Elämän edetessä on veneilyn vaatimalle ajankäytölle tulleet kilpailijoiksi mm. saarimökki, jonne aikuiset lapset tulevat paljon mieluummin kuin pieneen purkkariin. Lyhyen loman aikana sitä ei myös aina ehdi niin kauas kuin mieli tekisi. Em. syyt ovat saaneet minut pohtimaan josko yrittäisi löytää Veneelleni toisen perheen omistajaksi jakamaan kulut, tehostamaan veneen nykyistä aika vähäistä käyttöä jne.
Onko kellään kokemuksia? Mitä pitäisi varoa, kuinka tarkat säännöt pitää yhteiskäytölle luoda? Entä sopimus, onko missään malleja olemassa, mm. osuuden myyntiin ja/tai lunastukseen liittyen?
Onko yleensä toiminut?
Onko kellään kokemuksia? Mitä pitäisi varoa, kuinka tarkat säännöt pitää yhteiskäytölle luoda? Entä sopimus, onko missään malleja olemassa, mm. osuuden myyntiin ja/tai lunastukseen liittyen?
Onko yleensä toiminut?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eräät työkaverit innostuivat kimppavene-ideasta. Pari vuotta meni jotenkuten. Vähitellen veneen hoitamiseen ja käyttöoikeusaikojen liittyvät asiat kärjistyivät kimppaveneen myyntiin ja lopulta ystävyyssuhteiden katkeamiseen. Toinen joutui hakeutumaan uuteen työpaikkaan, koska kimppaveneestä oli tullut ystävyyden ja työtoveruuden myrkyttänyt painajainen.
Suunnilleen samoin kuulin käyneen kahden perheen yhteisen kimppaveneen kohdalla. Ristiriitoja ilmeisesti alkoi tulla, kun molemmilla oli lomat samoihin aikoihin. Yksi harmi taisi olla se, että toinen perhe ei ollut kiinnostunut veneen siivoamisesta eivät huoltamisesta. Kumpikaan perhe ei enää purjehdi kimppaveneellä kenenkään kanssa.
Oliskohan fiksumpi tyytyä charter-veneisiin, jolloin kimppaveneen huolia ei ole ja huolletun veneen saisi haluamaansa aikaan?
PS. omaa venettäni en antaisi jonkun toisen käyttöön ...mutta lainaaminen varmaankin riippuu veneestä - ehkäpä jostain massatuotantoveneestä ei olisi niin väliä?
Näitäkin tarinoita olen kuullut samoin luin päinvastaisia, mutta vain kuulopuheina.
Onko kellään omakohtaisia kokemuksia; hyviä ja huonoja?
Kysyit omia kokemuksia ja voin nyt antaa oman näkemykseni. Huomaa kuitenkin, että tämä on vain oma subjektiivinen kokemukseni.
Minulla oli kimppavene kaverin kanssa joitakin vuosia ja säästettäköön aikaa kertomalla, ettei se nyt niin hirveän hyvin päättynyt. Veneen myynnin jälkeen en ole kuullut ko. kaverista enää mitään. Ongelmiksi nousivat perinteiset a. veneen siisteys, b. veneen huolto ja c. veneen käyttö (ei kuitenkaan käyttöajat vaan käyttötavat).
Yksi näkökulma on, että toinen osapuoli ei hoitanut omaa osuuttaan veneen huolloista, ei viitsinyt pitää yllä edes kaikkein alkeellisinta siisteyttä eikä noudattanut hyvää merimiestapaa edes vahingossa.
Toinen näkökulma on, että toinen osapuoli oli pikkutarkka, pedanttinen nipottaja, joka ei ymmärtänyt mitään rennon veneilyn päälle eikä luottanut venekimpan kaveriin millään tavalla.
Kumpikin näkökulma on varmasti oikea.
En tyrmää täysin venekimppaa, mutta varmista että teillä on suunnilleen samansuuntaiset linjaukset kaverin kanssa koskien ainakin siisteyttä, huoltoa ja käyttöä. Asiaa edesauttaa huomattavasti, mikäli teet tämän ennen veneen ostamista. Muista, että hyvä kaveri ei välttämättä ole edes välttävä kaveri venekimpassa.
minulla on omakoht.kokemus kimppaveneestä :ÄLÄ EDES HARKITSE,IKINÄ,PAINAJAINEN.
Minulla on kokemusta yli 10 vuotta kahdesta hyvin toimineesta kimpasta. Toinen tutun ja toinen täysin tuntemattoman kanssa. Molemmat kimpat loppuivat yhteisymmärryksessä ja olemme yhä kavereita.
Kimpan ehdoton edellytys on kunnon sopimus, joka sisältää kaiken mahdollisen: veneilyajat, siivoukset, hankinnat, tarvikkeiden säilytyspaikat, veneen myynti aikanaan, aiheutetun vahingon korvaaminen jne. Ei mitään ”katsotaan sitten”- sopimuksia. Siisteyskäsitysten tulee olla tarpeeksi yhteneväiset ja perhesuhteet vakiintuneet. Omalla kohdallani on lähes kilpailtu, kumpi jättää veneen parempaan kuntoon lähtiessään. Nyt, kun ei ole enää kimppavenettä, vene jää välillä vähän huolimattomammin siivotuksi. Toisaalta, jos kaikki ei suju tarkalleen omien halujen mukaisesti, täytyy osata hiukan joustaa, koska rahallinen etu antaa mahdollisuuden sietää pieniä haittoja.
Täytyypä ryhtyä etsimään kimpasta kiinnostuneita...
Merkitäänkö rekisteröinnissä monta omistajaa? Omistaja(t) on (ovat) kai juridisessa mielessä vastuullisia. Entä venevakuutus? Ymmärtääkseni aikaisemmat bonukset ovat henkilökohtaisia. Tuskinpa ne siirtyvät yhteisomistuksessa olevaan kimppaveneeseen?
Eräässä tapauksessa (v. 2002) kehittyi hankala prosessi, kun kimppahenkilö A luovutti veneen sovittuna päivänä kimppahenkilö B:lle. B huomasi Saaristomerta kohti purjehtiessaan, että pilssiin tihkui vettä kölin takareunan kohdalla havaitsemastaan hiushalkeamasta. Kimppakaveri A "oli unohtanut" kertoa "hyvin vähäisestä pohjakosketuksesta". B:n lomapurjehdus keskeytyi jo ennen kuin B:n perhe tavaroineen ehti astua veneeseen. Miten meinaat ratkaista vastaavan tilanteen, jos se sattuu teidän kimppaveneellenne? Entä, jos omistus ja vakuutus onkin merkitty B:lle, joka menettää bonuksensa? Entäpä, jos A oli syyllistynyt ruorijuoppouteen??
On varmaan hyvä pohtia negatiivisiakin puolia ennenkuin päätyy kimppaveneen hankintaan.
Kaikki, jotka panevat rahansa likoon ovat omistajia. Esim. meillä oli neljä omistajaa, eli kummankin perheen miehet ja vaimot. Venevakuutus oli vain yhden nimissä, mutta korvausvelvollinen vastasi sopimuksen mukaan myös bonusmenetyksistä. Jos vene ei ollut toisen omistajan huolimattomuuden takia käyttökelpoinen, oli sopimuksessa sakkopykälä, joka vastasi vastaavan veneen vuokrakuluja. Vakuutussumma kerrottiin tietyllä kertoimella, jolla saatiin päiväkorvauksen suuruus.
Negatiivisiin puoliin on ehdottomasti varauduttava huolella ja riittävän monet asiat kannattaa kirjata. Meillä ei ole ollut, mutta sopimuksessa voisi hyvin olla mainittu montako wc- ja talouspaperirullaa veneeseen tulee jäädä, jos ne ovat yhteisiä.
Hyviä kokemuksia pitkältä ajalta kahdesta eri kimpasta. Laita joku tilapäis-sähköpostiosoite tänne, niin voin laittaa tarinaa suoraan. Lisäksi voin toimittaa meidän kimppasopimuksen ihmeteltäväksi.
Hei!
Kiinnostaisi kovasti, mikäli tarjouksesi on yhä voimassa.
Osoite on [email protected]
Monet kiitokset!
Ei ole kokemusta, itsellä, mutta monia kippaporukoita tiedän. Yhteistä niilä on se, että ovat aika lyhytaikaisia. Eihän se tietenkää sitä tarkoita, ettei kimppa toimisi, mutta jostain se kertoo. Voihan tietenkin olla niin että kimppa jo solmittaessa on suunniteltu esim, kahden vuoden mittaiseksi.
Hammasharja, kesämökki, vene ja puoliso, tässä ainakin neljä asiaa joita en toisen kanssa jaa.
Kimppamökistä on kekemusta, siksi purjehdinkin nyt omalla veneelläni.
Mikäli veneestäni joskus luovun, on vaihtoheto kimppaveneen sijasta ehdottomasti vuokravene tarvittaessa.
Itsellä on kokemusta venekimpasta. Työkaverin kanssa meillä oli muutaman vuoden ajan kimppavene. Vieläkin olemme kavereita ja pidämme yhteyttä, olkoonkin että venekimppa ei ehkä onnistunut molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla.
Ensisijaista on, että kaikilla kimpan osapuolilla on yhteinen näkemys siitä, mikä on siisteys- ja hygieniataso, veneen ylläpitopolitiikka, kilpailumotivaatio sekä investointihalukkuus erilaisiin venevarusteisiin. Jos nämä natsaavat, niin venekimppa on hyvä vaihtoehto. Ja toki myös se, että kaikki asiat sovitaan selkeästi ja yksikäsitteisesti. Lisäksi osapuolien persoonien pitää synkata.
Venekimpan toimivuutta edistää se, että kukaan kimpan osapuoli ei suhtaudu veneeseen tunnepohjaisesti. Vene on pelkkä vene, eikä sen enempää.
Minulla on kokemusta veneen omistamisesta yksin sekä kimpassa. Kumpikin on hyvä malli riippuen elämäntilanteesta. Tällä hetkellä elämäntilanteeni on sellainen, että valitsisin kimppaveneen, jos oikea venekimppa osuisi eteen.