Ei saa unta ja ahistaa. Kai tämä palsta on vertaistukeakin varten, vaikka tiiän kyllä mitä mitätöintiä ja halveksuntaa tulen tästä saamaan. Huomenna kaduttaa.
Aatteletteko te koskaan te lestadiolaiset vanhemmat, mitä te teette vanhimmalle tyttärellenne kaatamalla koko perhehelvetin taakan hänen niskaansa?
Se ei ollut se vanhin tytär, joka syyttömänä syntyi tähän maailmaan, joka persettä antoi miehelleen ja synnytti yhen kersan liikaa. Eikä se ollut se himokas umpilesta nilkki, joka kerta toisensa jälkeen pisti emäntänsä paksuksi. Se olitte te ITSE. Te ITSE teitte sen helvetin, ja kun ette jaksaneet vastuuta ottaa, niin pistitte sitten taakan sille, joka sitä auliisti yritti kantaa, että jotenkin itse selviäisi.
Te sivulliset - huomatkaa joskus lapsen hätä ja tehkää jotakin - vaikka hätä hukkuisikin viidentoista yhtä ison hädän sekaan.
Aatteletteko te koskaan te lestadiolaiset vanhemmat, mitä te teette vanhimmalle tyttärellenne kaatamalla koko perhehelvetin taakan hänen niskaansa?
Se ei ollut se vanhin tytär, joka syyttömänä syntyi tähän maailmaan, joka persettä antoi miehelleen ja synnytti yhen kersan liikaa. Eikä se ollut se himokas umpilesta nilkki, joka kerta toisensa jälkeen pisti emäntänsä paksuksi. Se olitte te ITSE. Te ITSE teitte sen helvetin, ja kun ette jaksaneet vastuuta ottaa, niin pistitte sitten taakan sille, joka sitä auliisti yritti kantaa, että jotenkin itse selviäisi.
Te sivulliset - huomatkaa joskus lapsen hätä ja tehkää jotakin - vaikka hätä hukkuisikin viidentoista yhtä ison hädän sekaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei
Lapsen ulisi saada olla lapsi, jotta voisi aikanaan iloita omista lapsistaan. Tunnen yhden vuosien takaisen entisen työtoverin tarinan. Silloin nuoren naisen ja avioliitossa elävän. Hän sanoi, että ei koskaan halua yhtäkään lasta. Hän muistaa vain kuinka niitä vauvoja vain tuli ja tuli ja taakka kaatui hänen niskaansa. Kuitenkin jokaisen pitäis saada iloita omasta lapsestaan ja rakentaa omalta osaltaan sukupolvien jatkumoa. Tämä hänenkin tilanteesna on vaikuttanut siihen, että itse pidän katolisen kirkon linjausta varmoista päivistä jaksamisen apuna oikeana linjauksena. Jos lasten ikäväli on yhdyntää rytmittämällä pari kolme vuotta on jaksaminen jo nukuttujen yöunienkin kanssa ihan toista uuden vauvan syntyessä. On valtava ero toisaalta siinä, että ei ole ollenkaan lasta tai on edes se yksi. Sen olen saanut ilokseni todeta kun lapsettomutta aineuttavasta sairaudesta johtuvasta epätodennököisyydesta huolimatta tulin äidiksi.