Eversti James Logan tarkkaili toimistonsa ovensuussa seisovaa sotilaspoliisia. Nuoren kersantin ilme ei värähtänytkään aloittaessa lyhyen keskustelun: 'Sir, ohjeeni ovat estää poistumisenne kompleksista. Käsky on tullut suoraan Kenraali McCoughanilta'. Logan oli hetken vaiti ja nyökkäsi ymmärtäväisesti, 'Mutta tottakai kersantti, ymmärrän tilanteen'.
Kuuman toimistohuoneen ilma oli tukahduttava. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan pöytätuulettimen hurina ja seinällä roikkuva kello, joka näytti olevan hitusen vaille yhdeksän illalla. Logan mietti kuumeisesti, miten pako voisi onnistua. Hän ei halunut käyttää väkivaltaa, sillä se vain pahentaisi asioita. Mutta tällä kertaa vaihtoehtoja ei tainnut olla...
Kersantti, nimeltään Smith, katsoi hetken kuluttua kelloa kohti. 'Sir, kenraalin pitäisi olla paikalla tasalta. Jos teillä on jotain...', mutta Logan keskeytti miehen puheen; 'Ei, en tarvitse mitään'.
Sekunnit tuntuivat piinaavilta. John tiesi että hänen tulisi toimia välittömästi jos haluaisi välttää varman kiinnijäämisen ja pidätyksen. Hän oli epäiltynä sentään murhasta, joskin sellaisesta jota hän ei ollut koskaan tehnyt. Joku oli lavastanut hänet. Joku kirottu taho hänen yläpuolellaan.
Se saattoi olla jopa hänen esimiehensä, Kenraali Andrew McCoughan, joka johti Fort Benningtonista käsin yhtä Yhdysvaltain salaisinta armeijan erikoisosastoa, Korallikäärmeiksi kutsuttua 'mustien operaatioiden' osastoa.
Nyt. Tai ei koskaan. John sai kuin saikin hivutettua työpöytänsä suojassa kätensä otteeseen hänen pöydän alle teipattuun käsiaseeseensa. John repäisi voimalla aseen irti teippauksistaan, ja suuntasi sen Smithiä kohti. 'Elekin niin olette vainaa. Tiedätte mistä minua syytetään, joten ymmärrätte varmasti että pystyisin ampumaan teidät siihen paikkaan kuin koiran.'.
Nuori sotilaspolisi älähti yllättyneenä, mutta pysyi likkumattomana. Hän tiesi tarkalleen eversti Loganin maineen yhtenä maailman kokeneimpana erikoisjoukkojen kouluttajana sekä Korallikäärmeiden yhtenä alkuperäisenä perustajajäsenenä.
Eversti John Logan ei tuhlannut aikaa. Tukikohdasta oli vain kaksi virallista reittiä pois, joten hänen tulisi käyttää sitä kolmatta, josta ei hänen lisäkseen tiennyt kuin kourallinen sotilaita...
Kuuman toimistohuoneen ilma oli tukahduttava. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan pöytätuulettimen hurina ja seinällä roikkuva kello, joka näytti olevan hitusen vaille yhdeksän illalla. Logan mietti kuumeisesti, miten pako voisi onnistua. Hän ei halunut käyttää väkivaltaa, sillä se vain pahentaisi asioita. Mutta tällä kertaa vaihtoehtoja ei tainnut olla...
Kersantti, nimeltään Smith, katsoi hetken kuluttua kelloa kohti. 'Sir, kenraalin pitäisi olla paikalla tasalta. Jos teillä on jotain...', mutta Logan keskeytti miehen puheen; 'Ei, en tarvitse mitään'.
Sekunnit tuntuivat piinaavilta. John tiesi että hänen tulisi toimia välittömästi jos haluaisi välttää varman kiinnijäämisen ja pidätyksen. Hän oli epäiltynä sentään murhasta, joskin sellaisesta jota hän ei ollut koskaan tehnyt. Joku oli lavastanut hänet. Joku kirottu taho hänen yläpuolellaan.
Se saattoi olla jopa hänen esimiehensä, Kenraali Andrew McCoughan, joka johti Fort Benningtonista käsin yhtä Yhdysvaltain salaisinta armeijan erikoisosastoa, Korallikäärmeiksi kutsuttua 'mustien operaatioiden' osastoa.
Nyt. Tai ei koskaan. John sai kuin saikin hivutettua työpöytänsä suojassa kätensä otteeseen hänen pöydän alle teipattuun käsiaseeseensa. John repäisi voimalla aseen irti teippauksistaan, ja suuntasi sen Smithiä kohti. 'Elekin niin olette vainaa. Tiedätte mistä minua syytetään, joten ymmärrätte varmasti että pystyisin ampumaan teidät siihen paikkaan kuin koiran.'.
Nuori sotilaspolisi älähti yllättyneenä, mutta pysyi likkumattomana. Hän tiesi tarkalleen eversti Loganin maineen yhtenä maailman kokeneimpana erikoisjoukkojen kouluttajana sekä Korallikäärmeiden yhtenä alkuperäisenä perustajajäsenenä.
Eversti John Logan ei tuhlannut aikaa. Tukikohdasta oli vain kaksi virallista reittiä pois, joten hänen tulisi käyttää sitä kolmatta, josta ei hänen lisäkseen tiennyt kuin kourallinen sotilaita...
Vastaukset 1
Vanhimmat
James ja John, no ne ovat yksi ja sama henkilö, sovitaan niin. Jatkakaa tosin Johnilla jos vain suinkin voitte :D