Olen 24-vuotias mies. Aloitin alkoholin juomisen noin 14-vuoden iässä. Ennen täysi-ikäiseksi tulemistani käytin alkoholia kerran tai kaksi kuussa. Tämän jälkeen alkoholin kulutus alkoi kasvaa hiljalleen joka viikonloppuiseksi. Vielä armeija aikana alkoholin käyttö pysyi kohtalaisen hyvin aisoissa mutta intin jälkeen kaikki muuttui..
Silloin alkoholia alkoi kulumaan lähes joka päivä, siis myös viikolla. Säännöllisesti töissä olin intin jälkeen vuodesta 2007 aina vuoteen 2009, joten kauheita koomia ei tullut yleensä vedettyä. Kuitenkin viikkoehtoina kului aina se 1-8 ja kun viikonloppu koitti, niin nollattiin tilanne oikein kunnolla. Vuoden viimeisenä päivänä täysin tipattomat päivät pystyi laskemaan kahden käden sormista.
Työt loppuivat 2009 ja aloin opiskelemaan tällöin. Ihan sama kävikö töissä vai opiskeliko, alkoholia kului jokatapauksessa ja paljon.. Paareissa käynti alkoi kuitenkin vähentyä mutta juominen ei..kotosalla meni entiseen malliin. Tämä oli aikaa, jolloin viinapää oli hyvä ja kesti vielä kovaakin menoa...
Kesä 2010 on ollut tähän menneistä kesistä se kaikkein hurjin, koska en saanut töitä ja opiskelustakin oli kesäloma. Salakavalasti kulutus on kasvanut vuosi vuodelta ja esim. kesällä 2010 meni joka päivä yli 6 pulloa olutta. Muistan, että jouduin ostamaan kaupasta usein jopa joka toinen päivä uuden kaljalaatikon.
Tästä päivästä taaksepäin viimeisen puolen vuoden aikana olen alkanut huomaamaan muutoksia itsessäni. Päänsärky on lähes jatkuvaa. ja lähimuisti on heikentynyt olennaisesti. Viinapää ei ole todellakaan yhtä hyvä, mitä se vielä reilu vuosi aikaa sitten oli, vaan tulen pikku pökkiin jopa aika helposti. Selvänä olokaan ei tunnu oikein selvänä ololta ja välillä tulee sivusilmällä tulkittua joitain asioitakin väärin. Tasapainossa tullut pieniä ongelmia... Lisäksi masentaa aivan v###sti...joka syksy kyllä masentaa mutta ei koskaan vielä tässä mittakaavassa. Todella ahdistunut olo ja huonoja ajatuksia.... hommasin kirkasvalolampunkin lievittämään edes kaamoksen tuomia oireita. Olen aina ollut melko vahva psyykkeeltäni mutta olihan se tietysti ihme, jos mitään oireita ei ala tuolla juomamäärällä tulemaan.Tosin muistutan, että opiskeleminenkin tuo lisäksi oman stressinsä...
Hälytyskellot ovat alkaneet soida itselläni...Juomamäärät ovat tippuneet selvästi. Iltaisin menee ehkä 1-4 kaljaa ja välillä täysin alkoholittomiakin iltoja. Reilu kuukausi aikaa sitten vietin pisimmän raittiusputkeni viiteen vuoteen, kun olin omatoimisesti kolme viikkoa täysin juomatta. Mitään muutoksia en kuitenkaan juomattomuudella huomannut vielä tuona aikana(silloin ei tosin vielä masentanut)..Kaipaisin tukea ja kommentteja henkilöiltä, joilla on ollut vastaavanlaisia oireita..Ei millään haluaisi uskoa, että "vain" neljän vuoden ryyppäämisellä saisi näinkin vakavia vaurioita?
Mitähän muuta voisin itsestäni sanoa. 2008 vuoden alussa otetuissa verikokeissa ei ollut mitään erikoista maksa-arvojen suhteen. Alkoholin vuoksi ei ole koskaan jäänyt mitään tärkeitä asioita hoitamatta...Peittelen ja vähättelen alkoholin käyttöäni. Olen muuten hyvässä fyysisessä kunnossa, koska kuntoilen ryyppäämisen vastapainoksi. Toivottavasti ihmiset eivät tulkitse asiaa suoranaisesti siten, että ryyppään silloin kun ei ole töitä tai koulua, koska asia ei suinkaan ole näin yksiselitteinen...Koskaan minun ei tee mieli juoda alkoholia heti herättyäni vaan vasta illalla myöhään kun krapula on jo hellittänyt..Lisäksi jos mahdollista niin nukun aina pitkillä unilla huonoimman olon poies...
Kertokaa mielipiteitä tarinaani liittyen, kun nyt ensimmäisen kerran elämässäni tulee jotain tämmöistä kirjoitettua. Onko ollut vastaavanlaisia oireita ja kuinka suuren osuuden arvelette olevan alkoholilla minun tapauksessani..Itsestäni tuntuisi, että toi kaljan kittaaminen on alkanut pikkuhiljaa jättämään vaurioita pääkoppaan ja toimintoihin mutta en haluaisi uskoa sitä....Itseni olisi vaikea kuvitella totaali alkoholittomuutta mutta reilusti vähentäminen voisi onnistua, ehkä...
Silloin alkoholia alkoi kulumaan lähes joka päivä, siis myös viikolla. Säännöllisesti töissä olin intin jälkeen vuodesta 2007 aina vuoteen 2009, joten kauheita koomia ei tullut yleensä vedettyä. Kuitenkin viikkoehtoina kului aina se 1-8 ja kun viikonloppu koitti, niin nollattiin tilanne oikein kunnolla. Vuoden viimeisenä päivänä täysin tipattomat päivät pystyi laskemaan kahden käden sormista.
Työt loppuivat 2009 ja aloin opiskelemaan tällöin. Ihan sama kävikö töissä vai opiskeliko, alkoholia kului jokatapauksessa ja paljon.. Paareissa käynti alkoi kuitenkin vähentyä mutta juominen ei..kotosalla meni entiseen malliin. Tämä oli aikaa, jolloin viinapää oli hyvä ja kesti vielä kovaakin menoa...
Kesä 2010 on ollut tähän menneistä kesistä se kaikkein hurjin, koska en saanut töitä ja opiskelustakin oli kesäloma. Salakavalasti kulutus on kasvanut vuosi vuodelta ja esim. kesällä 2010 meni joka päivä yli 6 pulloa olutta. Muistan, että jouduin ostamaan kaupasta usein jopa joka toinen päivä uuden kaljalaatikon.
Tästä päivästä taaksepäin viimeisen puolen vuoden aikana olen alkanut huomaamaan muutoksia itsessäni. Päänsärky on lähes jatkuvaa. ja lähimuisti on heikentynyt olennaisesti. Viinapää ei ole todellakaan yhtä hyvä, mitä se vielä reilu vuosi aikaa sitten oli, vaan tulen pikku pökkiin jopa aika helposti. Selvänä olokaan ei tunnu oikein selvänä ololta ja välillä tulee sivusilmällä tulkittua joitain asioitakin väärin. Tasapainossa tullut pieniä ongelmia... Lisäksi masentaa aivan v###sti...joka syksy kyllä masentaa mutta ei koskaan vielä tässä mittakaavassa. Todella ahdistunut olo ja huonoja ajatuksia.... hommasin kirkasvalolampunkin lievittämään edes kaamoksen tuomia oireita. Olen aina ollut melko vahva psyykkeeltäni mutta olihan se tietysti ihme, jos mitään oireita ei ala tuolla juomamäärällä tulemaan.Tosin muistutan, että opiskeleminenkin tuo lisäksi oman stressinsä...
Hälytyskellot ovat alkaneet soida itselläni...Juomamäärät ovat tippuneet selvästi. Iltaisin menee ehkä 1-4 kaljaa ja välillä täysin alkoholittomiakin iltoja. Reilu kuukausi aikaa sitten vietin pisimmän raittiusputkeni viiteen vuoteen, kun olin omatoimisesti kolme viikkoa täysin juomatta. Mitään muutoksia en kuitenkaan juomattomuudella huomannut vielä tuona aikana(silloin ei tosin vielä masentanut)..Kaipaisin tukea ja kommentteja henkilöiltä, joilla on ollut vastaavanlaisia oireita..Ei millään haluaisi uskoa, että "vain" neljän vuoden ryyppäämisellä saisi näinkin vakavia vaurioita?
Mitähän muuta voisin itsestäni sanoa. 2008 vuoden alussa otetuissa verikokeissa ei ollut mitään erikoista maksa-arvojen suhteen. Alkoholin vuoksi ei ole koskaan jäänyt mitään tärkeitä asioita hoitamatta...Peittelen ja vähättelen alkoholin käyttöäni. Olen muuten hyvässä fyysisessä kunnossa, koska kuntoilen ryyppäämisen vastapainoksi. Toivottavasti ihmiset eivät tulkitse asiaa suoranaisesti siten, että ryyppään silloin kun ei ole töitä tai koulua, koska asia ei suinkaan ole näin yksiselitteinen...Koskaan minun ei tee mieli juoda alkoholia heti herättyäni vaan vasta illalla myöhään kun krapula on jo hellittänyt..Lisäksi jos mahdollista niin nukun aina pitkillä unilla huonoimman olon poies...
Kertokaa mielipiteitä tarinaani liittyen, kun nyt ensimmäisen kerran elämässäni tulee jotain tämmöistä kirjoitettua. Onko ollut vastaavanlaisia oireita ja kuinka suuren osuuden arvelette olevan alkoholilla minun tapauksessani..Itsestäni tuntuisi, että toi kaljan kittaaminen on alkanut pikkuhiljaa jättämään vaurioita pääkoppaan ja toimintoihin mutta en haluaisi uskoa sitä....Itseni olisi vaikea kuvitella totaali alkoholittomuutta mutta reilusti vähentäminen voisi onnistua, ehkä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
on niin, että pitkäaikainen alkoholin käyttö muuttaa ihmisen persoonallisuuden, ja jopa henkiset kyvyt.
Hitaasti hiipien etenevä kaava on aina sama:
Toleranssi kasvaa > määrät kasvavat > haitat lisääntyvät.
Sitten tullaan vaiheeseen, jossa alkoholi ei ole enää nautintoaine, vaan sitä käytetään riippuvuuden pakottamana, koska vieroitusoireiden vuoksi selvinpäin olo on epämukavaa.
Vieroitusoireet käsitetään lyhytkestoisena krapulana.
Kaikkea muuta.
Kun itse lopetin monikymmenvuotisen käytön, ja fyysisten vieroitusoireiden loputtua, henkinen pahoinvointi, depressiot, aggressiot, lamaannukset, unihäiriöt jatkuivat vielä yli vuoden.
Eivät jatku enää.
Nuoren miehen tulisi tehdä kardinaalipäätös, annatko viinan viedä kuin pässiä narussa, vai hallinnoitko elämääsi itse? Kun vielä kykenet ajattelemaan selkeästi, sillä senkin taidon viina vie riittävän pitkäkestoisella läträämisellä.
jotka pystyvät vähentämään juomisensa kohtuukäytön tasolle. Ehkä sinäkin...? Minulle se ei onnistunut ja niinpä muutaman vuoden epäröinnin jälkeen läksin yhtenä pimeänä iltana hakemaan apua voidakseni lopettaa kokonaan. Nyt kun tiedän olevani alkoholisti, on vapautunut olo, kun voi tänään päivä kerrallaan olla juomatta.
Kohtuu käyttöönkin pääsee kun vieroitusoireet lakkaa. Mutta Siinä on tärkeintä aina muistaa yksi asia.
"MUISTA MILLAISTA OLI PÄÄSTÄ SIITÄ JUOMAPUTKESTA". Kun siitä pääset, mietit miksi juon, älä osta kaappiin enempää kuin sen mitä pidät kohtuullisena. Sitten kun loppuu niin nukkumaan eikä lisää hakemaan. Vaatii todellista "itsehallintaa" ja kun hallitset itsesi olosi paranee jo siitä. Ja sisuunnut siitä,
Kuuntele KaijaKoon kappale "Vapaa".
Hyvä kirjoitus tosin varmaan tuskallinen kirjoittaa.
Kiinnostaa tuo oma-aloitteinen kolmenviikon juomattomuus. Mikä siihen motivoi vai säikähditkö vain tilannettasi?
Kolme viikkoa on tietysti liian lyhyt aika huomata mitään vaan se on todellakin kärvistelyä ja masennusta. Entä jos olisit hakenut apua olisitko pystynyt olemaan kauemmin selvänä?
Voimia jokuvaan_______
Kolmen viikon juomattomuus oli silloin ihan omasta päätöksestä toteutettu juttu ja taustalla oli ajatus, että tekisi välillä hyvää olla dokailematta. Saattoihan siinä silloin hieman myös säikähtää omaa tilannettaan. Kuten todettua oireet ovat seuranneet minua viimeiset puoli vuotta ja tilanne ei tosiaan muuttunut miksikään sinä aikana vaan oli enemmänkin juuri kärvistelyä. Luultavasti olisin pystynyt olemaan pitempäänkin selvänä mutta ilmeisesti en silloin vain halunnut. Kuitenkin ensimmäisen kaljan korkatessani jo totesin, että miksihän minä näin tein.
Tällä hetkellä on semmoinen tilanne, että viikkokaljottelu on vähentynyt olennaisesti ja ryypiskely on painottunut melkein täysin viikonlopuille. Arkipäivien juomattomuuden aikana tulee huomattua tietynlaista keveyttä fyysisellä puolella mutta ei henkisellä puolella. Nyt kun kaikki pikkujouluronkotukset yms. on saatu vedettyä alta poies olen miettinyt ottaa uuden raittiusputken, jonka pituudeksi tavoittelisin vähintään 2-3kk. Ajattelin ottaa tavoitteeksi pitemmän pätkän ihan itsetutkiskelunkin kannalta. Tänä aikana luulisi jo kuitenkin joitain parannuksia mentaalipuolelle tulevan?
Seuraavassa raittiusputkessani on ihan selvästi tavoitteena oman mielialan kohottaminen. Lähden asiaa tarkastelemaan ensin siltä kantilta, mihin omat voimat riittävät ja katsotaan ulkopuolista apua vasta sitten sen jälkeen, jos on tarvetta.
Olisi kiva saada vastakommentteja tosiaan tuohon, että olisiko 2-3kk juomattomuudella oletettavissa vielä minkäänlaisia muutoksia. Ja toinen asia myös mistä kaipaisi keskustelua on tässä se, että pelkästään tulee mainittua vain tuosta masennuksesta, joka käsitetään hyvin laajasti. Yleisestikin toi asioiden havainnointi on kans vähän hakusessa. Tuntuu meinaan, että ei pysty havainnollistamaan oikeen mitään kunnolla. Välillä jonkinlaista harmaantumista tai asioiden väärin tulkitsemista ollut myös. Lisäksi jonkinnäköiset Ahdistuskohtaukset tahtovat usein iskeä, esimerkiksi asioidessa kaupan kassalla tai muissa yleisissä paikoissa. Lisättäköön vielä tuo päänsärky, jota on myös melko usein. Eikös nää kaikki ole kuitenkin sairaudelle tyypillisiä oireita.
Eihän tää hääviä hommaa ole näitä kirjoittaa mutta vähän helpottaa omaa oloa ja saa palautetta. Kertokaa tosiaan omia kokemuksianne siitä, millaisia oireita itsellännekin on ollut ja mitä parannuksia olette huomanneet itsessänne ja kuinka pitkän ajanjakson jälkeen juomisesta..
Vieläkö käyt palstalla jokuvaan, miten on mennyt?
Mulla ei enää tasapano toimi. Sen takia vituttaa kulkea julkisissa liikennevälineissäkin, kun kaatuilen ihmisten päälle(selvinpäin). Luulevat vielä että teen sitä piruillakseni. Varsinkin ruuhka-aikana tämä on perseestä. En tiedä johtuuko viinasta, vai voisiko tasapaino-aistia jotenkin treenata paremmaksi.
voimistelukerhoon. Sillä vois jäädä viinakin vege.
TÄMMÖISTÄ KIRJOITTELIN ITSELLENI 1½ VIIKKOA SITTEN. EDELLEEN RAITTIINA JA OLO PARANEE KOKO AJAN.
Tervehdys
Puhuin edellisessä viestissäni, että olen miettinyt pitempää raittiusputkea, eikä sen aloitus ole ainakaan onneksi jäänyt itselläni pelkälle mietintäasteelle. Pikkujoulu tuli ja meni, samoin normaali joulu. Joka päivä tuli oltua pikkuisen maistissa. Kaiken kruunasi kahden päivän laivareissu ennen joulua, josta pahimmat olot seurasivat neljä päivää. Pisteenä i:n päällä uusivuosi, jonka jälkeen ajattelin alkaa kuivan kauden. Kuivakausi pääsi vasta alkamaan 2. päivä Sunnuntaina, koska vuoden ensimmäisenä päivänä tarvitsi vielä tasoitella 8 kaljan verran kamalien olojen vuoksi.
No nyt on neljäs viikonloppu selvin päin ja tulossa pian kuukausi täyteen juomattomuutta. En tiedä oikein, mistä aloittaa. Omasta mielestäni voin sanoa, että olen ollut aika pohjalla ja oma psyykeeni/persoonallisuuteni on täysin romuna. Minun olisi pitänyt aloittaa tämä tauko jo pidemmän aikaa sitten. Uskottelin oireiden ilmeisesti johtuvan toisista asioista ja ajattelin, että kyllähän muutkin juo. Vasta oikeastaan nyt selvänä ollessani olen kelaillut monia asioita ja miettinyt paljon esimerkiksi sitä, kuinka paljon sitä on oikein todellisuudessa tullutkaan juotua. Tuntuu kuin noista aiemmin lähettämistänikin viesteistä paistaisi läpi tietynlainen vähätteleväisyys omasta olostani ja juomisestani. En muista vuosiin (6-7 v) itselläni näin pitkää raittiusjaksoa.
Turhan vähän saa lukea siitä, mimmoisia oireita pitkään jatkunut alkoholin käyttö on aiheuttanut ihmisissä. Ensimmäiset viikot ovat itseltäni menneet pääasiallisesti fyysisien oireiden parantelemisessa ja aistiharhojen kanssa painimisessa. Vasta viimeisen viikon aikana mielenterveydelliset asiat ovat nousseet enemmän pintaan ja niitä joutuu sulattelemaan. Ajatukset ja mieli ovat kuin sahausta ylämäki-alamäki-ylämäki.
Itselläni kaikki aistiharhat eivät vieläkään ole loppuneet mutta parempaan päin on menty. Aistiharhoja on mutta ne eivät ole niin pahoja, mitä alussa. Välillä näen vieläkin kuviteltuja olemattomia asioita, kuten näkökenttään piirtyviä harmaita viivoja tai palloja, pintojen ”elämistä” ja etäisyyksien väärin arviointia. Lisäksi huimausta ja todellisuuden tajun menettämistä, tuntuu kuin et aina olisi omassa ruumiissasi. Paniikkihäiriön tyylisiä oireita on tullut aina sattumalta päivittäin, usein yleisissä paikoissa.
Asiat ovat alkaneet kuitenkin vähitellen kirkastumaan, vaikka oloni ei kovin mairitteleva ole vielä missään vaiheessa ollutkaan. Puhetta tulee jo paljon enemmän ja muistikin pelaa hieman paremmin. Untakin on alkanut taas näkemään pitkän tauon jälkeen ja unta saa yleisesti helpommin. Olen nähnyt sekä hyviä unia, että painajaisia. Noin viikko sitten säpsähdin unen rajamailta miettimään, mitä jos jäänkin tällaiseksi. Apuna unensaantiin olen käyttänyt varsinkin alkuaikoina melatoniinia, jota hain luontaistuotekaupasta. Välillä oloni on parempi mutta sitten taas iskee jumalaton ahdistuskohtaus. Joku joskus kirjoitti kuukauden selvänä olon jälkeen. ”Tuntuu kuin aivot hakisivat sitä oikeaa paikkaa”, itselläni vastaavanlainen olotila tällä hetkellä. Kovia aivoni ovat kyllä joutuneetkin kestämään. Tuon valtavan päänsäryn olen saanut vähitellen taltutettua kovien särkylääkkeiden (Ketorin 100mg 2kpl päivässä viikon kuuri) ja niskahieronnan avulla. Ihme kyllä, vasta viime päivien aikana olen kokenut ensimmäistä kertaa erityistä mielihalua alkoholiin. Ilmeisesti tämäkin on eräänlainen merkki tervehtymisestä, jos niin ajattelee.
Itselläni on vaikeus ajatella elämää ilman alkoholia, enkä toistaiseksi koekaan sitä vaihtoehtona. Ihmettelen vain aikaa, jolloin pystyin ottamaan kerran tai kaksi kertaa alkoholia kuukaudessa, miksi en enää pystyisi. Haluaisin ottaa uuden alun ja koittaa onnistuisiko tuo kohtuukäyttö omalla kohdallani. Olen kuitenkin päättänyt, että seuraavan kerran otan alkoholia vasta kun nämä olotilat loppuvat. Tiedostan, ettei pääni kestä enää samanlaista juomista ja pohjalta nouseminen vaikeutuu entisestään.
Päivä kerrallaan siis mennään eteenpäin ja jäljet alkoholi on minuun jättänyt. Tänään aloin syömään kuuriluontoisesti karsosiinia ja e-epa/e-dha valmistetta. Ne saattavat olla joko kusetusta tai muuten muunnellusti valmistettua. Tuskin ne kuitenkaan pahempia vaurioita minussa aiheuttaa kuin alkoholi. Kaikki on kotiinpäin, kunhan vain omaa tervehtymisprosessia saisi nopeutettua. Ei näitä olotiloja herranjumala haluaisi kenenkään ihmisen kokevan.
Kuukausi on kuitenkin pian mennyt ja verkon kalenterista loppuu ruudukot. Itse joutuukin sitten kaivamaan oman kalenterin esille jos haluaa pitää juomapäiväkirjaa.
Juuri tämänkaltaisia viestejä tälle palstalle kaivataan - kokemuksia - vinkkejä, jne. Jos sinä onnistut, vaikka oireet ovat olleet noinkin kovat ja monta viikkoa vielä, niin miksei joku muukin onnituisi. Muuten, mistä luonteistuotekaupasta sait melatoniinia. Sehän vedettiin pois myynnistä - laitettiin lääkeaineiden listalle (Valvira). Itse olen tilannut kyseistä tuotetta unettomuutteeni iHerb.Com:sta- ja halvalla - kertaakaan ei ole vielä jäänyt tulliin. Laitontahan se on, mutta varmasti terveellisempää kuin ne lukuisat yömyssyt, joita aiemmin ryystin.
kun mietit jo nyt hetkeä, jolloin rupeaisit uudelleen ottamaan alkoholia, eli jatkamaan juomista pikku tauon jälkeen. Aistiharhasi palaavat seuraavan krapulan aikana entistä pahempina. Millä lihaksilla kuvittelen oppivasi muuttamaan juomatapasi kohtuukäyttöön?
Sivusta katsoen pääsi on ihan oikeasti sellaisessa kunnossa, että et kestä enää juomista. Pian olet siinä pisteessä, että alkoholi ottaa sinut etkä sinä alkoholia.
Etkö ole vielä tarpeeksi pohjalla? Kuinka alas haluat mennä? Vastaa rehellisesti itsellesi näihin kahteen kysymykseen tilasi selvittämiseksi.
Mieti jo avun hakemista ja myös kokonaan alkoholista luopumista.
Raitista tätä päivää sinulle!
oli mielenkiitoista lukea tarinaasi, ja huomata kuinka paljon samanlaisia ajatuksia/tuntemuksia alkoholin käyttö herättää myös itsessäni.
itse olen käyttänyt alkoholi 15-vuotiaasta asti, ja nyt olen 29-vuotias.
alkuun tietysti juotiin harvemmin,ehkä kerran pari kuussa. 20-vuotiaana kun kävin armeijan,niin sen jälkeen kulutus on vaan kasvanut. kaikki viikonloput ryypätty ja myöskin viikolla otettu,kesälomat ym. vapaat aina niihin on kuulunut alkoholia. viimevuosi 2010 oli kaikista ennätys oli parhaimmillaan semmosia 2-3 viikonputkia,että joka ilta meni se 8 iltakaljaa, ja tietysti viikonlopun ryyppäämiset päälle.
jotenkin vaan nyt on alkanut tajuaan,että minähän olen alkoholisti (huom. muuten olen töissä käynyt ja asiani hoitanut tähän saakka aina),jotenkin vaan ei enään jaksa,elimistö aivan loppu sekä
henkinen et fyysinen puoli. haluaisin luopua kokonaan viinasta, mutta pelkään epäonnistuvani siinnä.
koska muutaman selvän viikon, jota olen urani aikana pystynyt pitämään, niin sen jälkeen kun alkaa taas juomaan niin morkkis tulee kaksinkertaisena takaisin.
haluaisin pitää ainakin 3 kuukautta ilman tippaakaan alkoholia ja vaikutuksia myös.
aa-kerhoakin olen miettinyt,mutta enhän minä sellaista saa aikaiseksi,lisäksi olen todella ujo selvinpäin.
nyt menty 2 viikkoa ilman pisaraakaan ja toivo elää, että voisin tosiaan elää elämääni myös raittiina..
saas nähdä,koska tulee taas todisteltua itselle joku hyvä syy että voipi juoda.
en ole koskaan juonut suruun, päinvastoin.jos joku asia menee hyvin, niin sen kunniaksihan voi hakea mäyräkoiran kaupasta ja palkita itsensä.