Synnytin esikoiseni vuosi sitten.Juhlimme juuri 1-vuotis syndejä=)
Olen 18 vuotias ja odotan nyt toista lastani viikolla 12.
Olen välillä tosi masentunut ja en jaksa tehdä mitään kotitöitä.Pyykit jää pesemättä ja ruoka laittamatta.
Joskus taas jaksan tehdä vaikka mitä.
Sitten tämä väsymys,poikani saa yöllä ihmeellisiä huutokohtauksia.Herää yhtäkkiä ja alkaa huutamaan tosi kovaa.Tekee tätä monta kertaa yössä ja usein.neuvolassa sanottiin että normaalia,mutta minusta väsyttävää kun joutuu heräilemään vähän väliä ja olen vielä huono nukahtamaan.
Ja joskus ei meinaa millään lopettaa huutamista.olen joskus suutuspäissään huutanut ja ravistellut ja kerran lähdin ovesta ulos kun en kestänyt huutoa.
Poikaystävä työskentelee toisella paikkakunnalla ja on kotona vain viikonloput.hän hoitaa tietysti silloin että saan nukkua mutta hänkään ei osaa enempää auttaa.
Kun kyse ei ole kuitenkaan koliikista.Mitä pitäisi tehdä?Masentaa ja nyt pitäisi vielä keskittyä uuteen raskauteen ja lopettaa tupakanpoltto ja se pitää hermot koossa.yksikin tupakka kun pitää jättää veke niin hermot menee varmasti.
Olen 18 vuotias ja odotan nyt toista lastani viikolla 12.
Olen välillä tosi masentunut ja en jaksa tehdä mitään kotitöitä.Pyykit jää pesemättä ja ruoka laittamatta.
Joskus taas jaksan tehdä vaikka mitä.
Sitten tämä väsymys,poikani saa yöllä ihmeellisiä huutokohtauksia.Herää yhtäkkiä ja alkaa huutamaan tosi kovaa.Tekee tätä monta kertaa yössä ja usein.neuvolassa sanottiin että normaalia,mutta minusta väsyttävää kun joutuu heräilemään vähän väliä ja olen vielä huono nukahtamaan.
Ja joskus ei meinaa millään lopettaa huutamista.olen joskus suutuspäissään huutanut ja ravistellut ja kerran lähdin ovesta ulos kun en kestänyt huutoa.
Poikaystävä työskentelee toisella paikkakunnalla ja on kotona vain viikonloput.hän hoitaa tietysti silloin että saan nukkua mutta hänkään ei osaa enempää auttaa.
Kun kyse ei ole kuitenkaan koliikista.Mitä pitäisi tehdä?Masentaa ja nyt pitäisi vielä keskittyä uuteen raskauteen ja lopettaa tupakanpoltto ja se pitää hermot koossa.yksikin tupakka kun pitää jättää veke niin hermot menee varmasti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tosi hyvä että olet huomannut oman jaksamisesti. Se on eka askel parempaan. Nyt soitat itsellesi apua vielä ihmiseltä joka osaa auttaa. Neuvola varmasti osaa auttaa siinä, tai omalääkärisi.
Esikoistasi ei ole hyvä ravistaa, vaikka kuinka suututtasi, lapsi ei itke kiusaksesi. Pienikin ravistus saattaa tehdä pahaa aikaseksi, samoin sinun otteesi saattaa ajan myötä raaistua.
Lastenhoitoon kannattaisi hankkia apua, itsellesi on hyväksi saada olla välillä omassa rauhassa, harrastaa jotain tai muuta.
Kysy hoitajaksi joku perheestäsi, tai miehen perheestä, kaveri tai soita vaikka Mannerheimin lastensuojeluliittoon ja pyydä lastenhoitajaa.
Sinun jaksamisesi vaikuttaa lapsesi olemiseenkin, kannattaa panostaa. Puhu vaikka miehelle asiasta, koittakaa keksiä jokin hyvä ratkaisu! :)
Itselläni väsymys on jatkunut koko äitiysurani ajan. Mieheni suhtautuu välillä ymmärtäväisesti, välillä nöksähtäen tekemättömistä kotitöistä. Ymmärrän, että häntäkin väsyttää. Heräilemme vieläkin lapsiemme (t00,p02) itkuihin (milloin mitäkin nyyhkyttävät, haluavat viereen, pelkäävät mörköjä)Lisäväsymystä aiheuttaa varmasti molempien kolmivuorotyö. Itken usein miehelleni kuinka kauan tätä jaksamme- moi vaan ja taas mennään.. onneksi en lisäksi esim. opiskele! Lapseni ovat kaikkeni ja kaiken vapaan aikani haluan olla heidän kanssaan. Välillä uuvumme viekukkain esim. sohvalle. Olen ajatellut, että minun täytyy pitää huolta itsestäni muuten menetän rakkaani. Työni on loppujen lopuksi sivuseikka-perhe ja rakkaus on tärkeämpää. Tietysti leipääkin pitäisi pöydässä olla. Asiat tärkeysjärjestykseen! Pihalle nauttimaan auringosta, eväistä, kukista ja kastemadoista..piristää äitiäkin ja isää kun saa pusutella heinikossa ja juosta naperoiden perässä yhdessä. Olen menettänyt hermoni kuten sinäkin, mutta sellaisen neuvon antaisin-älä ravistele...itke ja huuda vaikka tyynyyn se auttaa. Kerran olen minäkin ravistellut ja syyllistä oloa kannan läpi elämäni...jos lapseni ei annakkaan sitä anteeksi, vaikka muistaa miten vaikeaa äidillä oli- kokee itsensä pahaksi ja turhaksi hoitaa ja helliä, haluaa siksi kuolla luotani..Voimia sinulle nuori äiti. Rakkautta ja terveyttä, aikaa iloita lapsistasi..
olen kokenut väsymyksen/ masennuksen, tosin eri syistä kuin sinä, ja tilanteeni oli myös varsin erilainen. Mene vaikka omalääkärillesi puhumaan asiasta, eikös jostain saa hoitajan edes muutamaksi tunniksi lapsille, että pääsisit vähän tuulettumaan.
Varmasti raskasta, kun olet noin kovin nuorikin, mutta ravistelulla se lapsi ei todellakaan asetu, päinvastoin. Pyydä vaikka sukulaisia avuksi.... masennus ja väsymys ei mene päivässä eikä kahdessa ohi, siinä menee kuukausia, ehkä jopa vuosikin ennenkuin olet " normaali" ;) Etsi ihminen, joka kuuntelee sinua, ja pura tunteesi hänelle. Ole itsekäs, tosiasia on että kuin äiti on onnellinen niin lapsikin on!! Stemppiä!!
vie poika yöhoitoon,vaikka vanhemmillesi,että saat itse nukkua.
meillä oli kanssa noita yöhuutoja.tuttua,mutta oli vaan jaksettava.lapsi oli usein yöhoidos äitini luona ja jaksoimme paremmin.
Miksi noita muksuja pitää tehdä noin hemmetin nuorena??Ei oo ihme jos masentaa,kun koko elämä on nyt kiinni ja seuraavaksi vapaus koittaa joskus yli 30v.sitten tulee kriisi itsen kanssa,että tässäkö tää oli,voi hyvänen aika.Olin itse 22 kun sain ekan ja nyt ne on jo isoja,mutta noi ekat vuodet on´tosi rankkoja ja ero tuli ym.menovaiheet sitten!!Sitten muksut sai kärsii ja nyt harmittaa.Nyt jos saisin muuttaa olisin siirtänyt lasten tekoo muutamalla vuodella,kypsempään ikään.Tsemppiä sulle kuitenkin,toivottavasti suhteenne kestää,koska se on ainoo millä jaksat,että saat rakkautta ja saat rakastaa!!!Voimia!!
Heippa!
Älä purkaa kiukkuasi viattomaan lapseen! Tiedätkö mitä tämä ravistelu voi aiheuttaa lapsellesi: aivoverenvuotoja, sokeutta ym. vammoja, jotkut ovat jopa tappaneet lapsensa näin! Neuvo: hae apua kodin hoitamiseen, äiti, sisko tai hyvä ystävä. Kadut vielä joku päivä jos purat väsymystäsi lapseesi, mieti miten jaksat sitten kun sinulla on kaksi pientä lasta, jotka ovat ehkä yhtä aikaa sairaita!!! Lopeta ravistelu se ei hyödytä ketään. Hyvää kesää t. pienen keskos-tyttären äiti
Moikka, Edelliset lääkärissäkäynti viestit olivat erittäin hyviä. Sinne ja mars! :0). Homma on niin, että jos väsymyksesi etenee esim. masennukseen saakka, niin silloin ei omat avut paljoa auta. Tarvitset lääkärin apuja itsellesi. Itse sain masennuslääkkeitä muutamia vuosia takaperin ja tuntui parin viikon käytön jälkeen kuin että taivas olisi auennut. Ihmettelin kuinka olin voinutkin niin pohjamudissa rypeä. Ja sitten se unipuoli, hanki ehdottomasti hoitaja-apuja vaikka MLLstä, jotta pystyt saamaan pidempiä unipätkiä edes silloin tällöin. Kuuleman mukaan 4h/vrk ilman herätyksiä olisi terveydelle se minimivaatimus. Myös olen kuullut, että tuo yöhoito on monasti tuottanut erinomaisia tuloksia. Jopa niin, että lapsi ei ole tämän jälkeen liiemmin yöllä äityliä vaivannut. Ystäväni vaaveli oli isonvanhemmillaan kolme yötä peräkkäin hoidossa ja kun palvelu ei pelannut samaan tahtiin kuin äidin kanssa, niin vaatiminen myös loppui. Aina kannattaa kokeilla jos vain mahdollista. Mutta se LÄÄKÄRI ihan ensiksi!! Tsemppiä!