Vaikka tiemme ovat eronneet
Olen nyt varmaan
enemmän kuin ennen
Kuvittelin liikaa
ja olen pahoillani
kaikesta, mitä
Sinulle aiheutin
Mutta sinäkin olet
oppinut jotain
ja jonain päivänä
onni kolkuttaa ovellesi
Uuden rakkauden muodossa
Usko minua;
viisaammatkin sanovat
Rakkautta helpoksi
Minä
- kuten tiedät -
Olin vain hetkittäin samaa mieltä
Olen nyt varmaan
enemmän kuin ennen
Kuvittelin liikaa
ja olen pahoillani
kaikesta, mitä
Sinulle aiheutin
Mutta sinäkin olet
oppinut jotain
ja jonain päivänä
onni kolkuttaa ovellesi
Uuden rakkauden muodossa
Usko minua;
viisaammatkin sanovat
Rakkautta helpoksi
Minä
- kuten tiedät -
Olin vain hetkittäin samaa mieltä
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ajatusta niin syvää,
edelleenkin
rakastan.
On vain portteja,
ei ovia.
Niistä voi kulkea
tai olla kulkematta.
vastarunot osoittavat, miten erilaisin tavoin ja aistein runoja tulkitsemme - joskus kosketuspintaa ei vain synny - ei minkäänlaista yhteyttä. Kiitos kuitenkin palautteesta ja peukusta. Se on sentään jotain.
tervetuloa. Tämä on wild frontier mitä runouteen tulee. Vain vihreät baretit pärjäävät. Minä olen jo hiljalleen poistumassa - olin pitkään jo takavasemmalla, kun meinasin itsekin hermostua kommentteihin. Tämä on asemasotaa, täynnä pattitilanteita eikä viestintä pelaa, hakuammuntaa ja ansoja, toisinaan yllättäen kynän alla laukeavia. Pysy poissa, viaton untuvikko - täällä pärjäävät vain tunteettomat - ne, joille sanat ovat suutareita.
Ei millään sanalla ole niin suurta voimaa, oikeutta
että joku määrittelee sinut sillä ! Pahalla alas, hyvällä ylös, se on elämistä maailmasta.
Jokainen sanailee omasta itsekkyydestään avoimesti tai peitellysti, tietoisena tai tietämättömyyttään.
Edellinen sekunti meni jo, uusi on tulossa, ole mieluummin valmis enemmän sille.
Sanat rajoittavia, täällä sentään rajan ylittäviä : ) runoilijat yleensä tuntemattomaan hakeutuvia, uskaltavia..... asemasotakin kovin puolustautumista hyökkäysen uhalta jo valmiiksi, eipä näe ainakaan kuin sen minkä valmiiksi päättänyt todistaa, "se on vahvuutta" niin.
Elää maailmassa ! Hämärässäkin ; ) usvatarhassakin, lentää ja katsella.
älyntuleen makaamaan. Tässä voi vain kunnioittavasti nyökkäillä tulleensa jälleen nujerretuksi. Toisin sanoen - minä en taaskaan ymmärtänyt, mitä tahdoit sanoa. Tuli ihan älyttömän tyhmä olo jo viidennen kerran. Kiitos vastauksesta. Kai se oli hieno. Eikä sinun pidä tästä suuttua, minähän tässä tyhmä taas olen.
Sellaista se,
sanojen maailma.
Ei ruokalista
tyydytä nälkää.
Jokainen hakee sisältöä,
omaansa...
Pudottaa pitää
niin paljon pois.
Myrsky on hyvää,
sen jälkeinen hiljaisuus myös.
Nauttia päivästä,
ja yöstä.
Hyväksyä musta yökin.
Ja olet varmasti enemmän.
Kiitollinenkin, saat enemmän...
Avata ovi, kun uusi kolkuttaa !
merkitsit minulle paljon enemmän
kuin tahdoin myöntää
eri maailmassa
olisin voinutkin olla sinun
mutta minun oleva maailmani
on sinulle liian pieni
ja mitätön
Kiitos, että edes katsoit kohti
En minä sinua nyt "yllä" ymmärrä.
Katson ja hymyilen.
Edelleen.
edelleen, miten vahva olet
kaiken kirjoittamani jälkeen
kestäisitkö todella,
jos näkisit?
Rakkautta
- sitä minulla riittää -
En vain ole tottunut sitä
vastaanottamaan - en osaa
Teorian tiedän - ja olen siinä hyvä
Rakkauden konkretia
on jäänyt kokematta;
"Suudelmia ja lempeää kosketustako?"
Ei vuosikymmeneen...
Olen
- tahtomattanikin -
vaativa tapaus Amorille
Kiitos runonpoikasesta, sai minut miettimään asioita, kuten havainnet... Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia, näemmä.
Heikkouteni olen,
en enempää.
Ihmetystä joka päivä.
Teoria kirjoista, luennoista.
Luethan sinä nytkin itseäsi ?
Ei niin helppoa,
koska joka hetki ilmestyy
uusi painos ! Joka päivä.
Etkä sinä itseäsi hylkää ;
miten minä siihen pystyisin.
Nähdä vain itsensä ensin,
kestän nähdä sinutkin.
Pudottaa sanatkin,
se sytyttää
liekin sydämeen.
Jäsennellään yhdessä
jotain sinne päin...
Näin viestin,
joka pysähdytti minut
ei pitkä ollenkaan
ei kysymys, eikä vastaus
lähinnä ehkä toteamus,
Liekö häneltä?
"torstaina,
taas seuraa vailla, tiedät missä -
millä-vain-meilillä koeta niin vastaan,
ja sinulle kuuluisin ainoastaan..
Meiliosoitteen tiedät, se helppo on tavata,
nimi kuin ennen ja lopun voit arvata."
Nopeastihan sinä jäsennät;
mutta kovin kalskahtaa
tuo torstai vain jäsentymättömältä !
Sinänsä kyllä avata voi meili,
kuin kolkuttaa oveen
sanoisin.
Tiedä tuota.
Kaunista,
sinulle kuuluisin
ainoastaan.
Melkein jo sanoin...
väännän runon
toista en
tämä ehdotus
oli utopiaa
jo kirjautuessaan
bittiavaruuteen
Kiitän urheasta palautteesta - sain hetken kuvitella, että olit todella hän! Kaikkea hyvää sinulle, älähän härnäile muita täällä tänään ; {) (hehe, sill' on Giorgiosviikset...)
Olen itse utopia
täällä bittiavaruudessa ;
sain kuvitella
juuri tänään hänetkin,
tarve oli suuri,
itsekäskin.
Sinulle hyvää elämääsi
viiksiesi etsintään,
jo aikaa niistä ; [) vuosia