Minulla on ollut joitakin kuukausia kummia pelkoja tai ''pakkoajatuksia''. Pelkään, että olisin ainoa oikea ajatteleva ja todellinen ihminen tässä maailmassa. Aluksi pelkäsin, että kaikki muut ihmiset jähmettyisivät paikoileen ja että jäisin näin yksin. Se pelko lähti, mutta sitten aloin pelkäämään, että muita ihmisiä kontrolloisivat jotkin UFOt ja että ne haluavat saada minut sekoamaan. Sekin pelko lähti, mutta nyt olen alkanut pelätä, että muut ihmiset olisivat jotenkin epätodellisia, heijastuksia ja että he eivät oikeasti olisi olemassa tai ajattelisi, vaan olisivat jotenkin ohjelmoituja. Kun on mukavaa tekemistä muiden kanssa nämä jutut unohtuvat enkä ajattele niitä tai pelkää, mutta sitten ne aina palaavat. Alkaa elämä olla vähän vaikeaa...
Yksin jäämisen pelko
Jelppiä?
3692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mene terkkariin ja pyydä lähete mielenterveystoimistoon jos esim. yhteen menoon oireet kestävät kaksi viikkoa on ehdottomasti syytä hakea apua. Tässä linkki mistä sinä voit myös saada apua eli kahvi pois ja eikä saa olla liian kauan syömättä jotain perusaterian lisäksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9215153
Eksistentialismiin liittyy tuo. Tuttu itelle. Ei oo haitannu mua moniin vuosiin. Elikkä 'mitä jos säkin oot vain mun mielikuvituksen tuotetta, mun kuvitelmaa?' Vähän niinkuin Matrix -leffassa. Eiks se näin mee?
Ajan myötä oppii kyl olemaan niiden ajatusten kanssa aivan yhtä hyvin yksikseenkin. Ite muistan ajatelleeni noita juttuja aina silloin tällöin jo ala-asteikäisenä. Saattoi vain yhtäkkiä tulla mieleen; 'mitä jos tää on unta, mitä jos läheiset onkin vain illuusioita?' Kersana ne ajatukset vaan unohtu vuosiksi kun kiinnosti kaikki tekeminen niin paljon enemmän. Tulivat vain piipahtaan muutamien vuosien välein...
Kyllä tuollaiset pelot rajoittavat elämää. Minulla on ollut epätodellisia ja todellisia pelkoja lapsesta asti. Olen pelännyt todellisesti isäni lyövän minua lapsuudessani. Sitten tulivat myös epätodelliset pelot, että minua vahingoitetaan ja muitakin omituisia pelkoja. Voisi ajatella, että traumaattisesta lapsuudesta johtuvat nämä harhaiset pelot, joitten vuoksi kokee maailman epätodellisena ja uhkaavana paikkana. Olisi hyvä, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pääsisi puhumaan jollekin peloista, vaikka ne olis kuin kummallisia ja hävettäviä, jollekin luotettavalle ihmiselle ja ammattiauttajalle. Itse olen avautunut ja puhunut mutta kärsin vielä monella tavalla peloista, jotka syövät energiaa ja estävät elämästä.