Mitä mieltä olette siitä, että nyky-yhteiskunta painottaa/painostaa yliopistoissa tuota 3 vuoden kandia ja 2 vuoden maisteria? Onko sillä vaikutusta esimerkiksi asiantuntija- (tai ammatti)identiteetin muodostumiseen? Itseäni vähän harmittaa ja kummastuttaa, että haluaako yhteiskunta suurempia määriä mutta (kenties) huonompaa laatua... Jos saisi käyttää vuoden pari rauhassa lisää, voisi kenties panostaa enemmän, syventyä ja profiloitua paremmin. Toki noissa opiskeluvuosissa taitaa olla 2 vuoden lisävara mutta se ei ole suositeltavaa.
Kertokaa toki mielipiteitä ja ajatuksia :)
Kertokaa toki mielipiteitä ja ajatuksia :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minun mielestä on hyvä, että tiukennetaan sitä linjaa. Ainakin siten pitäisi tiukentaa, ettei voi ilmoittautua kursseille, joita ei ole suunnitellut.
Hyvä juttu. Näitä kymmeneniä vuosia "identiteettiään" hakeneita on pikkuisen liikaa... Varsinkin teknillinen, kauppatieteellinen ja oikeustieteellinen tiedekunta pitäisi tasan viisi vuotta ei sekuntiakaan kauempaa. Toki vaihto siihen kylkeen, mutta naurettavaa katsella näitä 10000 vuotta opiskelleita jossain markkinointiopinnoissa. Kyllä ne jotka oikeasti syventyy lukee näitä kirjoja oma-aloitteisesti omalla ajallaan ilman eri käskyä.
Koulutus on hyvästä, mutta ammatti-identiteetti ei kyllä yliopistossa mitenkään kokonaiseksi rakennu paitsi ehkä tutkijan ammatti-identiteetti. Eikä yliopistollinen perustutkinto myöskään tee kenestäkään vielä asiantuntijaa. Minulla on nyt vierähtänyt valmistumisesta nyt nelisen vuotta. Yliopisto-opinnoista on ilman muuta valtava hyöty ja etu, mutta varsinainen ammattilaisuus on kehittynyt (ja totta kai edelleen kehittyy) mielestäni vasta näiden opiskeluvuosien jälkeisten vuosien myötä.
En silti kannata opiskeluaikojen rajaamista.
jos omalla kustannuksella haluaa opiskella, mikäs siinä. Tukikuukaudet voisi rajoittaa tasan 5 vuoteen, ei enempää. Ei 60op vuodessa ole tosiaankaan mikään paha tahti, jos opiskelee täysipäiväisesti.
Putkitutkinto on se, mitä tiukasti rajatusta tutkintoajasta tulee.
Itselläni on nyt 4. vuosi kandiopintoja menossa. En ole tahallisesti lusmuillut, mutta nopeampaa tahtia en vaan ole JAKSANUT. Kun kaikki lomat täytyy käydä töissä, vie se jaksamista opiskelusta (kun on olemattomasti lomaa/vapaa-aikaa). Itse en myöskään ole mikään nero, eli ihan oikeasti joudun opiskelemaan, en voi vaan istua baarissa ryyppäämässä (niinkuin opiskelijoiden väitetään tekevän). Omalla alalla myös on paljon läsnäolopakollisia kursseja, ja kun iso osa kursseista on klo 10-14, pakostakin tulee paljon päällekkäisyyttä. Jotkut opiskelijat jaksavat paahtaa töissä, opiskella ihanneajassa hyvin arvosanoin, harrastaa useaa harrastusta ja olla mukana ainejärjestötoiminnassa, hymyssä suin. Mutta minä en jaksa.
Samaa mieltä kuin valtaosa edellisistä: ei se ammatti-identiteetti välttämättä koulunpenkillä miksikään muotoudu. Voisin ajatella, että melkeinpä alalla kuin alalla käytännön töiden ammattilaiseksi voi kehittyä vain töissä.
Eri asia ovat luonnollisesti sellaiset ammatit, joissa on tutkijamaisia piirteitä - silloin työnkuva ei välttämättä eroa esim. maisteritason vaativista kursseista tai gradua tai dippatyötä varten tehtävästä tutkimuksesta hirveästi.
Kysymys voidaan myös jakaa kahteen puoliskoon:
i) valmistumisen nopeuteen vs. opintojen syventämiseen omalla alalla
ii) tutkinnon laajuuteen ja monialaisuuteen sivuaineita yms. ajatellen.
Periaatteessahan "putkitutkinto" voidaan ymmärtää niin, että opiskellaan vain hyvin kapeaa tieteen aluetta ennaltamäärätyssä järjestyksessä ja rytmissä. Sinänsä olen laajemman ja holistisemman näkökulman kannalla fakki-idiootteja vastaan.