Olen miettinyt sitä seikkailua, joka alkoi oikeassa elämässä ja siirtyi tänne palstoille ja kuinka kaikki sitten johti yllättäviin lopputulemiin. Muutos on ehkä suurempi kuin osaa ajatellakaan ja olen kiitollinen siitä.
Silti näihin palstoihin ja täällä kirjoitteluun sopii hyvin tällainen kappale
http://www.youtube.com/watch?v=bTFCwKvlKZo
ja tuskin kukaan haluaa tuollaisen kanssa elämäänsä elää. Täällä palstoilla se on juuri sitä.
Mietin edelleenkin, onko häntä ylipäänsä minulle vai ei, ja jos on, niin missä muodossa tässä elämässä? Se alkaa jo tuntua turhalta pohdinnalta kun ottaa ajan ja tosielämän tapahtumat huomioon. Silti on vaikea laittaa kaikki taakseen.
Silti näihin palstoihin ja täällä kirjoitteluun sopii hyvin tällainen kappale
http://www.youtube.com/watch?v=bTFCwKvlKZo
ja tuskin kukaan haluaa tuollaisen kanssa elämäänsä elää. Täällä palstoilla se on juuri sitä.
Mietin edelleenkin, onko häntä ylipäänsä minulle vai ei, ja jos on, niin missä muodossa tässä elämässä? Se alkaa jo tuntua turhalta pohdinnalta kun ottaa ajan ja tosielämän tapahtumat huomioon. Silti on vaikea laittaa kaikki taakseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vastaan vaikka en oleta että tämä on minulle. Täällä nyt kuka vain voi kirjoittaa mitä vain. Tuli vain mieleen muutama asia. Miksi mietit yksinäsi? Ei noihin kysymyksiin voi löytää vastausta yksin. Vai ajatteletko, että, syvin meissä on kaikkien ilmaisujen tuolla puolen. Vai onko kysymys enemmän siitä, että et pidä mahdollisena sitä että hän haluaisi olla sinulle jotakin jossain muodossa tässä elämässä tai vaikka muuttaa muotoaan ollakseen jotakin sinulle? Pelkäätkö että ajatuksesi hänestä tai hänen ajatuksistaan sinusta ovat vain netin simuloimaa mielikuvitusta. Tässä mielessä: voisi kysyä mikä silloin auttaa. Mitä hänen pitäisi tehdä? Riittääkö että hän ilmaisee itseään suomeksi, vai pitäisikö puhua vaikka ruotsiksi, kymriksi tai kiinaksi? Kävellä käsillään Etelänavalle osoittaen itsekuria? Antaa päiväkirjansa luettavaksi jos niissä on merkintöjä sinusta. Miten voisit luottaa häneen. Ehkä tästä ei ole kyse, jos olet jo oikeassa elämässä kokenut jotain hänen kanssaan ja se on johtanut yllättäviin lopputulemiin.
"se, joka on" mitä onkaan, ollut on yhdessä ainakin. Voiko olla sitä kaikkea uudelleen, vai jääkö etäisyyden vuoksi täällä r-automaatiksi, joka toistaa hokemiaan...uuvuttaa, ja loppuu. "Tuntemattomat."
Olla uudelleen syvintä, vapaasti, ei peitellen. Onko sen olomuoto mikä ? Ottaen huomioon mainitsemasi... Itse ajattelen sen olemisen olevan, ylittävän kaiken muun. Löytävän myös muodon elämässä, koska se ei vaadikaan mitään, "pitkään matkanneena".
Keskustelkaa, jos tunnette molemmat samoin tai sinne päin,
tai olla hiljaakin vain, katsella siitä mitä vain on...
se vain virtuaalimaailmaa vai tätä ihmistä myös. Mihin uskot jos et usko, että tähän ihmiseen voi luottaa. Muodostaa oman kokonaisuutensa, virtuaalimaailma vs. oikea elämä, ehkä edustaa kaksijakoista käsitystä todellisuudesta. Voi olla uudelleen, mutta edellyttää reaalimaailman kommunikaatiota, tämä jää hyvin äärelliseksi kuin r-automaatiksi, mielikuviksi kuin nalli kalliolle. Eikä ole hyvä, jos toinen kokee, että on "loppuun ajettu", paitsi jos on kykyä nousta tuhkasta. "Tuntemattomat" voivat olla tuttuja helenoita, kareja, jaakkoja, leeoja jne. Kukapa tietää. Ajattelen sen toisen olomuodon olevan mikä. on se mikä on. Ylittää kaiken muun. perspektiivi jonka saa täällä on kuitenkin vain yksi. jatkuvasti täytyy siitä itseään muistuttaa. Ongelmana on se, että saatetaan tulkita halutun tapahtuman mukaisesti. todellisen elämän teot ja sanat ratkaisevat. mutta miten niitä saisi aikaiseksi. omat tunteet tietää, toisen ei. hiljaisuus käy, mutta kaikissa tapauksissa olisin varmaan hermostunut tai käyttäytyisin ihan päinvastoin kuin suunnittelin.
Voisiko sanoa että en epäile, en luotakaan, en tuomitsekaan, onkohan se mahdollista...jos olen hermostunut, en välttämättä allekirjoita mitä silloin sanon teen, minun ongelmahan loppuviimein. Omat tunteet tietoisena, pitkän kärsimyksen jälkeen ei tarvitse enää saada aikaan niin; "se, joka on" toimii vaan. Olla tietoinen omasta olostaan, miksi hermostunut, ärsyyntynyt ja valmis loukkaantumaan. Siinähän sitä on jo tekemistä itselleen, kohdata nyt sitten toinen. Kun ei jaksa enää sitäkään niin helpottaa, jää jäljelle "se,joka on". Voisiko sitä kuunnella sitä toista sanomatonta viestiiä tuon kiukun läpi, katsoa läpi, eikähän se ole helppoa kuitenkin loppuviimein.
Tulipa nyt toistoa, sori, mutta tässä hetkessä näin. Jotain sinne päin. : )
voisi olla tyhjä ja vastaanottavainen sille, joka on. Se täytää tyhjän tilan. Se, mitä mietin, onkin se fyysinen, sillä fyysinen on nähdä, kuulla, tuntea. Ylhäällä hyvin todettu, että täällä on vain "yksi perspektiivi", vajaa ja kuluttava. "Loppuun ajettu" kuvaa hyvin sitä, mitä tämä nyt on. Ja jo monesti tuhkasta nousseena mietti, että minne sitä enää haluaa nousta. Jos tarjoaa vain sen yhden perspektiivin, joka on liian lavea monille tulkinnoille jää jumittamaan epätietoisuuteen, tuskastuu siihen, ärsyyntyykin ja miettii kaiken mieltä. Miettii sen jättämistä taakseen. Eikä pysty, sen vuoksi joka on.
valintana sitä mikä ei ehkä sellaista olekaan. Kuten jonkin asian taakse jättämisen miettiminen ja jos asia todella sitten jää. Mutta ei kai sen tarvitse jäädä jos et sitä halua. Jos on jumi, sen ratkaisusta voi neuvotella yhdessä. Kai sinä hänet tunnet niin että tiedät että voisit vain olla sitä mikä olet. Antaisit hänen löytää sinusta sen mitä on ilman että tarvitsee olla mitään muuta kuin mitä on. Itse ainakin huomasin että sen ansiosta jota ajattelen, sen takia huomasinkin pitäväni hänen erillaisuudestaan, ja kun tuntui että hän on alakuloinen, tunsin halua osoittaa hellyyttä. Ja fyysistä näkemistä, kuulemista, tuntemista. Halua ottaa hänet vastaan sellaisenaan.
Eikä se edes ollut niin aluksi, se oli mmuutos ja juuri siksi niin aitoa. Kuin aamun valo, lumen valo, katulampppujen valo, ne vain ilmestyvät ja silti siinä on mieltä. Sen vuoksi joka on, ehkä sinun kannattaisi mennä jonnekin missä voit nähdä hänet. Ei kai aina tarvitse edes miettiä sanoja, voi vaikka kuunnella hiljaisuutta, tai jotain sellaista. Joka toimii. Jos haluaa nousta niin tarvitseeko nousta kovin korkealle tai yksin. Entä jos se toinen olisi siinä ja voisi miettiä yhdessä noustaanko vai ei ja se toinen voisi ojentaa sinulle kätensä tueksi jos haluat nousta.
Hassu video. :)
Minä ainakin olen hänelle ihan oikeassa elämässä, tiedä sitten mitä, mutta olen kuitenkin. Mutta un tilanteessani ainakin, asiat vain ovat vähän monimutkaisia. Sinun tilanteestasi en tiedä.
Guess what, I'm not a robot, a robot...
Tyhjässä on paljon tilaa sille, "se,joka on" : )
eikä ole "robottimaista ohjelmointia" oman pään.