Niin yksinäinen olo.
Ahminut (näyttää kirjoitettuna hirveältä) ja oksentanut koko illan taas. Siitä lähtien kun tulin töistä päässä pyörinyt vain syöminen. Ensin mässyjen haku eri kaupoista ja sitten itse mässäily oksentaminen.
Tarvitsisin vaan jonkun sanomaan että en ole yksin. Että pääsen tästä vielä irti. Että huomenna on uusi ja parempi päivä... Haluaisin vain nukkua kokoajan, että pääsis pois tästä päivästä toiseen jatkuvasta kahleesta. Välillä pystyn kyllä olemaan päiviä harrastamatta tätä mutta sitten retkahdan syystä tai toisesta taas..
Kohtalotovereita? Vertaistukea anyone?
Ahminut (näyttää kirjoitettuna hirveältä) ja oksentanut koko illan taas. Siitä lähtien kun tulin töistä päässä pyörinyt vain syöminen. Ensin mässyjen haku eri kaupoista ja sitten itse mässäily oksentaminen.
Tarvitsisin vaan jonkun sanomaan että en ole yksin. Että pääsen tästä vielä irti. Että huomenna on uusi ja parempi päivä... Haluaisin vain nukkua kokoajan, että pääsis pois tästä päivästä toiseen jatkuvasta kahleesta. Välillä pystyn kyllä olemaan päiviä harrastamatta tätä mutta sitten retkahdan syystä tai toisesta taas..
Kohtalotovereita? Vertaistukea anyone?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa. En osaa sanoa pääseekö tästä ikinä irti mutta kovasti toivoo niin!! jokaisen ahmisen oksentamisen jälkeen ajattelee että nyt se oli se vika kerta, mutta ei. Itse ahmin justiinsa pari banaania,leipää,sämpylöitä,wokkia,makupaloja.. nyt on taas tyhjä maha ja tekis mieli syödä lisää ! Paitsi nyt päätin olla syömättä koko loppupäivän ja illalla juon vaan kupin kuumaa kaakaota. huomenna sit aloitan terveellisesti aamulla hedelmillä ja syön terveellisen ruuan.. aivan varmasti!!!
Ihmetyttää kyllä että mikä hitto se on kun on pakko syödä! miten sitä voi olla niin heikko tuohon ruokaan?? kuvittelee syövänsä terveellisesti ja oikein, sit huomaa että "hups nyt söinkin liikaa, no samapa syödä sit kaikkea mitä haluaa kun jokatapauksessa oksentaa" sit tulee vedettyä ihan hulluna sitä ruokaa.. miten mahaan ees mahtuu niin paljon? joka tapauksessa.. pääseekö tästä kierteestä ikinä irti?? itse tiedän olevani nyt todella hyvä kroppainen ja hoikka, ja en halua pilata sitä lihomalla. Lihominen on mulle ainakin yks pelottavimmista asioista niinkun varmaan muillekin bulimikoille.
karkkejakin kun syö aattelee etukäteen että "saan syödä 10 karkkia", sit kun se 10 on syöty niin aattelee että no saan syödä vielä pari lisää.. ja pari.. ja pari.. sit tulee ällöytys ja katumus miksi tein niin ja yökyök...
Mutta tsemppiä ja jaksamista sinne!!! pitää vaan yrittää ja yrittää olla ostamatta niitä herkkuja!!!
.. kuulla (lukea) tekstiä joka olis hyvin voinut olla mun kirjoittamaa :D Et jos repsahtaa syömään jtn herkkua tai tulee vahingossa syötyä omasta mielestä edes lusikallsen jtn liikaa ni heti mennäänki yhtäkkiä sille linjalle et syödään nyt sit koko mahakapasiteetin edestä kun kerran ollaan jo epäonnistuttu päivän syömisten suhteen.. Ja ihmetelly itekin kui mun sisään mahtuu nii paljon, mut toisinaan kyl sit loppuvaiheessa ei pystykään seisoo/kävellä suorassa. Voiskohan sillai kuolla jos mahalaukku repeiski jotenki :/ Hyiyi :(
Ja kyllä, tuo "10 karkkia", no 2 lisää, no 2 lisää, no 2 lisää.... NIIN TUTTUA!
Ite aloitan joka aamu terveellisellä aamupalalla ja jatkan lounaalla sammaa rataa, mut sit ku tulee himaan töistä ni joko jatkaa edelleen päivällisellä ja repsahtaa sen jälkeen, tai sit repsahtaa heti.
Nyt onneks ollu jopa 2!! päivää oksentamatta, vakka eilen tuliki kaverin kanssa vedettyy karkkia ja pizzaa.. Et katotaa mihin tää nyt vie. Ajatellu sillai et plussaahan se vaan on jos edes päivän-pari pystyy olee välil harrastamatta näitä tyhmyyksiä :)
Mutta tsemppiä paljon sinnekin! Yritetään!
niin outoo lukee et toi ois kauheeta, vaik kyl mä tajuun etten sitä ite voi oikeesti ymmärtää ku ennoo sitä kokenu. mulla nimittäin taas on noita ahmimis kohtauksii, mut sitte oksentaminen ei onnistu. vaikka tunkee sormet niin syvälle ku sormien pituus vaa riitää ja painelee ja kutittelee sitten siellä kurkussa nii ei tuu mitää muuta ku vaa oksennus reaktio mut mitään ei tuu ulos paitsi mahanesteitä :((((
:|
.
Niinpä! Tuttua ja totta sun tekstis myös! Mulla on myös aina terveellinen aamupala ja lounas.. sit hups hups..:S Joskus saattaa kyllä repsahtaa jo aamupalalla.. syö liikaa jotakin ja ajattelee että jos nyt oksentaa ylimääräiset pois niin saa syödä vielä illallakin jotain, tai sitten yrittää olla syömättä loppupäivän ! On tää hullua ja tyhmää, sen kyllä itsekin tajuaa :D
Itsekin ahmin aina niin täyteen itseni että vaikea kävellä ja oksentaminenkin tekee tiukkaa ! mutta toisaalta ne isot määrät on helpompi oksentaa kun pienet. Mulla jo oksentaminenkin käy pelkillä vatsalihaksilla kun olen niin paljon sitä tehnyt.
Hampaitani oon yrittänyt suojella sillä että pesen heti hampaani oksentamisen jälkeen.. nyt mulla on kauniit valkoiset suorat hampaat niin pelottaa että ne menee pilalle :(
Mä olen naimisissa ja mun mies tietää asiasta.. ei se tiedä miten usein käyn oksentamassa mutta tietää että teen sitä. Kohta se taas tulee kaupungilta leffan ja karkkipussin kanssa.. ja mä oon päättänyt että syön sen 10 karkkia :D ! ja tällä kertaa se pitää!!
Mä kävin muutaman kerran terapiassa ja siellä katsottiin mun rasvaprosentti ym... Mulla oli se niin matala ettei mulla ollut menkkojakaan puoleen vuoteen.. oon kyllä normipainonen 166/53.
Jätin kuitenkin terapian koska tiedän itsekin kaikki asiat mitä ne siellä puhuu ja osaan pitää itsekin ruokapäiväkirjaa ja tiedän missä menee pieleen. Itse se parannus on tehtävä:)
Syömishäiriöt ovat suurelta osin salailua, joten jäämme yksin salaisuuksinemme.
Et ole ainut, joka kärsii...
Itsekin niin usein kaipaisin, että olisi joku joka rohkaisisi jatkamaan edes huomiseen tätä elämää.
Bulimia on elimistölle erittäin raskas sairaus, hampaat saatatte menettää pahimmillaan. Ei mitenkään miellyttävää infoa, mutta sairauden vaikutukset on hyvästä myös tiedostaa.
Niin, oletteko kertoneet sairaudestanne kenellekään? Suosittelen hakemaan apua, tukea ja muutenkin avoimuuteen. Yksin on vaikea irrottautua sairauden pihdeistä, jos kukaan ei ole sitä prosessia tukemassa.
Käykääpä Syli ry:n kotisivuilta lukemassa eri vaihtoehtoja mm vertaistukeen, keskustelupalstaan, kokemustietoa, mutta myös asiantuntijan neuvoja.
Lähtökohta on se, että on oma tahto parantua sairaudesta, kuten teillä onkin. Toipuminen on myös välillä epäonnistumista, mutta siihen ei pidä lannistua. Vaikka pystyisitte olemaan kaksi päivää ns. terveenä, ja kolmantena päivänä repsahdatte, sen jälkeen jälleen terveenä ehkä jopa 3 pv ja enemmän. Kyllä sairaudesta paranee, mutta sitä ei voi kukaan tehdä teidän puolestanne.
Entä jos jotenkin yrittäisitte muuttaa ravintoa, mitä syötte. Sokeripitoisesta tulee ällöolo, ja ei ihme, jos tulee tarve oksensaa. Jos vähän kerrassaan yrittäisitte vaihtaa ravinnon terveellisempään, mitä syötte tai ahmitte. Makean syöminen ei tyydytä nälkää, paremminkin tuottaa "sokerihumalan", se myös lihottaa, jos siihen yleensä on taipuvainen. Olisiko ihan mahdotonta, että yrittäisitte syödä vaikka ruisleipää ja voita, maitoa, kananmunia, juustoja, kalaa, lihaa, hedelmiä ym ym. Tiedättekö, minä olen voittanut makean nälän kokonaan, kun alkuun pääsee, ei tee edes mieli makeaa. Olen ollut kuitenkin aikamoinen makean syöppö, mutta se on voitettavissa. Siihen tarvitaan sitä vakaata omaa tahtoa, tahdon itselleni parasta oloa, sillä kehoni on minun, tahdon pitää sitä hyvänä. Olen itselleni läheisin ihminen, jota minulla on oikeus rakastaa, ajatella sen parasta. Kun keho voi hyvin, voi mielikin hyvin, tai on ainakin edellytys voida hyvin.
Kirjoittakaa itsellenne kotiin muistilaput, jotka muistuttavat hyvistä asioista, jos ne tahtoo unohtua.
Kirjoittaminen on muutenkin terapeuttista, jos se vaan tuntuu omalta. Miksi ei myös piirtäminen, käsityöt, musiikki, kirjat, tai mikä sitten onkin. Eikä pahasta ole kirjoittaa lappuun, että olen itselleni rakkain ja haluan omalle mielelle ja keholle hyvän olon.
Armollista, hyvää oloa toivon teille kaikille!