kun äiti maksaa kaiken ja tekee kaiken? Eihän se ole silloin yhteishuoltajuutta, että toinen hoitaa vaan jokatoinen viikonloppu tai vain muutaman tunnin viikossa!
Jo sana yhteishuoltajuus tarkoittaa että kustannukset ja hoito jaetaan tasan.
Tässä mallissa suositaan isää, eikä hänen ole pakko hoitaa ellei hän halua, eikä maksaa muutakun minimielarit jos ei halua.
Kaiki elämisen kustannustennousut ovat äidin maksettava. Myös äiti hoitaa kaikki lasten asiat ja sairaat lapset ym kodin KAIKKI!
Missään nimessä mikään ei mene puoliksi.
Silti osa miehistä vielä kehtaa valittaa muka korkeista elareista. Eihän hänen tarvi tehdämitään jos ei halua.
Elateita laskettaessa ei ole otettu huomioon äidin kokonaisvaltaista omistautumista lapsiin ja kotiin. Isän ollessa vapaa kuin taivaan lintu.
Eikö tuossa suhteessa isän kuuluisi maksaa enemmän, äidin palkka olisi hyvä idea, sillä kukaan ei hoida toisten lapsia ilmaiseksi, ja jos mies veisi lapset hoitoon, hänj outuisi siitäm aksamaan. Mutta äiti on ilmainen hoitaja. Äidit tekevät kahden aikuisen työt.
Miehet ovat huomanneet tämän porsaanreiän, että maksamalla minimielareita, ei tarvi huolehtia lapsista. Ja un elarit loppuu, ei tarvi maksaa mitään. Äitihänmaksaa.
Mekään emme ole saaneet koulutusavustusta lapsille kun opiskelevat, kun isän ei ole pakko maksaa.
Tämä systeemi on huono, sillä se ei ole yhteishuoltajuutta, vaan yksinhuoltajuutta.
Mihet vaan ovat ikuisia lapsia, ekä osaa ajatella. Kun helpolla pässee, niin miksi rasittaa itseään.
Jo sana yhteishuoltajuus tarkoittaa että kustannukset ja hoito jaetaan tasan.
Tässä mallissa suositaan isää, eikä hänen ole pakko hoitaa ellei hän halua, eikä maksaa muutakun minimielarit jos ei halua.
Kaiki elämisen kustannustennousut ovat äidin maksettava. Myös äiti hoitaa kaikki lasten asiat ja sairaat lapset ym kodin KAIKKI!
Missään nimessä mikään ei mene puoliksi.
Silti osa miehistä vielä kehtaa valittaa muka korkeista elareista. Eihän hänen tarvi tehdämitään jos ei halua.
Elateita laskettaessa ei ole otettu huomioon äidin kokonaisvaltaista omistautumista lapsiin ja kotiin. Isän ollessa vapaa kuin taivaan lintu.
Eikö tuossa suhteessa isän kuuluisi maksaa enemmän, äidin palkka olisi hyvä idea, sillä kukaan ei hoida toisten lapsia ilmaiseksi, ja jos mies veisi lapset hoitoon, hänj outuisi siitäm aksamaan. Mutta äiti on ilmainen hoitaja. Äidit tekevät kahden aikuisen työt.
Miehet ovat huomanneet tämän porsaanreiän, että maksamalla minimielareita, ei tarvi huolehtia lapsista. Ja un elarit loppuu, ei tarvi maksaa mitään. Äitihänmaksaa.
Mekään emme ole saaneet koulutusavustusta lapsille kun opiskelevat, kun isän ei ole pakko maksaa.
Tämä systeemi on huono, sillä se ei ole yhteishuoltajuutta, vaan yksinhuoltajuutta.
Mihet vaan ovat ikuisia lapsia, ekä osaa ajatella. Kun helpolla pässee, niin miksi rasittaa itseään.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Yhteishuoltajuus voi olla ihan sama kuin yksinhuoltajuus, joten on pidettävä itseä täysin yksinhuoltajana, jos se auttaa tilanteessa.
Jos kerran yhteishuoltajuus edellyttäisi äidille "palkkaa"..niin miten muka yksinhuoltajuus olisi eritilanne? Mikään ei silloin muutu.. Isän ei ole pakko osallistua millään tavalla. Mutta et sinä saa mitään lisää? Ei elatusmaksut nouse vaan sen takia että olen yksinhuoltaja. Päinvastoin. Joudut vielä enemmän tekemään lastesi eteen.
Ota nyt järki käteen. Saat edes elatusmaksuja. Kaikki isät eivät edes maksa niitä. Jos kerran isä tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu tai edes satunnaisesti. silloin sinulla on lomaa/omaa aikaa.
Mitä täällä itket tilannetta. Anna lapset isälle. Maksa sinä isälle minimi elatusmaksut.
Itse olet halunnut lapset joten kanna myös vastuu.
Ja ei se valittamalla parane. yritä neuvotella isän kanssa eri maksuista/osallistumisesta lapsen elämään.
Jos kerran olet noin katkera että lasket lasten arvon rahassa.. niin lapset eivät kuulu sinulle
viittit joka viikko vinkua tätä samaa asiaa?
ei sillä ole mitään eroa elatusmaksujen suuruudessa.
Elatusmaksut on lapsia varten, ei äitiä varten.
Elatusmaksuilla taataan lasten kasvu. Maksetaan lasten osa vuokrasta, lasten osa ruuasta, vaatteet ym.
Elatusmaksut eivät yksin riitä kattamaan kaikkia lasten kuluja. Siihen pitää lisätä lapsilisät ja äitin osuus.
tottakai äiti maksaa myös yhtä paljon kun mitä elatusmakstu on. Jos isä maksaa 139euroa/lapsi.
äiti osallistuu samalla summalla. Vasta tämän jälkeen äiti voi alkaa itkemään omaa osaansa.
Ei äidille mitään palkkaa pidä maksaa. Anna lapset isälle.Olisitko itse valmis maksamaan isälle palkkaa? elatusmaksut
Kyse oli siitä, että äiti vaan joutuu tekemäänkahden työt, kun mies lluistaa hoitovastuusta.
On helppo maksaa pelkkä elari, kun mitään ei tarvi tehdä.
Monikaan mies ei ole valmis ottamaan lapsia kun voi olla vapaa vastuusta.
Pääsee helpommalla.
Siitä oli sye, että nainen joutuu tekemään ilmaiseksi miehen osuuden.
Eikö onnellisuus löydykkään itsenäisyydestä? Historiallinen perhemalli, jaetun vanhemmuuden perusperiaate, että isä toimii äidin tukena, täydentämässä toinen toisiaan on muuttunut tasa-arvoideologiaksi. Pyritään samanlaisuuteen, perheessä on säilytettävä itsenäisyys ja erillisyytensä, oltava puolisostaan riippumaton, perheessä on oltava vain oikeuksia.
Emme voi saada kaikkea. Joudumme tekemään arvovalintoja. Luojan malli vai itse keksimämme filosofia?
Ei tarkoita sitä että eron jälkeen äiti voi käydä isän rahapussilla.
Että isä edelleen maksaa molempien kotien maksut.
Äidin pitää kanta oma vastuu. Isä osallistuu lainmäärämin tavoin.
Ja äiti ei voi vaatia että isä maksisi myös äidin elämisen/elatuksen. Äiti ja isä ei ole enää elatusvelvollisia toisilleen
Voisiko äitiliini joka aloitti tämän keskustelun kasvaa aikuiseksi. Jos se ei onnistu, anna lapset isälle.
valitsee vapauden kuin omat lapset.
Etävanhempi huolehtii tosiaan vain omasta osuudestaan lapsen elatukseen ja lähivanhempi toisen puolen. Etävanhempi ei todellakaan elätä sitä lähivanhempaa vaan kyllä hänen on oma toimeentulonsa itse järjestettävä. Jos lapset on halunnut niin siinä vaiheessa on pitänyt ottaa se riski että jonain päivänä lapsista saattaa joutua huolehtimaan ihan yksin. Avioliitto voi päättyä eroon tai puolison kuolemaan. Siinä olet lapsinesi ja mihin purat kiukkua ja valitusta siinä tapauksessa olet leski yksin lapsiesi kanssa. Enkä jaksa uskoa sitäkään että kaikissa ydinperheissä isät osallistuisivat lasten hoitoon ja kasvatukseen. Isä voi virallisesti olla olemassa ja asuu saman katon alla mutta hän on aina jossain muualla kuin kotona. Niin siinä jää kyllä lastenhoito ja kasvatus täysin äidin harteille.
Taidat olla aika turhautunut ja väsynyt kun kirjoitat tällaista:
"Kaiki elämisen kustannustennousut ovat äidin maksettava. Myös äiti hoitaa kaikki lasten asiat ja sairaat lapset ym kodin KAIKKI!
Missään nimessä mikään ei mene puoliksi.
Silti osa miehistä vielä kehtaa valittaa muka korkeista elareista. Eihän hänen tarvi tehdämitään jos ei halua".
Jos äiti hoitaa kaikki lasten asiat niin miksi teet niin? jos teillä on yhteishuoltajuus, ja hoidat asiat kohtuudella toisen osapuolen kanssa, niin varmasti toinen osapuoli hoitaa myös lasten asioita. Mutta voi lukea jo rivien välistä että sinulle ei aidosti lapset merkitse mitään. Haluaisit vapauden ja ex puolison rahat. Lapset olisivat luonasi vain kun sinulle sopisi. Mutta silti haluaisit kavereille ym kertoa miten hienoa on olla yksihuoltaja. HUOH! Taas katkeroitunut äiti.
Miehet ehkä valittavat korkeista elareista sen takia että rahat eivät näy lasten hyvinvoinnissa. Äiti laittaa rahat itseensä (omiin vaatteisiin, omiin menoihin jne). Ja lapsilla ei ole tarvittavia vaatteita ym. Et voi kuvitella että isä maksaisi sinun ulkomaan matkat, uudet laukut, kengät ym.
Laita ensin itse 139euroa/lapsi likoon. Ja sitten ala vasta valittamaan.
Arvoistitko edes isän panosta avioliitonaikana? Ymmärrätkö vasta nyt miten paljon hän teki sinun ja lasten eteen? Yritä nyt päästä sieltä suosta ylös. Lopeta se itsesäälissä eläminen. Rakenna itsellesi ja lapsillesi tulevaisuus, niillä varoilla mitä sinulla on. JOs olisit vähän positiivisempi ehkä se yhteispeli isänkin kanssa sujuisi helpommin. Ehkä hän haluaisi osallistua lasten elämään enemmän? Ehkä hän halusisi osallistua kustannuksiin. Mutta kuka nyt viitsii tuollaisen naaman kanssa keskustella mistään..
luettavaa olikin! Vai että oikein säästöön pitäisi saada laitettua??? Heh... sinulla ei ole koskaan ollutkaan perhettä eikä lapsia, joten olet voinut tuhlata kaikki rahasi itseesi,m uuten et kirjoittaisi moista hölynpölyä!
Heh.. voihan nenä sentään...helppo sen on arvostella yksinäisenä ja vapaana ihmisenä, ja heitellä ohjeita...mutta totuus onkin toinen.
Kun kasvat aikuiseksi ja perustat perheen ja mies lähtee, niin mietippä sitten sanojasi kun tulee todella kiperä paikka! Sitten älä itse valita.
"Miehet ehkä valittavat korkeista elareista sen takia että rahat eivät näy lasten hyvinvoinnissa. Äiti laittaa rahat itseensä (omiin vaatteisiin, omiin menoihin jne). Ja lapsilla ei ole tarvittavia vaatteita ym. Et voi kuvitella että isä maksaisi sinun ulkomaan matkat, uudet laukut, kengät ym.
Laita ensin itse 139euroa/lapsi likoon. Ja sitten ala vasta valittamaan. "
Sinulla kun ei ole lapsia elätettävänä, et näemmä ymmärrä yhtään mistä puhut. Ensinnäkin lähivanhempi laittaa tasan tarkkaan enemmän kuin 139e/lapsi "likoon" kuukausittain ja toiseksi 139e ei todellakaan ole korkea elari.
Sinä taidat olla jonkun etäisän uusi morsio, etkös olekin? ;)
ikävää tekstiä "näillä mennään".
On ikävä tosiasia, että aina ei kyse ole siitä, että mies kyllä tekisi, jos...
Minä en kyllä tekisi kaikkea, joss..
Pikkulasten hoito vaatii kompromisseja. Tuntemissani ydinperheissä, myös isät hoitavat huomauttamatta lapsia kun molemmat vanhemmat ovat paikalla, miehet viettävät arki-illat pääsääntöisesti kotona ja bilettäminen yms. jää vähiin, kun halutaan viettää aikaa perhen kanssa. Molemmat ovat vähän väsyneitä, jos lapset valvottavat. Toisissa perheissä sitten mies jatkaa vapaata aikuisen elämää ja nainen hoitaa lapset. Mies sitten välillä uhraa vapaaillan silloin tällöin lasten hoitoon ihan vain naisen hyväksi tietysti... Mies viettää aikaa kavereiden kanssa, lenkillä, luottamustehtävissä, kokouksissa, tietokoneella keskittyen jne. eikä huomaa ulkoistavansa itsensä perheestään. Ihmettelee vaan, kun illalla nainen on ihan väsynyt.
On surullinen asia, jos eron jälkeen mies viettää enemmän läsnäolevaa aikaa lastensa kanssa, koska tapaamissopimuksessa on sovittu niin.
Yhteishuoltajuuden merkitys on siinä, että se korostaa, että erossa mies ei eroa lapsistaan, vaan on yhä isä. Käytännössä yhteishuoltajuus antaa mahdollisuuden avata keskustelua esimerkiksi siitä, voisiko isä hoitaa välillä sairaita lapsia kotona ("kun on yhteishuoltajuus, niin tämä puoliksi"), soittaa päiväkotiin ja selvittää ikäviä asioita jos äidin puhe ei mene perille ja velvoittaa isää jossain määrin kuuntelemaan lasten kasvuun liittyviä huolia. se, minkäverran käytännön apua sitten _saa_ onkin sittenihan eri asia.
Yhteishuoltajuus tarkoittaa myös sitä, että jos minulle tapahtuu jotain, niin lasten hoitovastuu siirtyy automaattisesti isälle.
Mä olen ainakin hemmetin ylpeä siitä että lapset ovat mulla!Saan itse päättää miten lapset kasvatan,ei tarvitse lasten kuullen riidellä tms.Itse valitsin synnyttää ja saattaa lapsen maailmaan(joo äidillä on YKSIN sellainen valta!)Mä olen äiti 100% enkä todellakaan itke sitä että joudun YKSIN kasvttamaan ja hoitamaan lapset kun he sairastavat!Elämässä voi tehdä valintoja.Mulla on oma aika sitten kun lapset ovat isoja enkä todellakaan koe menettäväni yhtään mitään vaikka antaudunkin äitiydelle täysin ja unohdan itseni muutamaksi(kymmeneksi)vuodeksi :D Tärkeä rooli joten elä valita!Vie isälle.Ehkä hän hoitaa mielummin eikä taatusti valita ;)...
Täysin samaa mieltä asioista!
Lisään vielä sen, että yhteishuolto myös parisuhteessa on hyvin usein prosentuaalisesti jotain muuta kuin puoliksi laitettua vaikka käytännössä katsoen lapsi on 50% sun/mun.
Nää on varmaan jotain satoja vuosia vanhoja peruja aikakaudelta kun naiset on olleet ns. alempaa kansaa. Ja siihen aikaan lait ja pykälät on varmasti olleet miesten keksimiä...
Viestin alkuperäisen kirjoittajan kanssa olen aivan samaa mieltä. Olen tosi katkera kun joudun yksin kantamaan vastuun lapsista niin ajallisesti kun rahallisesti. Ex-mies vaan jatkaa elämäänsä harrastaen ja maksaen minimileparit, vaikka olisi varaa enmpääkin. Onpa hön löytänyt uuden naisen, jonka kanssa uusi lapsi. Lasten hoitoon tai tapaamisiin ei mikään laki velvoita. Että silleen sen tasa-arvo toteutuu. Kun oli hankala vaihe lapsen kanssa ja tarjosin lähihuoltajuutta isälle, niin vastaus oli "ei sovi elämäntilanteeseen". Tämä meni viranomaisille täydestä ja minä siis jatkan jaksamiseni äärirajoilla. Lapset on hankittu yhteisestä halusta, mutta minä nykyään kannan täysvastuun kaikesta ja ex-mies vaan arvostelee tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni uuden naisystävänsä säestyksellä. Harmittaa tämä tilanne, mutta eipä auta muu kuin jaksaa kunnes lapset ovat aikuisia. Ehkä saat enemmän ymmärrystä ja tukea, jos liityt Eroperhe.netin keskustelupalstalle http://www.eroperhe.net/keskustelu/
Tämä ei näytä aina olevan paras mahdollinen palsta kirjoitta siitä, miten asiat vaan alkaa riipiä. Järjellä ajatellen on hienoa saada kasvattaa lapset itsenäisesti, ilman että siihen sekoaa ihminen, jonka kanssa selvästikään ei ole niin paljoa yhteistä, että ero olisi vältetty. Mutta silti lähtee liikkeelle aina välillä ne pettymyksen tunteet, kun se mitä aidosti uskoi yhdessä tehtävän, onkin jäänyt vaan omille harteille. Mä olen aina hoitanut lapset yksin, isänsä ei juuri osallistunut; oli paljon pois kotoa ja kotona ollessaan lepäsi, sikäli ero ei tuonut mitään uutta, ja se on se mitä minä haluan tehdä.Mulle on tärkeää, että lapsista tuntuu, että joku huolehtii.
Se mikä kuitenkin eron jälkeen vituttaa eniten on se tyyli millä exä nyt suurieleisesti puhuu siitä, miten eron jälkeen ollaan ystäviä ja yhdessä hoidetaan lapset, jotka edelleen tarvitsevat molemmat vanhempansa. Se on suurieleistä paskaa, koska lapset viimeksi matkustivat isänsä luo parinsadan lkilometrin päähän alkusyksystä. Ja tuntuu että jos lapset tarvitsevat molemmat vanhempansa niin lapselle etävanhemmuus, se että tietää että isälle voi pahan paikan tullen soittaa ja isä vastaa jos puhelin ei satu olemaan äänettömällä, ei välttämättä riitä, joten ne kauniit puheet voisi aikuinen ihminen jättää väliin ja tehdä niiden sijasta jotain konkreettista, jos tarpeellisesksi kokee.
Onahn exä nyt puheidensa mukan huomannut myös, miten hänen pitäisi alkaa tutustua lapsiinsa, muksut ovat muuten jo murrosiässä, eli olisi se kannattanut aloittaa hiukan aikaisemminkin.
Mutta voihan se olla niinkin, että etäisä luulee, että on menettänyt lapsensa, turhautunut siitä ja olettaa että turha niihin on enää panostaa; uusi uhmaikä on koittanut ja etä valitsee nyt täyden vapauden täyttää elämänsä jollain muulla, ettei vaan jäisi ihan yksin. Meillä ainakin isä muutti suoraan "kotoa" eronneen naisen ja tämän lasten luo asumaan. Mä en uskoisi vastaavaan korvaushoitoon.
Nyt tämä meni aiheen viereen. Se mitä ajoin takaa on, että olen iloinen ja tyytyväinen kun en itse ikinä pystyisi tekemään samaa; en voisi jättää lapsiani ja aloittaa utta elämää. Minä nautin siitä, että minulla on tunteet. Minun elämäni on lasten kanssa kunnes he kasvavat ulos pesästämme. Eikä se tarkoita, etteikö minulla olisi ystäviä ja miesystävää, mutta lapset on mun elämän perusjuttu ja siitä lähdetään; muuta asiat sovelletaan siihen. Yksinhuoltajakin voi pyytää apua ja jotakuta hoitamaan lapsia, kun haluaa hetken tai vaikka koko illan itselleen. Meillä se etäisä ei ole ainoa, joka ne lapset voi hoitaa lähiäidin lisäksi.
mutta.. et ottanut kantaa alkuperäisen naisen kirjoitukseen.. jossa katkeroitunut äiti vaatiii rahaa ja vapautta itselleen. Äiti itkee sitä miten hän joutuu olemaan omien lasten kanssa. Miten hän ei pysty tekemään kaikkea sitä mitä sinkkuihiminen voisi tehdä. Hän vaatii itselleen palkkaa siitä työstä minkä hän myös tekisi parisuhteessa. saikohan parisuhteen aikana palkkaa? Kannattiko lapsia hankkia jos elämä on niin vaikeeta? Ennen lasten hankkimista pitäisi arvioida tilanne pitkällä tähtäimellä. Kaikki muuttuu. Lapset ovat ikuisia, ei vaan sellaisia jotka otetaan kaapista esille kun "halutaan" leikkiä äiti tai isää.
siihen katkeruuteen , kun ei voi olla niin sinkkuna. Kyllä voi ja saakin olla, ei se että hankkii lastenvahdin tarkoita ettei haluaisi koko ajan olla äiti. Äiti on äiti ja raksaataa lapsiaan vaikka tekee välillä aikuisten asioita muidenkin kuin lasten isän kanssa, mikä lienee yleisesti hyväksyttävää ainakin liiton aikana. Se vaauden vaatiminen tarkoitta vaan sitäettä etänä asuva exä käyttäytyisi ikäänkuin olisi yhteisvastuussa lapsista.
En ottanut kantaa raha-asioihin. Palkka on kärjisttety tunnesisältöinen sana kuvaamaan sitä epäsuhtaa, mikä talouteen tuleee.Kun perheessä on kaksi, jotka hankkii toimeentuloa, rahaa on enemmän. Jos oletetaan että äiti ja lapset tarvitsevat kolme makuuhuonetta ja siinä samassa taloudessa on isä, voidaan silti pärjätä kolmella makuuhuoneella, työhuoneen tms, hankkiminen on jo vapaaehtoista. Ja kun yhteisessä taloudesta puolet rahoista on äidin käytössä, tuntuu usein eron jälkeen oma palkka suhteessa siihen, mitä joutuu rahoittamaan kutistuneen, koska kun se exä lähtee, ei kustannuksista vähene yhtä suuri osuus kuin mitä tuloista vähenee. Usealla yksinhuoltajalle ei todellakaan jää käyttöön omaan henkilökohtaiseen kulutukseen sitä, mikä arvioidaan tarvittavaksi. Kun yksinhuoltaja tuhlaa rahaa, ostaa hän jotain kivaa lapsilleen tai menee niiden kansa jonnekin.
Mutta siinähän se pettymys juuri tuleekin, kun menee naimisiin ja hankkii lapset loppuiäksi ja sitten se toinen lipeää siitä. Eikä aina se joka valittaa elatusmaksuista ole se, joka lähti taiajettiin ulos.
äiti ei vaatinut itselleen, vaan otti kantaa siihen, että
YHTEISHUOLTAJUUS EI VELVOITA ISÄÄ MIHINKÄÄN, se ei velvoita isää edes pitämään tapaamisista kiinni (vaikka on lapsen oikeus) tai osallistumaan lapsen elämän isompiin hankintoihin, ei velvoita olemaan läsnä kun lapsi kaipaa isäänsä eikä jäämään kotiin kuin lapsi on kipeä. Yhteishuoltajuun on vain sana.
En lukenut ap:n vietissä katkeruutta tai vapaudenkaipuuta, vaan epäoikeudenmukaisuuden kokemusta siitä, että mies ei osallistu lastensa elämään.
Oma lisäkseni olisi vielä se, että yhteishuoltajuuden pitäisi sisältää velvoite tapaamissopimuksen tapaamisten toteuttamiseen. moni isä niin tekeekin, mutta eivät kaikki. Lapset ovat ikuisia, niin ädille kuin isällekin!
Voi tuota naisen piilotettua kostonhimoa. Elämä voi olla joskus surullista ja julmaakin ja tasan ei mene onnen lahjat. Sait varmamaan monet miehet herätettyä tuntemaan syyllisyystä, kuinka huonosti he ovat perheitään kohdellut ja kuinka pahoja he ovatkaan. Esitä kärsimys näytelmääsi, anna oman elämäsi mennä pilalle, kaiken tuon vaivan näkemisen jälkeen todellinen hyvinvointi oikein kasvaa.
Lapset on annettu meille juuri siunaukseksi, arvovalinnoiksi. Kaikkihan me joudumme tekemään arvovalintoja ja pahasti näyttää siltä, että emme voi saada kaikkea. Jos jäät ikuisiksi ajoiksi murehtimaan eroa, mitään todellista et voi olla valmis oman ja perheesi hyvinvoinnin eteen tekemään. Pitäisi saada vain kaikki hyvä, ilman todellista vastuuta.
Mukaudu tapahtuneeseen, etsi elämän onnellisuus, onnellisuuden kautta.
Siis minä en ainakaan koe jääväni paitsi, jos ole ainoa luotettava aikuinen lasten arjessa,
mutta koen, että lasten läheinen suhde isään edellyttää isän aitoa läsnäoloa. Mutta eihän tuo epäsuhta auta kuin hyväksyä. Toivottavasti vaan pojat osaavat aikanaan itse sitoutua perheeseensä, vaikka isänsä ei niin tehnyt, ettei tuo isän "vapaus" veisi heiltä onnea elää omien lastensa kanssa
Silloin kuin lähihuoltajuus siirtyi äidille, niin etävanhemmalle lähetetiin Kansaneläkelaitoksesta lappu, jossa luki, että et ole enää vastuussa lapsesi hoidosta ja kasvatuksesta. Viranomaisten viesti on kyllä aika outo, mutta selvä.
Tässä yleistetään ihan liikaa.
Etävanhempi ei aina ole automaattisesti isä. Eron jälkeen lasten on oltava kirjoilla jossakin, mutta eivät voi olla sitä kahdessa paikassa.
Joka toinen vkl malli on vanha, aikansa elänyt. Yhteiskunta on menossa siihen suuntaan, että vanhemmuus jatkuu eron jälkeenkin täysipäiväisenä vanhemmuutena kummallkin vanhemmalla.
Joka toinen vkl malli on vanha, aikansa elänyt. Yhteiskunta on menossa siihen suuntaan, että vanhemmuus jatkuu eron jälkeenkin täysipäiväisenä vanhemmuutena kummallkin vanhemmalla. MISTÄ TÄMÄ ON PERÄSIN?
Eiköhän jokainen vanhempi ole itse oikeutettu päättämään mikän on parasta hänelle. Normaali malli on edelleen että etävanhempi tapaa lapsiaa joka toinen viikonloppu, tämä on edelleen myös lastenvalvojien suositus. Tapaamissopimukset ovat sitä varten että isällä (etävanhemmalla) on mahdollisuus tavata lapsiaan.Kyse on lasten oikeudesta tavata isänsäänsä (etävanhempaa)
Riitatapaukset vanhempien välillä johtuu yleensä tekemättömistä tai puutteellista huolto ja tapaamissopimuksista. Myös epäselvistä elatusmaksu papereista. On kaikkien edun mukaista että asiat sovitaan virallista tietä pitkin, lastenvalvojan vahvistetut sopimukset. Jos niiden lisäksi etä vanhempi haluaa osallistua enemmän kuluihin tai haluaa tavata lapsiaan enemmän kun mitä tapaamissopimuksissa on sovittu hän voi sopia lähihuoltajan kanssa.
Mutta tehkää hyvät ihmiset asianmukaiset paperit! Jos kerran toinen on suostunut lähivanhemmaksi on hän varmaan myös ymmärtänyt että suurin vastuu on hänellä.. Eikä hän voi aina vyöryttää omaa pahaa oloaan etävanhemmalle
Vähän nyt huolellisuutta, ennen kuin koet voitonriemua! Kerroin vain millaista postia tuli viranomaistasolta.
Jaetun vanhemmuuden ihanne näyttää vahvalta, se varmaan onkin tulevaisuudessa itsestään selvä yhteiskunnallinen uudistus. Minusta on melko paradoksaalista, että vanhemmuuden vastuun jakaminen äidin ja isän kesken, jonka pitäisi ainakin tasa-arvoutopiassa johtaa naisen valinnan mahdollisuuksien kasvamiseen, toden näköisesti johtaa naisten vastuun laajenemiseen.
Minulle jää nyt epäselväksi tuo viimeinen lause.Jos lapsen isä hoitaisi luonaan enemmän lastaan kuin ennen,kuinka se kasvattaisi minun vastuuta nykyisestä?
Et sinä voisi jättää lapsesi isän vastuulle mitään, ei hän kuitenkaan hoitaisi asioita niin kuin sinä ja lapset ninemomaan tarvitsevat äitiään.
Ja äitiä tarvitaan luomaan tilaa isän toiminnalle. Houkuttelemaan hienovaraisesti isyyteen, auttamaan ja tukemaan heitä.
mutta kun äitien mielestä se on myös toisinpäin; isän tulisi tukea äitiä eikä olla kuin pikkukkakara vinkumassa omien etuuksiensa perään. Siis Etä, olkoon sitten isä tai äit,i voi sanoa, ettei nyt sovi elämäntilanteeseen, mutta tässä on peräänkuulutetu Lähin mahdollisuutta tehdä samoin. Lapset ovat osa vapaaehtoisesti hankittua, kovasti haluttua elämäntilannetta ja sen luulisi pysyvän etänkin arvomaailmassa. Joillakin se toimii, mutta lienee paljon niitä, joilla Etä on ihan diktaattori sen mukaan, mikä nyt sattuu olemaan fiilis. Tottakai on myös Lähivanhempia, jotka pompottelee Etää niin, että lapsetkin kiusaantuu, mutta tässä ja nyt valitetan vaan Etäisän henkistä kypsymättömyyttä.
Nykyään äiti ja isä toteuttavat itseään vanhemmuudessa, jossa ei ole kuin oikeuksia, mutta ei velvollisuusksia ajatella toistensa parasta. Ei tuloksena voi olla kuin vastakkainasettelua. Isiä yrittetään sovittaa äidin rooliin, ei mikään ihme, että he ovat tuuliajolla, eivät he osaa olla äitejä, he ovat persoonaltaan erinlaisia.
Se, että isä ja äiti taistelevat siitä, mitä vastuun kantoon kuuluu ja mitä kumpikin saa ja mitä kummankin pitää tehdä. Sen sijaan, että autettais ja tuettais. Tämän kaiken keskellä lapset ovat taistelun ulkopuollella, vailla oikeuksia ja jäävät vaille lapsuuden hoivaa ja potevat yhä enenevässä määrin turvattomuutta, kärsivät levottumuudesta ja mielenterveys ongelmista.
Meillä isä hoitaa pieniä lapsiaan, mutta sen onnistuminen edellyttää minulta ohjeet päivärytmistä ja myös potentiaalisten vaikeiden tilanteiden varalle, pyykkiä ei silti pese vaan tuo likaiset meille, säännöistä luistaa jos se on hankalaa ja ne pitää opetella sitten uudestaan jne.
Ei se nyt ihan vaivatonta ole. Ja lopulta vastuu on aina minulla. Olen esimerkiksi illalla lapsia vaihdettaessa huomannut lapsella 40 asteen kuumeen, jota ihan hyvä fiksu ja selvä isä ei vaan olluit "huomannut". Minä myös selvittelen lasten huolet, allergiat, hankinnat.
Jaettu vastuu ei välttämättä ole yhtään vähemmän vastuuta per vanhempi. Mutta lapsille se on paljon parempi.
Ymmärrän tuohtumuksesi, mutta ensimmäiseksi puuttuisin siihen epäkohtaan että etävanhempi voi (kiusaamistarkoituksessa) kieltäytyä allekirjoittamasta määräaikaisen elatussopimuksen uusimisen ja lähihuoltajan on haettava oikeudenpäätös ennen kuin Kela jatkaa jo 12 vuotta - ensin sosiaalitoimen ja 1.4.-09 alkaen Kelan, maksussa olleen elatustuen maksamista lähihuoltajalle.
En ymmärrä, että tänä tietotekniikan ja nopean tiedonsiirron aikana lähihuoltaja ei saa lakisääteistä elatustukea ennen käräjäoikeuden päätöstä vaan hänet velvoitetaan elättämään lähihuollossa oleva lapsi yksinään. Ajallisesti tämä prosessi voi kestää kuukausia ja sitten on taas yksi yh-ÄITI toimeentulotuen tilastoja kasvattamassa, vaikka omansa sosiaalitoimi kuitenkin takaisin perii. Kela perii liikaa maksettuja asumis- ja opintoetuisuuksiakin takaisin, joten luulisi tällaisessa tapauksessa elatustuen jatkuvan normaalisti vaikka elatusvelvollinen kieltäytyisikin allekirjoittamasta.
Sanomattakin on selvää, että tämä yksinkertainen läpihuutojuttu maksaa myös yhteiskunnalle ison kasan rahaa: etän kuulemisena sosiaalitoimessa, asianajajan palkkiot, oikeuskulut, ulosottopäätös, Kelan päätökset, Kelan perimiskulut... Ja sitten taas saamme kuulla miten kalliiksi yh-ÄIDIT yhteiskunnalle tulevat.
Jos ei nyt unohdettaisi minunkaan menettämiäni palkkarahoja tai työnantajan menettämää työpanosta josta hän maksaa kuitenkin muita kuluja vaikkei palkkakuluja tulisikaan, kun alainen juoksee toimittamassa papereita tuhanteen eri paikkaan ja istuu puhelimessa tai asianajajan luona vatvomassa elatusvelvollisen laillistettua kiusamista.
Joulu on tulossa ja elatustuki olisi ollut tarpeen juhlan järjestämisessä. Lisätöiden mielekkyyttä laskin viime yönä, ja pääsin tulokseen; 16 euroa käteen per ilta, olisin kotona klo 22, joten maksaisin MLL:n hoitajalle 5 tunnin palkan ja oma työpäivä matkoineen olisi 15-tuntinen. Eli ei ihan kannattavaa.
Kyllä sillä etävanhemmallakin on oikeus ottaa riittävästi selkoa asiosta ennen sopimuksen allekirjoitamista. Se on tosiaankin usein pitkä ja kallis prosessi, jos sopimusta pitää muuttaa, esim. jos etävanhempi sairastuu ja jää työttömäksi. Vaikka perustuslaissa sanotaan kansalaisten oleven yhdenvertaisia lain edessä ja kumpaankin vanhehemman kohdella tulisi soveltaa samoja sääntöjä, mutta näinhän ei asia ole. Lähivanhempi saa aina halutessaan hakea sopimukseen muutosta, vaikka siihen ei olisi, mitään perusteita, vailla kuluriskiä.
Eikö tuo ole juuri sitä vetovoimaa, joka saa naisen kiinnostumaan miehestä? Että miestä ei voi kontrolloida ja hän kykenee itsenäiseen ajatteluun. Aito mies on teille nyky naisille suuri uhka, kun ette voi ohjailla heitä mielenne mukaan, he vaan tekevät kaiken teidän kiusaksenne. Itkupotku raivarit, saatte paiskia töitä, vaikka kotona odottavat lapset, joihin pitää myös jaksaa panostaa.
Etävanhemmalla on ollut oikeus ottaa selvää asioista, ja myös lastenvalvoja on kertonut kaikki faktat hänelle. Olen pyytänyt elatustuen suuruista elatusapusummaa, ja etävanhemmalle on annettu mahdollisuus toimittaa tulotiedot lastenvalvojalle mahdollisen elatusapumaksun alentamisen laskemiseksi, mutta hän ei ole halunnut toimittaa näitä tietoja. Hän haluaa oikeuteen, vaikka sanoin että hänelle tulee siitä turhia kuluja, koska hän on elatusvelvollinen ja olen pyytänyt "minimi-elatuksen lapsille".
Kiitos, kun valaisit yksityiseläämääsi. Ei sinun tarvitse puolustella, sen heikkouksia.
Etköhän nyt loikannut hiukan kauas itse asiasta, koska kyseessä oli lapselle kuuluva etävanhemman elatusosuus, ei mikään kiinnostavuus-ominaisuus. Kontrollista ei ole kyse vaan allekirjoituksesta paperiin, josta ei tarvitsisi käräjöidä, mutta kun etävanhempi nyt haluaa, niin mennään sitten ja käräjöidään. Ei se minulle mitään maksa, ainakaan suoranaisesti.
Elatusmaksujen pakoiluko on sinusta kiinnostavuutta lisäävää, itsenäistä ajattelua ja miehekästä? Mielestäni turhasta käräjöiminen on lapsellista, typerää ajan ja rahan hukkaamista, ja kertoo sen että mies ei ymmärrä omaa parastaan.
Etävanhemmalle on annettu faktat käteen ja silti hän haluaa käräjille, koska haluaa kiusata lähihuoltajaa sekä lapsia -ajattelematta lapsia ja omaa rooliaan lasten toisena vanhempana.
Mainitsemasi "nykyajan aito mies" kiusaa naista virkakoneiston avulla, koska hän on heikko eikä voi muulla tavoin kontrolloida ja kostaa naiselle joka hänet jätti.
Vetovoimaa on jossain ihan muualla kuin lasten isässä.
Mitä heikkouksia mahdat tarkoittaa?
Eikö se olekaan isän etu, että hänen lapsia hoidetaan parhaalla mahdollisella jaksamisella?