haastattelu oli tuoreessa aikakauslehdessä. Se loppui hänen toteamukseensa hyvästä parisuhteesta : " Jos toinen kuolee, hän jää lämpönä toisen sisälle". Se on hyvin sanottu. Itse lopetin mieheni muistokirjoituksen sanoihin "Rakkautesi kantaa, antaa voimaa jatkaa matkaa". Olen todennut, että pitää paikkansa. Pidän Virpi Hämeen-Anttilan kolumneista.
Virpi Hämeen-Anttilan
1943
12196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
en tiedä, en tunne, mutta pidän Virpi Hämeen-Anttilaa ja miestään Jaakko Hämeen-Anttilkaa upeana, huippuälykkäänä nuoremman sukupolven tutkija ja kirjailija pariskuntana.
Heidän ajatuksiaan on ollut mielenkiintoista kuulla, samoin kuin tutkimuksiaan, joihin he ovat paneutuneet.
kautta olen tutustunut pariskunnan ajatuksiin ja tulevaisuudessa aion lukea enemmän heidän tuotantoaan.
Olen räpiköinyt elämäni läpi mielisairaan alkoholistin kanssa. En näe takanani kuin synkkyyttä.
En kerjää myötätuntoa, totean vain asian, oma syyni kun en ole lähtenyt ajoissa, enää en jaksa enkä viitsi.
Läheisriippuvuus juontaa juurensa lapsuudesta, se on vakava henkinen sairaus, joten en itsekään ole henkisesti terve.
kolumneja. Mielenkiintoinen pariskunta haastattelujen perusteella, mutta ihme kyllä heidän kauno-kirjallinen tuotantonsa ei ole ainakaan kriitikoiden mieleen.
Tuo ajatus, jonka 1943 esitti rakkauden häviämättömyydestä on kai aika yleinen: muistan samansuuntaisen tulkinnan myös Rakel Liehun "Punainen ruukku"-kirjasta.
Ja eikös meidän sinivalkoinen Katri-Helenakin vakuutellut, että Timo Kalaoja on hänelle "läsnä" tänäkin päivänä. Panu Rajala ei taidakaan olla...
elämäni olevan ihan toisenlaista kuin se nyt on. Esimerkiksi lukioaikana ahmin kirjallisuutta. Sitten elämä vei mukanaan enkä ole ehtinyt juuri lukemaan muuta kuin työaikana ammattikirjallisuutta ja sanoma- ja aikakauslehtiä. Elin siinä asiassa sitkun elämää eli luulin palaavani nuoruuden tapaan lukea yökaudet, eipä ole vielä onnistunut, muut asiat ovat menneet edelle. Siksi en ole lukenut myöskään Hämeen-Anttiloiden tuotantoa- vielä. Luultavasti saan olla onnellinen, kun olen saanut kokea suuren rakkauden. Nöyrä pitää silti olla, energiaa antaa vieläkin.
oe oikeudenmukainen. Lapsuuskoti vaikuttaa myöhempiin valintoihin. En tiedä, miten olisin toiminut tilanteessasi. Vaikea on varmaan repiä itsensä irti suhteesta, jossa varmaan on ainakin ollut jotain hyvääkin.
on käynyt noin: ennen lukivat, nyt eivät. Muistan Eila Pennasen joskus sanoneen, että lukeminen on elämisen korvike, joten ei kai se lukeminen nyt elintärkeää ole jos muuten kokee elämänsä täydeksi.
En minäkään elämääni epätäydeksi koe, mutta tunnen silti, että lukeminen antaa siihen hyvän lisän, tutustuttaa sellaisiin asioihin ja ilmiöihin, joihin ei muuten olisi kosketusta.
paha tapa: kirja on luettava yhtä kyytiä loppuun asti. En osaa lukea pätkittäin. Tai tiedä häntä, jos aloittaisi.
Tänä päivänä melkein kaikki kaunokirjat ovat yli 3 sivuisia - olen ihmetellyt sitä monesti. Pirkko Saisionkin uudet romaanit ovat isoja järkäleitä, ennen kirjoitti "ohuita" kirjoja.
mistähän tuohin "vihre" tuli ?
ihminen. Entinen työtoveri Aasian ja Afrikan kielen ja kulttuurin laitokselta.
tuotosten luoma kuva on oikea. Hyvä kuulla.