Olen jo monta kertaa ottanut osaa sosiaalisiin tapahtumiin, mutta joka kerta olen tullut kotiin masentuneena ja itku kurkussa tuntien itseni entistä yksinäisemmäksi, epäsuosituksi ja epäonnistuneeksi. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Väsymys pahentaa asiaa mikä tulee mukaan aamuyön lähestyessä. Olen siis opiskelija ja käyn juhlimassa, olen vaihdossa ulkomailla.
Kun olen väsynyt alan siis huolestumaan yhä enemmän asioista, minua hävettää kun aina avaudun jollekin ja melkein itkien kerron että tunnen oloni niin yksinäiseksi välillä, ja saatan soittaa epätoivoisesti jollekin miehelle joka ei edes välitä minusta. Seuraavana päivänä on melkein yhtä paha olo ja morkkis tästä.
Kaipaan ystäväporukkaa jossa ei tarvitse olla koko ajan äänessä ja olla parhaimmillaan että minut hyväksyttäisiin joukkoon. Mistä sellaisen saa?
Tykkään kuitenkin käydä ulkona, tanssia ja joskus minulla on kieltämättä erittäin hauskaa. Silloin kerään ympärilleni ihmisiä.
On siis hyviä ja huonoja aikoja mutta nämä huonot ajat ovat kyllä yleisempiä. Tällä hetkellä itsetuntoni on todella alhaalla ja tänäänkin melkein itkin koulussa, olin jotenkin niin herkällä ja surullisella mielellä. Tunnen ettei minusta pidetä, minua ei kutsuta juhliin mukaan läheskään aina eikä seuraani hakeuduta. Minun kanssani on vaikea jutella, olen niin tumpelo..en keksi sujuvasti sanottavaa eikä minulla ole hauskoja tarinoita kerrottavana..tai siis, en osaa ilmaista niitä hauskasti ja rennosti.
Muilla samoja tuntemuksia?
Kun olen väsynyt alan siis huolestumaan yhä enemmän asioista, minua hävettää kun aina avaudun jollekin ja melkein itkien kerron että tunnen oloni niin yksinäiseksi välillä, ja saatan soittaa epätoivoisesti jollekin miehelle joka ei edes välitä minusta. Seuraavana päivänä on melkein yhtä paha olo ja morkkis tästä.
Kaipaan ystäväporukkaa jossa ei tarvitse olla koko ajan äänessä ja olla parhaimmillaan että minut hyväksyttäisiin joukkoon. Mistä sellaisen saa?
Tykkään kuitenkin käydä ulkona, tanssia ja joskus minulla on kieltämättä erittäin hauskaa. Silloin kerään ympärilleni ihmisiä.
On siis hyviä ja huonoja aikoja mutta nämä huonot ajat ovat kyllä yleisempiä. Tällä hetkellä itsetuntoni on todella alhaalla ja tänäänkin melkein itkin koulussa, olin jotenkin niin herkällä ja surullisella mielellä. Tunnen ettei minusta pidetä, minua ei kutsuta juhliin mukaan läheskään aina eikä seuraani hakeuduta. Minun kanssani on vaikea jutella, olen niin tumpelo..en keksi sujuvasti sanottavaa eikä minulla ole hauskoja tarinoita kerrottavana..tai siis, en osaa ilmaista niitä hauskasti ja rennosti.
Muilla samoja tuntemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja miten saisin nostettua tätä mielialaa ja saisin hyvän itsetunnon ja -luottamuksen? Tuntuu että koko elämän onnen mittakaava on se miten suosittu olen ihmisten keskuudessa, millään muulla ei ole merkitystä.
Missäs päin olet vaihdossa? Ja onko vielä pitkäkin aika että palaat suomeen? Itsellä oli viime syksynä sama fiilis kun olin itse vaihdossa.
"Olen jo monta kertaa ottanut osaa sosiaalisiin tapahtumiin, mutta joka kerta olen tullut kotiin masentuneena ja itku kurkussa tuntien itseni entistä yksinäisemmäksi, epäsuosituksi ja epäonnistuneeksi. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Väsymys pahentaa asiaa mikä tulee mukaan aamuyön lähestyessä. Olen siis opiskelija ja käyn juhlimassa, olen vaihdossa ulkomailla."
Toi kappale ainakin kuvas omia ajatuksia aika paljon vuosi sitten. Itellä on nyt hirveä kiire, mut jos haluut jutella asioista niin laita ihmeessä postia [email protected]
"Olen jo monta kertaa ottanut osaa sosiaalisiin tapahtumiin, mutta joka kerta olen tullut kotiin masentuneena ja itku kurkussa tuntien itseni entistä yksinäisemmäksi, epäsuosituksi ja epäonnistuneeksi. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Väsymys pahentaa asiaa mikä tulee mukaan aamuyön lähestyessä. Olen siis opiskelija ja käyn juhlimassa, olen vaihdossa ulkomailla."
Itselläni on ollut hyvin usein just sama fiilis, jos olen käynyt jossain sosiaalisissa tapahtumissa, kuten vaikka baareissa, jossa kaikilla muilla on aina koko ajan kavereita ja juttuseuraa ympärillä. Mielestäni sulla on kuitenkin siinä mielessä asiat hyvin, että saat olla ulkomailla ja pois täältä kurjasta suomenmaasta, jossa ihmiset voivat pahoin. Jos itse olisin samassa tilanteessa, niin yrittäisin kaikin mahdollisin tavoin jäädä asumaan pysyvästi tonne ulkomaille, niin saisi olla kokonaan pois täältä suomesta, jossa on vaan suvaitsemattomia ja pinnallisia ihmisiä ja mikä parasta, niin ei tarvisi nähdä enää koskaan ketään entisiä koulukavereita ja muita kotiseudun tyyppejä, joiden kanssa on mennyt välit poikki erittäin pahasti.
"Kun olen väsynyt alan siis huolestumaan yhä enemmän asioista, minua hävettää kun aina avaudun jollekin ja melkein itkien kerron että tunnen oloni niin yksinäiseksi välillä, ja saatan soittaa epätoivoisesti jollekin miehelle joka ei edes välitä minusta. Seuraavana päivänä on melkein yhtä paha olo ja morkkis tästä. "
Mielestäni sulla on jo siinäkin mielessä asiat paremmin mitä mulla on, koska sulla on sentään elämässäsi edes jotain henkilöitä, joille voit soittaa ja kertoa omista tunteistasi. Itse kun olen joutunut avautumaan aina vaan täällä nettimaailmassa, kun ei tuolla reaalimaailmassakaan ole ketään kenelle voisin kertoa omista huonoista fiiliksistäni. Tälläkin palstalla monet kirjoittajat ovat jopa vihastuneet siihen, kun mä olen aina täällä avautumassa ja valittamassa omasta epäonnistuneesta elämästäni.
"Kaipaan ystäväporukkaa jossa ei tarvitse olla koko ajan äänessä ja olla parhaimmillaan että minut hyväksyttäisiin joukkoon. Mistä sellaisen saa?"
Tämä onkin erittäin vaikea asia, jos pitäisi yrittää löytää jostain sellaisia ihmisiä, jossa hyväksyttäisiin joukkoon omana itsenään. Itsekään en ole tässä vielä onnistunut, vaikka olen sent'ään jo sua vanhempi.
"Tykkään kuitenkin käydä ulkona, tanssia ja joskus minulla on kieltämättä erittäin hauskaa. Silloin kerään ympärilleni ihmisiä. "
Tekstejä lukiessa tulee koko ajan sellainen fiilis, että sullahan menee ihan hyvin, jos vertaa mun elämääni tai muiden tän palstan kirjoittajien elämään. Onnistut kuitenkin keräämään ihmisiä ja varmasti myös juttuseuraa ympärillesi, toisin kun mitä mä olen koskaan onnistunut.
"On siis hyviä ja huonoja aikoja mutta nämä huonot ajat ovat kyllä yleisempiä. Tällä hetkellä itsetuntoni on todella alhaalla ja tänäänkin melkein itkin koulussa, olin jotenkin niin herkällä ja surullisella mielellä. Tunnen ettei minusta pidetä, minua ei kutsuta juhliin mukaan läheskään aina eikä seuraani hakeuduta. Minun kanssani on vaikea jutella, olen niin tumpelo..en keksi sujuvasti sanottavaa eikä minulla ole hauskoja tarinoita kerrottavana..tai siis, en osaa ilmaista niitä hauskasti ja rennosti."
Mulla taas itsetunto on ollut aivan nollassa jo ihan vuosikausien ajan, johtuen kaikista elämän epäonnistumisista. Ei ole muakaan koskaan mihinkään kutsuttu, eikä musta ole koskaan oikein missään pidetty just sen takia, kun olen monien mielestä niin tylsän oloinen tyyppi, kun mulla ei ole mitään kerrottavaa näistä nykynuorten suurimmista mielenkiinnon kohteista, eli opiskelusaavutuksista, facebookista, bilettämisestä ja vilkkaasta sosiaalisesta elämästä.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia, niin laita vaan sähöpostia tulemaan, mä koitan ehtiä vastailee. Osoite on siis [email protected]