Asun päiväkotia vastapäätä ja olen jo jonkin aikaa seurannut kun vanhemmat tuovat ja hakevat lapsiaan päiväkodista. Erityistä huomiota olen kiinnittänyt siihen, kuinka uusilla ja hienoilla autoilla nämä vanhemmat ajelevat.
Suomen autokanta on kuitenkin keskimäärin 10 vuotta vanhaa, mutta näiden päiväkotilasten vanhempien autot ovat noin 2-3 vuotta vanhoja tai ihan uusia. Toki joukossa on vanhempiakin autoja, mutta suurin osa on kuitenkin alle 5 vuotta vanhoja ja nämä autot ei ole mitään Fiateja vaan on Mersua, BMW:tä ja Volkkaria.
Ja sitten vielä aina jaksetaan valittaa kuinka köyhiä lapsiperheet on ja silti ajetaan hienoilla autoilla. Jos lapsiperheet todellakin ovat ahdingossa, niin ei luulisi heillä olevan varaa ajella hienoilla autoilla. Eikö olisi jo aika tukea enemmän esim. työttömiä kuin lapsiperheitä?
Kävin muuten myös Vauva-lehden internetsivuilla ja siellä oli kysely kuinka vanhalla autolla ajat ja kovin moni näytti sielläkin uudella ja hienolla autolla ajavan.
Suomen autokanta on kuitenkin keskimäärin 10 vuotta vanhaa, mutta näiden päiväkotilasten vanhempien autot ovat noin 2-3 vuotta vanhoja tai ihan uusia. Toki joukossa on vanhempiakin autoja, mutta suurin osa on kuitenkin alle 5 vuotta vanhoja ja nämä autot ei ole mitään Fiateja vaan on Mersua, BMW:tä ja Volkkaria.
Ja sitten vielä aina jaksetaan valittaa kuinka köyhiä lapsiperheet on ja silti ajetaan hienoilla autoilla. Jos lapsiperheet todellakin ovat ahdingossa, niin ei luulisi heillä olevan varaa ajella hienoilla autoilla. Eikö olisi jo aika tukea enemmän esim. työttömiä kuin lapsiperheitä?
Kävin muuten myös Vauva-lehden internetsivuilla ja siellä oli kysely kuinka vanhalla autolla ajat ja kovin moni näytti sielläkin uudella ja hienolla autolla ajavan.
Vastaukset 42
Vanhimmat
vara ostaa halpaa paskaa,jonka korjaamiseen menee jatkuvasti rahaa!
Mietis vähän,ei kai kannata ostaa löpösyöppöä ja muutenkin rahaa viepää roinaa,jos ostaa kerralla kunnollisen-se maksaa itsens takasin!
Sama vaatteis,osta halpa paska,joka menee jo eka pesus huonoks...tai hyvä,kalliimpi-joka kestää vika rihmaan asti.Kumpi kannatti?
Niinhän se tietysti on että köyhän on tosi helppo repästä vaikka 35000 euroa auton ostoon ja pankitkin suorastaan kilvan lainaa tyrkyttävät ;)
Sekun olisi liian kallista ostaa 3500 euron auto kun sitä joutuu niin hirveen kalliilla korjaamaan.
Ei oo tainnu nimimerkki 'tajuatko' köyhää nähdäkään. Ei köyhällä oikeasti ole vaihtoehtoja.
Tehdäänpä tällainen pieni vertailu.
A) Ostat uuden auton, joka maksaa vaikkapa 20 000 euroa
B) Ostat vanhan auton, jonka hinta on 1500 euroa
Siihen jää 18 500 euroa rahaa auton korjuuttamiseen. Itsekin ajelen muuten 20 vuotta vanhalla Volvolla ja eipä ole kauheasti tarvinnut autoa korjuuttaa, vaikka jo vanha auto onkin.
volvohan maksoi jo 20v sitten sen 200000-250000mk eli 32-35000€. kalliilla autolla ajat siis itsekin.
itse uson, että useimmat ns. hienostoautot ovat työsuhdeautoja
kun jo yritysneuvonnassa opetetaan, että firman laadun näkee autosta, eikä menestyvä firma voi käyttää ladoja on oltava mersu.
ja vielä uutena
kyllähän tuo työsuhdeauto on aika monella, mm. minulla. Ja on kyllä sen verran hieno, että ei siihen olisi millään varaa....
jos et ostanut, niin varastitko?
ei käytetyt volvotkaan ilmaisia ole, siitä 20vuotiaastakin maksat vielä tänäpäivänä sen 2000€ tai enemmäkin jos on hyvin pidetty ja vähän ajettu.
on mallia 440 eli ei todellakaan ole sieltä Volvojen kalleimmasta/isoimmasta päästä ja olen sen saanut silloiselta miesystävältäni muutama vuosi sitten eikä hänkään ole autosta 2000 euroa maksanut vaan vähemmän.
Kuule,kyllä oon joskus sellasen velkasuon läpi uinut, että tiedän mitä köyhyys on.On eräskin kerta tullut pasianssia iskettyä laskujen kanssa...mitä maksetaan...ja mitkä jää vielä oottamaan...
Onneksi ed.mainittu taakka on ohi.Tarkoitin vaan, että jos vaikka vyötä kiristäen ottaa vaikka vasta sen 3halvimman tarjolla olevan,voipi äkkiä säästää pitkän pennin autonkorjauskuluissa...
Eikä kaikki hienolta näyttävät autot suinkaan ole olleet kalliita...voivat olla aika huonokuntoisia,mikä ei välttämättä päälle näy...tai työsuhdeautoja jne.
lasten vanhemmista!
Kyllä meillä ainakin saadaan työstä palkkaa ja sillä on sitten varaa ostaa mitä ostetaan.
ellette satu olemaan kansanedustajia/ ministereitä.Ja joillakin on tarve ostaa hieno auto;meilläkin ollaan molemmat reippaasti yli keskivertokansalaisia ansaitsevia,mutta bemari tai mersu etc. eivät ole egomme jatkeena...
nimimerkille äiti ja isi,anteeksi,meni nyt väärän otsikon alle! Eli pitäisi olla alkuperäisen kirjoituksen alla.Pahoitteluni.
Asut alueella, jossa asuu paljon rikkaita lapsiperheitä. Meidän alueella kun puolet lapsiperheistä on opiskelijaperheitä, ei monikaan vie lapsiaan päiväkotiin yhtään minkäänlaisella autolla. Kävellen tai polkupyörällä sinne mennään.
Vaan ihan tavallisella, voisin jopa sanoa, että täällä asuu kyllä enemmän köyhiä kuin rikkaita ja asun muuten syrjäseudulla muuttotappioalueella, missä väki vaan vähenee, mutta yllättäen lapsiperheillä on täälläkin varaa uusiin autoihin. Tuetaankohan heitä nyt ihan liikaa?
täällä takapajulassa on auton oltava luotettava.
kun matkaa on 10km kauppaan ja 60km virastoihin, 30-40km harrastuksiin ei voi ajaa tielle jättävällä koslalla.
itse ajoin 6v ja 200'000km 1100kuutioisella ladasamaralla. se oli 1vuoden tullessaan ja viimeiset 2vuotta rukoilin joka kerta lähtiessäni, että kotiinkin vielä pääsen. neljä lasta kyydissä ja metsätaivalta.
joten nyt alla on 10v volvo vaarin peruja ja toisena 3v pösö. ja on muuten huoleton olo lähtiessä.
pankin avulla hiljalleen maksetaan ja muussa kiristetään vyötä.
seija: mistä tiedät ettei muillakin siellä maalla ole pelkopersuksissa ja siksi parempi auto alla? tuskin autoja lapsilisillä maksetaan ja jos maksetaankin, niin lapsia myös kuskataan eli lapsen parhaaksihan se tuki silloinkin menee.
monet ottavat lainaa,että voivat ostaa luotettavan menopelin,moni esim. asuntolainan yhteyteen.Maalla (jota riittää täällä Itä-Suomessakin),on oltava kunnon auto,joka ei hyydy pakkaseen.
Itse olen kyllä huomannut,että lapsiperheillä on aika uudenkarhakoita autoja,mutta varmaan osa on ostettu lainan turvin.Itsellämme on jo yli 10-vuotias,vähän ajettu auto,jolla täällä kaupungissa pärjää.Tarpeet ja halut autonkin kohdalla ovat erilaisia perheestä riippuen.Mutta Seija,olet kyllä havaintonesi ihan oikeassa.Saman olen huomannut tuolla koulumaailman puolella.
Asuessani muuttotappioalueella näytti, että ihmisillä on paremmat autot kuin kasvuseuduilla. Syitä on todennäköisesti kaksi:
1) Etäisyydet pitkiä, ei uskalleta ottaa riskiä, että huonolla autolla jäädään pakkaseen (kymmenien) kilometrien päähän asutuksesta ja julkista liikennettä ei ole.
2) Asunnot paljon halvempia, joten rahaa jää auton ostoon. Eipä täällä kasvualueilla monilla ole autoa ollenkaan.
Heh; Seija keksi taas uuden aiheen.
Joko lastenlapset kotiutuivat Marokosta? Vai tuliko kamelikauppaa? Vaihda kameli Mersuun, niin ei rikkaiden lapsiperheiden autot sinua enää häiritse.
Saahan asioista vaihtaa mielipiteitä.Eihän näitä ole pakko lukea,jos ärsyttää.
Mitä mielipiteen vaihtoa on pohtia ihmisten autoja?
Ylipäätään alkuperäisen kirjoittajan pointtia en ole vieläkään ymmärtänyt.
Onko hän kateellinen autosta?
Pelkääkö jääneensä jostain suuresta (=mainitsemansa lapsperheen tuet) paitsi?
Kyllä täytyy olla kateellinen Kauko, tässä kirsti, että jaksaa murehtia lapsiperheiden autoja ja niiden hintoja.
Tai kenenkään.
Missä se mielipide oli?
.............ja ei näitä kannata lukea,jos epäilee kirjoittajan motiivia kirjoittaa.Täällä on näitä jankutusketjuja,joten voit jatkaa yksinäsi.Kevättä!
Sisältöä vältämättä, Pihla hyvä.
Olen ihmetellyt toiselle palstalle alkuperäisen pointtia.
Viestini tänne oli suunnattu enemmän sinulle.
Sisältäen kysymyksen "mikähän mielipidekeskustelu".
Ei pidä vetää hernettä nenuun.
tarkoitti,että lapsiperheet ovat rikkaita-otsikko on mielipide.Sitähän se kyllä onkin,kirjoittajan mielipide siis,että autojen perusteella tämä seija oli tehnyt k.o havainnon.Luetaanhan me usein otsikkojen alta täydennystä asiaan.
seijalle:niin,monella on kallis auto alla,mutta osalla siitä on lainaa,kuten minullakin mieheni kanssa.Sitä lyhennellään joka kuukausi sitten.Auto ei ole niin ihmeellinen asia,josta kannattaa ketään kadehtia.Meillä se on pitkien työmatkojen takia välttämätön.Muutoin en nyt allekirjoittaisi lapsiperheiden rikkautta,joskin tilanne on paljon paremmalla tasolla kuin omassa lapsuudessani 1970-luvulla.Meillä auto on talolainan yhteyteen otettu,ja sitä maksellaan sitten vuosia.
ei ole hernettä nenussa. Pelkäsin vaan, että tulee eipäs-juupas-ketju, ja tällaisiin en rupea. Tarkoitin siis, että otsikko sisälsi mielipiteen, että lapsiperheet ovat rikkaita. Ja perusteluita sille oli tämä autojuttu. On tämä minusta mielipiteen vaihtoa, että voiko auton perusteella tehdä tällaisia päätelmiä.
Hyvää jatkoa, ja katson ,josko se herne sieltä joskus tipahtaa...vaikkei sitä kyllä pitäisi olla.
Enkä mä näe enää sitä hernettäkään.
uuden auton ostoon. Eli et sinäkään mikään köyhä ole. Kerroppa sinä minulle mistä pankista köyhälle myönnetään 20 000 euroa auton ostoon, niin menen kertomaan oikeasti köyhille ystävilleni.
Eräällä naapuriperheellä oli suunnilleen samanikäiset lapset kuin meillä (kaksi lasta molemmilla). Isillä oli uudehko Pösö ja äidillä vanhempi Talbot. Kumpikin tarvitsi välttämättä autoa työnsä takia. Minä taas olin kotiäitinä ja yksi auto riitti hyvin. (tilanteesta on kymmenkunta vuotta)
Vertailimme perheiden elinkustannuksia: He maksoivat vuokraa enemmän kuin me asuntolainaa ja yhtiövastiketta yhteensä. Lisäksi lastenhoitokulut olivat heillä korkeimman mukaan ja opintolainat päällä (minä olin aikaa sitten maksanut omani eikä miehelläni ollut koskaan ollutkaan). He olivat lisäksi ostaneet 80-luvun lopun hulluina hintavuosina kaksion, jonka olivat sitten joutuneet työpaikkojen vaihdon ja siitä johtuneen muuton takia myymään raskaalla tappiolla - kyseisen asunnonlainaa he maksoivat edelleen (ei ollut ulosotossa).
Laskimme, että heidän tulonsa olisivat saaneet olla meihin verrattuna kolminkertaiset, että heille olisi jäänyt noiden kulujen jälkeen käteen saman verran kuin meille. Siis rikas on aivan eri asia kuin hyvätuloinen.
Ja monella rikkaallakin rahat ovat täysin kiinni esimerkiksi vanhemmilta perityssä omaisuudessa - ei siihen enempää tarvita kuin pitkään suvussa kulkenut maatila, jonka yksi perheenjäsen lunastaa muilta perillisiltä. Siinä merkitsee silloin muukin kuin raha. Ai ettei omaisuutta saisi kerätä ja vaalia? Se on silti kyseisten ihmisten tietynlainen arvovalinta. Ja tässä esimerkkitapauksessa on kyse yhden ihmisen työpaikasta. Ja jos maatila halutaan pitää elinkelpoisena, se ei kannata jakaa useamman perillisen kesken, vaan yleensä joku perheenjäsen maksaa muut ulos. Minun valintani oli se, että hoidin lapseni itse kotona mahdollisimman kauan. Siinäkään ei ollut takana kysymys rahasta vaan arvovalinta. Suvun maatila jäi veljelleni, enkä ole päivääkään haikaillut sen perään.
Siis ei elämä ole niin mustavalkoista kuin luulisi.
ja säästimme aikanamme omat,pienet asunnot.Kun muutimme yhteen,myimme asunnot.Meitä oli sitten lasten syntymän jälkeen lopulta työsuhdeasunnossa viisi ihmistä vuokralla kaksiossa (60 neliötä),ja itse nukuimme olkkarissa.Ja tuntui,että hyvin mahtui.Asunnoista saatiin pesämuna lainalle.Emme ole rikkaita,ei sairaanhoitaja ja talonrakentaja ole hyvähankkeisia.Mies teki talon suurimmaksi osaksi itse,siinä tuli säästöä.Itse kävin töissä,ei minusta olisi ollut hyötyä rakennuksella.Siivosin siellä toki vapaa-ajat,mitä lasten hoidolta ennätin.Lainaan niputettiin auton ostokin,ei ole luksusmallia,tavallinen farmariauto,eikä edes uutena ostettu.
En nyt ota kantaa siihen, mitä autosta voi päätellä ja mitä ei voi päätellä. Mutta olen alkuperäisen kanssa samaa mieltä siitä, että kyllä lapsiperheet pärjäävät varsin hyvin tämän päivän Suomessa, vaikka mediaa seuratessa saa aivan toisen käsityksen.
Perustan mielipiteeni täysin subjektiivisesti omaan otantaan, eli ostoskärrytarkkailuun lähikaupassa ja tuttavaperheiden elämän pitkäaikaisseurantaan.
Ajatelkaa nyt, meillähän on ihan kaikkea! Jos perheessä on kaksi huoltajaa ja kohtalaisetkin tulot, keskivertoperheellä on ensinnäkin ihan hyvät asunnot. On tilaa kaikille, mukavuudet, huonekalujakin vielä ja tyylillä, on pelit ja vehkeet ja vempeleet. Kuinka monella lukijoista ei esim. ole mikroa tai astianpesukonetta, käsi ylös. Mutta huomatkaapa: nekin ovat ylellisyyttä, ei välttämättömyyshyödykkeitä!
Ja auto sitten. Tietysti sen hankintaa voidaan perustella sillä, että sitä tarvitaan. Ja etenkin jos perheessä on kaksi autoa, selittelyn paine kasvaa. Mutta huomatkaapa: teillä on silti ollut varaa hankkia se tai ne, vaikka velaksi.
Entäpä sitten jokapäiväinen kulutus, jossa elintaso parhaiten näkyy. Ostoskärryt perjantai-iltana kyllä kertovat, että työssäkäyvien perheiden ei varsinaisesti tarvitse laskea viimeisiä eurojaan. Vaatteetkin ovat hyviä: esimerkiksi lapselle on aina oltava vähintään kaksi haalaria, että on vaihtovaraa. Sekin on itse asiassa ylellisyyttä.
Olen itsekin äiti ja olen käynyt läpi todella tiukkoja aikoja. Niiden kautta olen oppinut näkemään, mitä eläminen on paljaimmillaan ja kuinka vähän ihminen tarvitsee. Joskus tulee mieleen, että keskituloinen ihminen tämän päivän Suomessa elää kuin entisaikojen aateliset: tavaraa ja turvallisuutta riittää, ja mahankin saa täyteen ainakin kaksi kertaa päivässä.
Viime syksynä joku äiti kirjoitti Hesarin yleisönosastolle puolustuspuheen siitä, kuinka on "yhteiskunnan" syytä että me emme enää ehdi olla lasten kanssa. Hän perusteli asiansa siten, että kun lapsi syntyy, on muutettava rivitaloasuntoon tai omakotitaloon sillä eihän lapsen kanssa VOI asua muuten. Ja lasten takia on hankittava iso farmariauto, ehkä jopa tila-auto. Ja urasta täytyy pitää huoli, jotta näiden hankintojen maksamiseen tarvittava tulotaso säilyy. Meneeköhän tällaisessa ajattelussa ihan kirjaimellisesti lapsi pesuveden mukana?
Mielipiteen kirjoittaja ei ottanut huomioon, että yhteiskunta olemme me itse eikä mitään mystistä meidän ulkopuolellamme, ja jokainen voi myös valita toisin mikäli haluaa ja omaa riittävästi rohkeutta.
En minä kirjoittanut tätä moralisoidakseni. Kannattaa vain muistaa, että vielä muutama vuosikymmen sitten tällainen elintaso näin monella oli silkkaa utopiaa.
Mutta autoista minä en ymmärrä mitään! :)
Vai että ostoskärry seurailuja teet...
Kuule,kyllä se 2 auton talous on monesti aika "pakko" että saa arjen sujumaan muksujen ja töitten suhteen.
Lapsella on vähän pakkokin olla ainakin 2haalaria! Kun toinen pesussa,toista voi pitää.
Astianpesukone säästää vettä paljon-tärkeä seikka kun makselet ite vesilaskuja,puhumattakaan että koneen käydessä voit vaikka imuroida,laittaa ruokaa...touhuta muksujen kanssa jne.
Jos lapsiperheen ruokakärryt on kukkuroillaan,niin ihmekkö tuo?Miksi turhaan rahdata joka päivä kaupassa,kun kerralla voi ostaa pidemmäksi aikaa.Ja lapsiin uppoaa paljon ruokaa.Pienikin lapsi kuluttaa paljon.
Omalle kohdalle on joskus tullut ihmettely,että kuinka ostan niin isoja ruokapakkauksia...2 lasta syö kyllä niin että eivät kyselijät arvais,että ne pakkaukset katoaa melkein yksin lasten suuhun.Hoikkia ovat ja kai siksi ihmiset luulevat etteivät juuri mitään syö...väärä luulo...
Velkaa on vähän pakko tehdä,jos mielii jotain ostella-kenellä on käteisellä maksaa kalliimpia ostoksia-kun syödäkkin pitää...
että rikkaita ollaan jos verrataan kehitysmaihin tai maailman suurkaupunkien slummiasukkaisiin.
meillä 6-henkeä elää n.2000€/kk ja on ostettu autot, pesukoneet ja tiskikoneet. pyykkikuivuri puuttuu ja senkin tarvitsisin.
mutta kyllä jo 60-luvullakin hyvin elettiin ihan tavallisessa työläiskodissa pääkaupunkiseudulla.
jotenkin ottaa päähän itse aikakaudella eläneenä, kun nykyään väitetään, että 70-luku olisi ollut jotain 1800-luvun nälkävuosia.
monesta asiasta joutuu tinkimään, monia asioita odottamaan ja säästämään.
mutta totta sekin, että hyvin nykyään on asiat KAIKILLA, niin lapsiperheillä, työttömillä kuin lapsettomillakin jos verrataan todella köyhiin tai yhteiskunnallisesti välinpitämättömiin maihin.
Totta tuokin.Muuten,jo tuo että teitäkin on 6hengen perhe-auto on jo vähän pakko olla! Kalliiksi tulisi noin monen bussi/junamaksut...joten...
Joo,hyvin meillä suomessa on-verraten muualle.
on auto, seitsen paikkainen, enkä silti laske että oltaisiin rikkaita. mutta pärjätään. totta kirjoitit ruuasta. kyllä kärry on kukkuroillaan kun viikonlopun ruuat hakee. mutta ei sitten lauantai sunnuntaina käydäkään kaupassa.
Olisi ihanaa saada lottovoitto, jotta voisi ostaa vaikka uuden auton ja kerrankin elämässä ei aina tarvitsis ajatella rahaa - meikän kohdalle ei kuitenkaan lottovoittoja putoile.
Itse kuljen vanhoissa kuluneissa vaatteissa ja lapsille yritän ostaa uutta, etteivät koulussa joutuisi syrjityksi pukeutumisen vuoksi.
Vaikka rahaa on vähän, silti asiat ovat vielä hyvin - on ruokaa riittänyt, on katto pään päällä, lapsillakin menee hyvin ( nuorempi vaikeasti vammainen oppi juuri lukemaan, mikä on meille suuri ilon aihe) ja autokin se vanha ruosteinen räjä kulkee vielä eteenpäin. Jos joku ajaa paremmalla autolla, niin se saattaa olla työsuhdeauto tai velaksi ostettu. Vaikka joillakin on hienot ulkoiset puitteet, he saattavat sisimmässään olla orpoja ja heillä saattaa olla velkaa pilvin pimein - eli heillä ei välttämättä mene sen paremmin kuin meilläkään. Rikkaita Suomessa on vähän. Kateus ei tuo kuin pahaa mieltä, jos jollain menee hyvin - niin se on hienoa! Jaksellaan!!
Juuri tuota minä ajoin takaa omassa puheenvuorossani: meillähän täällä on periaatteessa kaikilla asiat suurinpiirtein ok, mikäli perheessä vain on kaksi vanhempaa ja työpaikat. Eli iloitaan siitä, mitä meillä on. Onnellisuuden juju piilee pitkälti siinä että ei keskity saamaan sitä mitä haluaa, vaan haluamaan sitä minkä on saanut.
Enpä arvannut mihin pääni pistin.. Multa tarttis varmaan viedä ainankin lapsilisät, kun sain työnantajalta autoedun ja ajelen nyt lasteni kera uudella ja hienolla autolla ;)
Ajeletko siis työsuhdeautolla lapsiesi kanssa?? Mistähän tuollaisen työnantajan löytäis? Joka hyväksyy ajelun vapaa-ajalla??
Nyt en ymmärrä - on vapaa autoetu, joten ajelen aina ku on tarvis ja joskus jopa ihan huvikseni ;)
en löydä työnantajaa, jolta saisin auton käyttöön, vaan ostin uuden auton... ;) Arvaa ärsyttääkö?!? :)
Joka on jatkuvasti käytössä,myös vapaa-ajalla.Siskon miehellä myös.
Meillä on nykyisin Ford Focus (olikohan 1,6 litran moottori, jos oikein muistan), vuosimallia 2000, ostettu viime kesänä käytettynä. Aiempi Renault19 palveli lähes 13 vuotta. Kauankohan olisi pitänyt vielä ajaa sillä, ettei syytettäisi rikkaaksi? ;)
Ei silti, en minä ole köyhyydestä valittanutkaan, vaikka henkilökohtaista omaisuutta minulla ei ole kovin kaksisesti. Eikä minulla työttömällä ole edes palkkatuloja. Sattuipahan aikanaan eteeni kävelemään nelikymppinen poikamies, joka hädin tuskin keskivertoduunarin palkalla (huom! nimenomaan palkalla, ei ollut suuria perintöjä tms) oli jo ehtinyt hankkia itselleen asunnon ja auton. Entisen asunnon velka siirrettiin sitten lasten synnyttyä isompaan asuntoon (3 h k), ja sekin laina on maksettu.
Jos joku alkaa miettiä, että nyt joku nai rahaa, niin yksi pointti: meillä on avioehto, ja jos lähtisin, yhtä köyhänä lähtisin kuin isännän luo muutinkin.
Jos tuo on rikkautta, niin mikäpäs siinä. Pärjäämme kuitenkin sillä, mitä meillä on. Jos järkevä rahankäyttö on synti, niin... *kohauttaa olkapäitään*
Minulle tosin suurempaa rikkautta on se, että olen saanut hoitaa omat lapseni itse, eikä heitä tarvinnut ihan pieninä vielä päiväkotiin kadehdittaviksi. ;)
Mä olen kyllä sun kanssa eri mieltä asiasta..toiset ostaa auton lainalla ja juuri sen vuoksi paremman auton että pienokaisellakin olisi turvallinen matkustaa.. Meidän perhe hankki käytetyn "suht hienon" auton kun vauva syntyi. Me pistimme kaikki säästömme autoon, joten ei tarvinnut ottaa lainaa sitä varten.. Ja haimme auton ulkomailta ,joten saimme paljon halvemmalla sen sieltä kuin mitä se olisi tullut suomesta ostettuna maksamaan.Seuraava mitä varten aletaan säästämään ja joudutaan lainaakin huomattavan iso summa ottamaan on oman talon rakentaminen. Että kyllä tässä aika ahdingossa eletään.. Ja kyllä mua henk. kohtaisesti harmittaa se että lapsiperheitä ei tueta samalla lailla kuin esim. ulkomaalaisia. Meillä on asiat ihan hyvin,ei ole valittamista niin kauan kuin ollaan terveitä ja onnellisia,mutta tiedän paljon lapsiperheitä joilla asiat ei ole yhtä hyvin.