Minä olen Puolue ja Johtaja. Yksinäisen miehen ajatuksia tuopin ääreltä.
5.11.2010 12:35 Pekka Siikala
Tämä kertomus on mielikuvituksen tuotetta. Tapahtumat sijoittuvat kuvitellun liittovaltion päämajan seutuville. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat sattumanvaraisia, ja lukijan omassa päässä syntyneitä. Myös tapahtuma-aika on epämääräinen, eikä sitäkään tule ottaa vakavasti.
Päähenkilö istuu keväisessä katukahvilassa nauttien kolmatta tuoppiaan. Seuraamme hänen ajatuksiaan.
- Ottaiskohan vielä yhden kaljan. Taidan ottaa. Painokin on noussut niin perkuleesti ettei tässä kaloreita enää kannata ajatella.
( Yn piär, silvuplee / nohh ain piir, pitte) (Tarjoilija tuo tuopin)
- Saamarin propellipäät. Pilasivat vaalit pahemman jälkeen. Olishan mun pitänyt saada yli kaksikymentä edustajaa, ainakin kalluppien mukaan. Enkä saanut kuin kahdeksan. Kaiken maailman paskeripäitä. Ei tullut minusta ministeriä. Mutta kun niille ei mennyt jakeluun, että minä olen Johtaja ja minä olen Puolue. Rupesivat hölmöt koheltamaan omin päin. Hävetä täytyi.
( Froilain, pitte, ihh vill etwas fressen, un yn piär silvuplee) (Tajoilija tuo lautasellisen paistettuja varpusia ja ison tuopin)
- Kamalin moka oli antaa niiden kirjotella plokeja verkkolehtiin. Kyllähän siinä kansa näki millaisesta idioottilaumasta oli kyse. Mutta kun niitä tervepäisiä ei mistään löytynyt. Joku Siikala olisi pitänyt älytä palkata kontrolloimaan hommaa.
(Imeskelee syviin mietteisiin vaipuneena linnunluita ja rasvaisia sormiaan)
- Minkäs sille. Vaalivankkurit karkasivat käsistä, ja kaatuivat ihan pahemman kerran. Turpiin tuli.
- Kun ne olisivat älynneet, että minä olen Puolue ja Johtaja. Olisivat pitäneet turpansa kiinni ja olleet sähläämättä kaiken maailman neuvostoissa. Millä mä nyt selitän, etten mä olen rasisti. Onhan hyviä varpusia, muuten. Kyllä nämä sapuskat aina kotomaan eväät voittavat. Illalla kävin vaakassa, ja näytti piru vie 128 kg.
(Yn piär, silvuplee) (tarjoilja tuo uuden tuopin. Ei toisi, mutta kun kyseessä on kanta-asiakas)
- No, taloudellisesti tässä pärjätään, ei huolta. Ja on täällä lämpimämpääkin kuin Suomessa. Ei valittamista siinä mielessä. Mutta olihan se tappio nolo juttu, vaika se ei mun vika ollutkaan. Ikää kuitenkin on senv erran, etten taida samoilla keinoilla enää yrittää. Kun en saa porukkaa pysymään kurissa. Yhden yön makasin sängyn alla pelkästä häpeästä kun muutaman oman porukan plokin luin. Ottaisko vielä kaljan? En taida ottaa. On mulla työpöydän laatikossa suklaata.
(Nauttii auringosta)
- Jaaha, jaaha, jos ministeriksi vielä aion, niin pakko on loikata johonkin vanhaan puolueeseen. Vaikka kepuleihin, sehän olisi vähän niinku kotiin palaamista. Mutta kannattaako sinne kotiin yleensä palata?
(Kaluaa viimeisen varpusen viimesiä luita)
- On nää parempia kuin muikut. Niin. Ny en ole enää Johtaja enkä Puolue, kun homma lipesi ja valitsivat sen lapin hemmon puheenjohtajaksi, Jussin prsesidenttiehdokkaaksi ja sen saakulin kirkkoherran puoluesihteeriksi. Onneksi se yksi jäi lopullisesti aurinkorannoille. Mutta kyllä peli on menetty, niin, ja jotain uutta on katsottava.
(Nostaa katseensa kohti taivasta)
- Jospa hakeutusi Italian kansalaiseksi? Sopisi uskonnonkin puolesta paremmin, ja kun perluskooni siellä pärjää, niin pärjäisin minäkin.
- Olisin priimo priimo, numero uuno. Tuota mun on harkittava vakavasti.
( Nousee pöydästä,kuittaa laskun liittovaltion piikkiin, ja lähtee vihellellen kohti kirjakaupaa hankkimaan teosta "Opi Italiaa vaivattomasti". Pöydästä nousun yhteydessä paidasta voimalla irronnneen napin tyrmäämä kyyhkynen makaa kadulla, onneksi vähitellen elpyen)
5.11.2010 12:35 Pekka Siikala
Tämä kertomus on mielikuvituksen tuotetta. Tapahtumat sijoittuvat kuvitellun liittovaltion päämajan seutuville. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat sattumanvaraisia, ja lukijan omassa päässä syntyneitä. Myös tapahtuma-aika on epämääräinen, eikä sitäkään tule ottaa vakavasti.
Päähenkilö istuu keväisessä katukahvilassa nauttien kolmatta tuoppiaan. Seuraamme hänen ajatuksiaan.
- Ottaiskohan vielä yhden kaljan. Taidan ottaa. Painokin on noussut niin perkuleesti ettei tässä kaloreita enää kannata ajatella.
( Yn piär, silvuplee / nohh ain piir, pitte) (Tarjoilija tuo tuopin)
- Saamarin propellipäät. Pilasivat vaalit pahemman jälkeen. Olishan mun pitänyt saada yli kaksikymentä edustajaa, ainakin kalluppien mukaan. Enkä saanut kuin kahdeksan. Kaiken maailman paskeripäitä. Ei tullut minusta ministeriä. Mutta kun niille ei mennyt jakeluun, että minä olen Johtaja ja minä olen Puolue. Rupesivat hölmöt koheltamaan omin päin. Hävetä täytyi.
( Froilain, pitte, ihh vill etwas fressen, un yn piär silvuplee) (Tajoilija tuo lautasellisen paistettuja varpusia ja ison tuopin)
- Kamalin moka oli antaa niiden kirjotella plokeja verkkolehtiin. Kyllähän siinä kansa näki millaisesta idioottilaumasta oli kyse. Mutta kun niitä tervepäisiä ei mistään löytynyt. Joku Siikala olisi pitänyt älytä palkata kontrolloimaan hommaa.
(Imeskelee syviin mietteisiin vaipuneena linnunluita ja rasvaisia sormiaan)
- Minkäs sille. Vaalivankkurit karkasivat käsistä, ja kaatuivat ihan pahemman kerran. Turpiin tuli.
- Kun ne olisivat älynneet, että minä olen Puolue ja Johtaja. Olisivat pitäneet turpansa kiinni ja olleet sähläämättä kaiken maailman neuvostoissa. Millä mä nyt selitän, etten mä olen rasisti. Onhan hyviä varpusia, muuten. Kyllä nämä sapuskat aina kotomaan eväät voittavat. Illalla kävin vaakassa, ja näytti piru vie 128 kg.
(Yn piär, silvuplee) (tarjoilja tuo uuden tuopin. Ei toisi, mutta kun kyseessä on kanta-asiakas)
- No, taloudellisesti tässä pärjätään, ei huolta. Ja on täällä lämpimämpääkin kuin Suomessa. Ei valittamista siinä mielessä. Mutta olihan se tappio nolo juttu, vaika se ei mun vika ollutkaan. Ikää kuitenkin on senv erran, etten taida samoilla keinoilla enää yrittää. Kun en saa porukkaa pysymään kurissa. Yhden yön makasin sängyn alla pelkästä häpeästä kun muutaman oman porukan plokin luin. Ottaisko vielä kaljan? En taida ottaa. On mulla työpöydän laatikossa suklaata.
(Nauttii auringosta)
- Jaaha, jaaha, jos ministeriksi vielä aion, niin pakko on loikata johonkin vanhaan puolueeseen. Vaikka kepuleihin, sehän olisi vähän niinku kotiin palaamista. Mutta kannattaako sinne kotiin yleensä palata?
(Kaluaa viimeisen varpusen viimesiä luita)
- On nää parempia kuin muikut. Niin. Ny en ole enää Johtaja enkä Puolue, kun homma lipesi ja valitsivat sen lapin hemmon puheenjohtajaksi, Jussin prsesidenttiehdokkaaksi ja sen saakulin kirkkoherran puoluesihteeriksi. Onneksi se yksi jäi lopullisesti aurinkorannoille. Mutta kyllä peli on menetty, niin, ja jotain uutta on katsottava.
(Nostaa katseensa kohti taivasta)
- Jospa hakeutusi Italian kansalaiseksi? Sopisi uskonnonkin puolesta paremmin, ja kun perluskooni siellä pärjää, niin pärjäisin minäkin.
- Olisin priimo priimo, numero uuno. Tuota mun on harkittava vakavasti.
( Nousee pöydästä,kuittaa laskun liittovaltion piikkiin, ja lähtee vihellellen kohti kirjakaupaa hankkimaan teosta "Opi Italiaa vaivattomasti". Pöydästä nousun yhteydessä paidasta voimalla irronnneen napin tyrmäämä kyyhkynen makaa kadulla, onneksi vähitellen elpyen)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.