Masennus ON, masennus OFF

Poden jonkinlaista vaihtelevaa masennusta. Nyt olo on aika mainio, vaikka istunkin kotona kipeenä koneen ääressä. 15 minuuttia sitten itkin että tulispa joku jo kotiin. Masennukselle ja surumielisyydelle ei oikeastaan ole mitään syytä. Itken vain. Huvikseni. Ei sentään, en huvikseni, vaan olen niin surullinen että ihan sattuu, enkä tiedä miksi. Ehkä menkkojen takia, siksi että olen nainen, enkä haluaisi olla. Mutta silloin ajattelisin sitä ja itkisin, muttakun en ajatellut sitä ja itkenyt sen takia, siis olin vain surullinen ja itkin eikä tuolle surullisuudelle ollut mitään selitystä. Sitten se yhtäkkiä meni ohi. Ja nytkin hymyilen kirjoittaessani tätä. Eilen olin aika masentunut. Mietin että jos yritän jaksaa vielä kuukauden, ja sitten mietin uudelleen olisiko parempi olla jossain muualla. Mutta sitten taas, onneksi, tuli tämä hyvä olo. Olen aika perus iloinen ihminen. Ja tää outo masennus on masennus off alkoi viikko tai pari sitten. Rakastin koulussa käymistä, kun lähdin kouluun rakastin ajella jopolla ja kuunnella musiikkia, laulaa vähän mukana, hymyillä tuntemattomille ihmisille ja moikata kavereita koulussa. Olin haikeana kun koulu loppui, olisin halunnut että koulupäivä olisi jatkunut. Mutten silti surullinen, hymyilin silti kun pääsin kotiin, tanssin musiikin tahdissa kun laitoin radion päälle, lauloin ja söin jogurttia, menin koneelle ja juttelin kavereille. Mutta sitten, yhden viikonlopun jälkeen, en halunnut mennä kouluun. Tulin kouluun ja toivoin että pääsisin pois, mutten halunnut olla kotonakaan. Tai mielummin koulussa, mutta ei ainakaan kotona, eikä ainakaan yksin tai vielä vähemmän jos isä oli kotona. Se meni ohi ja olin taas normaali. Välillä masennus taas tuli ja välillä taas olin normaali. Voiko tää johtua e-pillereiden alotuksesta? Nimittäin tota ennen tätä masennusta ei ollut kuin vain just menkkoja ennen ja niiden aikana. Kohta tuntuu että masennus iskee, kun tuo isä tulee kotiin. En vain tykkää siitä että se on kotona. Mielummin olen täällä yksin, tai niin että kaikki on kotona, tai sitten että äiti ja minä vaan ollaan kotona.
2273
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tänään aamulla masennus oli taas päällä. Selvitin asioita, ja monilla oli kuulemma ilmentynyt masentelua pillereiden takia. Olo oli ihan outo. 10 minuuttia sitten saatoin olla täysin maassa ja itkin eikä siitä tullut loppua, mutta sitten olo olikin hetken päästä ihan mahtava ja mietin, että kokeilen näitä pillereitä ainakin 3 kuukautta ja sitten vaihdan jos oireet jatkuu. Sitten taas saatoin yhtäkkiä alkaa itkemään, ja mietin, että heti kun tervehdyn, menen terkkarin puheille ja pyydän toisen merkkiset pillerit, tai lopetan kokonaan, jos mitkään eivät sovi. Yleensä tätä masentelua ilmenee vaan silloin, kun olen yksin kotona, tai isän kanssa. Jos äiti on kotona, ei ollenkaan tai lievästi. Kun olin tänään kaupungilla äitini kanssa, en ollut yhtään masentunut. Iloinen enemmänkin. En tiedä mikä mua ahdistaa, tää talo vai isä vai mikä. Eniten tuota tuntuu esiintyvän kotona. Koulussa ei niinkään. Tosin sielä saankin paljon muuta ajateltavaa. E-pilleritkin ahdistavat. Ajattelin, että olisiko parempi lopettaa kokonaan, hyvä että ehdin edes aloittaa, mutta ei nää kipuun ja vuotoihin oikeastaan vaikuta. Ahdistus ja masennus iskee usein kun ajattelen pillereitä. En tiedä miksi. Siksikö, että nyt tiedän, että masentelu ja tuommoinen voi johtua niistä, vai että oikeasti saattaisi olla parempi etten niitä käyttäisi. Menkat kuitenkin muutaman kerran oli ennen pillereiden aloitusta tosi lyhyet, ja aika niukatkin. Olen aika nuori, joten ei olisi ihan mahdottomuus jos ne muuttuisivatkin. Joten, jos kerran noin olisi käynytkin, ja nyt vetäisin pilsuja turhan takia... Sekin ahdistaa. Musta tuntuu että olisi ehkä hyvä jättää nuo pois ja tsekata tilanne, onko olo parempi ilman ja onko ne menkat tuosta muuttuneet...

Äänestä
  • pilsujen sivuvaikutuksia. Kauankoo let käyttänyt? Sivuvaikutukset voivat hävitä, tai sitten eivät. Juttele terkkarille. Kannattaa myös miettiä, ovatko e-pillerit oikea ratkaisu tilanteessasi ylipäätään. Nykyään kun niitä tyrkytetään todella helposti nuorille joiden oma hormonitoiminta ei ole vielä vakaantunut.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ON/OFF kirjoitti:

Poden jonkinlaista vaihtelevaa masennusta. Nyt olo on aika mainio, vaikka istunkin kotona kipeenä koneen ääressä. 15 minuuttia sitten itkin että tulispa joku jo kotiin. Masennukselle ja surumielisyydelle ei oikeastaan ole mitään syytä. Itken vain. Huvikseni. Ei sentään, en huvikseni, vaan olen niin surullinen että ihan sattuu, enkä tiedä miksi. Ehkä menkkojen takia, siksi että olen nainen, enkä haluaisi olla. Mutta silloin ajattelisin sitä ja itkisin, muttakun en ajatellut sitä ja itkenyt sen takia, siis olin vain surullinen ja itkin eikä tuolle surullisuudelle ollut mitään selitystä. Sitten se yhtäkkiä meni ohi. Ja nytkin hymyilen kirjoittaessani tätä. Eilen olin aika masentunut. Mietin että jos yritän jaksaa vielä kuukauden, ja sitten mietin uudelleen olisiko parempi olla jossain muualla. Mutta sitten taas, onneksi, tuli tämä hyvä olo. Olen aika perus iloinen ihminen. Ja tää outo masennus on masennus off alkoi viikko tai pari sitten. Rakastin koulussa käymistä, kun lähdin kouluun rakastin ajella jopolla ja kuunnella musiikkia, laulaa vähän mukana, hymyillä tuntemattomille ihmisille ja moikata kavereita koulussa. Olin haikeana kun koulu loppui, olisin halunnut että koulupäivä olisi jatkunut. Mutten silti surullinen, hymyilin silti kun pääsin kotiin, tanssin musiikin tahdissa kun laitoin radion päälle, lauloin ja söin jogurttia, menin koneelle ja juttelin kavereille. Mutta sitten, yhden viikonlopun jälkeen, en halunnut mennä kouluun. Tulin kouluun ja toivoin että pääsisin pois, mutten halunnut olla kotonakaan. Tai mielummin koulussa, mutta ei ainakaan kotona, eikä ainakaan yksin tai vielä vähemmän jos isä oli kotona. Se meni ohi ja olin taas normaali. Välillä masennus taas tuli ja välillä taas olin normaali. Voiko tää johtua e-pillereiden alotuksesta? Nimittäin tota ennen tätä masennusta ei ollut kuin vain just menkkoja ennen ja niiden aikana. Kohta tuntuu että masennus iskee, kun tuo isä tulee kotiin. En vain tykkää siitä että se on kotona. Mielummin olen täällä yksin, tai niin että kaikki on kotona, tai sitten että äiti ja minä vaan ollaan kotona.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu