Hei kaikille lukijoille,
Halusin vinkata suuresta ahaa-elämyksestä, joka merkitsi ainakin minulle tosi paljon.
Ostin tällaisen ihan uuden kirjan kuin Jani Kaaro: Terveenä 100-vuotiaaksi. Vaikka kirja kertookin pääasiassa vanhenemisen biologiasta, siellä kirjoitettiin paljon masennuksesta. Ei vanhusten masennuksesta, vaan masennuksesta yleensä.
Oli huippumielenkiintoista lukea, miten pitkään jatkuva stressi syö hermosoluja niin, että stessiä ylläpitävät hermoradat vahvistuvat, mutta muut solut ympärillä kuolevat. Näin syntyy stressikehä, jossa ihmisen on pakko koko ajan märehtiä stressin aiheuttajaa, ja koska muut hermosolut ympäriltä on kuollut, ihminen ei pääse kehältä pois millekään toiselle raiteelle, vaan junnaa ympäri omaa stressikehää. Siitä kaikki märehtiminen.
Toinen juttu oli se, miten tasa-arvo tukee terveyttä. Näin jälkikäteen ajatellen mun ongelmani alkoivat samaan aikaan kun muut ylenivät, mutta mä jäin aina paikalleni ja tunsin sen tosi epäoikeudenmukaiseksi ja itseni tosi epäonnistuneeksi. Kirjassa on kokonainen luku siitä, miten tällaiset hierarkiajutut voi vaikuttaa sydäntauteihin ja masennukseen.
Ja viimeiseks vielä siitä, että liikunta kasvattaa hermosoluja, joten jos liikkuu tarpeeksi niin ne hermosolut, jotka on kadonnut, palaa takaisin, ja pääsee pois siitä samojen juttujen kelaamisesta, aina vaan uudelleen.
Mulle tää kaikki oli niinku jees, vihdoin joku selittää järkevästi mistä tässä on kysymys. Ja mitä tulee tohon liikuntaan, niin mä tosiaan hankin jo monta vuotta sitten koiran ja oli pakko lähteä lenkille ja nykyään me juostaankin, ja mä voin todistaa, että se toimii. Ei tietysti auta, jos jalka on katki, mutta varmaan kaikille löytyy joku liikuntamuoto, jos vain jaksaa lähteä liikkeelle. Aurorixista en ole uskaltanut vielä luopua, johan sitä on syöty vuodesta 1998, mutta elämä on sata kertaa parempaa kuin silloin kun ensimmäisen napin otin.
Tsemppiä kaikille.
Annu
Halusin vinkata suuresta ahaa-elämyksestä, joka merkitsi ainakin minulle tosi paljon.
Ostin tällaisen ihan uuden kirjan kuin Jani Kaaro: Terveenä 100-vuotiaaksi. Vaikka kirja kertookin pääasiassa vanhenemisen biologiasta, siellä kirjoitettiin paljon masennuksesta. Ei vanhusten masennuksesta, vaan masennuksesta yleensä.
Oli huippumielenkiintoista lukea, miten pitkään jatkuva stressi syö hermosoluja niin, että stessiä ylläpitävät hermoradat vahvistuvat, mutta muut solut ympärillä kuolevat. Näin syntyy stressikehä, jossa ihmisen on pakko koko ajan märehtiä stressin aiheuttajaa, ja koska muut hermosolut ympäriltä on kuollut, ihminen ei pääse kehältä pois millekään toiselle raiteelle, vaan junnaa ympäri omaa stressikehää. Siitä kaikki märehtiminen.
Toinen juttu oli se, miten tasa-arvo tukee terveyttä. Näin jälkikäteen ajatellen mun ongelmani alkoivat samaan aikaan kun muut ylenivät, mutta mä jäin aina paikalleni ja tunsin sen tosi epäoikeudenmukaiseksi ja itseni tosi epäonnistuneeksi. Kirjassa on kokonainen luku siitä, miten tällaiset hierarkiajutut voi vaikuttaa sydäntauteihin ja masennukseen.
Ja viimeiseks vielä siitä, että liikunta kasvattaa hermosoluja, joten jos liikkuu tarpeeksi niin ne hermosolut, jotka on kadonnut, palaa takaisin, ja pääsee pois siitä samojen juttujen kelaamisesta, aina vaan uudelleen.
Mulle tää kaikki oli niinku jees, vihdoin joku selittää järkevästi mistä tässä on kysymys. Ja mitä tulee tohon liikuntaan, niin mä tosiaan hankin jo monta vuotta sitten koiran ja oli pakko lähteä lenkille ja nykyään me juostaankin, ja mä voin todistaa, että se toimii. Ei tietysti auta, jos jalka on katki, mutta varmaan kaikille löytyy joku liikuntamuoto, jos vain jaksaa lähteä liikkeelle. Aurorixista en ole uskaltanut vielä luopua, johan sitä on syöty vuodesta 1998, mutta elämä on sata kertaa parempaa kuin silloin kun ensimmäisen napin otin.
Tsemppiä kaikille.
Annu
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.