuin tarvitset, sillä "tyhjästä on paha nyhjäistä".
-unohda laihdutus ja vaaka hetkeksi (kokovartalopeili myös mielellään). Oikeasti. Anna niitten olla.
-älä kompensoi. Jos sorrut nyt ahmimiseen, älä ota sitä pois muista aterioista: syö ihan normaalisti 3-4h päästä äläkä oksenna tai mene lenkille. Opi siis antamaan itsellesi anteeksi: nyt kävi näin, mutta ei se mitään. Tämä on ehkä vaikeinta, sillä itselleen on niin helppo olla ankara.
-lupaa itsellesi jokin makea herkku joka päivä, ei vain viikonloppuisin, vaan ihan jokainen päivä. Kun tiedät, että sinulla on lupa syödä huomennakin jotain hyvää, et tänään tahdo ahmia ´varastoon´.
-keksi jotain tekemistä. Tee käsitöitä, soita kaverille, lähde ulkoilemaan tai vaikka siivoa. Kunhan vaan et syö tylsyyteen.

Toivotan sinulle stemppiä! Kyllä se siitä, usko pois. Prosessi on vaikea ja suhteellisen hidas, mutta niinhän se on, että hiljaa hyvä tulee. Kuten edellinen kirjoittaja jo totesikin, niin kyse ei ole nolosta asiasta: kyse on vakavasta asiasta.