oon sitä mieltä et abortin sais suomessa lailla kieltää ja pitää sen mihin on ilman ehkäisyä alkanut. todella on myöhemmin masentunut ja surullinen olo koska kuka isä tai äiti nyt lastansa haluaisi menettää oli si tilanne mikä tahansa
abortti
_minä ja hän_
43637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 37 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Hyvä että Suomessa on vapaa abortti ; sais olla vielä vapaampikin ettei tarvis keksiä mitään selityksiä vaan sais ajan niinkuin nielurisa leikkaukseen. Itselleni on tehty abortti enkä ole koskaan päivääkään katunut. Oli elämäni parhain ratkaisu. Kaikki naiset eivät ole luotuja äideiksi vaikka sitä eivät abortin vastustajat ymmärrä. Ja adoptoitavia lapsia on lastenkodeissa jo aivan riittävästi joten sinnekään ei porukkaa lisää tarvita. Syyllisyyttä on turha tuntea. Abortti ei Suomen lain mukaan ole murha vaan naisen oikeus, ja hyvä niin ettei tarvi väkisin synnyttää jossei halua pilata elämäänsä.
"Hyvä että Suomessa on vapaa abortti ; sais olla vielä vapaampikin ettei tarvis keksiä mitään selityksiä vaan sais ajan niinkuin nielurisa leikkaukseen. "
- tuollaisia ihmisiä löytyy
adoptiojonossa olevat itsekin sijaislapset löytää. Jos siis sattuu kiinnostaan. Jos ei, niin se on vaan voi voi.
että adoptoivat haluaa lapsen OMAKSEEN eikä tilapäisesti mitään valmiiks vaativaa, ongelmaista sijaisteiniä!!
Mukavuudenhalusta ei sitten pystytä auttamaan muita ihmisiä, vaan vaaditaan että synnytetään uunituoreita vaaveleita joita saa itse muokata!
aina se ei ole sen sijaislapsekaan edun mukaista jos joiltain ei löydy vaadittavia taitoja erityislasten kasvatukseen.
ei ole lapsen etu että syntyy ja annetaan pois.
Aina se ei ole lapsen etu että kasvaa laitoksessa.
Jos niin kovasti haluaa lapsen, voisi kai perehtyä "ongelmanuoriin" jotta voisi heitä auttaa?
Muuten koko adoptointi perustuu siihen että toiset itsekkäästi haluavat OMAN lapsen, ja haluaa sen mahdollisimman pienenä, ei sen takia että haluavat auttaa toisia vaan sen takia että itsekkäästi HALUAVAT lapsen perheeseen.
Jos löytyisi oikeaa halua auttaa, olisi kai valmis muutaman kuukauden kestävään epämukavuuteen kun käy koulutuksissa ja vastaavissa.
on sitten tulla surmatuksi väkivalloin kohtuun??
Oisko sulla pokkaa mennä kyseleen laitoslapsilta tai muilta adoptioon "hyljätyiltä" oisko ne mieluummin kokenu tän kohtalon?
Adoptointi perustuu epäitsekkyyteen, halutaan antaa lapsnKIN jatkaa elämäänsä, ja adoptiovanhemmat on tietenkin myös epäitsekkäitä antaessaan lapselle hyvän kodin. Annas kun arvaan, sen sijaan sijaislapselle kodin antavat ovatkin epäitsekkyyden perikuvia, mutta adoptoivat hyihyi pelkkiä itsekkäitä paskoja :DDD
"Jos löytyisi oikeaa halua auttaa, olisi kai valmis muutaman kuukauden kestävään epämukavuuteen"
Osuit asian ytimeen. Koskee raskauttakin...
jankutat tänne että tiedät mistä syystä kukakin on tehnyt abortin,tiedät minkälainen ihminen kokonaisuudessaan tekstin takana on jne joten ihan summassa heittelet "totuuksia" ihmisistä joten miksipä en itse tekisi samaa ja tekstiesi perusteella sanoisi "totuudeksi" ettet koskaan ole raskaana ollutkaan..
"Jos löytyisi oikeaa halua auttaa, olisi kai valmis muutaman kuukauden kestävään epämukavuuteen" joten jos tarkoitat että muutaman kk koulutus on sama asia kuin 9kk raskaus synnytys niin huhheijaa..
""Jos löytyisi oikeaa halua auttaa, olisi kai valmis muutaman kuukauden kestävään epämukavuuteen"
Osuit asian ytimeen. Koskee raskauttakin..."
Ja mitä sen jälkeen? Ei mitään vai? Sen jälkeen epämukavuus päättyy, koska on ihan sama valmistuuko sitä siihen, mihin kouluttautui vai antaako pois oman lapsensa?
Minä en tule koskaan käsittämään, miten ihminen joka väittää olevansa äiti, voi ikinä puhua raskaudesta synnytyksestä ja lapsensa pois antamisesta muutaman kuukauden epämukavuutena. Jotenkin luulisi että äidin sydämen särkee ajatuskin lapsensa pois luovuttamisesta, mutta kai se sitten joillekin on vain "epämukavaa"... Näin me ihmiset, ja äiditkin, olemme erilaisia.
Ja ennen sitä perinteistä "tappaminenko on helpompaa" -juttua, niin kehotan vastaajaa taas muistamaan, että abortissa paitsi virallisesti, myös monien mielestä moraalisella tasolla, keskeytetään raskaus, poistetaan kohdusta alkio/sikiö. LAPSI on eri asia, sillä on ihan eri tasoinen merkityksellinen status.
(joita en edes sellasiks oo väittänykään) perustuu ihan todellisiin tilanteisiin ja niistä tehtyihin arvioihin, esim. kun joku on kertonu tehneensä abortin, kun taas sinä heittelet ilmoille mihinkään perustumattomia, selkeitä epäfaktoja.
on todettava, en ole missään sanonut etteikö lapsesta luopuminen voisi ottaa ja varmaan ottaakin koville. Mutta tappaminenko sitten ei tunnu missään?! On yhtä absurdia väittää että lasta haluamaton nainen jatkaa abortin jälkeen elämäänsä onnellisena ja niinkun mitään ei ois tapahtunu. Lisäksi olen todennut että ainakin mulle (kahdesta vaikeasta) ajatus lapsen (KYLLÄ, syntymättömän lapsen ja oman jälkeläisen) tappamisesta abortilla ois paljon vaikeempi kuin että antaisin jatkaa elämää muualla.
jokaisella on oma moraalinsa ja jokaisella omatunto kolkuttaa toisesta asiasta josta taas toisella ei,jokainen on itsekäs jossakin eikä se ole tähän päivään astikaan ollut rikos vaikka kuinka joku niin haluaa tai jos se joidenkin mielestä on.
Jos joku asia tuntuu sinusta absurdilta,ei se tarkoita sitä etteikö se voisi pitää jonkun toisen kohdalla paikkaansa.
täällä laittaa kaikki abortin tehneet samaan lohkoon,kirjoitti mitä kirjoitti. Ja täällä kun ei ole väliä mitä abortin tehnyt kirjoittaa kun teillä on heti "tietoa" millainen on kyseisen ihmisen mielenterveydentila;kuten monesti on nähty ettei kirjoittajan tarvitse sanoa muuta kuin että on tehnyt abortin ja piste niin heti on eräillä "faktaa" miten tämä nainen tänä päivänä elää,joten miten tällaisissa tapauksissa sinä voit sanoa että mielipiteesi perustuu faktaan. Erikseen on kirjoitukset joissa abortin tekijä suoraan sanoo että katuu tekoaan ja kärsii sen aiheuttamista traumoista. On kuitenkin edelleenkin turha olettaa että kaikilla näin on.
Ja mitä mutua,epäselkeää faktaa se on jos sanon että on 2 eri asiaa opiskella kuin olla raskaana?
"On yhtä absurdia väittää että lasta haluamaton nainen jatkaa abortin jälkeen elämäänsä onnellisena ja niinkun mitään ei ois tapahtunu. Lisäksi olen todennut että ainakin mulle (kahdesta vaikeasta) ajatus lapsen (KYLLÄ, syntymättömän lapsen ja oman jälkeläisen) tappamisesta abortilla ois paljon vaikeempi kuin että antaisin jatkaa elämää muualla. "
Ei se ole ollenkaan absurdia vaan totuus, moni nainen jatkaa elämäänsä täysin onnellisena abortin jälkeen ja onnellisempana kuin olisi, jos olisi jatkanut raskautta. Niin, sinulle ehkä ajatus abortista tuntuu vaikeammalta kuin lapsen pois antaminen mutta kun kaikille se ei ole ollenkaan niin. Synnytys ja raskaus eivät välttämättä ole mitään herkkua ja niillä on valtava vaikutus naisen henkiseen ja fyysiseen terveyteen, kaikki eivät halua käydä läpi sitä prosessia. Sinä et voi pakottaa raskaana olevaa naista olemaan raskaana jos hän ei halua. Ja kaikki eivät halua.
oo väitettykään etteikö ois eri asioita, vaan mutu"faktaasi" oli se "tietosi", ettei joku muka oo koskaan ollu raskaana!
ajatus pelkästään raskaudesta aiheuttaa niin suurta kuvotusta, vastenmielisyyden tunnetta ja inhoa, että mikään ei ole sitä pahempaa.
"Minulle taas..18.11.2010 09:57 ajatus pelkästään raskaudesta aiheuttaa niin suurta kuvotusta, vastenmielisyyden tunnetta ja inhoa, että mikään ei ole sitä pahempaa."
Jep, raskaus olisi pahinta mitä tiedän. Oikeastaan, elinsiirroista puhuen, taitaisin jopa luopua toisesta munuaisestani ennemmin kuin kestää raskauden ja synnytyksen, varsinkin jos en edes haluaisi pitää lasta.
Kuvitella millaista olisi lyllertää väsyneenä valtavan mahan kanssa, kestää kamalia selkäkipuja ja peräpukamia, kestää hormonien heittelyä ja itkeskelyä, ilmavaivoja, joillekin puhkeaa akne, puhumattakaan neuvolantätien ja lääkärien tökkimisestä ja sisätutkimuksista jne. Hirveä piina. Pahinta on se, että raskaus on ihme rulettia; ennen kuin itse kokee sen, sitä ei voi koskaan tietää mitä kaikkea se aiheuttaa juuri itselle. Enkä ole vielä edes puhunut synnytyksestä jota pelkään ja kammoan ihan hirveästi. Kuvitella että väliliha repeää, tuleeko se ikinä kuntoon entiselleen? En tiedä enkä halua tietää, puistattaa.
Mutta tämä sankari täällä vain paasaa että kyllä kaikkien pitää sellainen pikkujuttu kuin raskaus kestää, katsos elämän takia. No entäs mun elämä?
on naisen elämä saattanut olla jossain vaarassa.
No, onneksi enintä osaa muita kuvottaa ja puistattaa huomattavasti enemmän se mitä lapselle tehtäisiin/tapahtuisi abortissa, kuin olla raskaana loppuun saakka...luonnottomia hormoonimyrkkyjä, loputonta itkeskelyä, painajaisia, lääkärien tökkimisiä.. ja vielä se mielenrauhan vienyt hirveä henkinen piina sen jälkeen, kuvitella jos psyyke hajoaa siihen syyllisyyteen! Ei voi tietää mitä kaikkea abortista seuraakaan, henkisesti ja fyysisesti ja tuleeko koskaan enää kuntoon. Ja vielä lapsenkin kurja kohtalo... kammottavaa!!
"on naisen elämä saattanut olla jossain vaarassa.
No, onneksi enintä osaa muita kuvottaa ja puistattaa huomattavasti enemmän se mitä lapselle tehtäisiin/tapahtuisi abortissa, kuin olla raskaana loppuun saakka...luonnottomia hormoonimyrkkyjä, loputonta itkeskelyä, painajaisia, lääkärien tökkimisiä.. ja vielä se mielenrauhan vienyt hirveä henkinen piina sen jälkeen, kuvitella jos psyyke hajoaa siihen syyllisyyteen! Ei voi tietää mitä kaikkea abortista seuraakaan, henkisesti ja fyysisesti ja tuleeko koskaan enää kuntoon. Ja vielä lapsenkin kurja kohtalo... kammottavaa!!"
En minä puhunutkaan mistään hengenvaarasta vaan ihan yleisistä sivuvaikutuksista joita raskaudella on ja että näitä sivuvaikutuksia ei voi tietää. Eikä abortissa ole mitään lääkärien tökkimisiä, se on sen yhden kerran kun toimenpide tehdään, ja se voidaan tehdä joko lääkkeillä tai kirurgisesti, eikä lääkkeillä tehdyssä keskeytyksessä ainakaan mitään tökkimistä ole.
Itse ainakin tiedän että jos tulisin vahingossa raskaaksi niin tekisin abortin. Suhtautuisin asiaan asiallisesti ja tuskin kärsisin mistään "henkisestä piinasta" tai syyllisyydestä koska olen miettinyt asian läpi. Pyrin siihen etten tule raskaaksi mutta abortti olisi minun kannaltani paljon lievempi ja parempi vaihtoehto kuin raskaus ja synnytys. Etkä sinä, tai kukaan muukaan, ole mikään auktoriteetti sanomaan minulle, että en (moraalisesti) saisi tehdä aborttia. Se kuulostaa hyvin alentavalta ja holhoavalta minua kohtaan, olen aikuinen nainen ja osaan kyllä päättää itse kumpi vaihtoehto olisi parempi.
Yhteiskunta ei ole alentava ja holhoava koska suurin päätösvalta asiasta on edelleen raskaana olevalla naisella ja abortin saa, jos nainen, eli vaikka minä, olen vakaasti päättänyt että en lasta halua enkä myöskään halua olla raskaana. Se, missä vaiheessa abortti tehdään, on säänneltyä ja ihan ok niin.
"Et sä voi etukäteen mitenkään tietää mitä abortti sulle aiheuttas. Ennakko-oireet ei ainakaan lupaa hyvää. "
Ihanko totta? Mitkä ennakko-oireet? Kyllä luulen että voin tietää suurinpiirtein mitä tunteita abortti aiheuttaisi. Olen nimittäin hyvin vahvatahtoinen ihminen eikä kukaan saa minua tuntemaan syyllisyyttä asiasta joka on minun parhaakseni. Toki varmaan tuntisin jonkinlaista haikeutta ja suruakin menetettyä lasta kohtaan ja kenties joskus miettisin millainen hänestä olisi tullut, mutta en usko että syyllisyyttä tuntisin.
voi etukäteen tietää, mitä abortti sulle aiheuttas.
myönnä/tunnista, ei tarkoita ettei sitä ole.
Koskeeko se alentavuus ja holhoavuus muitakin tappamisia? Eli kun pyritään estämään murhia, niin teon suunnittelijaa kohdellaan näin? Onko se uhrin kannalta alentavaa että holhotaan ja suojellaan elämää?
se ois ettei mitään syyllisyyksiä tai katumisia tulis jos niitä on jo ennakkoon??
syyllisyyttä ei ole, erotetaan näistä muista miten?
että etukäteen ei voi tietää, ja sillä mitä tuntemuksia on ennen aborttia, ei ole lopputuloksen kannalta merkitystä. Toisin sanoen, omia tuntemuksiaan ei kannata kuunnella, sillä ne eivät kerro mitään.
"se, ettei syyllisyyttään18.11.2010 14:48 myönnä/tunnista, ei tarkoita ettei sitä ole. "
Eli SINÄ tiedät että minulla on tästä asiasta syyllisyyttä jo nyt. Vau, en tajunnutkaan että tiedät asian olevan päinvastoin kuin mitä itse juuri sanoin. Ihan sama vaikka sanoisin vain plaaplaaplaa, et kuule kuitenkaan mitään mitä sanon, siispä tämä on ajantuhlausta.
Muuta elämää -argumentti on jo käsitelty monessa ketjussa, en rupea sitä enää toistamaan.
"en ole missään sanonut etteikö lapsesta luopuminen voisi ottaa ja varmaan ottaakin koville."
Miksi ihmeessä sitten toistuvasti tunnut vähättelevän sen vain muutaman kuukauden epämukavuudeksi? Minulle muutaman kuukauden epämukavuus on jotain ihan siedettävää ja ok mutta ei mukavaa tai kivaa, joka kestää muutaman kuukauden ja homma on sen jälkeen ohi ja elämä jatkuu kuten ennenkin. Meillä oli 15 vuotta sitten silloisessa asunnossa remontti, jossa laitettiin uusi keittiö, vessa, saunaosasto ja joka huoneeseen uusi lattia listoineen. Samalla maalattiin koko kämppä katosta lattiaan. Se remontti kesti kokonaisuudessaan muistaakseni hieman alle puoli vuotta, jona aikana meidän perhe (5 henkeä) asui evakossa kaksiossa. Sitä minä voisin kutsua muutaman kuukauden epämukavuudeksi. Oman lapseni lopullinen pois antaminen olisi jotain miljoona kertaa kammottavampaa. Minusta tuntuu todella oudolta, että joku äiti voi sanoa epämukavaksi omasta lapsestaan luopumista. Mutta kuten sanoin, me olemme kaikki erilaisia. Ei minun asiani ole muiden tunteilla mestaroida.
"Mutta tappaminenko sitten ei tunnu missään?!"
Huomasitko, että tähän jo ennakoivasti vastasinkin:
Ja ennen sitä perinteistä "tappaminenko on helpompaa" -juttua, niin kehotan vastaajaa taas muistamaan, että abortissa paitsi virallisesti, myös monien mielestä moraalisella tasolla, keskeytetään raskaus, poistetaan kohdusta alkio/sikiö. LAPSI on eri asia, sillä on ihan eri tasoinen merkityksellinen status.
"On yhtä absurdia väittää että lasta haluamaton nainen jatkaa abortin jälkeen elämäänsä onnellisena ja niinkun mitään ei ois tapahtunu."
Mikä siinä on absurdia? Sekö sinusta on absurdia, että ihmiset ovat erilaisia?
"Lisäksi olen todennut että ainakin mulle (kahdesta vaikeasta) ajatus lapsen (KYLLÄ, syntymättömän lapsen ja oman jälkeläisen) tappamisesta abortilla ois paljon vaikeempi kuin että antaisin jatkaa elämää muualla."
Niin sinulle, kaikille muille ei. Minulle olisi paljon helpompaa tehdä abortti kuin antaa pois synnyttämäni lapsi. Minä en ole kertaakaan kolmen raskauteni aikana mieltänyt alkuraskauden alkiota/sikiötä vielä varsinaisesti lapsekseni. Se mieltäminen tuli vasta toisella kolmanneksella, kun raskauden oireet ja muutokset alkoivat muuttua lapsesta johtuviksi muutoksiksi, kun aloin tuntea lapsen kasvavan sisälläni. Minulle alkuraskauden alkiolla ja syntyneellä lapsella on valovuosien ero.
vaan muut niistä, joilla on pakottava tarve vahvojen defenssiensä riivaamana tulla tännekin puolusteleen ja oikeutteleen tekojaan, vähätteleen uhrin ihmisyyttä/elämää ja levitteleen tieteen vastaisia valheitaan.
yleisen toteamuksen noin henkilökohtaisesti?
Missä se 'muuta elämää' oli jo käsitelty?
Eli sillon jos tuntee jo etukäteen syyllisyyttä, on todennäkösempää ettei syyllisyyttä tule?????
Ei oo todellista... :DDD
joka ei sitä lasta halua, ei tykkää eikä siihen ole kiintynyt, ei luulis olevan kyse muusta kuin muutaman kuukauden epämukavuudesta raskauden takia (jos sitäkään).
"Ja ennen sitä perinteistä "tappaminenko on helpompaa" -juttua, niin kehotan vastaajaa taas muistamaan, että abortissa paitsi virallisesti, myös monien mielestä moraalisella tasolla, keskeytetään raskaus, poistetaan kohdusta alkio/sikiö. LAPSI on eri asia, sillä on ihan eri tasoinen merkityksellinen status. "
Tämä mutuusi perustuva termisaivarteluhan ei muuta mitenkään sitä tosiasiaa että siinä kuitenkin lopetetaan jälkeläisen koko elämä. Jonka moni kokee ihan yhtä vaikeaksi kuin 'lapsen tappamisenkin'.
etukäteen ei tunne syyllisyyttä, niin syyllisyyttä silti tulee. Ihan oma keksintösi.
En välitä, vaikka siinä olisikin kyse "vain muutaman kuukauden epämukavuudesta", vähätellen sanoen, koska en ole valmis kestämään 9 kuukauden piinaa. Luepa vähän:
http://www.huvitutti.net/arki/odotus/oireet.html
http://www.hel.fi/hki/terke/fi/Terveyspalvelut/_itiys- ja lastenneuvonta/Raskausajan vaivat
omista kokemuksista jos se täällä puheeksi tulee tai joku tilannettani vääristelee, mutta en todellakaan käy aktiivisesti vakuuttelemassa valintojani oikeiksi jossain VELa -palstoilla :DD
"Miten mielestäsi abortista ei-syyllisyyttä tunteva käyttäytyy, puhuu ja keskustelee? Henkilö, joka ei pidä alkiota lapsena eikä aborttia jälkiehkäisyä kummempana tappamisena. "
Ei ainakaan siten kuin useimmat täällä. Rehellisesti tosiasiat myöntäen, eli että on tappanut abortissa syntymättömän lapsensa ja riistänyt tältä koko ihmiselämän, ja (mukavuusabortoija) ihan vain siksi että oli niin itsekäs ja mukavuudenhaluinen. Tällänen vois olla jo sentään uskottavakin.
sitä moni oo etukäteen tienny/myöntäny??? Syyllisyys voi tulla koska vaan, vaikka vuosienkin jälkeen siitä. Mutta monihan kieltää sen kaiken ikävän kun ei pysty myöntään edes itselleen..
Mutta siis väität että on todennäkösempää että joku joka kertoo tuntevansa syyllisyyttä, valehtelee, kuin se joka sanoo ettei sitä tunne??! :D Joopajoo...
valmis kestämään loppuelämän helvettiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5627975
http://www.ituprojekti.net/index.php?option=com_content&view=article&id=1&Itemid=7
http://www.ituprojekti.net/itu_kirjasto/abortin_jalkeinen_masennus.pdf
http://www.afterabortion.org/reasmor.html
http://www.afterabortion.org/PAR/V8/n2/finland.html
tällaiselle kertojalle vastaisit?
Tarkoitus siis ei ole sanoa, mitä itse oikeasti ajattelee, vaan sanoa omalla suullaan mitä SINÄ ajattelet. Mitäs järkeä siinä on?
kuviteltu syyllisyys on sulle niin arka aihe?
pontta paljon enemmän, jos olisin joskus ollut raskaana.
mikään arka aihe ois? Miks mä sitten voin keskustella ja keskustelenkin siitä suunnilleen joka toisessa viestissä? :D
Mullakin on ollut useasti (todentuntuisia) unia raskaudesta. Olen kuvitellut herätessäni olevani raskaana ja on kestänyt vähän aikaa päästä taas todellisuuteen kiinni ja huokaista että huh, en olekaan raskaana.
kuulla raskaana, ja näen välillä painajaisia synnytyksestä ja raskaudesta. Ohjaisitko minutkin psykiatrille tästä syystä?