TOivotttavasti jaksatte lukea :D
Elikkäs kerrompa teille nyt "pienen" tarinan,miten minulle siunaantuvat aina kaikkista kusipäisimmät jätkät.
Jo pienenä tyttönä löysin itseni jo monta vuotta vanhamman jätkän kainalosta.Olin aina ollut ns.uusvanha,näytin ja ajattelin kuin monta vuotta vanhempi tyttö.Hän oli silloisen ihastukseni serkku,jolle minut lykättiin kun ihastukseni olikin "kusessa" parhaaseen ystävääni.Hän "opetti" minut suutelemaan ja muuta sellaista pientä,mitä vielä siinä iässä uskallettiin tehdä.Yhtään valehtelematta voin sanoa,että rakastin ihan oikeasti tätä poikaa.Monta kuukautta olimme yhdessä,ja koska hän asui hieman kauempana,tein kotiväelleni monien satojen eurojen puhelinlaskuja monen tunnin jokapäiväisillä puheluillani.
Yhtäkkiä tämä jätkä alkoi meille tullessaan puhua suhteen vaikeudesta.Ja koska tiesin,että hän empi suhteen lopettamista,lopetin sen itse mitään kyselemättä.Olen ollut aina niin helvetin kunnianhimoinen ihminen,että en olisi sallinut sitä,että MINUT jätetään.Halki poikki ja pinoon,sanoin,ja palautin hänen meillä olleet tavaransa.Myönnetään,että hänen lähdettyään sekosin aivan totaalisesti,itkin huusin ja hakkasin,mutta neljän tunnin huutoputken jälkeen oloni oli jo parempi.Mutta puoli vuotta kesti,ennen kuin pääsin eroon tästä pojasta.Itkin aina kun kuulinkin hänen nimensä.Nykyään olemme kyllä ystäviä,mutta aina joskus hänet nähdessäni mieleeni tulee vanhat muistot ja tippa silmään.
Tämän kyseisen herran jälkeen se "rumba" vasta alkoikin.Vanha ihastukseni oli vieläkin silloisen bestikseni kanssa,mutta jätti hänet takiani.Sain bestikseni vihat ja koko Helvetin Yläasteen porukat niskaani.Mutta sain myös sen pojan,ainakin luulin niin.Eihän se poika minua rakastanut,vaan bestistäni,ja monia kertoja hän vaihteli meidän välillämme,kummatkin vain luulimme olevamme rakastuneita siihen poikaan.Ja paskan marjat.
Viimeisen kerran sen pojan jättäessa minut minä sekosin taas niinkuin joskus nuorempana.En pysynyt edes pystyssä,makasin vain sielä hevosaitauksen keskellä ja itkin hevosten tallustellessa ruumiini ympärillä.Silloin päätin ettei enää ikinä kukaan saa sydäntäni.
Siitä jätkästä ei mennyt niin kauaa päästä yli.Lopputulos oli se,että hän ei saanut meistä kumpaakaan,ja molemmat meistä vihaa häntä.Valitettavasti tämä kyseinen jätkä on ruvennut yrittämään minua taas näiden vuosien jälkeen,mutten voi kun nauraa kyseiselle henkilölle.Minä kun olen jo tottunut paljon parempaan.
Seiskalle meno oli yhtä helvettiä.Kaikki vihasivat minua tuon tapauksen takia,vaikka olimmekin sen tytön kanssa jo väleissä.jotenkin vaan selvisin siitä,ja nykyään ei moni enää minua niin vihaakkaan,vaan tietyt ihmiset,jotka eivät vaan voi sietää minun tyyliäni ja "teiniyttäni".Mistä lie senkin keksineet.
Meille tuli helvetin hyvä luokka.Melkein kaikki jätkät olivat hyvän näköisiä,mitä nyt pari poikkeusta ja pääsimme vielä bestikseni kanssa samalle luokallekkin.Elämä oli täydellistä,tulin niiden jätkien kanssa heti toimeen,ja ihastuinkin melkein niihin kaikkiin:D:D Mutta silti sydämmeni oli omistettu ysiluokkalaiselle kiharapäiselle pojalle.Harmi vain että tämä poika tykkäsi kypsemmästä seurasta:D
Tähän mennessä olin ollut jo muutamien jätkien kanssa,joista en niin välittänyt,mutta ne olivat hyvää ajanvietettä.Minusta oli tullut helvetin kylmä ihminen,täynnä vihaa kaikkia miespuolisia kohtaan.Ne olivat minulle vain pelkkiä leluja,huvittelua ilman tunteita.Ennen kuin tapasin samin.
En muista ikinä ihastuneeni keneenkään niin palavasti.Vaikka kuinka toitotin itselleni,etten saisi mennä sen jätkän kusetukseen,silti jalkani sulivat hänen läsnäollessaan,ja minä,aina sanavalmis tyttö olin hiljaa kuin hiiri ja moikkauskin takelteli ja jäi kurkkuun.Sen epätoivoisen puolivuotta itkin sen äijän perään,tuloksetta.
Kunnes yhdellä leirillä hänen rakkautensa roimahti.Sitä sanoinkuvaamatonta riemua en ole kuin kerran sitä ennen kokenut,mutta ei siitä sen enempää.Niin hieoa se oli että tätä muistellessani ja kirjoittaessani itken taas pitkästä aikaa kivusta,ikävästä.
Meistä tuli pari sen pojan kanssa.Se kertoi minulle myöhemmin,että oli katsellut minua jo vaikka kuinka kauan,muttei viitsinyt tehdä mitään,koska olin niin nuori.Onneksi se ei häntä haitannut enää,ja e kuukaudet olivat elämäni ihaninta aikaa.
Kunnes kolmen kuukauden jälkeen pilasin kaiken.Minulla oli vaikeuksia oman mielenterveyteni kanssa,ja suhteemme alkoi murtua.Aloin perua tapaamisia,valehdella.Lopulta sekaannuin häneen parhaaseen kaveriinsa,joka on suurin virhe minkä elämässäni olen tehnyt.Jatkoimme silti suhdetta,mutta pian jätkäkaverini kosti minulle samalla mitalla.Meidän juttu oli tuhoon tuomittu.
Silti tämä henkilö opetti minulle mitä on oikeasti rakkaus.Siitä minun täytyy häntä vielä joskus tulevaisuudessa kiittää.
Koitettiin me vielä sen jälkeen kerran,mutta se ei tainnut merkitä hänelle mitään,sillä jo parin päivän jälkeen hän jätti minut.Mikään ei ollut niinkuin ennen.
Vielä tänäkin päivänä en tunne jätkiä kohtaan mitään.Ikähaitari on vain kasvanut,edellinenkin tapaus,josta hain vain hellyyttä edes hetkeksi,oli minua 11 vuotta vanhempi.
Monet jätkät vihaavat minua juuri siksi.Teen heille niin kusipäisiä temppuja,nautin nähdessäni kun he kärsivät.Osaan näytellä rakkautta,osaan luvata vaikka kuun taivaalta,mutta osaan myös murskata kaiken sen mitä hän luulee meillä olevan.
Nyt sitten mielessäni pyörii ajatus kysyä elämäni rakkautta ihan vain kahville.Tietysti haluan muutakin,mutta hänen ei sitä tarvitse vielä tietää,tahdon vain tietää lähtisikö hän.
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea purkaustani.Tämä teki minulle hyvää henkisesti.Kiitos.
Elikkäs kerrompa teille nyt "pienen" tarinan,miten minulle siunaantuvat aina kaikkista kusipäisimmät jätkät.
Jo pienenä tyttönä löysin itseni jo monta vuotta vanhamman jätkän kainalosta.Olin aina ollut ns.uusvanha,näytin ja ajattelin kuin monta vuotta vanhempi tyttö.Hän oli silloisen ihastukseni serkku,jolle minut lykättiin kun ihastukseni olikin "kusessa" parhaaseen ystävääni.Hän "opetti" minut suutelemaan ja muuta sellaista pientä,mitä vielä siinä iässä uskallettiin tehdä.Yhtään valehtelematta voin sanoa,että rakastin ihan oikeasti tätä poikaa.Monta kuukautta olimme yhdessä,ja koska hän asui hieman kauempana,tein kotiväelleni monien satojen eurojen puhelinlaskuja monen tunnin jokapäiväisillä puheluillani.
Yhtäkkiä tämä jätkä alkoi meille tullessaan puhua suhteen vaikeudesta.Ja koska tiesin,että hän empi suhteen lopettamista,lopetin sen itse mitään kyselemättä.Olen ollut aina niin helvetin kunnianhimoinen ihminen,että en olisi sallinut sitä,että MINUT jätetään.Halki poikki ja pinoon,sanoin,ja palautin hänen meillä olleet tavaransa.Myönnetään,että hänen lähdettyään sekosin aivan totaalisesti,itkin huusin ja hakkasin,mutta neljän tunnin huutoputken jälkeen oloni oli jo parempi.Mutta puoli vuotta kesti,ennen kuin pääsin eroon tästä pojasta.Itkin aina kun kuulinkin hänen nimensä.Nykyään olemme kyllä ystäviä,mutta aina joskus hänet nähdessäni mieleeni tulee vanhat muistot ja tippa silmään.
Tämän kyseisen herran jälkeen se "rumba" vasta alkoikin.Vanha ihastukseni oli vieläkin silloisen bestikseni kanssa,mutta jätti hänet takiani.Sain bestikseni vihat ja koko Helvetin Yläasteen porukat niskaani.Mutta sain myös sen pojan,ainakin luulin niin.Eihän se poika minua rakastanut,vaan bestistäni,ja monia kertoja hän vaihteli meidän välillämme,kummatkin vain luulimme olevamme rakastuneita siihen poikaan.Ja paskan marjat.
Viimeisen kerran sen pojan jättäessa minut minä sekosin taas niinkuin joskus nuorempana.En pysynyt edes pystyssä,makasin vain sielä hevosaitauksen keskellä ja itkin hevosten tallustellessa ruumiini ympärillä.Silloin päätin ettei enää ikinä kukaan saa sydäntäni.
Siitä jätkästä ei mennyt niin kauaa päästä yli.Lopputulos oli se,että hän ei saanut meistä kumpaakaan,ja molemmat meistä vihaa häntä.Valitettavasti tämä kyseinen jätkä on ruvennut yrittämään minua taas näiden vuosien jälkeen,mutten voi kun nauraa kyseiselle henkilölle.Minä kun olen jo tottunut paljon parempaan.
Seiskalle meno oli yhtä helvettiä.Kaikki vihasivat minua tuon tapauksen takia,vaikka olimmekin sen tytön kanssa jo väleissä.jotenkin vaan selvisin siitä,ja nykyään ei moni enää minua niin vihaakkaan,vaan tietyt ihmiset,jotka eivät vaan voi sietää minun tyyliäni ja "teiniyttäni".Mistä lie senkin keksineet.
Meille tuli helvetin hyvä luokka.Melkein kaikki jätkät olivat hyvän näköisiä,mitä nyt pari poikkeusta ja pääsimme vielä bestikseni kanssa samalle luokallekkin.Elämä oli täydellistä,tulin niiden jätkien kanssa heti toimeen,ja ihastuinkin melkein niihin kaikkiin:D:D Mutta silti sydämmeni oli omistettu ysiluokkalaiselle kiharapäiselle pojalle.Harmi vain että tämä poika tykkäsi kypsemmästä seurasta:D
Tähän mennessä olin ollut jo muutamien jätkien kanssa,joista en niin välittänyt,mutta ne olivat hyvää ajanvietettä.Minusta oli tullut helvetin kylmä ihminen,täynnä vihaa kaikkia miespuolisia kohtaan.Ne olivat minulle vain pelkkiä leluja,huvittelua ilman tunteita.Ennen kuin tapasin samin.
En muista ikinä ihastuneeni keneenkään niin palavasti.Vaikka kuinka toitotin itselleni,etten saisi mennä sen jätkän kusetukseen,silti jalkani sulivat hänen läsnäollessaan,ja minä,aina sanavalmis tyttö olin hiljaa kuin hiiri ja moikkauskin takelteli ja jäi kurkkuun.Sen epätoivoisen puolivuotta itkin sen äijän perään,tuloksetta.
Kunnes yhdellä leirillä hänen rakkautensa roimahti.Sitä sanoinkuvaamatonta riemua en ole kuin kerran sitä ennen kokenut,mutta ei siitä sen enempää.Niin hieoa se oli että tätä muistellessani ja kirjoittaessani itken taas pitkästä aikaa kivusta,ikävästä.
Meistä tuli pari sen pojan kanssa.Se kertoi minulle myöhemmin,että oli katsellut minua jo vaikka kuinka kauan,muttei viitsinyt tehdä mitään,koska olin niin nuori.Onneksi se ei häntä haitannut enää,ja e kuukaudet olivat elämäni ihaninta aikaa.
Kunnes kolmen kuukauden jälkeen pilasin kaiken.Minulla oli vaikeuksia oman mielenterveyteni kanssa,ja suhteemme alkoi murtua.Aloin perua tapaamisia,valehdella.Lopulta sekaannuin häneen parhaaseen kaveriinsa,joka on suurin virhe minkä elämässäni olen tehnyt.Jatkoimme silti suhdetta,mutta pian jätkäkaverini kosti minulle samalla mitalla.Meidän juttu oli tuhoon tuomittu.
Silti tämä henkilö opetti minulle mitä on oikeasti rakkaus.Siitä minun täytyy häntä vielä joskus tulevaisuudessa kiittää.
Koitettiin me vielä sen jälkeen kerran,mutta se ei tainnut merkitä hänelle mitään,sillä jo parin päivän jälkeen hän jätti minut.Mikään ei ollut niinkuin ennen.
Vielä tänäkin päivänä en tunne jätkiä kohtaan mitään.Ikähaitari on vain kasvanut,edellinenkin tapaus,josta hain vain hellyyttä edes hetkeksi,oli minua 11 vuotta vanhempi.
Monet jätkät vihaavat minua juuri siksi.Teen heille niin kusipäisiä temppuja,nautin nähdessäni kun he kärsivät.Osaan näytellä rakkautta,osaan luvata vaikka kuun taivaalta,mutta osaan myös murskata kaiken sen mitä hän luulee meillä olevan.
Nyt sitten mielessäni pyörii ajatus kysyä elämäni rakkautta ihan vain kahville.Tietysti haluan muutakin,mutta hänen ei sitä tarvitse vielä tietää,tahdon vain tietää lähtisikö hän.
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea purkaustani.Tämä teki minulle hyvää henkisesti.Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Katso nyt vähän itseäsi, kuinka naurettavia ja pieniä noi jutut on! Sun ensimmäinen virhees on se, että alotat seurustelun kuudennella luokalla niin HELVETIN TOSISSAAN. Ei siinä ole mitään järkeä kun et tiedä maailmasta juuri mitään, eikä sit oo ihme et tollaseet niin arkipäiväiset asiat ku eroamiset tuntuu niin pahalta. Omapahan on vikas...
"Tämän kyseisen herran jälkeen se "rumba" vasta alkoikin.Vanha ihastukseni oli vieläkin silloisen bestikseni kanssa,mutta jätti hänet takiani.Sain bestikseni vihat ja koko Helvetin Yläasteen porukat niskaani." Tää on kans tätä naurettavuutta, mitä vitun välii sil on koko yläasteelle ja tolle sun frendilles jos sitä jätkää ei enää nappaa toi sun frendis ja se alkaa kiinnostumaan susta. Ja noi "kohtaukset" jättämisten jälkee on tossa iässä aika sikkiä... kasva ensin yli 20-kymppiseksi...
"Seiskalle meno oli yhtä helvettiä.Kaikki vihasivat minua tuon tapauksen takia,vaikka olimmekin sen tytön kanssa jo väleissä.jotenkin vaan selvisin siitä,ja nykyään ei moni enää minua niin vihaakkaan,vaan tietyt ihmiset,jotka eivät vaan voi sietää minun tyyliäni ja "teiniyttäni".Mistä lie senkin keksineet." Niinpä! Mene ittees kelaa ny mistä ovat teineytesi keksineet...!
"Tähän mennessä olin ollut jo muutamien jätkien kanssa,joista en niin välittänyt,mutta ne olivat hyvää ajanvietettä.Minusta oli tullut helvetin kylmä ihminen,täynnä vihaa kaikkia miespuolisia kohtaan.Ne olivat minulle vain pelkkiä leluja,huvittelua ilman tunteita." Sitä se tekee ku aloittaa rakkauselämän liian aikasin... Back down while you still can!
"Vielä tänäkin päivänä en tunne jätkiä kohtaan mitään.Ikähaitari on vain kasvanut,edellinenkin tapaus,josta hain vain hellyyttä edes hetkeksi,oli minua 11 vuotta vanhempi." TOI ON PEDOFILIAA!
"Monet jätkät vihaavat minua juuri siksi.Teen heille niin kusipäisiä temppuja,nautin nähdessäni kun he kärsivät.Osaan näytellä rakkautta,osaan luvata vaikka kuun taivaalta,mutta osaan myös murskata kaiken sen mitä hän luulee meillä olevan." Sä nyt et oo kusipäätä nähnykkää, noi esimerkit ovat elämän saralla niin pieniä juttuja, että jos jollain menisi noinkin hyvin, niin olisi onnellinen. Sä et vaa tajua asioiden suuruutta/pieneyttä.
Kasva ensin muutama vuosi ja observoi maailmaa ymärilläsi ihan rauhassa. sulla on vielä aikaa vaikka kuinka paljon
hienoa.Tällaista palautetta tahdoinkin saada.Tällaista keskustelua kaipasinkin.
Liioiteltu juttu.
mul on kans ollu vaikeeta koska oon ottanu noi suhteet liian tosissaa. mul oli n. 3 vuoden tauko ja nyt oon "onnellisesti" yhes jätkän kaa jonka oon tuntenu vähä yli kuukauden. mä tiiän et se kuulostaa tyhmält mut se jätkä on enemmä tosissaa ku mä. mä en oo tottunu ajatuksee et oon "varattu" ku olin nii kaua "vapaa". must tuntuu et tää meijän suhde loppuu aika nopeesti ja vaa six et se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja edettii alus liian nopeesti... mut aina kannattaa yrittää. ennen tätä jätkää mä VIHASIN kaikkii jätkii jotka yritti mua mut mä huomasin et se on ihan turhaa... ei niist pääse eroon kuitenkaa. mut zemppii sulle ja toivottavasti löydät jonkun "paremman". =)
No voi sinua, onpas sinulla vakavat ongelmat. Mutta mietitäänpä näitä, Afrikassa nälkiintyviä lapsia, AIDSiin sairastuvia ihmisiä, sotia ja ihmisten kuolemaa jne. Sinun ongelmasi todellakin ovat suurempia kuin nämä! Liikutuin aivan tarinastasi. Pitäisiköhän nyt koko Suomen alkaa lahjoittamaan sinulle rahaa. Autettaisiin sinua pääsemään noista tuskallisista "seurustelu" ajoista. On se elämä kurjaa. Ja ne pojathan olivat aivan sikoja! Sinä ansaitset paljon parempaa!!
Näin. Viestisi oli turha ja kauhistuin oikein, että joku voi edes käyttäytyä noin. Turhaa sinä poikia vihaat! Sanoisin, että pojat vihaavat sinua tai jos eivät vihaa niin tulevat vihaamaan. Sinä se tässä sika olet ollut. Ja valistetaanpa sinua vielä sen verran, että kyllä niiltä kundeiltakin tunteet löytyy. Ja on todella lapsellista leikkiä jonkun tunteilla. Jos Suomessa saisi rangaistuksen toisen tunteilla leikkimisestä, niin sinä olisit saanut kuolemantuomion.
toisen tunteilla leikkiminen ei ole pidemmän päälle kannattavaa. itse henkilökohtaisesti halveksun - tai oikeastaan vihaan - sinunlaisia pinnallisia, itsekeskeisiä ja ennen kaikkea omahyväisiä ihmisiä.
ettekö hyvät lukijat tajua että kyseinen kirjoittaja haluaa vain huudattaa teitä omilla kirjoituksillaan.