En saa vastausta sinulta
en osaa puhua kieltäsi
kasvosi eivät kerro
tunteitasi
vaikka yritän lukea
sinua
olet yhä vain arvoitus
ratkaisevakseni
kirjoittamaton lehti joka
huutaa tyhjyyttään
sinu ei ole kirjoitettu
elämäni sivuille
en osaa puhua kieltäsi
kasvosi eivät kerro
tunteitasi
vaikka yritän lukea
sinua
olet yhä vain arvoitus
ratkaisevakseni
kirjoittamaton lehti joka
huutaa tyhjyyttään
sinu ei ole kirjoitettu
elämäni sivuille
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjoittamaton on elämän kulku,
epävarmuudenkin sietämistä.
Vaatii rohkeutta elää,
vieläpä nauttia.
Tympäisis valmiiksi kirjoitettukin,
ennalta määrätty.
Tämän hetken elää
kun uskaltais,
tärkeän rakkaan : )
mitä mieleen tulee, terapiana. Ei olis hyvä tietää
mitä ennalta on määrätty.
hyvä ttoeamus tuo "kirjoittaminen on elänän kulku,
epävarmuudenkin sietämistä"
Pelko ja epävarmuus on tuttu juttu
vaikka nyt elän ja uskallan elää
ikäänkuin "huomaamattomasti". Odotan
sitä aikaa jolloin uskallan elää täysillä.
Kiitos mielenkiintoisesta toteamuksestasi/kommentistasi
"Terapiaahan" tämä,
pääsee johonki asti,
ehkä ei aivan perille,
helpottaa kuitenkin...
Meninpä elämään ja
peräännyin.
Osaat kuvitella mitä se on.
Pelot kyllä karisseet,
ja paljon ennen "kannettua".
Oikeastaan vain yksi jää elämättä,
ja se on kaikki tavallaan.
"se on kaikki ja ei yhtikäs mitään"
avautuu
niin sydämen syvyydestä.
Sinun aamuusi,
jospa rohkeus vielä saa meidätkin elämään
luovasti nauttien : )
Kirjoittamaton lehti.
Puhutteleva runo, joka avaa lukijan mielen ensimmäisestä lauseesta. Runon aihe, kuin yhtälö, joka ei ratkea, jostakin aivan käsittämättömästä syystä.
Luin tuon runon yhä uudelleen ja aina lävitse kohoaa kysymys, jota ei runossa kuitenkaan edes lausuta. "Miksi?" Miksi tuo kysymys mieleeni kohoaa, en osaa sitä tuoda julki.
Liona, olet luonut runoosi mukaan mysteerin, joka välittyy lukijaan ja jää jotenkin kaivamaan mieltä.
Aivan, kuin runo etsisi sitä" Yhteistä kieltä". Yhteistä kieltä, joka avaisi solmun ja samalla noidankehän.
Runo, joka yllättävästi vangitsee lukijansa ajatukset. Erilainen ja omintakeinen sanoma, joka saa minulta arvosanan : Laadukas, Hyvä ja Persoonallinen.
Niin. Kirjoittaminen on terapiaa, tarvitsi sitä, tai ei. Ei se ainakaan haitaksi ole. Kirjoittaminen on ikkuna omaan sisimpään. Ikkuna, jonka verhoa nostamme kirjoittaessamme.
Me näemme silloin oman sisimpämme tekstinä, joka on kuvaa siitä tunne- ja elämysmaailmasta, jonka suljemme sisään sieluumme.
Vaikka teksti edessämme usein on jopa omasta mielestämme puhdasta fiktiota, niin silti se heijastaa juuri niitä tuntoja, jotka ovat vallalla meidän mielessämme kirjoitushetkellä.
Kun kirjoitat runoja, kirjoitat itsellesi kuvaa sisimmistä tunteistasi. Enkä nyt tarkoita, että tekstisi olisi suoraa kerrontaa, vaan että se rakentaa omaa tunnekuvaasi sinulle itsellesi. Se valmistaa sinua hetkeen, jolloin huomaat odottamasi tapahtuneen. Huomaat eläväsi täysillä.
" Odotan sitä aikaa jolloin uskallan elää täysillä."
pitää yrittää ammentaa joka taholta, ja
vaikka usein peräännynkin ratkaisevalla
hetkellä niin toivon joskus uskaltavani
luottaa ihmisen aitouteen.
Viisaita sanoja sinulta, kiitos!
kanssasi etteivät runot useinkaan ole
pelkkää fiktiota. Joktin asiat saa meidät kirjoittamaan
ja avaamaan sielumme portit. Se on hetkellistä
helpotusta kun sanat saa vieriä padon poistaessa.
Elämä on monimutkainen juttu mutta
ehkä tienpäässä odottaa palkinto,
rauha ja rakkaus.
Mietin usein vastauksiasi, mistä ihmeestä
löydät sanat koska omat vastaukseni
ovat niin latteita, haluaisin antaa rakentavaa
kritiikkiä mutta en pysty siihenkään. Mistä
johtuu että runoja kirjoittaessa sanat tulee
kuin itsestään, mutta vastauksia antaessani
jotenkin jäykistyn ikäänkuin olisi näyttämöllä
ja pitäisi pitää korrektisen puheen.
Mitä enemmin luen kommentejasi sitä
varmemmaksi tulen ammattimaisuudestasi.
Nuo laatusanat jotka runsotani annat saavat
minut hämilleen (en tiedä olenko ansainnut ne)
mutta lämmin kiitos silti niistä.
"Mistä
johtuu että runoja kirjoittaessa sanat tulee
kuin itsestään, mutta vastauksia antaessani
jotenkin jäykistyn ikäänkuin olisi näyttämöllä
ja pitäisi pitää korrektisen puheen. "
Se johtuu siitä, että sinä olet runoilja. Luovuus on luojan lahja, joka sinulle on annettu ja jota osaat käyttää.
Kuten itsekin huomaat, sanat syntyvät, liittyvät lauseiksi. lauseet säkeiksi ja säkeet runoiksi, kuin omasta tahdostaan. Sinun tarvitsee vain kirjoittaa ne.
Palautteen antaminen on aivan samanlainen tapahtuma. Luettuani runon, se vaikutelma ja vaikutus, joka on syntynyt luo sisällön kommenttiin.
Totesit tuolla aiemmin, ettet usko minun "punnitsevan" jokaista sanaani ja siinä olet oikeassa. Ei minun tarvitse pohtia, mitä ja kuinka kirjoitan. Teksti syntyy siitä vaikutelmasta, joka runon myötä mieleeni muodostuu.
Palaute on suorassa suhteessa siihen, kuinka olen kokenut runon, joten se on suoraa seurausta runon kirjoittajan onnistumisesta.
Kiitos omasta kommentistasi. Olet keskittänyt siihen huomiotasi ja aikaasi, se näkyy siinä. Eihän toisten kirjoitusten kommentoinnissa tarvitakaan enää muuta, kuin syntynyt mielikuva, josta lähtee antamaan oman palautteensa.
Kyllä sinä olet ansainnut sen huomion, jonka pystyin omassa palautteessani antamaan. Sinun runosi oli taas kertaalleen erinomaisen monitasoinen ja kiehtova omalla tavallaan.
pitäisi osata kommentoida, antaa sanojen vain tulla
ja rakentua lauseiksi mutta ei silloin mielikuvitus
sanoo stop! Sinä osaat sekä kirjoitta ja kommentoida
niinkuin proffsi, tuntuu kuin tuntisin sinut runojen yhteydestä,
tavasti kommentoida ja kirjoittaa mutta ehkä erehdyn.
Täällä oli ennen eräs joka tuli minulle hyvin läheiseksi,
antoi vihjeitä ja auttoi oikeenkirjoituksessa.
Olin poissa palstalta puolitoista vuotta ja sillävälin
oli jotain tapahtunut, menetin ystäväni, loistava runoilijatar
ja menttorini. Joskus kuvittelen että se olet sinä,
toisaalta ajattelen miksi et siinätapauksessa sanoisi sitä.
Kiitos Ceero selventävästä vastauksesta, ihailen taitoasi
perustella kantaasi/kantaani runoilijan kontra
kommentoijan kohdalta.
Toivottavasti kirjoitukseni on jokseenkin ymmärrettävää.
... ja varjot seinillä leikkii
mitään itsestään eivät jätä jälkeensä
joka päivä niillä uudet juhlat on
jotka eivät kosketa laisinkaan minua
kuten et sinäkään
mielessäni
sydämessäni ...
olipa erilaista lionaa
ei ollut enää pursuavaa iloa
mistä runoilijatar tunnetaan
mutta erilaisuudessa tämä on tosi hyvä !!!
hyvä upea liona !!!
Vaihteleva on ihmisen mieli
sanoissaan ja teoissaan
(ainakin omani.)
Kirjoittamisen hetkellä tulee
kirjoitettua siitä millainen
tunne sisällä on. Jos en ole iloinen
en pysty myöskään kirjoittamaan
iloisia runoja. Toisinaan, (joka varmaan pätee
useimpiin kirjoittajiin) positiivisyys
näkyy runojen kiemuraisilla teillä mutta mitään
suoraa linjaa en noudata kirjoittaessani.
Vaikka olenkin noviisi tällä alalla sanasi
rohkaisevat. Lämmin kiitos niistä!
kirjoittamaton lehti hukkuu muiden lehtien alle
siinä ei ole mitään luettavaa, hyvin päätelty, kiitos Aabel!