Minä

Tuntuu että oon nolannu koulussa itteni ja joskus muulloinkin vaan pelkästään puhumalla ja olemalla mitään tekemättä. Oon kuvitellu itestäni liikoja, luulin että oon fiksu ja pystyn opiskelemaan kouluissa missä toisetkin, mutta se onkin mahotonta. Miten pystyinkään hakemaan oppilaitoksiin jotka ei tosiaankaan mua varten? Miks haaveilin hyvästä elämästä enkä tajunnu että mulle kaikki on mahotonta? Mulla on nolo käytös, puhetyyli, ulkonäkö. Olen saanu kuulla miten mulla ois käytöshäiriö. En oo voinu elää koskaan tässä maailmassa. Ja miten häpeällistä on ollut olla laitoksessa, syödä lääkkeitä ja käydä terapiassa??? Tosin laitokseen jouduin kun mua hakattiin ja kiusattiin, mutta kuitenkin hävettää. Miten noloa on ollu kuvitella kaikkea mikä ei oo totta. Totuus on kaikki on ohi ei oo mitään toivoa enää. Kukaan tuskin koskaan ymmärtää minkälaista on elää ilman toivoa.
Miten oon 19, elämän pitäis olla edessä mutta mun edessä on seinä joka ei liiku ja en pääse eteen-päin elämässä. Mä olin oikeassa itestäni, mut vaan manipuloitiin uskomaan itestäni asioita mitkä ei oo totta. Miten mut ollaan pakotettu uskomaan elämästä ja itestäni valheita??? Totuus on että oon heikko tyhmä, hirveen näkönen ihan niin järkyttävän näkönen että ois hyvä että pysyisin vaan poissa ihmisten ilmoilta. En koskaan tule menestymään ja opiskelemaan oon voimaton ja en jaksa!
Miten mulla ei oo vapautta ollut moniin vuosiin miten mua ollaan kohdeltu??? Toisten tässä pitäis hävetä mitä mulle on tehny ja aiheuttanut??? Eikö hävetä? Pitääkö mun vaan kantaa tuo kamala menneisyyden taakka??? Mä oon kuollut mua ei oo enää en koskaan tule palautumaan entiselleni vaan kuori minusta elää. Ja miten pitkään mä häpesinkin sitä että melkein kuolin en uskaltanut liikkua missään ja häpesin itteäni. Mutta muthan ajettiin semmoseen tilaan? Miks kuitenki mä häpesin??? Miten kaikki voi olla näin?