Saako

Mä viihdyn yksin, mutta myös seurassa. En nyt mikään erakkoluonne ole, mutta ymmärrän ihmisiä jotka viihtyvät yksin. Minusta ystävien seurassa on mukava olla, toisaalta.

Saako sinun mielestä?

Tottakai saa olla. Ihan samoin kuin sosiaalinen saa olla sosiaalinen.

ja minä olenkin. Ennen olin sosiaalinen, mutta sitten väsyin ihmisiin ja nyt pari vuotta olen ollut aika erakko. Asun kaupungissa, mutta mökki on alle 20 kilometrin päässä, ja siellä tykkään olla ihan yksin. joskus joku tuttu tosin pistäytyy. Elämä on näin kuitenkin paljon vapaampaa, kuin ennen. Nautin.

Ja ihan vapaasti vieläpä.. Ja ymmärrän hyvin sinua, usko pois. Itsekin juuri eilen mietin asiaa ja ajattelin et.. Ei, en minä nauti nyt muiden ihmisten seurasta. En ole tainnut tehdä sitä enää aikoihin. En vain saa juuri minkäänlaista mielihyvää siitä. Minun on parempi olla nyt yksin. Aika karua mut totta.

Palasin tähän viestiin, kun luin toisaalta rivien välistä, että joku piti sosiaalisuutta jotenkin erityisen hyvänä ja tavoiteltavana ominaisuutena. Samoin tässäkin nimimerkki "miks väärin" saattaa paljastaa, että aloittajan mielestä olisi väärin olla erakko. Miksi ei siis kysytä, saako ihminen olla sosiaalinen? Ihan yhtä erikoinen kysymys mielestäni.

Ymmärrän, että joidenkin mielestä erakkomaisuus on ärsyttävää mutta yhtälailla yltiösosiaalisuus ärsyttää joitain toisia. Ihmisiä on erilaisia, eikä kukaan ole toistaan parempi. Eikai luonteenpiirteet ole arvotettavissa? Sehän on ihan täysin makuasia tämäkin. Toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta.

Minä olen.
Kait siksi että olen aika paljon ihmisten kanssa tekemisissä työn puolesta joten vetäydyn sitten pesääni kun vain saan siihen tilaisuuden.

Saa olla. Nykyaikana pitäisi olla jokapaikassa "suunapäänäpersennä", mikä kiinnostaa yhä vai vähemmän. Asialliset asiat hoidetaan ja seurustelua ihmisten kanssa silloin kun siltä tuntuu ja pakko, muuten pysykööt kaukana minusta. Ikää kun tulee enemmän sitä enemmän karsii tyhjänpäiviäisiä tuttavuuksia. Ärsyttää kaikki reviirille tunkijat!