surullinen minäkin

Mä itse olen kasvattilapsi ja erittäin hyvissä väleissä "äitini" kanssa. Tuli pala kurkkuun, kun luin sun viestiäsi ja mietin, josko hänestäkin on tuntunut kaikki nämä äitienpäivät samanlaiselta, kun sinusta. En vain jotenkin osaa muistaa häntä äitienpäivänä, juuri sen vuoksi, ku hän ei ole oikea äitini. Se tuntuu jotenkin hassulta, nololta tms. Tosi vaikea selittää. Niin tärkeä ihminen kun hän minulle onkin, tuo päivä on jotenkin hankala.
Hänellä itsellään ei ole omia lapsia, ja olen sitäkin miettinyt, että tuo äitienpäivä voi hällekin olla vaikea. Jokapaikassa hössötetään äideistä ja juhlista. Ehkä enemmän pitäisi korostaa myös kasvattiäitien ja emojen merkitystä!!
Jospa minunkin rohkeasti pitäisi muistaa häntä huomenna ja toivoa, että hän siitä ilostuu. Toivottavasti saat sinäkin oman äitienpäivätoivotuksesi!

Jokaisella on omat tiensä kuljettava,
mutkaiset ja kivisetkin,
ja omat läksyt opittava
vaikeat ja kipeätkin.
Jos on ystävä, joka ymmärtää,
se taakkaa paljon keventää.

Tämän Marleena Ansion runon sanoin toivon sinulle kaikesta huolimatta Hyvää Äitienpäivää!
Ehkä asia on niin kuin nimimerkki minä kirjoittaa, eli tämä päivä on vaikea asia myös adoptiotyttärellesi.
Luulen, että tyttäresi ymmärtää Äitienpäivän merkityksen, kun hänestä itsestään tulee äiti.

Sain tekstiviestin "hyvää ja aurinkoista äitienpäivää". Hyvä sekin. Kiitos vastanneille, kirjoitukset avasi hiukan asiaa tyttärenkin kannalta. Koska itselle lapsettomuus on suuri tuska ja tyttäreni tietää sen, niin ehkä minä olen itse omalla käytökselläni aiheuttanut tilanteen.