http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/11/prinssi_william_menee_naimisiin_kate_middletonin_kanssa_2145400.html?origin=rss
Huokaisin, mikä onkaan ihananpaa kuin lukea nuoresta onnesta. Saimme iloita Ruotsin kruununprinsessan onnesta ja nyt perään toinen rakkaustarina.
Kuninkaalliset kivaa, että niitä vielä on ja vaikka ne rahoitetaan veronmaksajan rahoilla saa kansa vastineeksi sirkushuveja ; ) No, ei ihan tosi olen onnellinen Williamin ja Katen puolesta ; )
Milloinkahan me saamme nauttia oman prisessamme onnesta?
Huokaisin, mikä onkaan ihananpaa kuin lukea nuoresta onnesta. Saimme iloita Ruotsin kruununprinsessan onnesta ja nyt perään toinen rakkaustarina.
Kuninkaalliset kivaa, että niitä vielä on ja vaikka ne rahoitetaan veronmaksajan rahoilla saa kansa vastineeksi sirkushuveja ; ) No, ei ihan tosi olen onnellinen Williamin ja Katen puolesta ; )
Milloinkahan me saamme nauttia oman prisessamme onnesta?
Vastaukset 57
Vanhimmat
elättämät tyhjäntoimittajat leikkikööt leikkejään, ei kiinnosta.
Oma elämä on onneksi vielä elämisen arvoinen.
Elämä on elämisen arvoinen tai elämä on ihmisen parasta aikaa ; )
oman prinsessan?
Onhan Tarjalla tytär ; ) tosin kuulemme hänestä tuiki harvoin.
oikea prinsessa :))
Ei oikea prinsessa, mutta asiahan on niin, että jokainen onnellinen morsian on prinsessa omissa häissään ; )
julkisuushakuinen linssilude, ja elänee realismissa.
Isä on korven kasvatti, joten realismi lienee korvesta ammennettua.
onko, en ole koskaan halunnut olla prinsessa, kuningatar mieluummin ;))
Minä puolestaan isona ja komena ihmisenä olen luonnostaan kuin kuningatar joten ymmärrettävästi haluaisin olla pieni, siro ja kaunis prinsessä ; ) Ymmärrän sinua olet pieni ja sievä tykkäät isotella ja olla kuningatar ; )) ))))
en suinkaan, olen vaan luonteeltani enemmän kunigatar kuin prinsessa.
Ja kiukkuinen sellainen :))
pitäisi sotkeutua tähän, mutta Prinsessa on aina pieni ja siro.
Tultuaan kuningattareksi... tuota.. on sit ihan erilainen.
:)
SZ
no ei se mitään, onhan sinullakin oikeus mielipiteeseesi.
Vaikka se olisikin päin........... ei kun mäntyä, hillitsin itseni jälleen kerran, hyvä minä.
:)
OLEN PRINSESSA
Oletko suorassa sukuyhteydessä Kellokosken prinsessaan? Täällähän on paljon poikkeavista, joten oikealla palstalla kirjoittelet ; )
tai joutuu vetäytymään, joten eiköhän sieltä perhe-elämään siirtymisen onnenlirkutuksia kuulla ja kyyneleitä nähdä.
Urpilainen ja Jungerkin vetäytyvät, tosin erilaisten nuorien joukkoon ja perusdemarit vuodattavat onnenkyyneleitä.Tilalle, toivottavasti, tulee raavas mies.
O.Rehn, Katainen ja Stubb itkevät myöskin.
Ja Paavo Lipponen, Iiro Viinanen, vahingonilosta itkien: Mitäs me sanoimme, olisi pitänyt jo alussa vaatia pääsyä kovaan ytimeen.
Virkamieskunta itkee toivosta, jospa tulisi Soini, tulisi jämäkkyyttä peliin eikä tätä kep/kok vaahtokarkkia.
Anna Puu ja Antti Tuisku pääsevät eduskuntaan, siitä tulee prinsessahäät.
Annan mies sit maksaa ruokkoja kuten laki määrää, vaikka uusiopariskunnalla olisi tuloja pilvin pimein.
Jne.
SZ
Tuohon viimeiseen lauseeseesi kompastuin. Eihän kenenkään toisen miehen kuulu elättää toisen miehen lapsia. Isälle kuuluu velvollisuus huolehtia omistaan ei naapurin sedän ; )
minä olen maksanut kahdesta.
Ja naapurin setä on nauttinut.
Isä ei saa sotkeutua uusioperheen elämään, ja vaikka joskus saakin, se on sairasta.
Mennä nyt hakemaan lapsi viikonlopuksi, kun sen "luovuttaa" uusio-isä, tarkasti ohjeistaen, kuten uusio-vaimo on sanonut.
Se taitaa sopia vain masokisteille ja sadisteille.
AIkanaan en kokeillut, enkä kokeile enää, mutta olisi tullut hyvä olo, kun olisi lyönnyt turpaan.
Ystävä rakas turpiin mätkiminen auttaa joskus, mutta ajattele se niin kuullostaa vanhanaikaisen mustasukkaiselta.
En minäkään ymmärrä Hollannin lakia, jonka mukaan avioeron jälkeen mies voi joutua elättämään vaimoa kuolemaansa asti vaikka vaimolla olisi tuloja ja olisi uusissa naimisissa. Kainken lisäksi kun ukkoriepu joskus kuolla kupsahtaa, vaimo saa kunniakkaan eläkkeen vaikka itse olisi perheen ja lapset jättänyt ja lähtenyt lätkimään.
Rakkauden tekoja ja suvaitsevuutta näin suvaitevuuden päivänä siis kyseisen maan lakien säätäjiltä ; ))
ja vain ja ainoastaan, osaan minä olla mustasukkainen.
Viimeaikaisen nais- ja kirkollislässytyksen mukaisesti, tulevat eduskuntavaalit saavat aikaan ylivoimaisen naisenemmistön.
"Rakkauden ja suvaitsevuuden" ilmapiiri tulee lisääntymään. Ja ihan varmasti lainsäädännössäkin.
Uskon että meille syntyy laki, joka velvoittaa maksamaan, taannehtivasti, sovinistien pahat teot. Ja jos ei tekoja ole ollut, niin ainakin ajatukset.
Ja valvontakameraasetuksella, kun rahaa tarvitaan lisää, muutetaan asetusta, on sitten tehty turvallisesti tai ei
SZ
Vuosittain aina vain erotaan entistä enemmän.
Eroprosentit lienee nykyisin fifti fifti vaan, jotka kestävät.... kestävät kaiken ; ). ylä- ja alamäet, pakkaset ja helteet. Rakkaus on ihana asia.
kyllä korreloituu oleskelulupien määrään.
Rakkaus on ihana asia, vaan ei oikein taida kestää. Uskon, että tälläkin palstalla on monella avioero takana, jos ei kahtakin.
Rakkaus kestää, kohde vain vaihtuu.
Opetus? Ei kannata ottaa todesta, kärsiä vain ja kestää, tuska.
SZ
mitä se rakkaus oikein on ? Nuorena tiesin siitä kaiken, nyt on määritelmät hukassa.
sinä saanut rakastaa ja olla yhdessä saman rakkaasi kanssa y 30 vuotta. Minä olen, ja rakkautta riittää.
Rakkaus on tunteiden sekamelska.
Se kiehtoo, se tekee tapposia, se on intohimoa, viha tuo rakkauteen seksuaalisen jännitteen, rakkaus sietää paineita, rakkaus hyväksyy sinut sellaisena kuin olet, rakkaus antaa anteeksi, rakkaus pitää sinua kädestä vaikeuksissa, rakkaus rohkaisee sinua, rakkaus ohjaa sinua oikeisiin ratkaisuihin, rakkaus riitelee kanssasi pienistä asioita, rakkaus antaa anteeksi. Mikä tärkeintä rakkaus tekee sinut kauniiksi.
En ole saanut. Olen muuttunut sitten 1965 jolloin tyttöystäväni menivät rakkausavioliittoihin. Pikkuinen oli tulossa ja maine piti säästää. Osa elää hyvää elämää ja osa maanpäällistä helvettiä.
Olen ollut kihlattuni kanssa yhdessä nyt neljä vuotta, että minä raksatan häntä.
avioon pelkästä rakkaudesta, pakkoa ei ollut olemassa. Ehkäpä siksi rakkaus on vain syventynyt ja vankistunut vuosien kuluessa.
ja voi hyvin. Siat kärsivät.
Hyvää teille Onnelliset, on varmasti hienoa löytää sielunkumppaninsa vielä "näin" varttuneempanakin :)
se on varmaankin löytää vielä vanhana elinkumppani.
Olin yli kolmetoista vuotta yksin. Avioeroni jälkeen v.1993 kasvatin lapseni aikuiseksi ilman isäpuolia ; ) ja pyöritin firmaani. En usko uusioperheen onnistuvan. Minun lapseni ovat minun ja sinun lapsesi ovat sinun joten yhtälö ei hevin toimi. Pojillani on vain yksi isä.
Nytkin minulla on oma koti ja miehelläni oma. Hänen nuorin lapsensa on vielä kotona ja heidän kotinsa on hänen lastensa koti kuten minun kotini on minun lasteni koti jonne he tulevat ilman, että ulkopuolinen hämmentää kodissani.
Elämme kihlattuni kanssa hyvää ja täyteläistä elämää. Meillä on yhteisiä mieleisiä harrastuksia, keskustelun aiheita, tykkäämme matkustamisesta ja elämässämme on tilaa olla oma itsensä muuttamatta toisiamme. Mieheni "kihlattuni" on minua vanhempi ja viisaampi ; )
Kirjoitin tuonne, että olemme olleet yhdessä neljä vuotta, siis olemme olleet kihloissa neljä vuotta ja tunteneet toisemme keväällä viisi vuotta.
Muistan vielä kuin eilisen päivän kun aloin katselemaan kaksilahkeisia sillä silmällä, että voisisn alkaa seurustelemaan. Minusta tuntui, että ei onnistu muutaman kokeiluni jälkeen. Ystäväni perheterapeutti sanoi, että alenna kriteeeriesi rimaa niin onnistut. Onneksi ei tarvinnut alentaa ; )
Tällä iällä ei kannata enää kuvitella, että se rakkkaus iskee kuin halko päähän. Aikuinen rakkaus muhii ja kehittyy ihmissuhteeksi jossa on tilaa ja säpinää tasapuolisesti.
ja muiden ikäkausien rakkaudet, kun siis miehen ja naisen välisestä rakkaudesta puhutaan?
"Tässä iässäkin" TIEDÄN, - en siis kuvittele - että rakastuminen voi "iskeä kuin halko päähän" ja se voi muuttua rakkaudeksi. En tarkoita, että ensi silmäyksellä iskisi kuin halko päähän, mutta kun voimakkaat fyysisetkin oireet ovat aikansa jatkuneet, niin sitten se voi iskeä kuin halko päähän, että hyvänen aika, minähän olen rakastunut! Rakastumista et pysty estämään, enkä ainakaan minä pysty sitä kyllä millään "muhimisellakaan" saamaan aikaiseksi.
Voisin kyllä luultavasti oppia ihmistä rakastamaan ajan myötä, mutta se on toinen juttu.
jotkut tulkitsevat haaleat tunteensa rakkaudeksi, vanhusten väliseksi, kun eivät enää muuta pysty tuntemaan.
Josko tämä "aikuinen rakkaus" on rakkautta ilman rakastelua?
Aikuinen ihmissuhde (rakkaus) pohjautuu kokemukseen aikaisemmista rakkaussuhteista. Aikuisena tiedostaa niin...jos tiedostaa ; ) parisuhteiden kompastuskivet. Aikuisena varoo tekemästä samoja virheitä kuin aikaisemmin ja taas..... jos varoo sillä kuinka moni kompastuu samaan ansaan kuin aikaisemmin.
Juoposta eroon päässyt nai uuden juopon jne. Petetty valitsee uuden pettäjän jne.
Rakkaus iskee kuin halko päähän...niin taisi käydä kun näin ensimmäisen kerran aviomieheni. Se oli menoa.
Tässä iässä....sinäkään et tarkoittanut, että ensisilmäyksellä kuin halko päähän...vaan tarkoitit samaa ihan mitä minäkin "muhimalla" tunteiden sekamelskassa, tapahtuu oivallus ... hei, minähän taidan olla rakastunut.
Käytämme kirjoituksissamme kieltä, jolla itsekullekin on oma merkityksensä joten sinä "muhitit" asian omalla tavallasi ja kuitenkin puhumme täysin samasta asiasta.
Seksuaalisuus kiinnostaa.... voi, että se kiinnostaa ; ) Mitähän ne muut sänkykammarissa puuhastelee, ristikkojako ratkovat?
Haaleat tunteet ja seksin puute... voi miten surkea yhdistelmä. Olen tosin lukenut, että sellaisiakin suhteita on 60 palstan aikuisissa "rakkauksissa". Onko se sitten rakkautta lainkaan vai vain toistensa sietämistä.
Inthimo mikä ihana lahja.
vähän eri asiasta puhua, vaikka rakkaudesta molemmat puhummekin. Onhan sitäkin niin monenlaista.
Kyllä minulla - tässä iässäkin - se on samanlaista kuin nuorempana. Heti alussa liekki leimahtaa, tai sitten ei koskaan. En varo tekemästä virheitä, en edes pystyisi, ja mikä virhe rakastuminen olisikaan. En kysy hintaa. Sitten sitä vain jonakin päivänä tajuaa itsekin sen, mitä muut ovat jo kauan sanoneet; ei tuo enää mitään intohimoa ja uutuuden viehätystä ole, olet rakastunut!
Sinä voit tietenkin puhua eri asiasta, mutta minä puhun samasta asiasta kuin sinä.
Monestiko se rakkauden liekki on leimahtanut ja monestiko on tullut turpiin? Väheneekö se intohimo kun rakastut?
mutta tuosta intohimosta, kyllähän se vähitellen vähän tasoittuu, muuten olisi liian kuluttavaa. Intohimoisen rakastumisvaiheen muututtua rakkaudeksi mukaan tulee (ja mahtuu) muitakin asioita.
Kyllä minä olen kotihommat ja työni kerennyt hoidella siinä intohimovaiheen sekamelskassa ;)) En ole kaiketi kerenny huomaamaan sitä rakastumisvaihetta kun se on siinä mukana kokoajan roikkunut.
kun lähdin kylille. Tunteiden myllerrys on tuttua aikaisemmilta vuosilta, tämä "aikuinen rakkaus", on kyllä minulle kuin lepoa. siitä puuttuu se kiihkeys, intensiteetti, joka ei oikein jättänyt tilaa millekään muulle, joka nieli kaiken. Intohimossa on tietenkin läsnä vahvistunut elämäntunto, mutta se on kuluttaa, eikä kestäkään - puolitoista vuotta ovat kai laskeneet sen kestoksi.
nimimerkki väsynyt purki tuntojaan uusioperhepalstalla...Yhteisen lapsen syntymä on monissa uusioperheissä se yhteinen tekijä, joka hajoittaa lopullisesti perheen..Minun lapsi ja sinun lapsi ja sinut entiset kakarat.
Kopioin kirjoituksen tähän:
Kamala äitipuoliko?
Olen tässä kauhulla lukenut kirjoituksia, ja lähinnä ihmisten komennteja, kun "kamalat" äitipuolet purkavat tuntojaa... Joo minäkin tiesin, että iehelläni on 3 lasta edelli8sestä liitosta, ja hyväksyin sen , ja aluksi se oli ihan mukavaa kun tuli lapsia taloon jne... Sitten syntyi meidän yhteinen oma lapsi, ja sen jälkeen suhtautumiseni muuttui rajusti mieheni lapsia kohtaan... Nykyään en todellakaan siedä heitä, jopa välillä vihaan.. tämä tuntuu kamalalta, mutta minkä tunteilleen voi ???? Lapset näkevät isäänsä jokatoinen viikonloppu, yötä he eivät nykyään ole, koska meillä pieni kaksio rahatilanteen vuoksi, ja lapset eivät mahdu nukkumaan mihinkään... Olen jopa ajatellut, että en halua muuttaa, koska en kestä jos ne paskaset huutavat riehujat tulevat yökylään... Alussa pesin pyykit, siivosin jäljet, laitoin ruuat jne jne... enään ei jaksa !!! Antakaa kommentteja, mutta olkaa armollisia... se on helppo arvostella, jos ei itse ole vastaavassa tilanteessa....
että lapsi leimautuu omaan biologiseen vanhempaansa, eikä sitä juuri muuksi voi muuttaa.
Minun tytärpuolet olivat murrosiässä, kun tulin kuvioon ja he ottivat kyllä minut avosylin vastaan. Olemme väleissä vieläkin, mutta tätä nykyä arvomaailmat ovat jo aika pahasti ristiriidassa keskenään. Se on etäännyttänyt meitä, mutta minusta aikuisiin lapsiin voi jo ottaakin etäisyyttä ja onhan meillä tämä välimatkakin, asuvat sadan kilometrin päässä.
Omat poikani taas olivat tavattoman pidättyväisiä nykyistä puolisoani kohtaan ja etenkin nuoremman kohdalla isäpuolen hyväksyminen vei vuosia. Vasta viime aikoina hän on osannut ottaa vastaan sitä antia, joka nykyisellä puolisollani on, mutta isällä' ei ole.
Yhteisiä lapsia en olisi hankkinut, vaikka se olisi ollut mahdollistakin. Päiväkodissa näiden uusioperheiden lapsia tuli nähtyä, eikä suuremmin vakuuttanut...
lapsipuolien osa ei ole heleppo, emintimän tuuli voi olla todella kylmää..
Mitähän minä olen missannut kun iltani kului hyötyohjelmoinnin parissa. Yritin saada cd:ltä polveni röntgenkuvia ulos. Oli niin helpot ohjeet vaan kun ei auvennut. Pitkien puhelinkeskustelun ja ohjeistuksen jälkeen eskoiseni lähetti lopuksi minulle sairaaloiden käyttämän tietokoneohjelman sähköpostilla ja aukesihan ne kuvat. Komiat olivat luut ja sievä oli säärikin, vaan polvilumpion päällä oli jotain töhnää. Koska tämä meidän Korven terveyskesuslääkäri oli sitä mieltä, että eikun lumitöihin, päätin kuitenkin, että vien kuvat asiantuntijalle, enneN kuin alan riehumaan ; )
En ole mittaillut intohimojen aikaa, vieläkin leimahtaa vaikka ollaan jo vanhapari. Niin ja nyt kun noita työpäiviä ei ole kovin tiheeseen on aikaakin välillä huilata joten ei pääse kulumaan loppuun ; )
Niin aikuinen rakkaus, joo kai kaikki yli kolmenkympin jutskat lasketaan aikuisiksi rakkauksiksi.
Joten kun menin naimisiin, halko paukahti päähän vaikka olin jo puolessa välin neljääkymppiä.
Sittemmin eron jälkeen otin hiukka varovaisemmin ja lähtihän se lopulta taas käyntiin ; )
Pitää jatkaa matkaa, että ei missaa jupinoita.
Kun tapasin Petterin olin hyvin varovainen enkä tyrkyttänyt itseäni hänen lapsille. Tytär oli hyvin epäilevä ja seurasi minua alta kulmin. Tajusin olla syrjässä ja nataa tytön tottua ajatukseen, että seurustelemme. Nyt välimme ovat hyvät, no ikääkin hänelle on kertynyt lisää ja hän on nähnyt, että meillä pyyhkii hyvin. Petterin poika on alusta asti hyväksynyt minut ilman syrjäkareita.
Omat poikani tykkäävät Petteristä, mutta kun pojat tulevat kotiin olemme paljon yhdessä keskenämme siis minä ja pojat.
Petterin vanhemmat lapset hollannissa ovat ihania, enkä oikein sopisi heidän äidiksikään sillä ikäeromme ei riittäsisi mamin rooliin ; )
Taitaa olla pahinta näillä nuorilla joiden unelmat murskaantuvat kun oma lapsi murskaa tunteet toisen puolison lapsiin. Luonnossa leijona uros surmaa naaraan aikaisemmat pennut ja niin tekee moni eläinkunnan edusta. Jumala on monilta hukassa ja moraalille heitetään piun paut niin pitänee turvautua Darwinin teorioihin ; )
Niin ja onhan vanhoissa saduissakin esimerkkejä kuinka pahoja äitipuolia on olemassa joten ei kai mitään kauhistuksen kanahäkkejä lainkaan nämä pettyneet uusioäidit.
että luonto (leijona) toimii noin suoraviivaisesti. Jospa siellä tiedetään, mitä parisuhde kestää, mitä ei. Ehkä ahkeralla panostamisella nämä uusioliitot voivat toimia, mutta kyllä niissä minusta kaunistelua ja kaksinaismoraalia harrastetaan. Meidänkin yksi tuttu nuori parjaa koko ajan äitipuoltaan ja äitipuoli taas hehkuttaa, miten hyvä suhde hänellä on tytärpuoleen.
Heips!
Kohtasin kadulla naapurin, joka kertoi erään äidin hehkuttelusta kuinka hyvin hänen lapsillaan menee. Tytär valmistui hyvään ammattiin ja toinen sai jatko-opiskelupaikan. Äiti oli silminnähden ylpeä jälkikasvustaan, iloitsi naapuri. Minulla loksahti suu selkosen selälleen, hä...ylpeä.
Tiesin taustat ja kerroin naapurille äidin jättäneen perheen ja lähteneen toisen miehen mukaan. Tytäret eivät ole saaneet äidin lähdön jälkeen edes joulukorttia saati lahjoja äidiltään. Ainut yhdeydenotto toiseen tyttäreen oli rahojen vaatiminen takaisin leivonnaisista, joita äidinäiti siis mummi oli tehnyt tytön valmistujaisjuhlaan.
Rouva leikkii isomummua uuden miehensä lapsenlapsille. Minä en ole ikinä ymmärtänyt eroja, joissa lapset hylätään. Uusioperheissä hehkutellaan kuinka arki pelaa, niin siitä voidaan olla montaa mieltä.
Nyt lähden taidekauppaan. Olen kehystyspuuhissa ja osaan tauluista pitää hakea lisää listoja.
VOIMAKSI VIIKOLLE
paikallislehtemme ev.lut kappalaisen kirjoitus.
Eilen oli Tuomiosunnuntai,jonka evankeliumi kertoo viimeisestä tuomiosta. Heränneiden v.1933 painetusta kotihartauskirjasta" Isien perintö" löysin Niilo Kustaan Malbergin kirjoituksen marraskuun 5. päivältä, jossa viitataan viimeiseen tuomioon. Malberk oli Paavo Ruotsalaisen läheinen ystävä ja eli vuosina 1807-1858. Heidän toiminnastaan herännäisyyden eli körttiläisyyden alkaneen.
Malberk oli herätyssaarnaaja, joka käytti rohkeasti Jumalan lakia" Miten on sydämesi laita? Hyvin kehnosti. Silmäile vaan siihen.Juuri tuosta sydämestä tulee pahoja ajatuksia, murhaa, huoruutta, salavuoteutta, varkautta,vääriä todistyksia itserakkautta,muuta pahaa ja häpeällistä, mitä elämässä ilmenee.Oletko edistänyt ihmisen onnellisuutta, jakanut köyhille, varoittanut syntisiä, neuvonut taitamattomia, etsinyt sairaita, lohduttanut murheellisia, auttanut hätää kärsiviä, hoitanut sieluja Jumalan tykö, rukoillut muiden ja itsesi edestä?...
Voi sinua. Vanhurskaan Jumalan täytyy rangaista sinua jo täällä ja tuolla iankaikkisesti. Synti on suurin paha,se on kansan turmio, joka syntiä tekee hän on synnin orja, hän on perkeleestä.Kuinka paljon hyvää oletkin jättänyt tekemättä? Jokainen puu, joka ei kasva hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen, myöskin sinä.Mihin nyt joudut sinä turmeltunut ja kädotuksen ansaitseva syntinen? Vapise ja hämmästy itseäsi. Pian kuolet synneistäsi ja silloin sinun täytyy mennä jumalan tuomioistuimen eteen. Mitä silloin sanot? Sinun täytyy kauhistuen vaieta ja hukkua. Ja mitä olet silloin kuuleva? Menkää pois minun luotani te kirotut siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen.
Nykyihminen, joka vaatii synneissään aina vain papeilta armahdusta, ettei tarvitsisi tehdä parannusta, pitäisi tällaista puhetta sopimattomana ja nimittäisi " Raamatulla päähän julistukseksi " Omana aikanaan Malbergin julistus herättikin voimakasta vastarintaa., mutta hänen sanansa myös tempaisi monia saatanan valtakunnasta Jeesuksen seuraajiksi, heränneiksi. Kirjan muualla olevissa kirjoituksissa Malmberg toi selkeästi esiin oman syntisyytensä ja hän osasi asettua toisten syntisten tasolle, niin että ylläolevaa puhetta ei ymmärretty ylhäältä lyömiseksi, vaan rakkauden synnyttämäksi hädäksi ihmissieluista.
Tämä rakkaus näkyykin kirjoituksen evankeliumiosuudessa" Yksi pelastuskeino vielä on " Tahdotko sen tietää ja panna käytäntöön? Kyllä - niinpä kuule siis: käänny Herran tykö, niin voit vielä tulla autuaaksi, se on pelastetuksi synnin, rangaistuksesta ja vallanalaisuudesta. Tule onneton synninorja, Kristuksen tykö. Hän tahtoo virvoittaa sinua rauhalla, halulla ja voimalla sotaa synttejäsi vataan ja täyttää sinua taivaallisella tavaralla ja rimulla. Jeesus vastaaottaa syntisiä, sinuakin. Kun sen uskot, ei hän sinua hylkää"
Täälainen saarna herätti ihmisiä hätään omasta pelastuksestään ja johdatti myös Kristuksen rakkauden omistamiseen, armahdukseen.
Mieheni lukee romaania Augustus Caesarista, joka muuten julistettiin jumalaksi pian kuolemansa jälkeen. Julius Caesar oli adoptoinut hänet ja nimitti myöhemmin seuraajakseen.
Nuilta ajoilta historia kertoo, että elettiin hetkessä, miehillä oli rakastajattaria sekä nais-, että miespuolisia. Sodittiin sotimisen vuoksi ja tapettiin tappamisen halusta, elämä oli kaiken kauneuden keskellä hyvin raadollista.
Niilo Kustaan Malberg oli saarnamies 1930-luvulla ja eleskeli ilmeisesti jossain pohjan perukoilla.
Augustus syntyi 63 ennen ajanlaskumme alkua ja kuoli 19. elokuuta 14. Voi kuinka paljon syntiä ja pahuutta on tehty näiden kahden herran vallan vaikutuksesta..
Ei silti, mikään ei ole muuttunut.
Joo se siitä, voitko selventää minkalaisia taivaallisia tavaroita ja iloja olisi tarjolla?
taitaapa olla yleisempi suuntaus ettei kestä, niin kuninkaallisilla kuin vähemmän kuninkaallisillakaan..
P.s. nätti pari kieltämättä, onneksi prinssikin tuli äitiinsä :)
että Brittilässä on kaikki prinssit eronneet, siis Elisabethin pojat. Prinsessa Anne taitaa olla ainut ja aviossa edelleen. Sarah Ferguson oli aviossa, nyt en muista oliko se Andrew, kanssa ja ero tuli. Charlesilla oli se Camilla valmiina, vaikka meni avioon Dianan kanssa.
Skandaalikäryistä väkeä, luopuihan tämä prinssi Edward kruunustaan kun seurusteli Simpsonin kanssa, niin Elisabeth sitten kruunattiin kuningattareksi.
William taitaa olla pojista vanhempi ja onneksi äitinsä näköinen, todellakin. Onnea, nätti pari!
Ja mitä kotimaan päämiesten jälkeläisiin tulee, Koiviston tytär erosi miehestään, samoin Ahtisaaren poika erosi, on uusi vaimo. Halosen tytär lienee poissa Suomesta, en ole varma. Opiskellut ainakin Englannissa.
Annekin aikoinaan silloisesta aviomiehestään, Mark Phillipsistä.
Se vanhempi Edward oli kuningas luopuessaan kruunusta, jolloin nykyisen kuningattaren Elisabeth II isä, George, Eetun veli, otti hallitsijan viitan.
Nuorempi Edward, kuningattaren poika, on naimisissa Wessexin kreivitär Sophian kanssa. Ei ole eronnut kertaakaan, muut sisarukset kylläkin.
No, eihän Charles tietenkään koskaan saanut lopullista eroa Dianasta ennenkuin tämän kuollessa. Sitten vasta saattoi mennä Camillan kanssa naimisiin. Muuten olisi tuskin koskaan voinut sitä tehdä.