Pätkä kirjasta The Heart of Buddha:
''Kun puhutaan minuuden voittamisesta, egottomuudesta, se ei tarkoita tyhjyyteen häviämistä, vaan vapautta ego-kiihkoilusta; vapautta siitä, että haluaisi omistaa koko maailman, että haluaisi kaiken ympärillään olevan täysin omien toiveiden mukaista ja ylläpitämässä minun - itsen - turvallisuutta, egoa. Kun huomaamme oman egokiihkoilumme, silloin herätämme oman suuremman olemassaolomme, jota sanskritiksi kutsutaan bodhichittaksi.
Bodhi on sukua sanalle Buddha ja tarkoittaa hereillä oloa. Chitta tarkoittaa sydäntä tai olemusta. Bodhichitta on Buddhan tai kenen tahansa henkisessä mielessä hereillä olevan olemus. Jotta se syntyisi itsessämme, meidän on harjoiteltava tarkkaavaisuutta shamata mietiskelyn avulla ja tietoisuutta vipashyana mietiskelyn kautta.
Sen lisäksi on tarpeen seurata shilan, samadhin ja prajnan ohjesääntöjä. Niiden avulla tietää mitä tehdä ja mitä välttää ja tulee tietoiseksi buddhasta sisällään. Nuo periaatteet eivät tuota buddhan kaltaista tietoisuutta sinänsä; meillä on se jo. Mutta shila, samadhi ja prajna ohjaavat meidät oivaltamaan sen mitä loppujen lopuksi olemme.
Buddhalaisen perinteen mukaan emme saa mitään uutta viisautta, eikä mitään tuntematonta osatekijää ilmesty mielentilaamme. On kysymys heräämisestä ja kuorien poistamisesta. Hyvät ominaisuudet ovat jo meissä, ne on vain paljastettava. Kun synnyttää bodhichittan sydämessään, se tuo ylimääräistä vapautta. Vapaus tässä tarkoittaa vapautta omille kyvyillemme asetetuista rajoituksista.
Jos kysymme, millainen Buddhan mieli tai sydän on, niin se on hyvin avoin, se haluaa tutkia ilmiömaailmaa ja se on avoin suhteessa muihin. Se on peloton ja tiedonhaluinen, mikä tällä tasolla on yhtä kuin prajna. Se on laajeneva ja näkee joka suuntaan. Kun esteitä ilmaantuu, Buddhan mieli ei pelkää kohdata niitä. Se on rakastava ja lempeä, ilman mitään aggressiota, täynnä iloa ja huumoria.
Harjoittajina meillä on erilaisia keinoja herättää itsessämme valaistuneet ominaisuudet. Pääharjoitus tunnetaan nimellä itsensä asettaminen muiden sijalle ja toiset itsen paikalle. Se tarkoittaa, että samastumme täysin toisten kipuihin ja annamme muille oman nautintomme täydellisesti. Sillä tavoin havaitsemme ja paljastamme sen miten kömpelösti takerrumme itseemme.''
Elikkä valaistuneen mieli on rakastava ja lempeä, eikä siihen mahdu mitään aggressiota ja vihaa, vaan se on täynnä iloa ja huumoria.
Niinpä niin....On se vaan niin vaikeeta tarkkailla itseään rehellisesti ja tiedostaa miten kaukana ihanteesta oma pullisteleva mieli on....
''Kun puhutaan minuuden voittamisesta, egottomuudesta, se ei tarkoita tyhjyyteen häviämistä, vaan vapautta ego-kiihkoilusta; vapautta siitä, että haluaisi omistaa koko maailman, että haluaisi kaiken ympärillään olevan täysin omien toiveiden mukaista ja ylläpitämässä minun - itsen - turvallisuutta, egoa. Kun huomaamme oman egokiihkoilumme, silloin herätämme oman suuremman olemassaolomme, jota sanskritiksi kutsutaan bodhichittaksi.
Bodhi on sukua sanalle Buddha ja tarkoittaa hereillä oloa. Chitta tarkoittaa sydäntä tai olemusta. Bodhichitta on Buddhan tai kenen tahansa henkisessä mielessä hereillä olevan olemus. Jotta se syntyisi itsessämme, meidän on harjoiteltava tarkkaavaisuutta shamata mietiskelyn avulla ja tietoisuutta vipashyana mietiskelyn kautta.
Sen lisäksi on tarpeen seurata shilan, samadhin ja prajnan ohjesääntöjä. Niiden avulla tietää mitä tehdä ja mitä välttää ja tulee tietoiseksi buddhasta sisällään. Nuo periaatteet eivät tuota buddhan kaltaista tietoisuutta sinänsä; meillä on se jo. Mutta shila, samadhi ja prajna ohjaavat meidät oivaltamaan sen mitä loppujen lopuksi olemme.
Buddhalaisen perinteen mukaan emme saa mitään uutta viisautta, eikä mitään tuntematonta osatekijää ilmesty mielentilaamme. On kysymys heräämisestä ja kuorien poistamisesta. Hyvät ominaisuudet ovat jo meissä, ne on vain paljastettava. Kun synnyttää bodhichittan sydämessään, se tuo ylimääräistä vapautta. Vapaus tässä tarkoittaa vapautta omille kyvyillemme asetetuista rajoituksista.
Jos kysymme, millainen Buddhan mieli tai sydän on, niin se on hyvin avoin, se haluaa tutkia ilmiömaailmaa ja se on avoin suhteessa muihin. Se on peloton ja tiedonhaluinen, mikä tällä tasolla on yhtä kuin prajna. Se on laajeneva ja näkee joka suuntaan. Kun esteitä ilmaantuu, Buddhan mieli ei pelkää kohdata niitä. Se on rakastava ja lempeä, ilman mitään aggressiota, täynnä iloa ja huumoria.
Harjoittajina meillä on erilaisia keinoja herättää itsessämme valaistuneet ominaisuudet. Pääharjoitus tunnetaan nimellä itsensä asettaminen muiden sijalle ja toiset itsen paikalle. Se tarkoittaa, että samastumme täysin toisten kipuihin ja annamme muille oman nautintomme täydellisesti. Sillä tavoin havaitsemme ja paljastamme sen miten kömpelösti takerrumme itseemme.''
Elikkä valaistuneen mieli on rakastava ja lempeä, eikä siihen mahdu mitään aggressiota ja vihaa, vaan se on täynnä iloa ja huumoria.
Niinpä niin....On se vaan niin vaikeeta tarkkailla itseään rehellisesti ja tiedostaa miten kaukana ihanteesta oma pullisteleva mieli on....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.