Kenelle antaisit perintösormuksen kihlauksen merkiksi? Vai iäksi?
Asia tuli mieleeni kun iltapäivälehdistö mm. otsikoi, että prinssi William on antanut äitinsä kihlasormuksen nykyiselle naisystävälleen. http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/ulkomaat.shtml/2010/11/1225981/williamin-morsiamelle-prinsessa-dianan-kihlasormus
Minulla on äidinperintönä isoäitini sekä äitini kihlasormus. Olen miettinyt moneenkin kertaan kummalle miniälleni sen antaisin ja kummalle kumpi. En osaa sanoa.
Eli ikivanha kysymys: mitä sinä tekisit?
Asia tuli mieleeni kun iltapäivälehdistö mm. otsikoi, että prinssi William on antanut äitinsä kihlasormuksen nykyiselle naisystävälleen. http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/ulkomaat.shtml/2010/11/1225981/williamin-morsiamelle-prinsessa-dianan-kihlasormus
Minulla on äidinperintönä isoäitini sekä äitini kihlasormus. Olen miettinyt moneenkin kertaan kummalle miniälleni sen antaisin ja kummalle kumpi. En osaa sanoa.
Eli ikivanha kysymys: mitä sinä tekisit?
Vastaukset 14
Vanhimmat
on äitini ja isoäitini sormukset, eikä ketään, jolle niitä antaa.
Pitäisiköhän myydä romukullaksi
Tuokin ajatus tuli tänään mieleeni kun kävelin liikkeiden ohi, joissa mainostettiin ostettavan romukultaa.
Prinssi Williamin äidistä poiketen minä en ole kuollut joten hallitsen perimiäni sormuksia siksi, että en ole niitä lahjoittanut kenellekään eli pojilleni. Enkä ole vielä valmis sitä tekemäänkään. Tietenkin voin valita helpon tien ja antaa poikieni tehdä minulta perityillä kultasormuksilla mitä haluavat kuolemani jälkeen mutta mietin itse sitä, että miten paljon miniöiden pitää itseään todistaa minulle voidakseni antaa heille sormukset. Pojilleni en syystä tai toisesta niitä anna, koska jotenkin olo on sellainen, että nuo sormukset pitää saada nainen naiselta.
lapsia, saattaisi silti olla, etten antaisi niitä kellekään. Sormus on jollakin lailla niin oma ja intiimi, ettei se, minusta, kuulu muiden sormiin.
Jos itsellä olisi tyttäriä, ehkä heille olisin antanut siinä järjestyksessä, että vanhin saa isoäidin sormuksen ja nuorempi oman äitini. Tietenkin siten ajatellen, että heitä olisi vain kaksi tytärtä.
Minulle itselleni nuo sormukset ovat tärkeitä, vaikkakin vuosia korurasiassa ja ehkä kerran vuodessa kosketeltuja. En malttaisi itse niistä luopua, mutta joskus ne jälkeeni jäävät ja jotenkin haluaisin antaa ne jollekin. Antaa tarinan mukana.
sai taas miettimään sitä, mitä tapahtuisi, jos me, lapseton ja sisarukseton aviopari kupsahtaisimme. Meillä ei ole enää muitakaan periviä sukulaisia olemassa, siis vanhempiemme sisaruksia. Kaukaisemmathan eivät peri mitään.
Meidätkö siis perisi valtio. Miten sekin käytännössä tapahtuisi?
Tämä nyt meni aloituksesta muuhun suuntaan, vaan kysynpä kumminkin.
Voit lähettää kaikki minulle, niin menee ainakin hyvään kotiin ja saisi arvostusta, heh heh
No nyt mää hokasin, tietenkin vävyehdokkaalle. Hän saisi pujottaa sormuksen tyttäreni sormeen !
Hankalamppi juttu nykyään. Ennen oli "kunnes kuolema erottaa", mutta nykyään on että heti kun silmä välttää. :D
Valmistujais sormuksen kanssa on helpompaa, kun se annetaan esikoispojalle ja jos ei ole jollakin esikoispojalla kun tyttäriä, niin se menee seuraavan pojan esikoispojalle valmistyjais sormukseksi.
Hiukka eri asia, mutta tuli vaan mieleen.
Kannattaisi ehkä noiden kihlojen kanssa tehdä niin että pyytää kultasepän juottamaan ne yhteen ja antaa sitten sen kaksiosaisen sormuksen esikoispojan morsiammelle. Traditiota voi jatkaa istuttamalla kiviä aina sukupolvi kerrallaan ja siten kasvattaa sitä sormusta, mutta kuitenkin niin että ne alkuperäoset sormukset ovat siinä omine leimoineen ja kaiverruksinneen erotettavissa.
Ajattelin että tuollainen idea voisi olla ihan kiva. Sormukset pysyisivät yhdessä ja suvussa.
vasemmassa nimettömässä äitini vanhat vihkisormukset omien valkokultaisteni kanssa niin että joka toinen on valkokultainen ja jokatoinen keltakultainen. Kaikki ovat ohuita. Ihan kivan näköinen yhdistelmä.
Myös äidin kivellinen kaunis huomensormus on perittynä. Kaikki yli 70 vuotta vanhoja sormuksia. Tytär on ja poikakin mutta enpä tiedä kenelle antasin sormukset. Josko annan aikanaan suloiselle pojantyttärelleni:)
Minulla on yksi tytär ja olen tallettanut rasiaan hänen lettinsä, vauvalusikkansa, jossa on mainittu kellonaika, jolloin hän syntyi sekä paino ja pituus, sekä hänen isänsä, että isoisoäitinsä vihkisormuksen.
Ehkäpä sinun kanattaisi heittää arvalla.
ihan kaikkea olekaan hukannut. :)
Onko pitkäkin letti?
Mulla ei ole perintösormuksia.
Nykyjään melkeen kaikki kuitenkin eroo.
Ei minijöille eikä vävyille yhtään mitään suvun aarteita. Antaisin sinuna ne lapsenlapsille. Itsellä helppo homma, annan kaikki perintöni omalle ainoalle tyttärelle.Tytär antakoon ainoalle pojalleen tai tuleville lapsenlapsilleen...
olis perintösormus jaossa miullaki, pitäis miettiä kolmen tyttären välillä, siinä sitä pulmaa olis kerrassaan:)))