Tutista vieroitus-helvetti!

Kuulostaa tutulta. Meillä on todella tempperamenttinen, itsepäinen tyttö.

Kesällä vieroitettiin tutti pois, ikää oli 2v 3kk. Mentiin mökille ja kerrottin et tutit jäi kotiin. Ensimmäisenä yönä tyttö itki ja raivosi kymmenestä klo1.00 asti ennen kuin nukahti. Heräsi klo 6 eikä sen jälkeen nukahtanut. Päivällä ei lainkaan kiukutellut, koska keksittiin hauskaa tekemistä. Nukkui vaunuissa ilman tuttia.

Kokonainen viikko kului. Nukahtamista ennen seurasi tunnin kiukuttelu. Päivä unet jäi pois silloin tällöin. Minusta ei ole mitään järkeä laittaa lasta päiväunille, jos nukahtaminen kestää yli tunnin ja kuitankin lapsi nukkuu vain puoli tuntia. Liian pitkistä päiväunista seuraa vaan se että illalla on vielä vaikeampaa nukahtaa.
Meillä on joka päivä lepähetki, luetaan kirjaa ja sitten vain levätään (aika usein tyttö juttelee tai leikkii unilelulla).

Vihdoin tyttö oppi rauhoittumaan ja nukahtamaan sänkyyn. Tutin korviikkeeksi tuli rakas pehmolelu, joka on sen kädessä joka yö.

Ymmärrän sinua hyvin. Tutin antaminen taksisin on liian helppoa, varsinkin kun on todellä väsynyt.
Me onnistuttiin vieroittamaan tutti vasta 3-4 yrityksen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla mies luovutti (töissä oli raskasta eikä sen tähden jaksanut valvoa). Toisella kerralla minä luovutin, koska pikkusisko-vauva valvotti öitä. kolmannella kerralla tyttö oli päivisin huonolla tuulella ja me vanhemmat vayneitä.

Joku voisi ihmetellä miksi ei vierottanut tuttia aikasemmin. Meillä oli korvatulehduskierre, imetuksen lopettaminen, hampaat puhkesivat, 4kk päivä hoidossa, muutto uuteen kotiin, minun raskaus(jossa oli ongelmia) ja vauvan syntymä.Kaikki nämä tapahtuivat vuoden sisällä, ei vaan ollut sopivaa tilaisuutta.

Minua auttoi jaksamaan kiukku kohtaukset, se että ajattelin asiaa lapsen näkökulmasta. Ei lapsi kiukuttele tahallaan/ilkeyttään. Hän ei vaan osaa nukahtaa ilman tuttia. Muista tukea lapsen kehitystä. Yrittäkää löytää oma tapa rauhoittua. Meillä auttaa selän silitys, laulaminen, unilelu, ja kädestä kiinni pitäminen. Nykyään riittää että on vieressä nukkumassa. Joskus jopa nukahtaa yksinään.

Voimia ja jaksamista! Kellä se elämä helpottuu... lapset kasvaa ja kehittyy.

tutista helpompi kuin tissistä. leikää tuti rikki ja sano että ei ole enää toimiva tai laita joa kerran kun hän sitä haluaa siihen jotain syötävän pahaa makua,

viikko, tyttö oli silloin 1,5v ja käytti tuttia vain unilla. Viikon se huus päivällä ja illalla ja yölläkin ja etti tuttia, sen ikäiselle ei vielä mitkään pupujussitarinat auta. Sitten alkoi helpottamaan, mut sitten se tuli kipeeks ja ois halunnu tutin takasin ja meni vielä toinen viikko...
Mutta just satuin silloin samaan aikaan kaksplussasta lukemaan, että kun sen tutin kerta vie ja sitä huutoa kuuntelee, niin on kerta kaikkiaan julmaa antaa se takasin, vähän niinkuin sanoisi, että "juu, ollaan kiusattu sua nyt pari päivää ilman tuttia ja olet itkenyt ja huutanut, mutta siltikään ei autettu sua, mutta hei nyt sä tän saatkin takasin". Se artikkeli auttoi aika hyvin kestämään ne huudot, tai lähinnä päättämään, että tuttia ei takasin anneta vaikka helvetti jäätyis, vaikka olin silloin raskaana ja väsynyt.

Mutta kakkosen kanssa, vähän reilu vuoden ikäisenä tutti pois, hieman kitinää yhden illan ja yön ajan ja se siitä... Oli vähän liiankin helppoa...

Mut mites teillä meni? Joko on rauhoituttu?

Meillä on molemmilta pojilta otettu hiukan alle 2v eikä olla kärsitty pahemmin raivareista vaikka tutti rakas olikin. Kun tutti on yhteistuumin heitetty pois, niin muistuttelin koko illan että muistatkos kun heitettiin tutit pois jne. Ja kyselin koko ajan että onko iso poika kun niin reippaasti heitti tutit pois. Illalla ennen nukkumaan menoa sanoin parin päivän ajan että muistat sitten että tutit on heitetty pois kun olet jo iso poika. Taas seuraavana päivänä heti aamusta ollaan juteltu että oliko hän jo niin iso poika että nukkui yön ilman tuttia. Eikä ongelmia ole ollut kun tutin poisheitto on lähes koko ajan jutuissa ja mielessä. Ja tietysti kauheat kehut. Yölläkin jos on herännyt ja alkanut raivoamaan niin sanon vaan että sitä tuttiako täällä raivotaan, että sitähän ei enää ole kun heitit sen pois. Varmaan lapsestakin kiinni että miten siihen suhtautuu, mutta meillä tämä toinen tapaus on todella tempperamenttinen eikä se hänellekään niin vaikeaa ollut. Toki äiti on myös jämpti ja jos jostain sovitaan, niin siitä pidetään kiinni, myös näin pienillä.