Puoliso on ihastunut

näissä järjestetyissä avioliitoissa just kusee. Yritetään vaan olla niin perhettä. Eikä yhtään ymmärretä varautua jos kumppani sitten ihastuukin puolisoonsa. Aloittajalle suosittelisin, että tämä ekakerta(?) painetaan villaisella. Yrität vaan olla mahdollisimman ällöttävä, niin kyllä se ihastus nopeasti loppuu. Ja jatkat vaan samaan malliin niin voit olla varma ettei ukkos enään suhun ihastu.

Been there, missä sanottiin että ihastuja on mies???

Puolisoni ihastunut..jaa'a. Kohdallani kaikki alkoi neljävuotta sitten. Silloinen avopuolisoni ja minä ostimme upouuden rivarikolmion ja kun joulun aikaa elettiin, ostin avopuolisolleni tietokoneen. Ikää meillä oli tuolloin molemmilla 30v. Jostain kumman syystä exäni rupesikin viipymään koneella aina myöhempään ja myöhempään. Aamuisin ei tahtonut enää töihin ehtiä. Käytös muuttui myös kärtyiseksi. Noin 1kk kuluttua rupesi hän näpyttelemään puhelintaan ja kun hällä ei kavereita ollut, rupesin selvittelemään asiaa. Hän viestitteli netissä ja tekstareilla nuoren pojan kanssa, jolla ikää oli nippanappa 16v. Tämän asian tultua ilmi exäni lopetti välittömästi touhunsa. Itsekin hän säikähti mitä oli tehnyt. Chattaily nuoren murrosikäisen pojana kanssa. Aikaa kului muutama kuukausi....ja jälleen exäni uppoutui netin ihmeelliseen maailmaan. Sitten postiluukkuumme alkoi ilmestyä kirjeitä ja lahjoja. Tällä kertaa avopuolisoni oli saanut koukkuunsa juuri 17v täyttäneen nuoren. En tienyt mitä pitäisi tehdä, sillä jokseenkin häpeä oli suuri, en voinut asiasta oikein kenellekkään puhua. Koetin puhua exälleni järkeä, mutta hän viisveisas sanomisistani. Elämä muuttui sotaisaksi..nuoret pojan klopit soittelivat avopuolisolleni ja hän oli onnensa kukkuloilla. Hänen koko olemuksensa muuttui nuoreksi. Laihdutti reilut 10kg ja rupesi räpsimään itsestään kasvokuvia. Lähetteli niitä ties minne. Kuvia hän oli ottanu itsestään kesään mennessä 1041, jolloin myös erosimme. Ajattelin tuolloin, että sama kuinka paljon jää yksin lainoja maksettavaksi, mutta pois on päästävä. Kului vuosi ja sain exältäni kuulla, että hän on lopettanut chattailemiset ja elämässä kaikki hyvin. Kuitenkin tänä vuonna 2010 elokuussa sain kuulla ja nähdä, että exäni oli eromme jälkeen ruvennut seurustelemaan ruotsalaisen poitsun kanssa, jolla oli silloin ikää 17v. Tällä hetkelläni exäni on 34v ja tämä hellunsa about 21v. Häät on kuulemma suunnitteilla!

GS1 kirjoitti:

Puolisoni ihastunut..jaa'a. Kohdallani kaikki alkoi neljävuotta sitten. Silloinen avopuolisoni ja minä ostimme upouuden rivarikolmion ja kun joulun aikaa elettiin, ostin avopuolisolleni tietokoneen. Ikää meillä oli tuolloin molemmilla 30v. Jostain kumman syystä exäni rupesikin viipymään koneella aina myöhempään ja myöhempään. Aamuisin ei tahtonut enää töihin ehtiä. Käytös muuttui myös kärtyiseksi. Noin 1kk kuluttua rupesi hän näpyttelemään puhelintaan ja kun hällä ei kavereita ollut, rupesin selvittelemään asiaa. Hän viestitteli netissä ja tekstareilla nuoren pojan kanssa, jolla ikää oli nippanappa 16v. Tämän asian tultua ilmi exäni lopetti välittömästi touhunsa. Itsekin hän säikähti mitä oli tehnyt. Chattaily nuoren murrosikäisen pojana kanssa. Aikaa kului muutama kuukausi....ja jälleen exäni uppoutui netin ihmeelliseen maailmaan. Sitten postiluukkuumme alkoi ilmestyä kirjeitä ja lahjoja. Tällä kertaa avopuolisoni oli saanut koukkuunsa juuri 17v täyttäneen nuoren. En tienyt mitä pitäisi tehdä, sillä jokseenkin häpeä oli suuri, en voinut asiasta oikein kenellekkään puhua. Koetin puhua exälleni järkeä, mutta hän viisveisas sanomisistani. Elämä muuttui sotaisaksi..nuoret pojan klopit soittelivat avopuolisolleni ja hän oli onnensa kukkuloilla. Hänen koko olemuksensa muuttui nuoreksi. Laihdutti reilut 10kg ja rupesi räpsimään itsestään kasvokuvia. Lähetteli niitä ties minne. Kuvia hän oli ottanu itsestään kesään mennessä 1041, jolloin myös erosimme. Ajattelin tuolloin, että sama kuinka paljon jää yksin lainoja maksettavaksi, mutta pois on päästävä. Kului vuosi ja sain exältäni kuulla, että hän on lopettanut chattailemiset ja elämässä kaikki hyvin. Kuitenkin tänä vuonna 2010 elokuussa sain kuulla ja nähdä, että exäni oli eromme jälkeen ruvennut seurustelemaan ruotsalaisen poitsun kanssa, jolla oli silloin ikää 17v. Tällä hetkelläni exäni on 34v ja tämä hellunsa about 21v. Häät on kuulemma suunnitteilla!

Lue lisää

tässähän on klassinen kaapista ulostuleminen.

äijä olikin loppujenlopuksi hintti.

GS1 kirjoitti:

Puolisoni ihastunut..jaa'a. Kohdallani kaikki alkoi neljävuotta sitten. Silloinen avopuolisoni ja minä ostimme upouuden rivarikolmion ja kun joulun aikaa elettiin, ostin avopuolisolleni tietokoneen. Ikää meillä oli tuolloin molemmilla 30v. Jostain kumman syystä exäni rupesikin viipymään koneella aina myöhempään ja myöhempään. Aamuisin ei tahtonut enää töihin ehtiä. Käytös muuttui myös kärtyiseksi. Noin 1kk kuluttua rupesi hän näpyttelemään puhelintaan ja kun hällä ei kavereita ollut, rupesin selvittelemään asiaa. Hän viestitteli netissä ja tekstareilla nuoren pojan kanssa, jolla ikää oli nippanappa 16v. Tämän asian tultua ilmi exäni lopetti välittömästi touhunsa. Itsekin hän säikähti mitä oli tehnyt. Chattaily nuoren murrosikäisen pojana kanssa. Aikaa kului muutama kuukausi....ja jälleen exäni uppoutui netin ihmeelliseen maailmaan. Sitten postiluukkuumme alkoi ilmestyä kirjeitä ja lahjoja. Tällä kertaa avopuolisoni oli saanut koukkuunsa juuri 17v täyttäneen nuoren. En tienyt mitä pitäisi tehdä, sillä jokseenkin häpeä oli suuri, en voinut asiasta oikein kenellekkään puhua. Koetin puhua exälleni järkeä, mutta hän viisveisas sanomisistani. Elämä muuttui sotaisaksi..nuoret pojan klopit soittelivat avopuolisolleni ja hän oli onnensa kukkuloilla. Hänen koko olemuksensa muuttui nuoreksi. Laihdutti reilut 10kg ja rupesi räpsimään itsestään kasvokuvia. Lähetteli niitä ties minne. Kuvia hän oli ottanu itsestään kesään mennessä 1041, jolloin myös erosimme. Ajattelin tuolloin, että sama kuinka paljon jää yksin lainoja maksettavaksi, mutta pois on päästävä. Kului vuosi ja sain exältäni kuulla, että hän on lopettanut chattailemiset ja elämässä kaikki hyvin. Kuitenkin tänä vuonna 2010 elokuussa sain kuulla ja nähdä, että exäni oli eromme jälkeen ruvennut seurustelemaan ruotsalaisen poitsun kanssa, jolla oli silloin ikää 17v. Tällä hetkelläni exäni on 34v ja tämä hellunsa about 21v. Häät on kuulemma suunnitteilla!

Lue lisää

Käsitin, että oli kysymyksessä nainen ja hänen shattäilyt.

tjaa, kirjoitti:

tässähän on klassinen kaapista ulostuleminen.

äijä olikin loppujenlopuksi hintti.

Katollinen kirkko toi Suomeen koulutkin.

lother kirjoitti:

Katollinen kirkko toi Suomeen koulutkin.

Yleensä kirkoissa on katot ;)

itselleni kävin samoin, olin koukussa töihin ja kouluun niin tiiviisti, että vaikka mieheni viikonloppuisin tuli käymään luonani (etäsuhteessa oltiin tuolloin) niin täytin nekin päivät töillä. tehty mikä tehty, ja elämä kyllä on valitettavasti opettanut. nykyään osaan valita kumpi on tärkeämpää; työ vai elämän tärkein ihminen!!!

En ymmärrä miksi ihmeessa pitäisi sietää yhteydenpitoa ihastukseen?

Miksi vitussa?

Kyllä niitä ihastuksia tulee ja menee, mutta sillä sekunnilla kun kumppani jatkaisi yhteydenpitoa kiellostani huolimatta, se lentäisi pihalle kuin leppäkeihäs.

"Tämä ihastus on kerran käynyt meillä ja hän on tulossa viikon päästä oman puolisonsa kanssa meille iltaa istumaan."

WTF? Moiset harrastukset kyllä jäisivät.

En näe mitään järkeä antaa tilanteen kehittyä siihen loogiseen päätepisteeseensä asti ilman toimenpiteitä.

en käsitä kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmeessa pitäisi sietää yhteydenpitoa ihastukseen?

Miksi vitussa?

Kyllä niitä ihastuksia tulee ja menee, mutta sillä sekunnilla kun kumppani jatkaisi yhteydenpitoa kiellostani huolimatta, se lentäisi pihalle kuin leppäkeihäs.

"Tämä ihastus on kerran käynyt meillä ja hän on tulossa viikon päästä oman puolisonsa kanssa meille iltaa istumaan."

WTF? Moiset harrastukset kyllä jäisivät.

En näe mitään järkeä antaa tilanteen kehittyä siihen loogiseen päätepisteeseensä asti ilman toimenpiteitä.

Lue lisää

Samaa mieltä yllä olevan kirjoittajan kanssa! Itse en sietäisi moista!

en käsitä kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmeessa pitäisi sietää yhteydenpitoa ihastukseen?

Miksi vitussa?

Kyllä niitä ihastuksia tulee ja menee, mutta sillä sekunnilla kun kumppani jatkaisi yhteydenpitoa kiellostani huolimatta, se lentäisi pihalle kuin leppäkeihäs.

"Tämä ihastus on kerran käynyt meillä ja hän on tulossa viikon päästä oman puolisonsa kanssa meille iltaa istumaan."

WTF? Moiset harrastukset kyllä jäisivät.

En näe mitään järkeä antaa tilanteen kehittyä siihen loogiseen päätepisteeseensä asti ilman toimenpiteitä.

Lue lisää

Puhut asiaa, lyhyesti ja ytimekkästi.

"Hänen käydessä saunassa luin viestit. Siellä oli "murua" ja "...niin pitkä aika kun nähdään"."

ja

"Hän myöntää pitävänsä ihastuksestaan paljon, mutta se ei vähennä hänen rakkauttaan minuun. Hän haluaa edelleen asua minun kanssani."

Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Kuka oikeasti puolisostaan välittävä ihminen muka on lirkuttelevassa viestien vaihdossa jonkun muun kanssa? "Ei vähennä rakkautta"? Hei, herätys. Toimisitko itse noin rakasta ihmistä kohtaan?

Sinua viilataan linssiin ja qstaan silmään. Olet korkeintaan hätävara!

Miten edes pystyt syyllistämään itsesti tuollaisen todistusaineiston jälkeen? Terve järki ja mustasukkaisuus? Terve järki sanoo, että se sinun kumppanisi virittelee suhdetta ihan tosissaan. Terve järki sanoo, että kumppanisi ei arvosta sinua kuin varasuunnitelmana. Terve järki sanoo, että teet itsestäsi kynnysmaton syyttämällä itseäsi mustasukkaisuudesta tällaisessa tilanteessa.

Ihastuminen on eri asia kuin pettäminen, tässähän ei ole kyse siitä.

Olen nainen. Parisuhdetta takana 10 vuotta joista 5 naimisissa. Meillä on hyvä liitto. Pidän ja rakastan miestäni. Rakkauteni ei kuitenkaan ole säkenöivää ja seksikään ei maistu. Kuitenkin elämämme on kivaa ja olen täysin tyytyväinen. Tai siis olin. Puoli vuotta sitten ihastuin työkaveriini. En ole kertonut ihastumisestani kummallekaan miehistä, enkä aio kertoakaan. Nautin yksin ja itsekseni ihastumisen tunteesta, sykkeen kohoamisesta ihastuksen läsnäollessa. Haaveilen miehen kosketuksesta. EN halua että ihastus loppuu, pidän näistä tunteista itsessäni. En kuitenkaan halua ottaa ensimmäistäkään askelta lähemmäksi työkaveria. Epäilen että hän on kyllä huomannut minussa jotain ja tuntee vastaavia tunteita. Jos olisimme sinkkuja, varmasti olisimme jo ottaneet toisistamme mitta jollain tavoin. Arvostan kuitenkin itseäni (ja häntä) enemmän, mikäli ihastus ei koskaan ilmenny fyysisesti.
Ihastus menee ehkä ohi ja meneekin. Toivon että jää jäljelle syvä yhteys.

m kirjoitti:

Olen nainen. Parisuhdetta takana 10 vuotta joista 5 naimisissa. Meillä on hyvä liitto. Pidän ja rakastan miestäni. Rakkauteni ei kuitenkaan ole säkenöivää ja seksikään ei maistu. Kuitenkin elämämme on kivaa ja olen täysin tyytyväinen. Tai siis olin. Puoli vuotta sitten ihastuin työkaveriini. En ole kertonut ihastumisestani kummallekaan miehistä, enkä aio kertoakaan. Nautin yksin ja itsekseni ihastumisen tunteesta, sykkeen kohoamisesta ihastuksen läsnäollessa. Haaveilen miehen kosketuksesta. EN halua että ihastus loppuu, pidän näistä tunteista itsessäni. En kuitenkaan halua ottaa ensimmäistäkään askelta lähemmäksi työkaveria. Epäilen että hän on kyllä huomannut minussa jotain ja tuntee vastaavia tunteita. Jos olisimme sinkkuja, varmasti olisimme jo ottaneet toisistamme mitta jollain tavoin. Arvostan kuitenkin itseäni (ja häntä) enemmän, mikäli ihastus ei koskaan ilmenny fyysisesti.
Ihastus menee ehkä ohi ja meneekin. Toivon että jää jäljelle syvä yhteys.

Lue lisää

"Ihastus menee ehkä ohi ja meneekin. Toivon että jää jäljelle syvä yhteys."

Tuossa sepustuksessa puhuu itsepetos. Jos oikeasti suhtautuisit asiaan vain ihastuksena, joka menee lopulta ohi, et hautoisi mielessäsi mitään unelmia "syvästä yhteydestä". Koko ajatus on naurettava. Onko sinulle muka jäänyt kaikista ihastuksista "syvä yhteys"? Tuskin nyt sentään.

Jos olisit rehellinen itsellesi, myöntäisit, että oikeasti jättäisit miehesi heti, jos tuo uusi ihastukesi toimisi niin kuin salaa toivot. Jos huijaa itseään, ei voi olla oikeasti nykyiseen kumppaniinsa sitoutunut, koska koko sitoutuminen perustuu itsepetokselle. Jos olisit oikeasti sitoutunut, toteaisit: "Ihastus menee ohi ajan kanssa, piste." Et suinkaan: "Ihastus menee EHKÄ ohi ja meneekin. Toivon että jää jäljelle syvä yhteys."

Ei millään pahalla, mutta itsensä huijaaminen ei voi johtaa hyvään lopputulokseen.

Yksin ihminen ei voi korjata suhdetta mutta ei toinenkaan voi tehdä mitään, jos toinen ei sano mitään.
Syy on pettäjän siis suurimmaksi osaksi koska ei ole puhunut. Syytä on kumppanissa myös mutta ei niin paljon kuin pettäjässä..

Olen ihan samaa mieltä tuosta kommentistas...että miks ei myös naiset voi ihastua...!!!. Ihan ite oon ihastunu "mun työkaveriin". Jeps pussaillaan työpaikallla muilta salassa...ja mikä "parasta mun mies on samassa työpaikassa miun kaa" KIIHOTTAA TODELLA. Toivon vaan ettei jäätäs ki, koska kumpikin tykkää tästä tilanteesta

rr-rakas kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä tuosta kommentistas...että miks ei myös naiset voi ihastua...!!!. Ihan ite oon ihastunu "mun työkaveriin". Jeps pussaillaan työpaikallla muilta salassa...ja mikä "parasta mun mies on samassa työpaikassa miun kaa" KIIHOTTAA TODELLA. Toivon vaan ettei jäätäs ki, koska kumpikin tykkää tästä tilanteesta

Lue lisää

loppuu kun miehes saa tietää!! voi käydä todella huonosti työpaikan vesiautomaatilla kun kaikki tapaatte!!

rr-rakas kirjoitti:

Olen ihan samaa mieltä tuosta kommentistas...että miks ei myös naiset voi ihastua...!!!. Ihan ite oon ihastunu "mun työkaveriin". Jeps pussaillaan työpaikallla muilta salassa...ja mikä "parasta mun mies on samassa työpaikassa miun kaa" KIIHOTTAA TODELLA. Toivon vaan ettei jäätäs ki, koska kumpikin tykkää tästä tilanteesta

Lue lisää

olet äärettömän itsekäs!!!!

Sairasta!! kirjoitti:

olet äärettömän itsekäs!!!!

...ja tyhmältäkin vaikuttaa...

On suuri virhe lähteä listaamaan omia puutteita ja lähteä niitä muuttamaan. Ihminen on se mikä on ja jos alat tekemään asioita vasten omaa tahtoasi vain koska toinen niin haluaa, tuhoat itsetuntosi. Puhun kokemuksesta.
Ihastuminen on normaalia ja sitä sattuu kaikille. On normaalia vähän kyllästyä toiseen. Jokaiselle on monia mahdollisia kumppaneita maailmassa ja se mikä tekee kestävän suhteen, on oma halu ja päätös sitoutua yhteen ihmiseen ja suhteeseen. Jos vaihtaa kumppaninsa uuteen ihastukseen, sama on kuitenkin edessä siinäkin suhteessa. Aina se alkuhuuma hiipuu ja toiseen kyllästyy. Mutta jos itse tai kumppani ihastuu toiseen, asiaa ei pidä päästää etenemään! Tiedän itsekin, että jos ihastut toiseen ja alat ruokkimaan tunnetta, se vain kasvaa. Eli itse en sietäisi mitään tekstailua ja facebookin tuijottelua.

jos rakastaa omaa vaki kumppania.ei pitäisi ihastua toiseen.Tämä on alkusoittoa sille että eroatte jonain
päivänä.Ja jos ihastuu toiseen , niin varmasti ajattelee myös sitä toista.Tee peli selväksi jo sinä tai hän.

mies 35 kirjoitti:

jos rakastaa omaa vaki kumppania.ei pitäisi ihastua toiseen.Tämä on alkusoittoa sille että eroatte jonain
päivänä.Ja jos ihastuu toiseen , niin varmasti ajattelee myös sitä toista.Tee peli selväksi jo sinä tai hän.

Lue lisää

Mitä kukakin tarkoittaa ihastumisella, kuinka syvää tai voimakasta tunnetta.

Jotkut tässä sanovat, että ihastumisia tulee ja menee. Näin kaiketi on. Silloin tuskin edes on kyseessä mikään sellainen tunne-elämys, joka saa ihmisen toimimaan epäsovinnaisella ja yllättävällä tavalla.

Joskus, ani harvoin, jotkut ihastuvat tai suoraan sanoen rakastuvat (käyttipä siitä mielenliikkeestä nyt mitä nimeä tahansa) niin että tolkku lähtee. Niin syvästi ihastuneelle ihmiselle lienee turha sanoa, että jos ihastuu niin pitääkö sitä tunnetta vielä ruokkia. Väittäisin että vaikka tällainen syvä ihastuminen tai rakastuminen ei johtaisi syrjähyppyihin, se silti jättää jälkensä parisuhteeseen.

Minusta tässä keskustelussa on kaksi harhaista käsitystä ihmisestä: yksiavioisuus ja ja kaikenkattava kontrolli. Itse arvostan uskollisuutta, mutta kun seuraa mitä maailmassa tapahtuu, niin pakkohan se seikka on hyväksyä, että ihastumisen lisäksi aikuiset ihmiset myös rakastuvat - riippumatta siitä, onko se suotavaa. Lisäksi meissä ei ole erillistä yliminää, joka aina kontrolloisi kaikkea jonkun vielä itseäänkin ylemmän egon perusteella. Ikävä kyllä se ihastus saattaa kummuta sieltä kaikkein syvimmästä sielun sopukasta ja sanella ihmisen käytöksen ja toiminnan. Silloin kaiketi hillinnän lähteenä pitäisi olla sosiaalinen paine, ei kuvitelma omasta kaikkivoipaisuudesta. Minusta paras lääke kohtuutonta ihastumista vastaan on se, että myöntää olevansa altis uskottomuudelle ja oman alttiutensa huomiointi. Pitää edes yrittää välttää ihastumiseen johtavia tilanteita, eikä uskotella itselleen sinisilmäisesti, että kaikki on koko ajan omassa hallinnassa.

teakks kirjoitti:

Mitä kukakin tarkoittaa ihastumisella, kuinka syvää tai voimakasta tunnetta.

Jotkut tässä sanovat, että ihastumisia tulee ja menee. Näin kaiketi on. Silloin tuskin edes on kyseessä mikään sellainen tunne-elämys, joka saa ihmisen toimimaan epäsovinnaisella ja yllättävällä tavalla.

Joskus, ani harvoin, jotkut ihastuvat tai suoraan sanoen rakastuvat (käyttipä siitä mielenliikkeestä nyt mitä nimeä tahansa) niin että tolkku lähtee. Niin syvästi ihastuneelle ihmiselle lienee turha sanoa, että jos ihastuu niin pitääkö sitä tunnetta vielä ruokkia. Väittäisin että vaikka tällainen syvä ihastuminen tai rakastuminen ei johtaisi syrjähyppyihin, se silti jättää jälkensä parisuhteeseen.

Minusta tässä keskustelussa on kaksi harhaista käsitystä ihmisestä: yksiavioisuus ja ja kaikenkattava kontrolli. Itse arvostan uskollisuutta, mutta kun seuraa mitä maailmassa tapahtuu, niin pakkohan se seikka on hyväksyä, että ihastumisen lisäksi aikuiset ihmiset myös rakastuvat - riippumatta siitä, onko se suotavaa. Lisäksi meissä ei ole erillistä yliminää, joka aina kontrolloisi kaikkea jonkun vielä itseäänkin ylemmän egon perusteella. Ikävä kyllä se ihastus saattaa kummuta sieltä kaikkein syvimmästä sielun sopukasta ja sanella ihmisen käytöksen ja toiminnan. Silloin kaiketi hillinnän lähteenä pitäisi olla sosiaalinen paine, ei kuvitelma omasta kaikkivoipaisuudesta. Minusta paras lääke kohtuutonta ihastumista vastaan on se, että myöntää olevansa altis uskottomuudelle ja oman alttiutensa huomiointi. Pitää edes yrittää välttää ihastumiseen johtavia tilanteita, eikä uskotella itselleen sinisilmäisesti, että kaikki on koko ajan omassa hallinnassa.

Lue lisää

jos ihminen tiedostaisi, kuinka paljon paskaa tämä ihastuminen toiseen aiheuttaa, eihän siihen kukaan lankeaisi. Kuten sanoit, ihastumisia tulee ja menee ja suurin osahan näistä kohtaamisista ihmisten välillä on sitä, joka helpottaa ajan myötä, kun ei tunteita ruoki. Mutta sitäkin oikeassa elämässä sattuu, että todella kolahtaa niin perinpohjaisesti, ettei järjellä ole enää mitään tekemisistä asiassa. Mulle kävi niin joitakin vuosia sitten ja samaa vatvon edelleen. Jos sen tietäisi, mistä napista painamalla tunteet saa sammumaan, niin olisin tehnyt niin jo kauan sitten. Niin monet itkut on itketty ja unettomat yöt vietetty. Onni ja autuus on kaukana tästä!

Kolahti-05 kirjoitti:

jos ihminen tiedostaisi, kuinka paljon paskaa tämä ihastuminen toiseen aiheuttaa, eihän siihen kukaan lankeaisi. Kuten sanoit, ihastumisia tulee ja menee ja suurin osahan näistä kohtaamisista ihmisten välillä on sitä, joka helpottaa ajan myötä, kun ei tunteita ruoki. Mutta sitäkin oikeassa elämässä sattuu, että todella kolahtaa niin perinpohjaisesti, ettei järjellä ole enää mitään tekemisistä asiassa. Mulle kävi niin joitakin vuosia sitten ja samaa vatvon edelleen. Jos sen tietäisi, mistä napista painamalla tunteet saa sammumaan, niin olisin tehnyt niin jo kauan sitten. Niin monet itkut on itketty ja unettomat yöt vietetty. Onni ja autuus on kaukana tästä!

Lue lisää

Ja höpö höpö.En tiedä oletko mies vai nainen mutta esität leikkiä kuin rikolliset oikeudessa eivät muista mitään,muisti meni.Tällaiset kolahtamiset on itse järjestetty.Sitten itketään suuria tunteita ja romantiikkaa kun ei asiat suju kuin itse halusit.Sammuta tunteesi kun olt ne sytyttänytkin.

Suomessa tuntuu tuo tapa, kun toinen on heikoimmillaan, silloin hyökätään rajusti kimppuun. Sehän kertoo paljon näiden ihmisten luonteesta. Asiat pitäisi selvittää jo ajoissa, eikä odottaa sopivaa hetkeä milloin on minun vuoroni loukata ja syvästi. Mutta kuka myöntää itsessään tämän pimeän puolen? On parempi myös ajoissa erota, ettei alitajuntaan kerry liikaa niitä negatiivisia vihan ja loukatuksi tulemisen tunteita, jotka sairastuttavat ihmisen. Eron jälkeen pystyy moni pystyy myös ajattelemaan itsensä kannalta asioita, sillä toisessa roikkuminen ns. ylimääräisenä puolisona saa tuntemaan itsensä myös mitättömäksi. Jokaisella on oikeus terveeseen itsetuntoon ja sitä jokaisen pitää tavoitella avoimin mielin ja silmin.

teakks kirjoitti:

Mitä kukakin tarkoittaa ihastumisella, kuinka syvää tai voimakasta tunnetta.

Jotkut tässä sanovat, että ihastumisia tulee ja menee. Näin kaiketi on. Silloin tuskin edes on kyseessä mikään sellainen tunne-elämys, joka saa ihmisen toimimaan epäsovinnaisella ja yllättävällä tavalla.

Joskus, ani harvoin, jotkut ihastuvat tai suoraan sanoen rakastuvat (käyttipä siitä mielenliikkeestä nyt mitä nimeä tahansa) niin että tolkku lähtee. Niin syvästi ihastuneelle ihmiselle lienee turha sanoa, että jos ihastuu niin pitääkö sitä tunnetta vielä ruokkia. Väittäisin että vaikka tällainen syvä ihastuminen tai rakastuminen ei johtaisi syrjähyppyihin, se silti jättää jälkensä parisuhteeseen.

Minusta tässä keskustelussa on kaksi harhaista käsitystä ihmisestä: yksiavioisuus ja ja kaikenkattava kontrolli. Itse arvostan uskollisuutta, mutta kun seuraa mitä maailmassa tapahtuu, niin pakkohan se seikka on hyväksyä, että ihastumisen lisäksi aikuiset ihmiset myös rakastuvat - riippumatta siitä, onko se suotavaa. Lisäksi meissä ei ole erillistä yliminää, joka aina kontrolloisi kaikkea jonkun vielä itseäänkin ylemmän egon perusteella. Ikävä kyllä se ihastus saattaa kummuta sieltä kaikkein syvimmästä sielun sopukasta ja sanella ihmisen käytöksen ja toiminnan. Silloin kaiketi hillinnän lähteenä pitäisi olla sosiaalinen paine, ei kuvitelma omasta kaikkivoipaisuudesta. Minusta paras lääke kohtuutonta ihastumista vastaan on se, että myöntää olevansa altis uskottomuudelle ja oman alttiutensa huomiointi. Pitää edes yrittää välttää ihastumiseen johtavia tilanteita, eikä uskotella itselleen sinisilmäisesti, että kaikki on koko ajan omassa hallinnassa.

Lue lisää

Jos sitoutuu toiseen ihmiseen oikeasti, ei voi sitoutua rakastumisen tunteeseen, koska se ei ole pysyvää.

En vaan ymmärrä, minä en päivääkään olisi sellaisen ihmisen puolisona, joka on ihastunut johonkuhun muuhun. Miks minä siinä tiellä olisin?
No oonkin ikisinkku.

piristää kummasti. Minäkin ihastunut samanlaiseen "jörrikään" kuin omani, mutta kuitenkin jotenkin erilaiseen jörrikkään. Rakastan humoorin viljelijöitä tilanteessa kuin tilanteessa, silleen sopivasti.
Vanha sanontahan sanoo, että jo parisuhteessa olevan ei ole lupa rakastua mutta ihastua saa muihinkin; ei se ketään loukkaa.

ihastuminen... kirjoitti:

piristää kummasti. Minäkin ihastunut samanlaiseen "jörrikään" kuin omani, mutta kuitenkin jotenkin erilaiseen jörrikkään. Rakastan humoorin viljelijöitä tilanteessa kuin tilanteessa, silleen sopivasti.
Vanha sanontahan sanoo, että jo parisuhteessa olevan ei ole lupa rakastua mutta ihastua saa muihinkin; ei se ketään loukkaa.

Lue lisää

No se vähän riippuu... Joskus joku voi luulla, että puoliso on ihastunut toiseen, vaikka ei olisikaan. Ja vaikka puoliso todella olisi ihastunut, niin se ei välttämättä ole ollenkaan vakavaa.

ihastuminen... kirjoitti:

piristää kummasti. Minäkin ihastunut samanlaiseen "jörrikään" kuin omani, mutta kuitenkin jotenkin erilaiseen jörrikkään. Rakastan humoorin viljelijöitä tilanteessa kuin tilanteessa, silleen sopivasti.
Vanha sanontahan sanoo, että jo parisuhteessa olevan ei ole lupa rakastua mutta ihastua saa muihinkin; ei se ketään loukkaa.

Lue lisää

Onko yhteydenpito exään verrattavissa ihastumiseen?
Olisi mukava tietää miten muut ihmiset näkevät asian kun exä haluaisi vuosienkin jälkeen tavata ja sytyttää vielä jotain tunteita toisessa.
Puolisolle selitykseksi tarjotaan vähättelyä ja agressiivista kieltämistä.
Kuitenkin kahville lähdetään jos toinen niin haluaa.
Mistä tässä on kyse?

Jos itselle ex-kihlattu olisi kertonut ihastuksestaan heti kun se alkoi tai kertonut sen olevan niin vakavaa että on jo pettänyt minua, olisin antanut vielä yhden mahdollisuuden ja lähtenyt ehkä sitten menemään.
Itsellä meni puoli vuotta sitä helvettiä kestäen kun mies ei osannut päättää& valehteli yhteydenpidostaan tähän varattuun naiseen.

Tuollainen kuluttaa ihmisen henkistä kestävyyttä enemmän kuin mikään, kun yrität selvittää itse päätä keskustelemalla toisen kanssa, joka ei osaa puhua asiasta ja pettää niin sanallisesti että fyysisesti selän takana eikä silti osaa lähteä.
Ex-kihlattu jäi ns.rysän päältä kiinni, kun yllätin kotiin tullessa omasta vuoteesta vieraan naisen eikä silloinkaan osannut/halunnut sanoa kumman haluaa.
Kysyin itse useamman kerran muutanko pois mutta vastaus oli aina ei nyt/ei vielä ja tarkemmin kysyttyä se oli aina ei.

Itsellä& kihlatulla oli rankkaa opiskelujeni takia ja olisi pitänyt arvata tämä, kun kihlattu lähetti jopa kaksoissiskolleni härskin viestin vain vuotta ennen tätä pettämistä& opiskeluni olivat alussa.

Itsellä on yhä asioiden läpikäyminen kesken, koska ex ei osaa olla pitämättä yhteyttä vaikka sitäkin yritettiin tuossa syksyllä, kun päätimme pitää rauhoittumiskuukauden jolloin hän asuisi muualla emmekä pitäisi yhteyttä.
Mikään ei hajota niin kuin valehtelu ja pettäminen. se jää silti jäytämään vaikka haluaisi yrittää, koska loukkaaja on ollut ihminen jota on rakastanut eniten maailmassa& olettanut tämän olevan ihminen joka ei ikinä loukkaisi niin.
Kannattaa siis alkuunsa tehdä selväksi että joko se toinen katoaa tai että mies lähtee.

Mä ihastun lähes pari kertaa viikossa. Kuitenkin meillä on hyvä ja toimiva parisuhde avomieheni kanssa ja ollaan seurusteltu kohta 10 vuotta. Ihastuminen on kiva ja jännä tunne... ja se EI missään nimessä tarkoita, että ihastuja ei välittäisi ja rakastaisi kumppaniaan. Ei ainakaan mun tapauksessa. Olen ihastuja tyyppi, joka kiinnostuu ihmisistä sukupuolesta riippumatta. Ihastuessa tulee perhosia vatsaan ja se on tavallaan jännää... En kuitenkaan koskaan pettäisi puolisoani, sillä hän on paras ystäväni ja minulle tärkein. Se, että ottaako ihastumisensa vakavasti vai vaan omana hupinaan, tekee mielestäni sen oikean eron. Mä olen pari kertaa avomiehelleni kertonutkin ihastukseni kohteista, koska en halua salata häneltä mitään. Suhteen pitää kasassa luottamus ja halu olla suhteessa. Ihastuksia tulee ja menee. Ne on osa elämää, mutta jos niitä jää vatvomaan tai viemään ihastusta pidemmälle, niin siinä vaiheessa jomman kumman kannattaa ottaa asia puheeksi.

Herkullinen aihe, itse olen 34v mies ja olen juuri se johon ihastutaan. Varatut naiset ovat monesti aika pahoja. Kuitenkin kyllin fiksuja peittääkseen jälkensä ja varmaan aivan yhtä ihania kotonaan miehensä kanssa kun tuossa minun sängyssä.
Minä en koe huonoa omatuntoa vaan jätän sen vastuun näille varatuille rouville. Harvemmin alan kuitenkaan kinuamaan että alkaisin heidän kanssa leikkimään mitään uusioparia, menköön sinne mistä tulikin. Jotkut panot tosin on sen verran laadukkaita että saattaa 'pirkot' pyörähtää uudelleenkin, minä jokatapauksessa pyrin tarjoamaan sitä mistä kotona jäävät paitsi.
Jos nyt tahdot ettei sinun kumppanisi koputa ovellesi niin katsoppa ensin peiliin, seuraavaksi mieti mitä tilanteelle voisi tehdä ja tärkein muista että seksi ei saa koskaan rutinoitua. Fiksu nainen nyökyttelee ja sanoo kaiken olevan seksielämässänne kunnossa mutta lopputulos viimeistellään kuitenkin minun makuuhuoneessani.
Ikävä olla realisti mutta näin tämä menee...

se johon ihastutaan kirjoitti:

Herkullinen aihe, itse olen 34v mies ja olen juuri se johon ihastutaan. Varatut naiset ovat monesti aika pahoja. Kuitenkin kyllin fiksuja peittääkseen jälkensä ja varmaan aivan yhtä ihania kotonaan miehensä kanssa kun tuossa minun sängyssä.
Minä en koe huonoa omatuntoa vaan jätän sen vastuun näille varatuille rouville. Harvemmin alan kuitenkaan kinuamaan että alkaisin heidän kanssa leikkimään mitään uusioparia, menköön sinne mistä tulikin. Jotkut panot tosin on sen verran laadukkaita että saattaa 'pirkot' pyörähtää uudelleenkin, minä jokatapauksessa pyrin tarjoamaan sitä mistä kotona jäävät paitsi.
Jos nyt tahdot ettei sinun kumppanisi koputa ovellesi niin katsoppa ensin peiliin, seuraavaksi mieti mitä tilanteelle voisi tehdä ja tärkein muista että seksi ei saa koskaan rutinoitua. Fiksu nainen nyökyttelee ja sanoo kaiken olevan seksielämässänne kunnossa mutta lopputulos viimeistellään kuitenkin minun makuuhuoneessani.
Ikävä olla realisti mutta näin tämä menee...

Lue lisää

jos kerran tiiät että eukko on varattu, niin myöskin sen aukot on varattu vaan omalle isännälle!! Sitä osaa jokainen selväpäinen suomalainen mies arvostaa! Toisten naisia ei panna, ellet halua pallejas murskaksi. Ja tommonen miestään pettävä akka on huora, piste.

se johon ihastutaan kirjoitti:

Herkullinen aihe, itse olen 34v mies ja olen juuri se johon ihastutaan. Varatut naiset ovat monesti aika pahoja. Kuitenkin kyllin fiksuja peittääkseen jälkensä ja varmaan aivan yhtä ihania kotonaan miehensä kanssa kun tuossa minun sängyssä.
Minä en koe huonoa omatuntoa vaan jätän sen vastuun näille varatuille rouville. Harvemmin alan kuitenkaan kinuamaan että alkaisin heidän kanssa leikkimään mitään uusioparia, menköön sinne mistä tulikin. Jotkut panot tosin on sen verran laadukkaita että saattaa 'pirkot' pyörähtää uudelleenkin, minä jokatapauksessa pyrin tarjoamaan sitä mistä kotona jäävät paitsi.
Jos nyt tahdot ettei sinun kumppanisi koputa ovellesi niin katsoppa ensin peiliin, seuraavaksi mieti mitä tilanteelle voisi tehdä ja tärkein muista että seksi ei saa koskaan rutinoitua. Fiksu nainen nyökyttelee ja sanoo kaiken olevan seksielämässänne kunnossa mutta lopputulos viimeistellään kuitenkin minun makuuhuoneessani.
Ikävä olla realisti mutta näin tämä menee...

Lue lisää

Ja sit jonakin päivänä joku tuntematon mies kolkuttaa sun ovelles ja kun avaat sen...Ja taas luetaan lehdistä sekä täältä kuinka ihania hetkiä antanut, joku itseään täynnä oleva mies henkilö on joutunut pahoinpidellyksi. Vaikkakin hän oli vain tahtonut pelastaa maailmaa. Se laulu, pettäjän tie, se pätee vielä tanäkin päivänä...Älä nyt säikähdä, leikillänihän minä. Toivottavasti ei sit käy pahemmin!!!!

Saa kai sitä ihastua miehiin,,,Miksi ei sais..?. Kuka sanoo et pitää olla lupa siihen jos ihastuu.?

Ei toista ihmistä voi omistaa.!!....Ei minua ainakaan omista kukaan mies,vaikka olen naimisissa oleva

nainen....

Jihuu,jihuu kirjoitti:

Saa kai sitä ihastua miehiin,,,Miksi ei sais..?. Kuka sanoo et pitää olla lupa siihen jos ihastuu.?

Ei toista ihmistä voi omistaa.!!....Ei minua ainakaan omista kukaan mies,vaikka olen naimisissa oleva

nainen....

Lue lisää

äitini hoitanut isääni jo 30v työnsä ohella ja nyt eläkkeellä..isäni halvaantui...nyt muutaman vuoden ajan on hälle soitellut mies jonka hän tuntenut nuorena ja mieheltä vaimo kuollut niin ikävissään soittelee ja äiti lohduttaa..saa kuulema voimia kun saa auttaa...mutta armottomasti on ihatunut siihen mieheen.. oppinut tekstaamaankin poikani niitä poistelee kännystään...ja niitä pon niin monia..ei vaan sään ym muun kuulumia...mutta tapaaminen vaikeaa kun mies asuu moenn sadan km. päässä..äitini piritynyt ja jotenkin nuortunut kun ihatunut vaikkei myönnä mitään...mutta isä on alkanu ihmetellä ku pyykillä,kaupassa ym viipyy niin kauan...saa odtella ja huolestuu soittaa sitten minulle..kerran sanoin kysyppäs äitiltä mitä sekoilee onk tullu dementiaa vai vahuus houretta..isä sanoo no joo..ja lopettaa .Tätä on lasten ja lastenlastenki vaikea katsella...vanha ihminen tekee isälle noin seläntakana..ja sit sanoo entiset ystävät soittelee..ym valetta..miksi? jos ei ole mitään mitä salata vain nuoruuuden ystävyys ja naapurin poika..viime kesänäkin oli kesäpaikassa kohtaus..vävy suuttui hänelle kaikesta salaperäisyydestä..kun koulu ikäiset lapset näkee ja kuulee ne salailut..tekstaa ja soittaa siis miehelle...moni piippuinen juttu...isää ei viitti suututtaa kun on sairas istuu pyörätuolissa..ja elämä menee toki pilalle...mutt ei tuo ole oikein salailukaan...säälittää isäni...ja äiti en tiedä mitä tunnen..huh

isän tyttö kirjoitti:

äitini hoitanut isääni jo 30v työnsä ohella ja nyt eläkkeellä..isäni halvaantui...nyt muutaman vuoden ajan on hälle soitellut mies jonka hän tuntenut nuorena ja mieheltä vaimo kuollut niin ikävissään soittelee ja äiti lohduttaa..saa kuulema voimia kun saa auttaa...mutta armottomasti on ihatunut siihen mieheen.. oppinut tekstaamaankin poikani niitä poistelee kännystään...ja niitä pon niin monia..ei vaan sään ym muun kuulumia...mutta tapaaminen vaikeaa kun mies asuu moenn sadan km. päässä..äitini piritynyt ja jotenkin nuortunut kun ihatunut vaikkei myönnä mitään...mutta isä on alkanu ihmetellä ku pyykillä,kaupassa ym viipyy niin kauan...saa odtella ja huolestuu soittaa sitten minulle..kerran sanoin kysyppäs äitiltä mitä sekoilee onk tullu dementiaa vai vahuus houretta..isä sanoo no joo..ja lopettaa .Tätä on lasten ja lastenlastenki vaikea katsella...vanha ihminen tekee isälle noin seläntakana..ja sit sanoo entiset ystävät soittelee..ym valetta..miksi? jos ei ole mitään mitä salata vain nuoruuuden ystävyys ja naapurin poika..viime kesänäkin oli kesäpaikassa kohtaus..vävy suuttui hänelle kaikesta salaperäisyydestä..kun koulu ikäiset lapset näkee ja kuulee ne salailut..tekstaa ja soittaa siis miehelle...moni piippuinen juttu...isää ei viitti suututtaa kun on sairas istuu pyörätuolissa..ja elämä menee toki pilalle...mutt ei tuo ole oikein salailukaan...säälittää isäni...ja äiti en tiedä mitä tunnen..huh

Lue lisää

ajattele nyt jos mies on ollut 30v pyörätuolissa ja äitisi hoitanut ja ajatellut aina teitä kaikkia muita... kai sitä aikuisen ihmisen pitäisi joskus elääkin ennen kuin kuolee. tuossa ei kuitenkaan enää vahingoita perhettään. Voisiko olla, että isäsi arvaa ja sallii sen, ymmärtää. Ymmärtäisit sinäkin. Jos huonosti menisi, niin voisithan sinä hoitaa isääsi loppuajan, kun kerran arvostat toisista huolehtimista ohi oman onnen? Ajattelepas omalle kohdallesi.

pettäminen on helpompaa kuin tikkunekun vieminen lapselta. Niin naiset kuin miehet vaihtavat kaveria kuin paitaa. Itse en vakisuhdetta viitsi yrittääkään kun naisten mielenkiinto ei riitä kuin vuoden suhteeseen max. Tuolla netissa on paljon naisia jotka tyydyttävät seksuaaliset tarpeeni ja se saa riittää. Jotenkin tälläinen vapaa elämä tuntuu aina vain mukavammalta, vailla ihmissuhde sotkuja. Olen ollut 21 vuotta saman naisen kanssa ja se päättyi eroon vuosia sitten kun hän ihastui toiseen, joka ei kestänyt kuitenkaan.

Ekassa avioliitossa 17 v vaimo ihastui yhteen ranskalaiseen, suhdetta hoideltiin salaa ja lopulta avoimesti.Annoin aikaa mutta lopulta otin lapsemmme 2v ja muutin takaisin Suomeen.Tytär nyt 9 v ja hyvin menee.
Toisessa avioliitossa kahden kuukauden jälkeen vaimoni jäi kiinni toisen naisen kanssa suhteesta, joka oli tosi intohimoinen.No, kuukauden katselin ja pistin pihalle.
Kummassakaan en ole katunut ja Ghanasta on emäntä tulossa kohta yökylään ja vaikka pitemmäksi aikaan
Onhan ne erot kovia , jos on tunnetta mutta minulle ei ainakaan sovi vaimon salarakkaat tai rakkaat.

saman miehen kanssa.
Siihen väliin mahtuu yksi ihastus joka johti yhteisiin matkoihinkin.
En edes osaa kuvitella sitä,miten paljon avopuolisoni aavisti asiasta,mutta aavisti loppuaikoina jotakin,ainakin esitti mustasukkaista.
Mutta esitti mustasukkaista kyllä aikanaan kaikesta yksin viettämästäni ajasta.

Itse olin jopa valmis lähtemään tämän toisen mukaan,mutta hän itse valitsi toisin ja meni oman avokkinsa mukaan,tällä kun oli enemmän omaisuutta.
Itse mies esitti minulle parhaimmillaan hyvin henkistä ja meditoivaa puoltaan...

No,onneksi homma päätyi niin että olen edelleenkin oman kamuni kaa.
ja meillä menee paremmin kuin koskaan ja suhde alkoi jo vuonna 87.
Ei meillä seksiä ole,mutta henkinen yhteenkuuluvuus on sitäkin parempi.
Hassua asiassa on se,että mies on minua huomattavasti vanhempi,eikä silti seksinpuute vaivaa...
No,onhan minulla hyvä mielikuvitus ja kaksi tervettä kättä.

Edelleenkin vietän ainakin yhden kuukauden vuodessa yksin maaseudulla lapsuusmaisemissani,mutten kyllä käy vieraissa.
Minulle vain on tärkeää saada omaa aikaa itselleni,ilman äijäni aikatauluja.
Ja hänkin ymmärtänee sen,ainakin toivon. Jaksan häntäkin vuoden ajan paremmin,kun saan joskus olla hetken omillani.

kusipäälehmät kandee unohtaa. niiden suhde kariutuu kuitenkin, kaksi pettäjää keskenään, luuletko että jäi pettäminen yhteen kertaan???? ;D maailma on ihania ja fiksuja sinkkunaisia täynnä, täälläkin on yksi ;)

Ihastuminen vie kyllä jalat alta, kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Emme onneksi ole eläimiä ja voimme hillitä itsemme, jos vaan haluamme. Muistakaa tämä!hminen voi rakastaa useampaa kuin yhtä. Väärinhän se on toista kohtaan, mutta onko väärin pettää itseänsä ja uskotella ettei voi tuntea näin? Olen kokenut kummankin puolen, ja ymmärrän näin ollen tilanteet petettynä olleena ja tunne-pettäjänä.

ton näppäimistön kanssa, ja ehkä tosiaan txt myötä muutoinkin... OTA SE VITUN CAPS LUKKO PIS PÄÄLTÄ.

Osa on sitä mieltä että puoliso on jo pettänyt tai ainakin pettämässä. Mielestäni ihastumiselle ei voi mitään mutta itse tekoja voi kyllä normaali ihminen hallita ja hillitä. En ole puolisolle sanonut asiasta mitään vielä, lähinnä sen takia että vaarana on juurikin riita ja kenties hieman mustasukkaisiakin tunteenpurkauksia. Jotkut oli sitä mieltä että pitäis lähteä lätkimään..Luovuttaminen pienestä ei kuulu luonteenpiirteisiini. Jää nähtäväksi miten kauan tätä kestää ja miten puolisoni ottaa minut huomioon, muuttuuko käytös minua kohtaan radikaalisti. Ja tietysti miten itse pysyn kasassa ;). Enköhän ole sen verran lujaa tekoa etten pienestä kaadu. Kiitos teille! ja kommentoikaa lisää jos mieleen jotain tulee.

Alkuperänen kirjoitti:

Osa on sitä mieltä että puoliso on jo pettänyt tai ainakin pettämässä. Mielestäni ihastumiselle ei voi mitään mutta itse tekoja voi kyllä normaali ihminen hallita ja hillitä. En ole puolisolle sanonut asiasta mitään vielä, lähinnä sen takia että vaarana on juurikin riita ja kenties hieman mustasukkaisiakin tunteenpurkauksia. Jotkut oli sitä mieltä että pitäis lähteä lätkimään..Luovuttaminen pienestä ei kuulu luonteenpiirteisiini. Jää nähtäväksi miten kauan tätä kestää ja miten puolisoni ottaa minut huomioon, muuttuuko käytös minua kohtaan radikaalisti. Ja tietysti miten itse pysyn kasassa ;). Enköhän ole sen verran lujaa tekoa etten pienestä kaadu. Kiitos teille! ja kommentoikaa lisää jos mieleen jotain tulee.

Lue lisää

Kukaan ei voi kieltää ihmistä ihastumasta.....Kaikki ihmiset varmasti ihastuvat joskus.....varatutkin.

Ei siitä huolimatta tartte mennä jonkun kans treffeille tjm. sellaiseen.Kai ihmisellä saa olla unelmia,

ihastuksia....Entä jos puoliso ei osoita niitä rakkauden osoituksia,joita toinen haluais.????kaipais

Mitä pitäisi sitten tehdä,kertokaa

vaatii luonteen lujuutta olla puuttumatta puolison ihastumiseen.
Tai jos jollain puuttuukin tai ilmaisee oman mielipiteensä, niin ei kuitenkaan jatkuvasti.
Yleensä kaikenlainen painostaminen johtaa (ainakin tietyn ihmistyypin kanssa) siihen,
että tilanne muuttuu vain pahemmaksi.
Kun puoliso ei tee mitään, niin ihastuneelle ihmiselle jää vain syvä huono omatunto.
Se on paljon pahempaa kuin jos kumppani jatkuvasti räyhäisi asiasta.
On vaikea ihastua kehenkään, jos on naimisissa ja vaikka ei aina niin onnellisestikaan.
Toisaalta jos kysymys on jostain pitkäaikaisesta ihmissuhteesta, niin asia ei ole ihan
niin yksinkertainen.

kukaan pystyy loputtomasti peittelemään asioita kumppaniltaan avioliitossa.
Ja jos se vaikuttaa omaan käyttäytymiseen, niin minusta on jossain vaiheessa reilumpaa
kertoa todellinen syy. Tämä on välttämätöntä, että toinen tietää missä mennään ja
voi halutessaan tehdä omat ratkaisunsa. Toisin sanoen mikäli tilanne ei ota parantuakseen ja toinen selvästi huomaa, että jotain on vialla, niin onko se reilua olla kertomatta. Kyse ei ole nyt mistään, että näinpä kaupassa hyvännäkösen miehen- ihastuksesta, vaan jostain muusta.

Tervettä on ilmaista itseään asiassa ja myös antaa tietyllä tavalla raivon tulla esiin.
Jos tätä ei tee, voi varmasti itse huonommin, mutta ympäristö paremmin.
Voi olla paljon vaikeampaa, jos nielee kaiken.
Oleellista nyt varmaan on se, että ennemmin tai myöhemmin tällaisen 'ihastumisen' on loputtava.
Aina voi itse ratkaista sen tilanteen lähtemällä kävelemään, jos ei muuten mitään tapahdu.
Keskiajalla (vai koska se oli) tällaiset tilanteet ratkaistiin kaksintaistelulla.
Tätä nyt ei sivistyneet ihmiset harrasta, mutta voihan sitä aina vaikka pistää pokerin pystyyn,
jos ei se ääliö idiootti typerä akka tule tolkkuihinsa... Huono vitsi, mutta kai muillakin kuin 'ihastuneella' on mahdollisuus tehdä jotain.

olin porukan mukana ampumaradalla.
Kieltäydyn periaatteessa, koska en pidä turhasta paukuttelusta.
Mietin, että jos ikinä sellainen tilanne tulee, että tarvitsisi asetta osata
(joku uhkaa henkeä) käyttää, niin eiköhän se silloin onnistu.

Joskus voi joutua sellaiseen tilanteeseen, että sen ratkaiseminen on kuin annettaisiin ase käteen.
Jos ei ole mitään kunnollista syytä, jolla voisi perustella asian ratkaisemisen puoleen tai toiseen,
niin on vaikea tehdä mitään päätöksiä. Mikään ratkaisu ei ole sellainen, jonka kanssa pystyisi loppuelämänsä elämään. Tällöin tilanteessa, jonka kokee vääräksi useampia kohtaan, ei kuitenkaan kykene tekemään ratkaisua. Koska ratkaisusta seuraava huono omatunto ja sitä kautta huono olo ovat vielä pahempia kuin tilanteen ratkaisemattomuudesta aiheutuva huono olo. Todennäköisesti prosessin kuluessa on kuvitellut löytävänsä jotkut perusteet johonkin ratkaisuun, mutta lopulta on vain todettava, että riittäviä perusteita ei ole. Tällöin jonkun toisen tekemä ratkaisu on ainoa vaihtoehto. Tämä ei nyt ollenkaan tarkoita sitä, että asia olisi mikään elämän tai kuoleman kysymys sinänsä. Kukaan ei tässä maailmassa ole sellainen, ettei sitä ilman voisi elää. Kysymys on enemmän siitä, minkä ratkaisun kanssa voi elää. Sellaista ei ole.

end of discussion? kirjoitti:

olin porukan mukana ampumaradalla.
Kieltäydyn periaatteessa, koska en pidä turhasta paukuttelusta.
Mietin, että jos ikinä sellainen tilanne tulee, että tarvitsisi asetta osata
(joku uhkaa henkeä) käyttää, niin eiköhän se silloin onnistu.

Joskus voi joutua sellaiseen tilanteeseen, että sen ratkaiseminen on kuin annettaisiin ase käteen.
Jos ei ole mitään kunnollista syytä, jolla voisi perustella asian ratkaisemisen puoleen tai toiseen,
niin on vaikea tehdä mitään päätöksiä. Mikään ratkaisu ei ole sellainen, jonka kanssa pystyisi loppuelämänsä elämään. Tällöin tilanteessa, jonka kokee vääräksi useampia kohtaan, ei kuitenkaan kykene tekemään ratkaisua. Koska ratkaisusta seuraava huono omatunto ja sitä kautta huono olo ovat vielä pahempia kuin tilanteen ratkaisemattomuudesta aiheutuva huono olo. Todennäköisesti prosessin kuluessa on kuvitellut löytävänsä jotkut perusteet johonkin ratkaisuun, mutta lopulta on vain todettava, että riittäviä perusteita ei ole. Tällöin jonkun toisen tekemä ratkaisu on ainoa vaihtoehto. Tämä ei nyt ollenkaan tarkoita sitä, että asia olisi mikään elämän tai kuoleman kysymys sinänsä. Kukaan ei tässä maailmassa ole sellainen, ettei sitä ilman voisi elää. Kysymys on enemmän siitä, minkä ratkaisun kanssa voi elää. Sellaista ei ole.

Lue lisää

Ihastuminen on tunne kun näkee toisessa ihmisessä vain ja ainoastaan hyviä piireteitä ja puolia. Rakastuminen on tunne kun näkee toisen huonotkin puolet, mutta haluaa silti olla tämän kanssa. Rakastaminen on valita ja päätös pysyä yhdessä ja rakastaa vaikka tuuli välillä heittelisi venettä.

Edelliset määritelmät perusajutuksineen löytyvät peruskoulun kahdeksannen luokan terveystiedon kirjasta. minusta aika osuvat määritelmät.

Eli ihastuksia tulee ja menee. Järkevä ihminen osaa suhtautua niihin positiivisesti ja erottaa sen mukavan tunteen rakastumisesta eikä lähde kuin teini viipeltään sen perään.

Maailmassa on varmaan monta miestä joihin voisin ihastua. Mutta uskon, että aniharva joihin rakastuisin jos omani lähtisi.

En kuitenkaan ikinä enkä milloinkaan loukkaisi rakastani kertomalla, että mielessäni pyörii toinen mies. Ihastuminen on kuin fantasia, jonka kohde on elävä ihminen. Ei se ole keneltäkään pois, jos ei se kumppanille mitään hyvää annakaan. Mutta mistään pettämisestä ei ole kyse, jos ei tee mitään. Minusta yksikin tekstari on siinä tilanteessa rajan ylitys eikä sitä tulisi kenenkään sietää.

ja ihastuneen teot kirjoitti:

Ihastuminen on tunne kun näkee toisessa ihmisessä vain ja ainoastaan hyviä piireteitä ja puolia. Rakastuminen on tunne kun näkee toisen huonotkin puolet, mutta haluaa silti olla tämän kanssa. Rakastaminen on valita ja päätös pysyä yhdessä ja rakastaa vaikka tuuli välillä heittelisi venettä.

Edelliset määritelmät perusajutuksineen löytyvät peruskoulun kahdeksannen luokan terveystiedon kirjasta. minusta aika osuvat määritelmät.

Eli ihastuksia tulee ja menee. Järkevä ihminen osaa suhtautua niihin positiivisesti ja erottaa sen mukavan tunteen rakastumisesta eikä lähde kuin teini viipeltään sen perään.

Maailmassa on varmaan monta miestä joihin voisin ihastua. Mutta uskon, että aniharva joihin rakastuisin jos omani lähtisi.

En kuitenkaan ikinä enkä milloinkaan loukkaisi rakastani kertomalla, että mielessäni pyörii toinen mies. Ihastuminen on kuin fantasia, jonka kohde on elävä ihminen. Ei se ole keneltäkään pois, jos ei se kumppanille mitään hyvää annakaan. Mutta mistään pettämisestä ei ole kyse, jos ei tee mitään. Minusta yksikin tekstari on siinä tilanteessa rajan ylitys eikä sitä tulisi kenenkään sietää.

Lue lisää

'ihastunut' yhteen mieheen koko ikäni.
Tavatessamme juttu loppui lyhyeen kuin kanan lento ja vei luottamuksen.
Siitä huolimatta pidimme yhteyttä vuosikaudet, vaikka hän oli varattu ja
myöhemmin olin itsekin varattu.
Yritin tehdä tapaamisista lopun itsekin, mutta en koskaan kyennyt pistämään
välejä poikki.
Emme koskaan pettäneet kumppaneitamme ja lopulta mies meni naimisiin.
Oli pakko hyväksyä, että välillämme ei voisi olla mitään kaveruutta ihmeellisempää.
Ajattelin, että voisimme tästä huolimatta nähdä edes silloin tällöin kavereina,
vaikka välillämme ei koskaan voisi olla mitään muuta.
Tämä kaveruuskin oli minusta parempi vaihtoehto kuin olla koskaan näkemättä.
Minusta tuntui, että 'ihastukseni' ei tarvinnut minua enää ja en halunnut jäädä roikkumaan.
Niinpä tapasin mieheni ja menimme naimisiin.

Tällä 'ihastuksella' on ollut paljon suurempi merkitys elämässäni kuin mitä tapaamisten määrän perusteella voisi päätellä. Hänen avullaan pystyn näkemään elämäni ja asioita uudessa valossa. Vaikka koko maailma toitottaisi minulle samaa asiaa, niin hän on ainoa joka voi saada viestin perille. Tämä ei tarkoita ettenkö nyt ymmärtäisi (jo tähän ikään mennessä) paljon asioita itsekin. Tästä positiivisesta vaikutuksesta elämääni olen halunnut pitää yhteyttä, vaikka emme olisikaan koskaan yhdessä. Kääntöpuolella on ollut aika ajoin voimakas kaipuu myös muuntyyppiseen suhteeseen.
Mutta kuvittelin suhteemme olevan kaveripohjalla, kun mitään muita vaihtoehtoja ei ollut jäljellä ja myös kyseinen henkilö minulle niin vakuutti (vähän liian vakuuttava tyyppi). Nyt en ole tavannut miestä tavattuani aviopuolisoni. En ole pitänyt yhteydenpitoamme pettämisenä, koska mitään sellaista ei ole välillämme tapahtunut ja toisaalta näin on jatkunut kauan.

Yksinkertainen ääliö kirjoitti:

'ihastunut' yhteen mieheen koko ikäni.
Tavatessamme juttu loppui lyhyeen kuin kanan lento ja vei luottamuksen.
Siitä huolimatta pidimme yhteyttä vuosikaudet, vaikka hän oli varattu ja
myöhemmin olin itsekin varattu.
Yritin tehdä tapaamisista lopun itsekin, mutta en koskaan kyennyt pistämään
välejä poikki.
Emme koskaan pettäneet kumppaneitamme ja lopulta mies meni naimisiin.
Oli pakko hyväksyä, että välillämme ei voisi olla mitään kaveruutta ihmeellisempää.
Ajattelin, että voisimme tästä huolimatta nähdä edes silloin tällöin kavereina,
vaikka välillämme ei koskaan voisi olla mitään muuta.
Tämä kaveruuskin oli minusta parempi vaihtoehto kuin olla koskaan näkemättä.
Minusta tuntui, että 'ihastukseni' ei tarvinnut minua enää ja en halunnut jäädä roikkumaan.
Niinpä tapasin mieheni ja menimme naimisiin.

Tällä 'ihastuksella' on ollut paljon suurempi merkitys elämässäni kuin mitä tapaamisten määrän perusteella voisi päätellä. Hänen avullaan pystyn näkemään elämäni ja asioita uudessa valossa. Vaikka koko maailma toitottaisi minulle samaa asiaa, niin hän on ainoa joka voi saada viestin perille. Tämä ei tarkoita ettenkö nyt ymmärtäisi (jo tähän ikään mennessä) paljon asioita itsekin. Tästä positiivisesta vaikutuksesta elämääni olen halunnut pitää yhteyttä, vaikka emme olisikaan koskaan yhdessä. Kääntöpuolella on ollut aika ajoin voimakas kaipuu myös muuntyyppiseen suhteeseen.
Mutta kuvittelin suhteemme olevan kaveripohjalla, kun mitään muita vaihtoehtoja ei ollut jäljellä ja myös kyseinen henkilö minulle niin vakuutti (vähän liian vakuuttava tyyppi). Nyt en ole tavannut miestä tavattuani aviopuolisoni. En ole pitänyt yhteydenpitoamme pettämisenä, koska mitään sellaista ei ole välillämme tapahtunut ja toisaalta näin on jatkunut kauan.

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=wzA5vwm0PrY

ihquman kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=wzA5vwm0PrY

Tarinani lyhykäisyydessään.

Rakastan miestäni aivan älyttömän paljon! Hän on kaikkea sitä mitä minä mieheltä haluan. Olemme olleet yhdessä noin viitisen vuotta, joista viimeisen vuoden verran avoliitossa. Olen ollut hyvin onnellinen viime kuukausiin saakka. Muutimme uudelle paikkakunnalle loppukesästä ja silloin alkoi myös suhteessamme puuhaltaa uudet tuulet.

Seksielämämme, joka on ollut hyvinkin vilkasta, muuttui yks kaks kuin seinään. Läheisyys vähenee vähenemistään. Pian ei ehkä ole enää edes puhuttavaa.

Mies on välinpitämätön, ajoittain suorastaan kylmä. Saattaa hermostuksissaan laukoa suustaan aivan uskomattomia asioita, jotka olen juuri ja juuri tähän asti pystynyt antamaan anteeksi, mutten unohtamaan.

Hän flirttailee "kaikille" naisille ja muuttuu kummalliseksi heti kun seuraamme liittyy muita. Alkaa show! Mies saattaa vääntää vitsejä minusta tai olla muuten vaan koppava ja ylimielinen minua kohtaan.

Miksi ihminen muuttuu "yhdessä hetkessä" täysin erilaiseksi? Katselee häiritsevissä määrin muita naisia, roikkuu kaiken aikaa netissä, rämplää puhelintaan, on kärttyinen, osallistuu jatkuvasti työpaikan nuorempien työntekijöiden järjestämiin bileisiin ja baarireissuihin...

En ole herkkänahkaisin nainen tämän maan päällä, mutta hajuaistini on hyvin usein osoittautunut loistavaksi ja nyt on sellainen käry ilmassa, että jotain on tapahtunut. Olen yrittänyt nostaa kissaa pöydälle, mutta siitä seuraa lähes joka kerta hirvittävä riita. Mies raivostuu silmin nähden.

Tarina on pitkä ja tässä vain pienen pieni hippunen, en jaksa marista pidempään. Tuli vain jostain syystä tarve osallistua tähän keskusteluun.

Gisbelle kirjoitti:

Tarinani lyhykäisyydessään.

Rakastan miestäni aivan älyttömän paljon! Hän on kaikkea sitä mitä minä mieheltä haluan. Olemme olleet yhdessä noin viitisen vuotta, joista viimeisen vuoden verran avoliitossa. Olen ollut hyvin onnellinen viime kuukausiin saakka. Muutimme uudelle paikkakunnalle loppukesästä ja silloin alkoi myös suhteessamme puuhaltaa uudet tuulet.

Seksielämämme, joka on ollut hyvinkin vilkasta, muuttui yks kaks kuin seinään. Läheisyys vähenee vähenemistään. Pian ei ehkä ole enää edes puhuttavaa.

Mies on välinpitämätön, ajoittain suorastaan kylmä. Saattaa hermostuksissaan laukoa suustaan aivan uskomattomia asioita, jotka olen juuri ja juuri tähän asti pystynyt antamaan anteeksi, mutten unohtamaan.

Hän flirttailee "kaikille" naisille ja muuttuu kummalliseksi heti kun seuraamme liittyy muita. Alkaa show! Mies saattaa vääntää vitsejä minusta tai olla muuten vaan koppava ja ylimielinen minua kohtaan.

Miksi ihminen muuttuu "yhdessä hetkessä" täysin erilaiseksi? Katselee häiritsevissä määrin muita naisia, roikkuu kaiken aikaa netissä, rämplää puhelintaan, on kärttyinen, osallistuu jatkuvasti työpaikan nuorempien työntekijöiden järjestämiin bileisiin ja baarireissuihin...

En ole herkkänahkaisin nainen tämän maan päällä, mutta hajuaistini on hyvin usein osoittautunut loistavaksi ja nyt on sellainen käry ilmassa, että jotain on tapahtunut. Olen yrittänyt nostaa kissaa pöydälle, mutta siitä seuraa lähes joka kerta hirvittävä riita. Mies raivostuu silmin nähden.

Tarina on pitkä ja tässä vain pienen pieni hippunen, en jaksa marista pidempään. Tuli vain jostain syystä tarve osallistua tähän keskusteluun.

Lue lisää

Mitä ihastuminen ylipäätään on... Jos mies näyttää pitävän paljon jostain naisesta, niin vaimo huolestuu, vaikka mitään ei olisi tapahtunut. Entä jos naisen tilalla olisikin mies? Ajatteleeko vaimo silloin, että ahaa, mieheni on takuulla homo, kun hän viihtyy niin hyvin Mika-Petrin seurassa?

ihmisen välinen molemminpuolinen tai toispuolinen ihastus voi aiheuttaa vakavia säröjä parisuhteisiin.
Alkaako toinen silloin välittää säälistä?
Itselle ei ikinä tulisi edes mieleen muuta kuin kantaa oma vastuunsa näistä säröistä, jos ne omalla kohdalla
vaikuttaisi suhteen hajoamiseen.