Ongelma on nyt se, että vain kaksi viikkoa käsikirjoitusten postittelun jälkeen ensimmäinen kustantamo (pienehkö) otti yhteyttä ja ilmoitti näyttävänsä vihreää valoa. Ahneena ja kunnianhimoisena kuitenkin kiinnostaisi, että kuinkas nuo isommat käsikirjoitukseen suhtautuvat... eli mitenköhän kannattaisi toimia. En kuitenkaan viitsisi odotuttaa sitä 6-10 kuukautta tuota nyt kiinnostunutta kustantamoa, joten pitäisiköhän esimerkiksi sähköpostitse lähestyä näitä suuria vai...?
Kustantaja löytyi, mutta...
häkeltynytmakkara
181139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse en katsoisi lahjahevosen hampaiden kokoa. Pieni kustantamo voi olla nykyään kuulemma parempi kuin suuri. Ja ovat ansainneet kiitoksen nopeudestaan, eli kässärisi. Eikun onnea.
Aloita urasi pienellä ja siirry sitten suurempiin, jos tarvette sille löytyy. Tärkeintä on kuitenkin toimittajien ja talon sitoutuminen käsikirjoitukseesi. Ja jos he ovat nähneet käsikirjoituksesi julkaisemisen arvoisena, en epäröisi. Riskin otat, jos sanot tälle pienelle talolle ei, ja isot eivät kuitenkaan suostu tekstiäsi julkaisemaan. Eli soita muihin taloihin ja ilmoita tilanteesta, vedä käsikirjoituksesi niiden markkinoilta pois ja aloita uusi tiesi kirjailijaksi pienellä talolla. Onnea matkaan!
Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
Sinulla on käynyt hyvä tuuri ja todennäköisesti MYÖS käsikirjoituksesi on erinomainen, kun vastaus näin nopeasti tuli. Pieni kustantamo on älynnyt saumansa ja saattaa olettaa, että muutkin jossain vaiheessa myöhemmin kiinnostuisivat, mutta kun niillä on tuhansia käsikirjoituksia arvioitavana, niin en ottaisi riskiä. Jos saat nimeä itsellesi, niin sen turvin voit myöhemmin lähestyä muita kustantamoja, jos et ole tyytyväinen nykyiseen. Mutta ota huomioon, että pieni kustantamo saattaa pitää sinua kuin kukkaa kämmenellään, jos olet lahjakas kirjoittaja ja varsinkin jos pystyt itse osallistuman markkinointiin.
Mitä käytännössä tarkoittaa se, että pystyy itse osallistumaan markkinointiin?
Tottakai jokainen, jos julkaisusopimuksen saa, on halukas olemaan esillä kirjamessuilla ja suostuu haastateltavaksi suurissa kirjakaupoissa, mutta mitä muuta?
että se tarkoittaa kirjailijan omaa persoonaa, omaa verkostoa, josta voi löytyä kiinnostuneita ostajalukijoita.
Esimerkiksi, jos kirjailija on ammatiltaan ja koulutukseltaan spesialisti, jonka aiheisto hipoo (kuten esikoisilla yleensä) esikoiskirjan aiheistoa, on siinä markkinointipotentiaalia. Jos hän on tehnyt esim. tutkimustyötä aiheesta, kirjoittanut tiedeartikkeleita, osallistunut politiikkaan, kulttuurin tekemiseen jollain toisella kentällä, tehnyt psykiatrista työtä kirjan henkilöhahmojen maailmassa, tehnyt väitöskirjansa historiallisesta aiheesta, joka on kirjan taustana tai suorittanut vapaaehtoistyötä kehitysmaissa, osallistunut kansainväliseen toimintaan - kaikesta voi olla etua kirjailija -brändin myynnissä.
Näin minä sen käsitän. Itse osallistumisen markkinointiin.
Tämä on hyvin yleistä tieto- ja tiedekirjojen kohdalla. Professorin tai nuoren meriittitutkijan hyvää mainetta käytetään osana markkinoinnissa.
Kirjailijan toki koulutustaustalla ei ole merkitystä. Kuten on usein huomattu kirjallisuuden historiassa.
...kustantamosta. Siis jos se pieni kustantamo on tyyliin arktinen banaani, niin miettisin vielä...kovin korkeatasoiselta ei tuon kustantamon romaanivalikoima vaikuta. Sinuna laittaisin sähköpostia pikimmiten suoraan isoille kustantamoille (kustannustoimittajalle) ja kertoisin saman kuin nyt tässä meille, eli että eräs pieni kustantamo olisi näyttänyt vihreää valoa, mutta koska tykkäät siksi ja siksi siitä isommasta kustantamosta jonne kirjoitat, esittäisit toivomuksen, että josko he voisivat tutustua käsikirjoitukseesi. (Koska jos voisit valita haluaisit että juuri nimenomaan he julkaisisivat kirjasi)
Jos tuo yksi pieni kustantamo on kiinnostunut niin on mahdollista että isokin kiinnostuisi. Itse en suin päin hyväksyisi ensimmäistä tarjousta, mutta odotellakaan ei kannata, joten viestiä vaan.
Tietokirjojejn kohdalla tämän ymmärrän. Mutta täysin fiktiivisen kaunokirjallisuuden ollessa kyseessä tämä on eri asia.
Jos kirjani joskus julkaistaan, en taatusti ala markkinoida sitä työpaikan kahvipöydässä siinä kuin jotkut myyvät kosmetiikkaa tai kissanruoka tai mitä niitä tänä päivänä on.
samoilla linjoilla: jos haluan markkinoida kirjaani, menisin töihin markkinointipuolelle. Kustantaja markkinoi ja myy, minä vain kirjoitan. That´s simple.
Kyllä oman kirjan pakkomyynti halventaa sen arvoa. Myy pakolla tuttaville siinä kuin jotain Tupperware-astioita.
Näin kai myydään lähinnä omakustanteita.
... Pitkospuu Hötösellä ei taida olla tietoakaan
miten täällä
etelässä
hommat hoituu ...
on varmasti mukava joululahja sukulaisille ja ystäville, mutta niiden omamyyminen tarvitsee varmaan liikemiesolemusta. Musta itsestäni siihen ei olisi, onneksi on niitä, jotka siihen hommaan kykenevät.
Mites Scarabaeus olet hoitanut myyntisi?
... no kyllä ihan sillä
hötköspuupitosmeiningillä enimmäkseen
ja välillä viskellyt runokirjalla,
palaute on ollut
melkomoista !
Arktinen banaani on ok. Tosin olen lukenut kustantamon tuotannosta vain Kevin Wignallin Kuka on Conrad Hirst, mikä on vähän, mutta mielipiteitähän muodostetaan jopa ilman tutustumista.
Omakustanneteoksista.
Olen murjonut maailmalle kaksi romaania omakustanteena ja on pakko sanoa, että tästä työpaikan kahvihuoneessa kauppaamisesta tunnen häpeää. Vaikka Kirjavälityksen kautta lähteneistä kirjoista jää käteen tosi niukasti, on kirjojen postittelu tuntemattomille tuntunut suoraselkäisemmältä toiminnalta. Mieluiten takoisin vain konettani ja esiintyisin messuilla virallisissa merkeissä.
Kirjailijat ovat kuin urheilijoita. On heitä, jotka liikkuvat vain omaksi ilokseen (pöytälaatikkokirjailijat), heitä jotka pelaavat puulaakissa (omakustantajat), divarissa ja SM-liigassa pelaavat (vain Suomerssa julkaisseet) ja kansainvälisessä liigassa pelaavat (käännöskirjailijat).
Monet kirjailijat ovat julkisuudella ja suhteilla dopattuja lahjattomuuksia.
urheilulajeista lähimpänä voisi olla vaikka vapaapaini.
Ota pienempi kustantamo vastaan. Pienuus ei tarkoita sitä, että olisit jotenkin huono. He ovat nähneet mahdollisuuden. Isompiin voit siirtyä sitten, kun olet testannut siipiesi kantavuuden.
Älä anna jutun nousta hattuun.
Onneksi olkoon!
Itselleni kävi niin, että romaanikäsikirjoitukseni julkaisemisesta kiinnostui samaan aikaan kaksi pienkustantamoa. Otin välittömästi yhteyttä niihin isompiin kustantamoihin, joille olin tekstiä tarjonnut, kerroin tilanteen, ja jokunen ystävällinen kustannustoimittaja palasi asiaan ja ilmoitti silmäilleensä tekstini läpi, mutta ei kelpuuttanut julkaistavaksi. Joten tein sopimuksen parhaaksi katsomani kustantamon (Nordbooks) kanssa ja olen ollut valintaan tyytyväinen.
Saan henkilökohtaista "palvelua", minua kohdellaan oikeana kirjailijana, en jää ison kustantamon suurnimien jalkoihin, ja kirjani on myynyt ihan hyvin. Tekstiäni ei myöskään sorkittu kustantamon tyyliin paremmin sopivaksi, vaan sain pitää oman ääneni ja kirjalle antamani nimen. Eli suosittelen lämpimästi pienkustantamoja!
Päivi Kivikangas vai?