Armollinen Jumala ?

"Eli tärkeintä siis olisi se, että pysyisin kirkon helmoissa. Se mitä uskon, onkin sitten jo toisarvoista.
Minusta kun asia olisi aivan toisinpäin."

Nimenomaan. Näin se on. Tärkeintä on usko (tai oikeammin rakkaus, sillä se saa aikaa uskon)
Uskon voi kuitenkin löytää olemalla yhteydessä seurakuntaan ts toisiin kristittyihin. Jeesuksen itsensä mielestä se oli tärkeää, vertasihan hän useasti itseään kirkon pääksi, minä olen viinipuu, te olette oksat... ne...

Jussi
kirkon nuorisotyönohjaaja

tässä kysymystä jokaiselle jotenkin uskovalle ja uskonnottomillekin. Niilekin jotka siis kieltävät Jumalan.
Armo sinänsä esim. oikeuslaitoksenkaan piirissä ei poista väärää tekoa vaan, armahtaa langettavan tuomion kärsimisestä. Miten epäuskossa vapautuu ihminen syyllisyydentunnosta ? Entä uskossa ?
Kai ne teille on selviä asioita.

näin? kirjoitti:

tässä kysymystä jokaiselle jotenkin uskovalle ja uskonnottomillekin. Niilekin jotka siis kieltävät Jumalan.
Armo sinänsä esim. oikeuslaitoksenkaan piirissä ei poista väärää tekoa vaan, armahtaa langettavan tuomion kärsimisestä. Miten epäuskossa vapautuu ihminen syyllisyydentunnosta ? Entä uskossa ?
Kai ne teille on selviä asioita.

Lue lisää

Toivon etenkin ateistien vastaavan, miten he vapautuvat syyllisyydentunnosta.

aamun valo kirjoitti:

Toivon etenkin ateistien vastaavan, miten he vapautuvat syyllisyydentunnosta.

erästä Ruotsalaista paikallislehteä. Siinä kerrottiin pikkupojista jotka porukalla kiusasivat hengiltä siilin. Tuo pikku uutinen pikkulehdessä jäi minulle jonnekkin mielen syövereihin ja nousi nyt sieltä esiin. Pojat jos ovat Kristittyjä, tietävät mitä tekevät. Entä ateistit? Ateistikin varmaan pyytää toiselta ihmiseltä anteeksi, uskon niin. jos on ollut hänelle paha. Mutta mtä sitten jos onkin tämäntyyppinen tilanne. Jostakin pitää löytyä se aloittajan armollinen Jumala. Tai mikä vaikutus ihmiseen on jos se asia jää elinajaksi vaivaamaan itseä?

aamun valo kirjoitti:

Toivon etenkin ateistien vastaavan, miten he vapautuvat syyllisyydentunnosta.

kuvttelemalla, että joku toinen on sovittanut pahan tekoni ja nyt olen viaton kuin en olisi mitään pahaa tehnytkään.

Jos ei saa asiaa sovittua sen ihmisen kanssa, jolle on aiheuttanut vahinkoa, eikä hyvitettyä tekoaan, niin sitten on elettävä syyllisyydentunteen kanssa. Ikävää, mutta rehellistä.

ateisti vastaa kirjoitti:

kuvttelemalla, että joku toinen on sovittanut pahan tekoni ja nyt olen viaton kuin en olisi mitään pahaa tehnytkään.

Jos ei saa asiaa sovittua sen ihmisen kanssa, jolle on aiheuttanut vahinkoa, eikä hyvitettyä tekoaan, niin sitten on elettävä syyllisyydentunteen kanssa. Ikävää, mutta rehellistä.

Lue lisää

Ateisteillehan ei ole muuta kuin tämä heidän yksi maallinen elämänsä. Jos on tullut tehneeksi sellaista tai eläneeksi niin, että siitä havahduttuaan saa vaikeat syyllisyydentunteet, eikä niitä asioita voi enää mitenkään korjata, niin silloin on koko elämä pilalla. Se ainoa elämä on mennyttä kalua, koska syyllisyydentunteet ovat niin raskaat, ettei voi elää tyydyttävästi. Silloin ei kai auta muu kuin kovettaa mielensä ja muuttua kovaksi muitakin kohtaan, vai?

ateisti vastaa kirjoitti:

kuvttelemalla, että joku toinen on sovittanut pahan tekoni ja nyt olen viaton kuin en olisi mitään pahaa tehnytkään.

Jos ei saa asiaa sovittua sen ihmisen kanssa, jolle on aiheuttanut vahinkoa, eikä hyvitettyä tekoaan, niin sitten on elettävä syyllisyydentunteen kanssa. Ikävää, mutta rehellistä.

Lue lisää

Vaikuttaa että paha teko aiheuttaa pahan mielen. Me sanomme että omatunto tulee kipeäksi.
Ruotsiksi omatunto on samvete. (substanttiivi) Jos käännetään kreikankielestä omatunto-sana ruotsiksi se on medveande joka taas suomeksi käännettynä on tajunta. Omastatunnosta puhuttaessa on kaikille ihmisille selvempää jos puhutaankin tajunnasta. Tajuaa tehneensä väärin. Tajuaa tehneensä oikein.

Omantunnon asiasta on kysymys. " Ikävää, mutta rehellistä. " Näin pieni on ero.

Umpikuja? kirjoitti:

Ateisteillehan ei ole muuta kuin tämä heidän yksi maallinen elämänsä. Jos on tullut tehneeksi sellaista tai eläneeksi niin, että siitä havahduttuaan saa vaikeat syyllisyydentunteet, eikä niitä asioita voi enää mitenkään korjata, niin silloin on koko elämä pilalla. Se ainoa elämä on mennyttä kalua, koska syyllisyydentunteet ovat niin raskaat, ettei voi elää tyydyttävästi. Silloin ei kai auta muu kuin kovettaa mielensä ja muuttua kovaksi muitakin kohtaan, vai?

Lue lisää

Kun Suomessa silloin tällöin pidetään tilaisuujsia, jossa on edustettuna useita eri uskontokuntia ja se on hyvä merkki vuorovaikutuksesta.

Mutta voidaanko edes ajatella, että taivaassa jossa kaaiketi vallistsee ymmärrys ja rauha niin siellä voisivat olla sulassa sovussa kristityt ja muuslimit. Se "lämpimämpi" paikka on varmaan liittovaltio tyypinen.

Umpikuja? kirjoitti:

Ateisteillehan ei ole muuta kuin tämä heidän yksi maallinen elämänsä. Jos on tullut tehneeksi sellaista tai eläneeksi niin, että siitä havahduttuaan saa vaikeat syyllisyydentunteet, eikä niitä asioita voi enää mitenkään korjata, niin silloin on koko elämä pilalla. Se ainoa elämä on mennyttä kalua, koska syyllisyydentunteet ovat niin raskaat, ettei voi elää tyydyttävästi. Silloin ei kai auta muu kuin kovettaa mielensä ja muuttua kovaksi muitakin kohtaan, vai?

Lue lisää

ajatella, että jos uskoo kaikkien pahojen tekojensa jo tulleen sovitetuksi, niin mitä väliä sitten on yrittää elää hyvin, kun kaikki pahat teot on Jeesus jo pyyhkinyt pois.

Muiden puolesta en voi puhua, mutta yritän harkita tekemiseni, ja olla vahingoittamatta ketään, niin ei tule kaduttavaa.

Lisäksi on se kysymys, onko totta, että jokin jumala on sovittanut ihmisten pahat teot. En halua pettää itseäni uskomuksella, joka ei ole totta.

"Itse olen monesti huomannut että armollisen Jumalan löytämisen suurin este on oma armottomuus ja se että vertaa Jumalaa toisiin ihmisiin, maailmaan. Varsinkin meillä ihmisillä on paha tapa lytätä ja tuomita toiset, vain jotta saisimme vääränlaista rakennusmateriaalia omaan heikkoon itsetuntoomme. Tämä antaa meille sen harhaluulon että Jumalakin on tyranni. "

Jumaliahan tuntuu olevan juuri niin monta kuin on jumaliin uskovia ihmisiäkin, jokaisella on aina se
ikiomansa. Juuri kellään tuntemallani kristityllä ei tunnu ainakaan olevan raamatun jumalaa, vaan
joku muu ihan itse keksitty superkiva taivaan isukki. Toisaalta kaikilla julkisuudessa esiintyvillä
kristityillä taas tuntuu olevan juuri yhtä kiivas ja ahdasmielisen suvaitsematon jumala, jollaisia
he itsekin ovat. Oikeastaan juuri tämä itse keksittyjen jumalien suunnaton määrä kertookin meille
niin selvästi, että puhumme vain keksityistä ja ihmisen luomista mielikuvitusystävistä, jotka ovat
olemassa vain taikauskoisten ihmisten mielikuvituksessa, ominaisuuksiaan myöten.

Ja raamatun jumalahan on muuten julma tyranni, koko vanha testamentti on pelkkää sadistisen
tyrannin mielivaltaista ihmiskunnan teurastamista. Ja se on kuitenkin juuri se raamatun jumala,
jota kristityt väittävät puhtaaksi rakkaudeksi. Siis puhdas rakkaus, joka käskee tappamaan koko
kansan viimeiseen naiseen, lapseen ja imeväiseen? Tai käskee tappamaan summamutikassa kenet
tahansa vastaantulijan, olkoon sitten veli tai ystävä tai sukulainen? Aikamoisen kummallinen käsitys rakkaudesta. Toisaalta eihän se uuden testamentin jumala ole yhtään sen rakastavampi, vaan uhkaa
ikuisella kiduttamisella jokaista, joka ei rakasta ja palvo ja ylistä häntä. Sekin on erittäin kummallinen näkemys rakkaudesta, tuo pakkorakkaus ja kristittyjen toitottama ikuinen kiduttaminen helvetissä.
Jopa niin kummallinen, että monet kristityt kiistävät koko helvetin ja ikuisen kiduttamisenkin, aivan
kuten kiistävät vanhan testamentin jumalan julmat ja säälimättömät kansanmurhakäskytkin.

Mutta kyllä ne kaikki silti sieltä pyhästä kirjasta raamatusta löytyvät, mustaa valkoisella.
Eivätkä seliselillä miksikään muuksi muutu.

ateisti vastaa kirjoitti:

ajatella, että jos uskoo kaikkien pahojen tekojensa jo tulleen sovitetuksi, niin mitä väliä sitten on yrittää elää hyvin, kun kaikki pahat teot on Jeesus jo pyyhkinyt pois.

Muiden puolesta en voi puhua, mutta yritän harkita tekemiseni, ja olla vahingoittamatta ketään, niin ei tule kaduttavaa.

Lisäksi on se kysymys, onko totta, että jokin jumala on sovittanut ihmisten pahat teot. En halua pettää itseäni uskomuksella, joka ei ole totta.

Lue lisää

se on totta että Jumala on sovittanut kaikki ihmisten pahat teot.

Umpikuja? kirjoitti:

Ateisteillehan ei ole muuta kuin tämä heidän yksi maallinen elämänsä. Jos on tullut tehneeksi sellaista tai eläneeksi niin, että siitä havahduttuaan saa vaikeat syyllisyydentunteet, eikä niitä asioita voi enää mitenkään korjata, niin silloin on koko elämä pilalla. Se ainoa elämä on mennyttä kalua, koska syyllisyydentunteet ovat niin raskaat, ettei voi elää tyydyttävästi. Silloin ei kai auta muu kuin kovettaa mielensä ja muuttua kovaksi muitakin kohtaan, vai?

Lue lisää

En usko sitä että syyllisyydentunne poistuu ja mielen voi kovettaa. Luulen että moni muukin kuin minä elää ja painii koko ajan jonkun sellaisen asian kanssa jota aina herkkinä hetkinä katuu. "Jos sais sen päivän takasin niin eläisin sen toisin." Ihan rehellisesti sanoakseni niin yksi niistä minulla on tupakan poltto.

ateisti vastaa kirjoitti:

kuvttelemalla, että joku toinen on sovittanut pahan tekoni ja nyt olen viaton kuin en olisi mitään pahaa tehnytkään.

Jos ei saa asiaa sovittua sen ihmisen kanssa, jolle on aiheuttanut vahinkoa, eikä hyvitettyä tekoaan, niin sitten on elettävä syyllisyydentunteen kanssa. Ikävää, mutta rehellistä.

Lue lisää

Pahan teko on
1. rikkomus Jumalaa vastaan so. synti
2. rikkomus esim. toista ihmistä kohtaan.

Rikkomuksen Jumalaa vastaan on Jeesus sovittanut. Olemme vapaat synnin seurauksesta so. erosta Jumalasta. Tämä vapaus synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan ja kannustaa elämään vastaisuudessa hyvin sekä suhteessa Jumalaan että ihmisiin ym. muihin luotuihin.

Rikkomus toista ihmistä kohtaan on korjattava. Se on tunnustettava ja seuraukset kärsittävä. Jos pahoitat toisen mielen, pyydä anteeksi. Jos varastat, palauta varastamasi ja kärsi seuraukset jne. Jos ihmisiä tai yhteiskuntaa vastaan on rikkonut ei riitä vetoaminen siihen, että Jumala antaa anteeksi. Olemme vastuussa myös tekomme ajallisista seurauksista.

Jumalan tahdon mukaan elämisen oppimista sanomme pyhittymiseksi. Se on koko elämän ajan kestävä prosessi. Se on myös Jumalan armosta elämistä, täyttä elämää.

palautanpa tässä mainitun asiaketjun käsittelyyn . asia on uskon perusmättöä , miksi sitä on käsitellyt vain yksi kirkon työntekijä??

Tuo vastaaja uskoo , että vain ihmisistä (toisista uskovaisistako ??) saa sen käsityksen , että Jumala on tyranni . Mutta se käsityshän on esillä koko Vanhassa Testamentissa . Vai onko ne kansanmurhat ja vedenpaisumukset ynnä muut jonkun muun jumalan tuotoksia.

Tässä on suurin kompatuskivi uskoon , jos ihminen on rehellinen . Kokonaan hyvä Jumala ei voi sallia sellaisia . Ei myöskään luoda vajavaista ihmistä ja sitten vetäytyä vastuusta .

Parempia selityksiä odotellessa hyvää joulunjatkoa .

häirikköuskis kirjoitti:

palautanpa tässä mainitun asiaketjun käsittelyyn . asia on uskon perusmättöä , miksi sitä on käsitellyt vain yksi kirkon työntekijä??

Tuo vastaaja uskoo , että vain ihmisistä (toisista uskovaisistako ??) saa sen käsityksen , että Jumala on tyranni . Mutta se käsityshän on esillä koko Vanhassa Testamentissa . Vai onko ne kansanmurhat ja vedenpaisumukset ynnä muut jonkun muun jumalan tuotoksia.

Tässä on suurin kompatuskivi uskoon , jos ihminen on rehellinen . Kokonaan hyvä Jumala ei voi sallia sellaisia . Ei myöskään luoda vajavaista ihmistä ja sitten vetäytyä vastuusta .

Parempia selityksiä odotellessa hyvää joulunjatkoa .

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että monen tämän palstan kirjoittelijan Raamattu on vain Vanha testamentti juutalaiseen tapaan. Miksei Uudella testamentilla ole merkitystä? Kyse ei siis ole kahdesta erillisestä kirjasta vaan vanhasta liitosta ja uudesta liitosta. Jumala uudisti vanhan liittonsa. Tuomion tilalle astui armo. Miksi tämä jätetään huomiotta?

Onko siis niin, että moni täällä haluaisi Jumalan, joka antaisi yltäkylläisen, huolettoman elämän, jossa ei olisi murheita, eikä itse tarvitsisi tehdä mitään. Voisi sanoa miten pahasti tahansa, tappaa ja tehdä muita rikoksia, mutta Jumala hoitaisi kaiken kuntoon. Voisi elää pelkällä tupakalla ja viinalla, koska Jumala antaisi terveyden? Näinkö sen pitäisi mennä? Elämä on ihan oikeaa elämää vastuineen ja vastoinkäymisineen. Emme me uskovatkaan vain istu odottamassa, mitäköhän Jumala seuraavaksi meidän elämässämme tekee. Elämä on jokaisen oma ja Jumala tahtoisi olla siinä mukana, jos annetaan se mahdollisuus.

Armollinen Jumala ei odottele jossakin matkojen takana, vaan on rukouksen päässä Häntä etsivästä, aivan vierellä. Aloittajan ja muidenkin kohdalla on tärkeä kysyä, mistä johtuu, ettei Jumalasi ole armollinen. Koska sitä Hän on ja näin Hän on sanassaan luvannut.

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että monen tämän palstan kirjoittelijan Raamattu on vain Vanha testamentti juutalaiseen tapaan. Miksei Uudella testamentilla ole merkitystä? Kyse ei siis ole kahdesta erillisestä kirjasta vaan vanhasta liitosta ja uudesta liitosta. Jumala uudisti vanhan liittonsa. Tuomion tilalle astui armo. Miksi tämä jätetään huomiotta?

Onko siis niin, että moni täällä haluaisi Jumalan, joka antaisi yltäkylläisen, huolettoman elämän, jossa ei olisi murheita, eikä itse tarvitsisi tehdä mitään. Voisi sanoa miten pahasti tahansa, tappaa ja tehdä muita rikoksia, mutta Jumala hoitaisi kaiken kuntoon. Voisi elää pelkällä tupakalla ja viinalla, koska Jumala antaisi terveyden? Näinkö sen pitäisi mennä? Elämä on ihan oikeaa elämää vastuineen ja vastoinkäymisineen. Emme me uskovatkaan vain istu odottamassa, mitäköhän Jumala seuraavaksi meidän elämässämme tekee. Elämä on jokaisen oma ja Jumala tahtoisi olla siinä mukana, jos annetaan se mahdollisuus.

Armollinen Jumala ei odottele jossakin matkojen takana, vaan on rukouksen päässä Häntä etsivästä, aivan vierellä. Aloittajan ja muidenkin kohdalla on tärkeä kysyä, mistä johtuu, ettei Jumalasi ole armollinen. Koska sitä Hän on ja näin Hän on sanassaan luvannut.

pappi Sonja

Lue lisää

"Vaikuttaa siltä, että monen tämän palstan kirjoittelijan Raamattu on vain Vanha testamentti juutalaiseen tapaan. Miksei Uudella testamentilla ole merkitystä? Kyse ei siis ole kahdesta erillisestä kirjasta vaan vanhasta liitosta ja uudesta liitosta. Jumala uudisti vanhan liittonsa. Tuomion tilalle astui armo. Miksi tämä jätetään huomiotta?"

Aion lukea Raamatun alusta loppuun ja vastaan miten itse näen asian. Olen tiennyt, että VT on lapsille sopimatonta tekstiä, minun mielestäni, mutta yllätys on vielä suurempi. Kun koko ajan yritetään kertoa, kuinka hyvä Jumala on niin, se on ristiriitaista, kun VT:sta voi lukea ihan toista. Siksi ihmettelen myös minä, miksi kokonaisuus haluttaisiin unohtaa ja pitää vain UT merkityksellisenä. VT kuuluu Raamattuun.

Tuomion tilalle astui armo. Niin. Onko niin, että VT = tuomio ja UT = armo? Näinkö kirkko tulkitsee vai opettaa? Minä ymmärtäisin oikein hyvin, jos kirkko myöntäisi Jumalan tehneen parannuksen. Toisaalta VT:ssa "hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään." Mutta ja mutta. Miten Jumala olisi enää täydellinen, niin kuin hänen kerrotaan olevan?

"Elämä on ihan oikeaa elämää vastuineen ja vastoinkäymisineen." Noin minäkin ajattelen olematta uskovainen. Ehkä palstalta saa sen käsityksen, että ihmiset odottavat helppoa elämää, koska täällä kirjoitetaan rukouksesta ja Jumala kantaa. Kun rukouksista huolimatta näkee uskovaisen ihmisen vaikean elämän, "usko" horjuu ulkopuolisella hyvään ja auttavaan Jumalaan.

Kiitos Sonja, että jaksat meidän kanssa.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että monen tämän palstan kirjoittelijan Raamattu on vain Vanha testamentti juutalaiseen tapaan. Miksei Uudella testamentilla ole merkitystä? Kyse ei siis ole kahdesta erillisestä kirjasta vaan vanhasta liitosta ja uudesta liitosta. Jumala uudisti vanhan liittonsa. Tuomion tilalle astui armo. Miksi tämä jätetään huomiotta?

Onko siis niin, että moni täällä haluaisi Jumalan, joka antaisi yltäkylläisen, huolettoman elämän, jossa ei olisi murheita, eikä itse tarvitsisi tehdä mitään. Voisi sanoa miten pahasti tahansa, tappaa ja tehdä muita rikoksia, mutta Jumala hoitaisi kaiken kuntoon. Voisi elää pelkällä tupakalla ja viinalla, koska Jumala antaisi terveyden? Näinkö sen pitäisi mennä? Elämä on ihan oikeaa elämää vastuineen ja vastoinkäymisineen. Emme me uskovatkaan vain istu odottamassa, mitäköhän Jumala seuraavaksi meidän elämässämme tekee. Elämä on jokaisen oma ja Jumala tahtoisi olla siinä mukana, jos annetaan se mahdollisuus.

Armollinen Jumala ei odottele jossakin matkojen takana, vaan on rukouksen päässä Häntä etsivästä, aivan vierellä. Aloittajan ja muidenkin kohdalla on tärkeä kysyä, mistä johtuu, ettei Jumalasi ole armollinen. Koska sitä Hän on ja näin Hän on sanassaan luvannut.

pappi Sonja

Lue lisää

"Vaikuttaa siltä, että monen tämän palstan kirjoittelijan Raamattu on vain Vanha testamentti juutalaiseen tapaan. Miksei Uudella testamentilla ole merkitystä? Kyse ei siis ole kahdesta erillisestä kirjasta vaan vanhasta liitosta ja uudesta liitosta. Jumala uudisti vanhan liittonsa. Tuomion tilalle astui armo. Miksi tämä jätetään huomiotta?"

Minä olen henkilökohtaisesti kauan pohtinut sitä että mikä vika vanhassa liitossa oli, mihin edes tarvittiin uutta liittoa? Varsinkin kun olen tutustunut hieman tarkemmin siihen miten juutalaisuus eroaa kristinuskosta, olen alkanut huomata kuinka paljon oikeasti parempi vanha liitto oli. Jumala ei toki on aika julma vanhan liiton aikana mutta tämäkin on puhtaasti Jumalan luonteeseen kuuluva asia, itse vanha liitto oli kuitenkin itsessään erittäin oikeudenmukainen ja tuomitsi ihmisiä vain niiltä osin kuin ihmiset sen ansaitsivat. Oikeasti, mitä vikaa oli vanhassa liitossa?

shadowself kirjoitti:

"Vaikuttaa siltä, että monen tämän palstan kirjoittelijan Raamattu on vain Vanha testamentti juutalaiseen tapaan. Miksei Uudella testamentilla ole merkitystä? Kyse ei siis ole kahdesta erillisestä kirjasta vaan vanhasta liitosta ja uudesta liitosta. Jumala uudisti vanhan liittonsa. Tuomion tilalle astui armo. Miksi tämä jätetään huomiotta?"

Minä olen henkilökohtaisesti kauan pohtinut sitä että mikä vika vanhassa liitossa oli, mihin edes tarvittiin uutta liittoa? Varsinkin kun olen tutustunut hieman tarkemmin siihen miten juutalaisuus eroaa kristinuskosta, olen alkanut huomata kuinka paljon oikeasti parempi vanha liitto oli. Jumala ei toki on aika julma vanhan liiton aikana mutta tämäkin on puhtaasti Jumalan luonteeseen kuuluva asia, itse vanha liitto oli kuitenkin itsessään erittäin oikeudenmukainen ja tuomitsi ihmisiä vain niiltä osin kuin ihmiset sen ansaitsivat. Oikeasti, mitä vikaa oli vanhassa liitossa?

Lue lisää

ollut oikeudenmukainen käskiessään kivittämään tottelemattomat lapset , noitaNAISET , avionrikkojaNAISET jne ... Tai että raiskauksesta selvisi rahalla , tai että tytön piti mennä naimisiin raiskaajansa kanssa ja kärsiä tätä koko loppuelämänsä . Tai että invalideja ei saanut päästää temppeliin . Tai että naisen piti pyytää mieheltään anteeksi sitä rikosta , että on synnyttänyt tyttölapsen . (Viimeinen oli muistaakseni Talmudissa tai muussa juutalaisessa uskontokirjassa . )

Kuitenkin oikeudenmukaisempi kuin uusi testamentti , missä juutalaiseen jumalaan uskomattomat automaattisesti tuomitaan helvettiin . Paitsi Jeesus ei kannata sellaista näkemystä . Hän käski heittää juhlista sen , joka tuli sinne likaiset vaatteet päällään , eli oli uskotellut uskovansa vain siksi , ettei joutuisi helvettiin . Tuhlaajapoika otettiin juhlariemuun sellaisenaan , hän ei kuvitellut itsestään ja uskostaan turhia . Sai vaatteet ja korut talon puolesta , pyytämättä.

Siihen armoon minä panen toivoni . Uskoani en samassa yhteydessä kehtaa edes mainita . Olkaa onnellisia , jotka kehtaatte.
Tai miettikää vähän syvältä.

häirikköuskis kirjoitti:

ollut oikeudenmukainen käskiessään kivittämään tottelemattomat lapset , noitaNAISET , avionrikkojaNAISET jne ... Tai että raiskauksesta selvisi rahalla , tai että tytön piti mennä naimisiin raiskaajansa kanssa ja kärsiä tätä koko loppuelämänsä . Tai että invalideja ei saanut päästää temppeliin . Tai että naisen piti pyytää mieheltään anteeksi sitä rikosta , että on synnyttänyt tyttölapsen . (Viimeinen oli muistaakseni Talmudissa tai muussa juutalaisessa uskontokirjassa . )

Kuitenkin oikeudenmukaisempi kuin uusi testamentti , missä juutalaiseen jumalaan uskomattomat automaattisesti tuomitaan helvettiin . Paitsi Jeesus ei kannata sellaista näkemystä . Hän käski heittää juhlista sen , joka tuli sinne likaiset vaatteet päällään , eli oli uskotellut uskovansa vain siksi , ettei joutuisi helvettiin . Tuhlaajapoika otettiin juhlariemuun sellaisenaan , hän ei kuvitellut itsestään ja uskostaan turhia . Sai vaatteet ja korut talon puolesta , pyytämättä.

Siihen armoon minä panen toivoni . Uskoani en samassa yhteydessä kehtaa edes mainita . Olkaa onnellisia , jotka kehtaatte.
Tai miettikää vähän syvältä.

Lue lisää

Juuri tuo Jeesuksen käytös ja juuri tuo armo on sitä Uuden testamentin evankeliumia, jota Häirikköuskis kuvailit. Juuri tuohon armoon myös minä panen toivoni.

Raamattu on tosiaan kokonaisuus, johon kuuluu sekä Vanha että Uusi testamentti, mutta juuri Häirikköuskiksen luettelemat esimerkit saavat myös minut kiittämään uudesta liitosta ja armosta.

Ei ole niin, että Vanha testamentti = tuomio ja Uusi testamentti = armo, mutta voi sanoa, että VT= laki, UT= evankeliumi ja siinä samassa armo. VT:n aikana ihmisen teot ratkaisivat, UT:n aikana Jumalan teot ratkaisevat, eli armo ratkaisee.

pappi Sonja

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että monen tämän palstan kirjoittelijan Raamattu on vain Vanha testamentti juutalaiseen tapaan. Miksei Uudella testamentilla ole merkitystä? Kyse ei siis ole kahdesta erillisestä kirjasta vaan vanhasta liitosta ja uudesta liitosta. Jumala uudisti vanhan liittonsa. Tuomion tilalle astui armo. Miksi tämä jätetään huomiotta?

Onko siis niin, että moni täällä haluaisi Jumalan, joka antaisi yltäkylläisen, huolettoman elämän, jossa ei olisi murheita, eikä itse tarvitsisi tehdä mitään. Voisi sanoa miten pahasti tahansa, tappaa ja tehdä muita rikoksia, mutta Jumala hoitaisi kaiken kuntoon. Voisi elää pelkällä tupakalla ja viinalla, koska Jumala antaisi terveyden? Näinkö sen pitäisi mennä? Elämä on ihan oikeaa elämää vastuineen ja vastoinkäymisineen. Emme me uskovatkaan vain istu odottamassa, mitäköhän Jumala seuraavaksi meidän elämässämme tekee. Elämä on jokaisen oma ja Jumala tahtoisi olla siinä mukana, jos annetaan se mahdollisuus.

Armollinen Jumala ei odottele jossakin matkojen takana, vaan on rukouksen päässä Häntä etsivästä, aivan vierellä. Aloittajan ja muidenkin kohdalla on tärkeä kysyä, mistä johtuu, ettei Jumalasi ole armollinen. Koska sitä Hän on ja näin Hän on sanassaan luvannut.

pappi Sonja

Lue lisää

1. Mitä on tämä armo, mistä kristityt koko ajan höpöttävät? Mihin sitä tarvitaan? Kuka sanoo, että sitä tarvitaan? Mitä tapahtuu ilman armoa?
Minulla ei ainakaan ole mitään tarvetta johonkin Jumalan armoon. En ymmärrä mihin sitä tarvitsisin. Tunnen paljon enemmän tarvetta oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja elämän kunnioittamiseen ihmiskunnassa. Enkä näe, että näitä tavoitetaan jollain armohöpinällä vaan valistuksella ja koulutuksella. Lukutaito on jo iso askel maailmassa. Vanhat uskonnolliset käsitykset vain hidastavat näiden asioiden toteutumista. Sehän nähtiin jo täällä Suomessa homoillassa. Tasa-arvo ja ihmisoikeuksien arvostus uskon jyrkkyys ovat kääntäen verrannolliset määrässä.
2. Milloin Jumala on sinulle vastannut rukoukseen aivan oikeasti? Siis niin, että se on sata varmasti Jumalan vastaus, eikä asioiden normaali kulku. Varmaan mielikuvituksella saadaan se vaikutelma, että rulousvaastaus tuli, varsinkin kun kaikki rukousta seuraavat tapahtumat luetaan Jumalan tahdoksi, tapahtui mitä hyvänsä. Horoskooppikin osuu aina silloin täkköin oikeaan. Se ei kuitenkaan tee astrologiasta järjellistä ja vakavasti otettavaa asiaa.

Jatketaan näistä sitten, kun saan vastauksen.

häirikköuskis kirjoitti:

ollut oikeudenmukainen käskiessään kivittämään tottelemattomat lapset , noitaNAISET , avionrikkojaNAISET jne ... Tai että raiskauksesta selvisi rahalla , tai että tytön piti mennä naimisiin raiskaajansa kanssa ja kärsiä tätä koko loppuelämänsä . Tai että invalideja ei saanut päästää temppeliin . Tai että naisen piti pyytää mieheltään anteeksi sitä rikosta , että on synnyttänyt tyttölapsen . (Viimeinen oli muistaakseni Talmudissa tai muussa juutalaisessa uskontokirjassa . )

Kuitenkin oikeudenmukaisempi kuin uusi testamentti , missä juutalaiseen jumalaan uskomattomat automaattisesti tuomitaan helvettiin . Paitsi Jeesus ei kannata sellaista näkemystä . Hän käski heittää juhlista sen , joka tuli sinne likaiset vaatteet päällään , eli oli uskotellut uskovansa vain siksi , ettei joutuisi helvettiin . Tuhlaajapoika otettiin juhlariemuun sellaisenaan , hän ei kuvitellut itsestään ja uskostaan turhia . Sai vaatteet ja korut talon puolesta , pyytämättä.

Siihen armoon minä panen toivoni . Uskoani en samassa yhteydessä kehtaa edes mainita . Olkaa onnellisia , jotka kehtaatte.
Tai miettikää vähän syvältä.

Lue lisää

On totta että Jumala vaati vanhassa liitossa paljon hyvin järjettömiäkin asioita mutta toisaalta se että miten synnistä rangaistiin oli myös paljon oikeudenmukaisempi kuin kristinuskon näkemys jossa pelkällä uskolla välttyy kaiken tekemänsä synnin rangaistuksilta ja ilman uskoa yksittäin ihminen ansaitsee enemmän rankaisua kuin koko ihmiskunta koskaan voisi edes syntiin syyllistyä.

Vanhassa järjestelmässä oli monia hyvin toimivia piirteitä ja jostain syystä Jumala vaihtoi nekin pois luodessaan uuden liiton kaikkine järjettömyyksineen.

Minä uskon että jokainen saa mitä ansaitsee, asiaa on turha murehtia...yritetään vaan ihan rauhassa kaikki elellä elämämme parhaamme mukaan.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että monen tämän palstan kirjoittelijan Raamattu on vain Vanha testamentti juutalaiseen tapaan. Miksei Uudella testamentilla ole merkitystä? Kyse ei siis ole kahdesta erillisestä kirjasta vaan vanhasta liitosta ja uudesta liitosta. Jumala uudisti vanhan liittonsa. Tuomion tilalle astui armo. Miksi tämä jätetään huomiotta?

Onko siis niin, että moni täällä haluaisi Jumalan, joka antaisi yltäkylläisen, huolettoman elämän, jossa ei olisi murheita, eikä itse tarvitsisi tehdä mitään. Voisi sanoa miten pahasti tahansa, tappaa ja tehdä muita rikoksia, mutta Jumala hoitaisi kaiken kuntoon. Voisi elää pelkällä tupakalla ja viinalla, koska Jumala antaisi terveyden? Näinkö sen pitäisi mennä? Elämä on ihan oikeaa elämää vastuineen ja vastoinkäymisineen. Emme me uskovatkaan vain istu odottamassa, mitäköhän Jumala seuraavaksi meidän elämässämme tekee. Elämä on jokaisen oma ja Jumala tahtoisi olla siinä mukana, jos annetaan se mahdollisuus.

Armollinen Jumala ei odottele jossakin matkojen takana, vaan on rukouksen päässä Häntä etsivästä, aivan vierellä. Aloittajan ja muidenkin kohdalla on tärkeä kysyä, mistä johtuu, ettei Jumalasi ole armollinen. Koska sitä Hän on ja näin Hän on sanassaan luvannut.

pappi Sonja

Lue lisää

aloittaja on tarkoittanut juuri samaa. Kun ihmisellä on hätä omasta tilastaan. Synnintunto. Sellainen tarvitsee armoa, armahdusta, vapautusta synneistä. Niinhän joka jumalanpalveluksessa on synnintunnustus ja synninpäästö.
Täsä on kysymys. Vain armollinen Jumala armahtaa. Aloittaja ei löydä paljon muuta näistä viesteistä kuin: elän, kuolen, elän. Kukat sylissään. Joka on muuten jostain runosta.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että monen tämän palstan kirjoittelijan Raamattu on vain Vanha testamentti juutalaiseen tapaan. Miksei Uudella testamentilla ole merkitystä? Kyse ei siis ole kahdesta erillisestä kirjasta vaan vanhasta liitosta ja uudesta liitosta. Jumala uudisti vanhan liittonsa. Tuomion tilalle astui armo. Miksi tämä jätetään huomiotta?

Onko siis niin, että moni täällä haluaisi Jumalan, joka antaisi yltäkylläisen, huolettoman elämän, jossa ei olisi murheita, eikä itse tarvitsisi tehdä mitään. Voisi sanoa miten pahasti tahansa, tappaa ja tehdä muita rikoksia, mutta Jumala hoitaisi kaiken kuntoon. Voisi elää pelkällä tupakalla ja viinalla, koska Jumala antaisi terveyden? Näinkö sen pitäisi mennä? Elämä on ihan oikeaa elämää vastuineen ja vastoinkäymisineen. Emme me uskovatkaan vain istu odottamassa, mitäköhän Jumala seuraavaksi meidän elämässämme tekee. Elämä on jokaisen oma ja Jumala tahtoisi olla siinä mukana, jos annetaan se mahdollisuus.

Armollinen Jumala ei odottele jossakin matkojen takana, vaan on rukouksen päässä Häntä etsivästä, aivan vierellä. Aloittajan ja muidenkin kohdalla on tärkeä kysyä, mistä johtuu, ettei Jumalasi ole armollinen. Koska sitä Hän on ja näin Hän on sanassaan luvannut.

pappi Sonja

Lue lisää

Jos käytetään uutta testamenttia, niin se on sitten vanhentunut. Mikäli uudessa testamentissa kielletään naispapit, niin se kohta on vanhentunut tai sitten väitetään Jeesuksen olleen toista mieltä ja siksi pitää naispapit hyväksyä. Eronneiden vihkiminen on vanhentunut kohta, vaikka Jeesus sen itse kertoi. Mitäpä yhdestä Jumalasta kun ihmisen tietoisuus moraalista on paljon pätevämpää kuin jonkun Jumalan...osan. Kirkon pitäisi miettiä, että mistä he on saanu valtuudet keksiä lievennyksiä. Muistaako kirkosta enää kukaan Jeesuksen puhetta Matteuksen luvun alussa?

Jeesus vastasi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyä perinnäissäännöillänne? 4 Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' ja 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla'. 5 Mutta te opetatte, että jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: 'Sen, mitä sinun piti minulta saada, olen luvannut uhrilahjaksi', 6 hänen ei enää tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiänsä. Näin te olette perinnäissäännöllänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan. 7 Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi:

8 -- Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan,
mutta sen sydän on kaukana minusta.
9 Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."


Ei Jeesus luopunut laista tai opettanut sen luopumista, mutta kirkko opettaa..

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Juuri tuo Jeesuksen käytös ja juuri tuo armo on sitä Uuden testamentin evankeliumia, jota Häirikköuskis kuvailit. Juuri tuohon armoon myös minä panen toivoni.

Raamattu on tosiaan kokonaisuus, johon kuuluu sekä Vanha että Uusi testamentti, mutta juuri Häirikköuskiksen luettelemat esimerkit saavat myös minut kiittämään uudesta liitosta ja armosta.

Ei ole niin, että Vanha testamentti = tuomio ja Uusi testamentti = armo, mutta voi sanoa, että VT= laki, UT= evankeliumi ja siinä samassa armo. VT:n aikana ihmisen teot ratkaisivat, UT:n aikana Jumalan teot ratkaisevat, eli armo ratkaisee.

pappi Sonja

Lue lisää

on vajaa ymmärrykseni.

"Ei ole niin, että Vanha testamentti = tuomio ja Uusi testamentti = armo, mutta voi sanoa, että VT= laki, UT= evankeliumi ja siinä samassa armo. VT:n aikana ihmisen teot ratkaisivat, UT:n aikana Jumalan teot ratkaisevat, eli armo ratkaisee."

VT:n aikana ihmisen teot ratkaisivat. Jokainen sai oikeudenmukaisesti sen mukaan mitä oli tehnyt. Mutta, kun näin ei ollut vai oliko?

UT:n aikana Jumalan teot ratkaisevat, eli armo ratkaisee. Mutta, eikös silloin ole yhdentekevää mitä tekee, koska Jumalan teot ratkaisevat eli armo.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Juuri tuo Jeesuksen käytös ja juuri tuo armo on sitä Uuden testamentin evankeliumia, jota Häirikköuskis kuvailit. Juuri tuohon armoon myös minä panen toivoni.

Raamattu on tosiaan kokonaisuus, johon kuuluu sekä Vanha että Uusi testamentti, mutta juuri Häirikköuskiksen luettelemat esimerkit saavat myös minut kiittämään uudesta liitosta ja armosta.

Ei ole niin, että Vanha testamentti = tuomio ja Uusi testamentti = armo, mutta voi sanoa, että VT= laki, UT= evankeliumi ja siinä samassa armo. VT:n aikana ihmisen teot ratkaisivat, UT:n aikana Jumalan teot ratkaisevat, eli armo ratkaisee.

pappi Sonja

Lue lisää

"VT:n aikana ihmisen teot ratkaisivat, UT:n aikana Jumalan teot ratkaisevat, eli armo ratkaisee."

MItä vikaa siinä on että ihmisen teot ratkaisevat? Juuri ihmisten teoista ja näiden tekojen takana olevista motiiveista löytyy ihmisen todellinen luonne. Joka on myös kaikkein oikeudenmukaisin ja reiluin tapa päättää ihmisen kohtalo ikuisuudessa.

Lisäksi "UT:n aikana Jumalan teot ratkaisevat" ei käytännössä tarkoita mitään muuta kuin että Jumala päättää ihmisten kohtalosta. Tämä pitää paikkansa myös silloin kuin ihmisten teot ratkaisevat koska se on aina Jumalan päätös että mikä on oikein ja mikä väärin. Armon aikana siis lähinnä Jumala voi korkeintaan päättää suoraan kenet pelastaa ja täten periaatteessa pelastaa ihmisiä ilman mitään erityistä syytä, ilman että olisi mitään ehtoja joita pitäisi täyttää. Periaatteessa Jumala voi armon aikana yhtä hyvin vaikka vain arpoa sen että ketkä pelastuvat.

Vanha liitto oli varsin toimiva järjestelmä, sen viat liittyivät puhtaasti vain siihen että miten Jumala määritteli synnin. Ihmisen teot eivät toki voi olla ainoa syy millä ihmisiä tuomitaan vaan se että miksi ihminen jotain tekee on jopa tärkeämpää kuin itse teot. Ja jos tarkkoja ollaan, kristinuskossa ei ole puhtaasti kyse armosta, vaan pelastus pitää ansaita teolla, usko on teko.

Ja tietysti suuri kysymys on oikeastaan se että miksi ylipäänsäkin pitää olla tuomio? Toki täällä maallisessa maailmassa on hyvä että teoilla on seurauksensa mutta miksi noiden seurausten pitää ylettyä kuolemanjälkeiseen? Miksei rikoksista rangaista jo ihmisen eläessä ja näin kaikki olisivat ansainneet pelastuksen kuolemansa jälkeen?

shadowself kirjoitti:

"VT:n aikana ihmisen teot ratkaisivat, UT:n aikana Jumalan teot ratkaisevat, eli armo ratkaisee."

MItä vikaa siinä on että ihmisen teot ratkaisevat? Juuri ihmisten teoista ja näiden tekojen takana olevista motiiveista löytyy ihmisen todellinen luonne. Joka on myös kaikkein oikeudenmukaisin ja reiluin tapa päättää ihmisen kohtalo ikuisuudessa.

Lisäksi "UT:n aikana Jumalan teot ratkaisevat" ei käytännössä tarkoita mitään muuta kuin että Jumala päättää ihmisten kohtalosta. Tämä pitää paikkansa myös silloin kuin ihmisten teot ratkaisevat koska se on aina Jumalan päätös että mikä on oikein ja mikä väärin. Armon aikana siis lähinnä Jumala voi korkeintaan päättää suoraan kenet pelastaa ja täten periaatteessa pelastaa ihmisiä ilman mitään erityistä syytä, ilman että olisi mitään ehtoja joita pitäisi täyttää. Periaatteessa Jumala voi armon aikana yhtä hyvin vaikka vain arpoa sen että ketkä pelastuvat.

Vanha liitto oli varsin toimiva järjestelmä, sen viat liittyivät puhtaasti vain siihen että miten Jumala määritteli synnin. Ihmisen teot eivät toki voi olla ainoa syy millä ihmisiä tuomitaan vaan se että miksi ihminen jotain tekee on jopa tärkeämpää kuin itse teot. Ja jos tarkkoja ollaan, kristinuskossa ei ole puhtaasti kyse armosta, vaan pelastus pitää ansaita teolla, usko on teko.

Ja tietysti suuri kysymys on oikeastaan se että miksi ylipäänsäkin pitää olla tuomio? Toki täällä maallisessa maailmassa on hyvä että teoilla on seurauksensa mutta miksi noiden seurausten pitää ylettyä kuolemanjälkeiseen? Miksei rikoksista rangaista jo ihmisen eläessä ja näin kaikki olisivat ansainneet pelastuksen kuolemansa jälkeen?

Lue lisää

on sydämen luopumista Jumalasta. Jumala ei hyväksy taivaaseen yhtään syntiä. Se on vastavoima hänen rakkaudelleen. Ja ne jotka rakastavat enemmän syntiä kuin Jumalaa Jumalan sana tuomitsee viimeisenä päivänä kadotukseen. Kadotusta ei ole luotu. Vaan se on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Koko maapallo on varattu tulenvaraksi toumiopäiväksi ja nimenomaan vain perkeleelle ja hänen enkeleilleen.

mave kirjoitti:

Jos käytetään uutta testamenttia, niin se on sitten vanhentunut. Mikäli uudessa testamentissa kielletään naispapit, niin se kohta on vanhentunut tai sitten väitetään Jeesuksen olleen toista mieltä ja siksi pitää naispapit hyväksyä. Eronneiden vihkiminen on vanhentunut kohta, vaikka Jeesus sen itse kertoi. Mitäpä yhdestä Jumalasta kun ihmisen tietoisuus moraalista on paljon pätevämpää kuin jonkun Jumalan...osan. Kirkon pitäisi miettiä, että mistä he on saanu valtuudet keksiä lievennyksiä. Muistaako kirkosta enää kukaan Jeesuksen puhetta Matteuksen luvun alussa?

Jeesus vastasi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyä perinnäissäännöillänne? 4 Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' ja 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla'. 5 Mutta te opetatte, että jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: 'Sen, mitä sinun piti minulta saada, olen luvannut uhrilahjaksi', 6 hänen ei enää tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiänsä. Näin te olette perinnäissäännöllänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan. 7 Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi:

8 -- Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan,
mutta sen sydän on kaukana minusta.
9 Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."


Ei Jeesus luopunut laista tai opettanut sen luopumista, mutta kirkko opettaa..

Lue lisää

Lakia sekä hyvää käytöstä tarvitaan elämässä ihmisten kesken. Ei armo tarkoita sitä, että saa tehdä mitä tahansa, koska Jumala kuitenkin armahtaa tai ettei rikoksista rangaista. Kaikesta vääryydestä, mitä ihminen tekee toiselle, on ansainnut lain mukaisen rangaistuksen. Kirkko ei myöskään ole hylännyt lakia. Ja onhan se tosiaan oikeudenmukaista, että teot ratkaisevat.

Ja silloin jos ei usko taivaaseen, eikä helvettiin, omalla käytöksellä elämän aikana ei tosiaan ole mitään väliä. Jos tekee väärin, saa rangaistuksen ja se siitä. Ymmärrän sen, etteivät kaikki koe tarvitsevansa armoa. Armo on Ansaitsematonta Rakkautta Meidän Osaksemme. Siis Korkeimman rakkautta ja huolenpitoa ilman ihmisen omaa ansiota.

Armon merkitys tulee uskoville esille siinä, tuleeko jossain vaiheessa elämää se mitta täyteen, että on töpännyt liikaa. Onko peli jossain vaiheessa menetetty? Vai onko sittenkin vielä lupa yrittää uudelleen? Voi tuntua turhalta ajatella tämän elämän jälkeistä aikaa, mihin silloin päätyy. Uskovalle kuitenkin myös sillä on merkitystä kuin myös tällä elämällä. Vaikka teen virheitä ja menetän siksi ihmisiä elämästäni, uskoni saa minut luottamaan, ettei Jumala kuitenkaan hylkää. Tämä antaa turvaa.

Toki tuo turva voidaan nähdä oman mielikuvituksen tuloksena. Itse en koe omaavani sellaisia taitoja tai voimia, että kykenisin kehittämään turvallisuudentunteen, joka perustuu vain omaan mielikuvitukseeni ja antaa minulle rauhan perustumatta siis mihinkään.

Olen kokenut monta rukousvastausta, jotka ovat poikenneet siitä, mitä itse olisin osannut toivoa. Tämän lisäksi on moni toiveeni toteutunut. Toki voi olla myös niin, että minua on vain sattunut lykästämään. Tähän kuitenkaan en itse voi uskoa. on kyseessä sattuma, kohtalo vai Jumalan johdatus riippuu varmastikin pitkälti kokijan uskosta.

pappi Sonja

shadowself kirjoitti:

"VT:n aikana ihmisen teot ratkaisivat, UT:n aikana Jumalan teot ratkaisevat, eli armo ratkaisee."

MItä vikaa siinä on että ihmisen teot ratkaisevat? Juuri ihmisten teoista ja näiden tekojen takana olevista motiiveista löytyy ihmisen todellinen luonne. Joka on myös kaikkein oikeudenmukaisin ja reiluin tapa päättää ihmisen kohtalo ikuisuudessa.

Lisäksi "UT:n aikana Jumalan teot ratkaisevat" ei käytännössä tarkoita mitään muuta kuin että Jumala päättää ihmisten kohtalosta. Tämä pitää paikkansa myös silloin kuin ihmisten teot ratkaisevat koska se on aina Jumalan päätös että mikä on oikein ja mikä väärin. Armon aikana siis lähinnä Jumala voi korkeintaan päättää suoraan kenet pelastaa ja täten periaatteessa pelastaa ihmisiä ilman mitään erityistä syytä, ilman että olisi mitään ehtoja joita pitäisi täyttää. Periaatteessa Jumala voi armon aikana yhtä hyvin vaikka vain arpoa sen että ketkä pelastuvat.

Vanha liitto oli varsin toimiva järjestelmä, sen viat liittyivät puhtaasti vain siihen että miten Jumala määritteli synnin. Ihmisen teot eivät toki voi olla ainoa syy millä ihmisiä tuomitaan vaan se että miksi ihminen jotain tekee on jopa tärkeämpää kuin itse teot. Ja jos tarkkoja ollaan, kristinuskossa ei ole puhtaasti kyse armosta, vaan pelastus pitää ansaita teolla, usko on teko.

Ja tietysti suuri kysymys on oikeastaan se että miksi ylipäänsäkin pitää olla tuomio? Toki täällä maallisessa maailmassa on hyvä että teoilla on seurauksensa mutta miksi noiden seurausten pitää ylettyä kuolemanjälkeiseen? Miksei rikoksista rangaista jo ihmisen eläessä ja näin kaikki olisivat ansainneet pelastuksen kuolemansa jälkeen?

Lue lisää

"Toki täällä maallisessa maailmassa on hyvä että teoilla on seurauksensa mutta miksi noiden seurausten pitää ylettyä kuolemanjälkeiseen? Miksei rikoksista rangaista jo ihmisen eläessä ja näin kaikki olisivat ansainneet pelastuksen kuolemansa jälkeen?"

Kyllä mun mielestä (ja varmaan monen muunkin) juttu menee hyvin pitkälti niin, että vaikka onkin tehnyt väärin niin se että pyytää anteeksi, sydämessään katuu ja parantaa tapansa riittää siihen, ettei tekonsa takia tule kuoleman jälkeen tuomituksi.

Näinpä näin kirjoitti:

"Toki täällä maallisessa maailmassa on hyvä että teoilla on seurauksensa mutta miksi noiden seurausten pitää ylettyä kuolemanjälkeiseen? Miksei rikoksista rangaista jo ihmisen eläessä ja näin kaikki olisivat ansainneet pelastuksen kuolemansa jälkeen?"

Kyllä mun mielestä (ja varmaan monen muunkin) juttu menee hyvin pitkälti niin, että vaikka onkin tehnyt väärin niin se että pyytää anteeksi, sydämessään katuu ja parantaa tapansa riittää siihen, ettei tekonsa takia tule kuoleman jälkeen tuomituksi.

Lue lisää

Selittää sen monisatasivuisesti : niin että kun jokainen ihminen tekee väärin, ja jos sydämessään katuu, pyytää anteeksi ja saa synninpäästön jonka uskoo todeksi niin sen hyvänolon seurauksena tavat paranevat ja ihminen haluaa pysyä siinä hyvässä olossa, se on Jumalan yhteydessä. Nän hän on löytänyt sen armollisen Jumalan. Hänellä on sydämessä usko. Uskon kautta hän ymmärtää monet Jumalan salaisuudet.

16+5 kirjoitti:

on sydämen luopumista Jumalasta. Jumala ei hyväksy taivaaseen yhtään syntiä. Se on vastavoima hänen rakkaudelleen. Ja ne jotka rakastavat enemmän syntiä kuin Jumalaa Jumalan sana tuomitsee viimeisenä päivänä kadotukseen. Kadotusta ei ole luotu. Vaan se on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Koko maapallo on varattu tulenvaraksi toumiopäiväksi ja nimenomaan vain perkeleelle ja hänen enkeleilleen.

Lue lisää

"Synti on sydämen luopumista Jumalasta. Jumala ei hyväksy taivaaseen yhtään syntiä."

Täysin ymmärrettävää, Jumala saa päättää taivaaseensa pääsyn ehdot aivan vapaasti niinkuin haluaa. Mutta toisaalta tietysti pitää muistaa että niin kauan kuin ihmisiä pääsee taivaaseen, niin kauan myös aina voi olla syntiä taivaassa. Ellei sitten ihmisiltä oteta taivaassa vapaa tahto pois, käytännössä eräänlainen lobotomia...siellä missä on ihmisiä tulee myös olemaan aina syntiä.

"Se on vastavoima hänen rakkaudelleen."

Jumalalle ei ole olemassa vastavoimaa, Jumala on voima joka kaikkien muiden voimien yläpuolella ja Hänestä kaikki voimat ovat lähtöisin, niin hyvät kuin pahatkin, rakkaus ja viha. Jumala on puhtaasti oma vastavoimansa, täydellinen olento. Jumalan rakkauden vastavoima on Jumalan oma viha jota Hän osoitti mm. paratiisissa ihmistä kohtaan syntiinlankeanmuksen yhteydessä.

"Kadotusta ei ole luotu. Vaan se on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen."

Kadotus on luotu, valmistaminen tarkoittaa luomista ja lisäksi mitään ei voi olla olemassa jos Jumala ei ole sitä luonut. Kaikki olemassaoleva on lähtöisin Jumalasta ja Jumalaan kaikki olemassaoleva tulee myös päättymään.

"Koko maapallo on varattu tulenvaraksi toumiopäiväksi ja nimenomaan vain perkeleelle ja hänen enkeleilleen."

Ei ole mitään tuomipäivää tulossa, kyseessä on täysin harhaoppi. Tämä maailma on tuomiomme ja jokainen täällä eletty päivä on tuomiopäivä.

Näinpä näin kirjoitti:

"Toki täällä maallisessa maailmassa on hyvä että teoilla on seurauksensa mutta miksi noiden seurausten pitää ylettyä kuolemanjälkeiseen? Miksei rikoksista rangaista jo ihmisen eläessä ja näin kaikki olisivat ansainneet pelastuksen kuolemansa jälkeen?"

Kyllä mun mielestä (ja varmaan monen muunkin) juttu menee hyvin pitkälti niin, että vaikka onkin tehnyt väärin niin se että pyytää anteeksi, sydämessään katuu ja parantaa tapansa riittää siihen, ettei tekonsa takia tule kuoleman jälkeen tuomituksi.

Lue lisää

korvaa taloudellisesti konnankoukkunsa , niin sekin auttaa.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Lakia sekä hyvää käytöstä tarvitaan elämässä ihmisten kesken. Ei armo tarkoita sitä, että saa tehdä mitä tahansa, koska Jumala kuitenkin armahtaa tai ettei rikoksista rangaista. Kaikesta vääryydestä, mitä ihminen tekee toiselle, on ansainnut lain mukaisen rangaistuksen. Kirkko ei myöskään ole hylännyt lakia. Ja onhan se tosiaan oikeudenmukaista, että teot ratkaisevat.

Ja silloin jos ei usko taivaaseen, eikä helvettiin, omalla käytöksellä elämän aikana ei tosiaan ole mitään väliä. Jos tekee väärin, saa rangaistuksen ja se siitä. Ymmärrän sen, etteivät kaikki koe tarvitsevansa armoa. Armo on Ansaitsematonta Rakkautta Meidän Osaksemme. Siis Korkeimman rakkautta ja huolenpitoa ilman ihmisen omaa ansiota.

Armon merkitys tulee uskoville esille siinä, tuleeko jossain vaiheessa elämää se mitta täyteen, että on töpännyt liikaa. Onko peli jossain vaiheessa menetetty? Vai onko sittenkin vielä lupa yrittää uudelleen? Voi tuntua turhalta ajatella tämän elämän jälkeistä aikaa, mihin silloin päätyy. Uskovalle kuitenkin myös sillä on merkitystä kuin myös tällä elämällä. Vaikka teen virheitä ja menetän siksi ihmisiä elämästäni, uskoni saa minut luottamaan, ettei Jumala kuitenkaan hylkää. Tämä antaa turvaa.

Toki tuo turva voidaan nähdä oman mielikuvituksen tuloksena. Itse en koe omaavani sellaisia taitoja tai voimia, että kykenisin kehittämään turvallisuudentunteen, joka perustuu vain omaan mielikuvitukseeni ja antaa minulle rauhan perustumatta siis mihinkään.

Olen kokenut monta rukousvastausta, jotka ovat poikenneet siitä, mitä itse olisin osannut toivoa. Tämän lisäksi on moni toiveeni toteutunut. Toki voi olla myös niin, että minua on vain sattunut lykästämään. Tähän kuitenkaan en itse voi uskoa. on kyseessä sattuma, kohtalo vai Jumalan johdatus riippuu varmastikin pitkälti kokijan uskosta.

pappi Sonja

Lue lisää

"Olen kokenut monta rukousvastausta, jotka ovat poikenneet siitä, mitä itse olisin osannut toivoa. Tämän lisäksi on moni toiveeni toteutunut. Toki voi olla myös niin, että minua on vain sattunut lykästämään. Tähän kuitenkaan en itse voi uskoa. on kyseessä sattuma, kohtalo vai Jumalan johdatus riippuu varmastikin pitkälti kokijan uskosta."

Eli myönnät sen, että rukoilemisella ei ole kuin sattuman osuus ihan niin kuin kaikki kaksoisokko tutkimuksetkin ovat sen todistaneet.
Mm. American Heart Journal aikakauskirjassa julkaistu laaja kaksoisokko tutkimus osoitti, ettei minkäänlaista eroa havaittu potilasryhmien välissä joiden puolesta rukoiltiin tai ei rukoiltu. Ainoastaan niiden potilaiden jotka tiesivät, että heidän puolestaan rukoiltiin eroa löytyi mutta se oli (uskovaisten mielestä) väärään suuntaa. Ne jotka tiesivät olevansa esirukouksen kohteena oli merkittävästi enemmän komplikaatioita kuin niillä jotka eivät tienneet.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että jos haluat pappina rukoilla muiden uskovaisten puolesta niin älä missään nimessä kerro heille siitä. Tässä tapauksessa rukouksella ei ole mitään vaikutusta. Jos taas kerrot rukoilevasi heidän puolestaa, niin pahennat vain tilannetta.

tiede on totuus kirjoitti:

"Olen kokenut monta rukousvastausta, jotka ovat poikenneet siitä, mitä itse olisin osannut toivoa. Tämän lisäksi on moni toiveeni toteutunut. Toki voi olla myös niin, että minua on vain sattunut lykästämään. Tähän kuitenkaan en itse voi uskoa. on kyseessä sattuma, kohtalo vai Jumalan johdatus riippuu varmastikin pitkälti kokijan uskosta."

Eli myönnät sen, että rukoilemisella ei ole kuin sattuman osuus ihan niin kuin kaikki kaksoisokko tutkimuksetkin ovat sen todistaneet.
Mm. American Heart Journal aikakauskirjassa julkaistu laaja kaksoisokko tutkimus osoitti, ettei minkäänlaista eroa havaittu potilasryhmien välissä joiden puolesta rukoiltiin tai ei rukoiltu. Ainoastaan niiden potilaiden jotka tiesivät, että heidän puolestaan rukoiltiin eroa löytyi mutta se oli (uskovaisten mielestä) väärään suuntaa. Ne jotka tiesivät olevansa esirukouksen kohteena oli merkittävästi enemmän komplikaatioita kuin niillä jotka eivät tienneet.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että jos haluat pappina rukoilla muiden uskovaisten puolesta niin älä missään nimessä kerro heille siitä. Tässä tapauksessa rukouksella ei ole mitään vaikutusta. Jos taas kerrot rukoilevasi heidän puolestaa, niin pahennat vain tilannetta.

Lue lisää

...mielessäni hieman hymyillen. Yksittäinen tutkimus ei tietysti vielä kerro isoja suuntaan eikä toiseen, mutta ajattelinpa itsekin, että parempi olla kertomatta, jos jonkun puolesta rukoilee.
Teen sitä kyllä edelleen ja pidän sitä tärkeänä. Kokemuksia on ollut vuosien varrella monenlaisia. Muutamassa tilanteessa olen vähän Sonjan tapaan jäänyt ihmettelemään, onko kysymys sattumasta vai rukoukseen tulleesta vastauksesta, kun jotain lähes ihmeeksi luokiteltavaa on tapahtunut - jonkun ihmisen sairasvuoteen äärellä esimerkiksi. Mutta ajattelen, että niistä ei kannata lähteä rakentelemaan opinkappaleita eikä kovasti mainostamaan. Paljon enemmän on sitä kokemusta, ettei rukous näytä vaikuttaneen suuntaan eikä toiseen.

Seppo L, pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Lakia sekä hyvää käytöstä tarvitaan elämässä ihmisten kesken. Ei armo tarkoita sitä, että saa tehdä mitä tahansa, koska Jumala kuitenkin armahtaa tai ettei rikoksista rangaista. Kaikesta vääryydestä, mitä ihminen tekee toiselle, on ansainnut lain mukaisen rangaistuksen. Kirkko ei myöskään ole hylännyt lakia. Ja onhan se tosiaan oikeudenmukaista, että teot ratkaisevat.

Ja silloin jos ei usko taivaaseen, eikä helvettiin, omalla käytöksellä elämän aikana ei tosiaan ole mitään väliä. Jos tekee väärin, saa rangaistuksen ja se siitä. Ymmärrän sen, etteivät kaikki koe tarvitsevansa armoa. Armo on Ansaitsematonta Rakkautta Meidän Osaksemme. Siis Korkeimman rakkautta ja huolenpitoa ilman ihmisen omaa ansiota.

Armon merkitys tulee uskoville esille siinä, tuleeko jossain vaiheessa elämää se mitta täyteen, että on töpännyt liikaa. Onko peli jossain vaiheessa menetetty? Vai onko sittenkin vielä lupa yrittää uudelleen? Voi tuntua turhalta ajatella tämän elämän jälkeistä aikaa, mihin silloin päätyy. Uskovalle kuitenkin myös sillä on merkitystä kuin myös tällä elämällä. Vaikka teen virheitä ja menetän siksi ihmisiä elämästäni, uskoni saa minut luottamaan, ettei Jumala kuitenkaan hylkää. Tämä antaa turvaa.

Toki tuo turva voidaan nähdä oman mielikuvituksen tuloksena. Itse en koe omaavani sellaisia taitoja tai voimia, että kykenisin kehittämään turvallisuudentunteen, joka perustuu vain omaan mielikuvitukseeni ja antaa minulle rauhan perustumatta siis mihinkään.

Olen kokenut monta rukousvastausta, jotka ovat poikenneet siitä, mitä itse olisin osannut toivoa. Tämän lisäksi on moni toiveeni toteutunut. Toki voi olla myös niin, että minua on vain sattunut lykästämään. Tähän kuitenkaan en itse voi uskoa. on kyseessä sattuma, kohtalo vai Jumalan johdatus riippuu varmastikin pitkälti kokijan uskosta.

pappi Sonja

Lue lisää

Tuolla edellä pohdittiin Vanhan liiton ja Uuden liiton merkitystä.

Olen ymmärtänyt niin, että myös Vanhan liiton aikana oli Jumalan armo. Herran siunaus kehottaa pyytämään. "ja ole minulle armollinen". Se oli Jumalan pappi Aaronille "kirjoittama" rukous.
Jeesuksen sovituksen ennakkona Vanhan liiton aikana vuodatettiin uhrieläinten veri. Jeesuksen sovitus koski myös menneiden aikojen syntisiä, jotka uhrien kautta osoittivat tarvitsevansa Jumalan anteeksiantoa.

Edellä jo sanoin, että sovitus antaa ihmiselle mahdollisuuden saada sovinto Jumalan ja itsensä välille. Ihmisiä vastaan rikkominen on myös Jumalaa vastaan rikkomista. Sovitus koskee tätä. Lisäksi ihmisen tulee sopia toisen ihmisen kanssa ristiriitansa.

Mitä sitten rukousvastauksiin tulee, niin ne ovat salaisuuksia, joita emme kykene selittämään. Jumala on liian paljon ihmisen ymmärrykselle - ainakin minun ymmärrykselleni.