Kertokaapa nyt sitten mitä hyviä/huonoja puolia nuorenaäitinä olemisessa on?
Onko tämä nuorena äidiksi tuleminen niin kamalaa vai onko se oikeastaan ihan hyvä?
Kuuluuko nuorenäidin välittää muiden ihmisten mielipiteistä ja jos kuuluu niin miksi?
Onko tämä nuorena äidiksi tuleminen niin kamalaa vai onko se oikeastaan ihan hyvä?
Kuuluuko nuorenäidin välittää muiden ihmisten mielipiteistä ja jos kuuluu niin miksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Noh, tässä muutama ikään liittyvä asia jonka olen kokenut välillä vaivaavana. Mikään niistä ei kuitenkaan ole ollut mitenkään ylitsepääsemätön juttu. luulen että kaikki miettivät joskus näitä samoja asioita. osa varmasti mietityttää myös vanhempia äitejä.
- opiskelu on paljon haastavampaa, ja se tapahtuu käytännössä yöllä, silloin kun/jos vauva nukkuu.
- koulu/työpäivän lisäksi on toinen vastaava kotona. ei puhettakaan rojahtamisesta sohvalle.
- ei pääse kauppaan, suihkuun, vessaan, kirjastoon, kesäyön kuutamokävelyille, metsäretkille tai yhtään mihinkään silloin kun haluaisin.
- elämästä katoaa spontaanius, kaikki on suunniteltava etukäteen, ja varauduttava kuitenkin myös perumaan kaikki viime hetkellä. arki koostuu tiukoista rutiineista jotka määrittyvät lapsen tarpeiden mukaan.
- edelliset vaivaa lähinnä silloin kun miettii kuinka vapaita suurinosa kavereista on. he voivat olla itsekkäitä ja elää täysin niin kuin haluavat. he kuitenkin vikisevät kun eivät jaksa sitä ja tätä ja tota, ja kuinka koulutehtävät/ työpäivät ovat rankkoja. minun näkökulmastani heillä on niin helppoa.
- olen nuori, ja äitiys on osa nuoruuttani. en pääse koskaan elämään sitä toisella tavalla. mitä tekisin ja missä olisin nyt ilman lasta?
- vartalon rupsahtaminen. en näytä enää ikäiseltäni, nuoreta kauniilta ja hoikalta. bikineille ja lantiofarkuille on saanut sanoa hyvästit.
Nuorena äidiksi tuleminen ei ole kamala juttu. mikään ei estä ihmistä kouluttautumasta ja elämästä sellaista elämää kuin haluaa. se kaikki on lopulta itsestä ja omista resursseista kiinni.
Lapsi kasvaa, ja sen myötä myös elämäntilanteet ja äitiys muuttuu.
Riippuu ihan mielipiteistä, toisia kannattaa kuunnella ja toisia ei. on hyvä oppia ottamaan vastaan rakentavaa palautetta ja katsomaan peiliin, jos siihen on tarvetta. Kritiikki joka kohdistuu äitiyden toimintatapoihin ja malleihin on ymmärrettävää, sen sijaan pelkkä ikään kohdistuva palaute ei ole mielekästä, eikä varsinaisesti liity mihinkään.
"ei pääse kauppaan, suihkuun, vessaan, kirjastoon, kesäyön kuutamokävelyille, metsäretkille tai yhtään mihinkään silloin kun haluaisin."
niin kyllä minä pääsen kulkeman kaupoissa, metsäretkillä yms, kun laitan tytön vaunuihin ja menen, pitää vaan muistaa varmistaa että on maitoa ja vappoja mukana. Tai että vessaan ei pääse silloinku haluaa, kyllä pääsee jos vaan uskaltaa/haluaa jättää vauvan vaikka sitteriin tai lattialle tutkiskelemaan, suihkussa käynti kannattaa ajottaa lapsen päiväunien aikaan... näin meillä tehdään.
vauvat on erilaisia. ei kukaan voi sanoa toiselle tällaisessa asiassa että "ei se noin ole kun ei meilläkään ole" tämä on minun kokemukseni. minä en päässyt niin minnekään, hyssytin itkevää vauvaa sylissä 24/7. varsinkin ulos lähtö on ollut täyttä tuskaa (ja on välillä vieläkin) ja siihen on mennyt monta tuntia. nyt hommat hoituu jo paremmin kun lapsi ei ole enää ihan pikku vauva.
ja mitä tulee metsäretkiin, niin nytkin olisi ulkona aivan ihana ilma. voi kun pääsisi lumiseen pimeään metsään kävelylle, mutta taidanpa tästä mennä nukuttamaan vauvelia :)
mielipiteistä eikä rakentaa elämäänsä ja itsetuntoaan ulkopuolisten mielipiteillä,mutta jos tätä niin miettii niin huomaa ettei ole vielä valmis äidiksi. Aikuisuuteen kuuluu yhtenä osana ottaa vastuu omista päätöksistä.
En näe mitään hyvää teiniäitiydessä mutten myöskään lasten hankkimisessa esim. 45 vuotiaanakaan. Meillä sanottiin aina kotona ettäkun hankit oman leipäsi,voit leipääsi jakaa kenelle haluat..eli siinä vaiheessa kun itse elätät itsesi,voit ehkä olla kykeneväinen elättämään toisen,pienen ihmisen alun. Puhumattakaan sitten henkisestä kypsyydestä.
ei kovinkaan moni ole henkisesti kypsä edes 30 vuotiaana
Olisi hyvä olla taloudellisesti itsenäinen, mutta lähes koko kansa elää jotenkin sossun tuella.
Jotkut haluavat kasvaa vanhaksi lastensa kanssa. Toiset odottaa että ovat jo vanhoja ja että hermot ei riitä siihen että eskarilainen on jaloissa kun on menopaussi meneillään
Koko kansa ei elä niillä "sossun rahoilla".
On olemassa muitakin ikiä hankkia lapsia kuin 16 tai 50. Suomalaisten enemmistö ei hanki lapsia reilusti yli nelikymppisinä.
Täällä 20v äiti, pojat 2,5vuotta ja 10kk, kolmas lapsi tulossa kesäkuussa.
(miinusmerkki = huono puoli ja plussamerkki = hyvä puoli)
- opiskelen etälukiossa eli päivät valvon lasten kanssa ja usein yöt kouluasioiden parissa
- harrastukset jää kunnolla toiselle sijalle esim.itse kiersin ratsastuskisoja oman hevosen kanssa, harrastin neljän koiramme kanssa aktiivisesti ja kävin tanssitunneilla muutaman kerran viikossa, joten olivat oikeasti aikaavieviä harrastuksia eikä enää mahdollisuutta sellaisiin
-/ alkuun kaverit jäi, ko niil oli omat jutut ja mulla omat. nyt heillä sama elämäntilanne, joten on palattu yhteen eikä tuo enää ongelma. ei ollut kyl aiemminkaan pahasti, koska löysin paljon uusia kavereita ja ko ymmärtää ystäviään niin ystävyys ei lopu vaikka elämäntilanteet muuttuisi :)
-/ tuntuu usein, että tässäkö elämä oli, kun oon kolmannen lapsen syntyessä vasta 21v enkä enää raskaudu koskaan (ei haluta enempää lapsia). siinä kohtaa tajuan sitten, että on mahtavaa miten paljon on saanut aikaiseksi, että kaikki elämä on edessäpäin ja mahdollisuuksia täynnä, nyt on ihaninta nauttia tästä hetkestä ja aikaa suunnitella mitä oikeasti haluu opiskella, tehdä työkseen jne :)
- rahatilanne on joskus tiukka, vaikka mies onkin vakitöissä ja itse saan tuet lasten hoidosta kotona. toisaalta miettii miten hienoo oisi ko oltaisii molemmat miehen kanssa töissä ja kunnolla rahaa, voisi ostaa uuden auton tai oman talon tai ..noniin, mutta sit se oisi sitä rakentelua tulevaisuutta varten, jotta pääsis joskus elään elämää, josta haaveilis. eli tätä jota elän nyt jo lapsia kasvattaen :)
lapset antaa ihan uuden näkökulman kaikkeen, joka toiveeseen ja asenteisiin. sitä tajuaa mitä oikeasti haluaa ja mikä on oikeasti tärkeää ja on mahtavaa huomata, ettei oo kiellettyä maata koko pakkaspäivää lattialla leikkien lasten kanssa ja jättäen sitä siivoomista ja kiirettä myöhemmällä... maailman paras tunne