Odotamme, ehkä viimeistä lapsenlastamme syntyväksi ihan näinä "viikkoina", ja nyt olen jo ihan hermona, - meneekö kaikki hyvin- selviääkö äiti synnytyksestä, onk lapsi terve, jne, jne., - ihan kuin omaani odottaisin...en mie aikaisemmin näin "hermoillut".
Kuinka teidän "odotusaika" menee, tai meni..?
Kuinka teidän "odotusaika" menee, tai meni..?
Vastaukset 65
Vanhimmat
en ole ainakaan vielä päässyt odottamaan, mutta luota sie siihen, että kaikki menee hyvin.
Jos sie olet liian iäkäs "odottaja", no tää oli vitsi. :)))
näyttää tuo tunneherkkyys vain lisääntyvän vanhemmiten, minulla ainakin. Tässä iässä tietää, millaisia riskejä lapsen odotuksessa/syntymässä voi olla. Ja kuitenkin valtaosa lapsista syntyy terveinä ja kaikki menee hyvin.
Onkohan niin, että syntymä ja kuolema ovat edelleen sellaisia asioita, joissa oma voimattomuus nousee pintaan ? Muistuu mieleen Helena Anhavan runo äidin osasta: "Mitä ovat äidit kaikkina aikoina muuta voineet kuin kohottaa nukkuvien peitettä"...
Niin, että onneksi olkoon vain etukäteen Pirre - kyllä se siitä.
takia toivoisin, että kaikki maailman lapset syntyisivät ja eläisivät terveinä. Utopiaa, tiedän sen, mutta aina voi toivoa kaikkea hyvää tulevalle pienokaiselle.
Kun vauvamme kuoli 3kk iässä ja seuraavaa syntynyttä alettiin epäillä kehitysvammaiseksi, oikeutetusti, silloin tuntui että nyt voimat loppuvat. Mutta hups vaan, niitä on kuitenkin riittänyt, sellaista tämä elämä on, kun on pakko jaksaa, niin sitten jaksetaan. Tässä sitä on hoidettu jo 25 vuotta.
kun minun hyvä ystäväni synnytti kaksi kuuroa lasta me kaikkia sanoimme, että oikeaan perheeseen syntyivät - niin hyvin ystäväni otti heidat vastaan, niin hyvin jaksoi heitä hoitaa. Ja jos hänen luonteensa (siis ystäväni) oli sitä ennen sydämellinen se jalostui vielä siitäkin. Ystäväni kuolemasta on kohta kymmenen vuotta ja vieläkin kaipaan häntä ja hänen nauruaan...
Minun toinen ystäväni jätti johtajanpaikkansa ja ryhtyi hoitamaan kehitysvammaisia - tällä hetkellä hän taitaa työskennellä autistien parissa. Niin, että vielä löytyy näitä ihmisiä, joille annetaan erityisiä armolahjoja, niinkuin nyt on sinullekin annettu. Harvasta olisi tuohon urakkaan - ei minusta ainakaan.
mikään sankariäiti, ihan tavallinen tai oikeastaan tavallista kiukkuisempi.
Päivä kerrallaan, enempää ei kyllä jaksaisikaan. Joka päivä tulee jotain kivaa ja jotain hankalaa, mutta
onneksi olen aika rento tyyppi, vaikkakin siis kiukkuinen ;))
paljon mahollista, etten ole enää sopiva näihin odotus hommiin :)
...varmaan kun se oikea odottaja on meijjän nuorimmainen, sekin tuo oman lisänsä, vaikkei hän nyt eka synnyttäjä olekaan..
että "kiukku antaa voimaa" ? Mulla on sen niminen kirja tuolla hyllyssäni ja sillä mä aina itseeni lohduttelen, kun tulee morkkis tästä kiukuttelusta välillä.
Onneksi ikä näyttää tasaavan tuota temperamenttia - ainakin mun kohdalla ja kun ei ole enää niin suurta stressiä täällä kotirintamalla niin mikäs on ollessa...
"kiukku" olla yhtäkuin sitkeys, sisu ja päättäväisyys, näillä me mennään pitkälle :)
oikein kiukkuisena saa paljon enemmänaikaan kuin leppoisalla tuulella ollessa.
Ikä tekee ainakin sen ettei enää kiukuttele niin pitkään ja osaa jopa nauraa omalle räyhäämiselleen.
Eri asia on naurattaako se toisia.
ja meiltähän se sujuu, vuosien kokemuksella. :)
kovia Anceli ystävä, ja silti jaksat olla aina niin ihailtavan positiivinen, - nimmarisi veroinen :)
Hyvyöt enkula :)
En ole aina positiivinen, tämä vuosi on ollut tosi vaikea, mutta kun elää pitää, niin sitten eletään.
Onneksi on hyviä ystäviä joille voi soittaa ja jotka soittelevat, se piristää kummasti.
Tunninkin kun rupattelee ja naureskelee niin kaikki on hetken aikaa ihan hyvin.
Taidankin soitella siulle jonain päivänä. :)
Sinulla on terve suhtautuminen, Anceli. Ei se aina hymyilytä tai ole mukavaa. Hermoja koetellaan. Omat kokemukseni on kehitysvammaisten hoitajana yli neljännesvuosisadan verran. Oli monta hyvääkin hetkeä, enemmän niitä. Oletko harkinnut lapsesi siirtymistä omaan asuntoon esim. asuntolaan?
Oma jaksamisesi paranisi. Näitä paikkoja on eri puolilla, pienemmilläkin paikkakunnilla. Niissä on henkilökuntaa ainakin päivisin, joissakin myös öisin.
Hyvää jatkoa joka tapauksessa.
aletaan opettelemaan muualla kuin kotona asumista, ensin pari päivää, sitten viikko kerrallaan.
Näistä siirtymistä on joskus sanottu, että "saattaen vaihdettava", rautatietermi kuulemma. Ei äkkimuutosta vaan vähän kerrassaan. Etenkin vaikeasti vammaisen kohdalla se on tärkeää, kun hän ei itse asiaa täysin ymmärrä. Ja ympärivuorokautinen hoitopaikka on ehdoton vaatimus.
Kiitos, hyvää jatkoa myös sinulle.
kiva kirjoittaa samasta asiasta mutta se ärsyttää niin monia että taindanpa olla hiljaa mutta tiedät varmaan mun tunteeni =))))
lapsenlapsen, en ymmärrä miksi et saisi iloita, ja olla huolissasi vauvasta, sekä kaikesta tapahtumaan liittyvästä, siinä kuin me muutkin mummut ja papat..olen pahoillani -tiina, mutta - jätä heidän negatiiviset komentit tyhmyyden piikkiin.
Joko tiedätte lapset sukupuolen?, meille se jo kerrottiin ja pieni tyttöhän sieltä on luvassa, - sisko isolle siskolle :)
tulossa ja enää vajaa kolmeviikkoa laskettuun aikaan =))))
, taitaavat syntyä samana päivänä, vajaa kolme viikkoa täälläkin laskettuun aikaan :)
Oletko neulonut jo nuttuja ja pikkusukkia , - mie en ole oikein käsityöimmeinen, eli tulisi kai nutusta tuluskukkaro :/
Lapsenlapsen syntymä on aina iloinen ja jännittävä tapaus. Siitä iloitsee, hieman pelkää, uskoo, toivoo ja luottaa että kaikki menee hyvin. Kyllä luonto osaa hoitaa asiansa. Meillä mamman kanssa odotetaan jo kuudennen vekaran maailmaan tuloa. Tyttö sieltä kuulemma maailmaan tulee. Uuden tulokkaan Äiti on ensisynnyttäjä. Laskettu aika on huomenna. Vaikka odotusaika ei meille olekaan enää uutta, niin jännä tunne se vaan on. Ei sille mitään voi, eikä tarvi voidakaan. Mamma tuossa nuttua kutoo ja ihmettelee että onko se koko todellakin noin pieni.
on se niin jännittävää - ja joka kerta, meilläkin jo viisi vuotta edellisestä kuudennesta, tämä uusi jo seitsemäs, ja yhtä kova jännitys päällä, kuin ensimmäinen taas oisi :)
Vanhin täytti maanantaina 14 vuoutta ja nuorin on viisi, siinä välissä neljä eli aika samanikäisiä serkukset ovat ja hyviä kavereitakin.
pikkuisen odotusta Teillekin :)
ihmeessä, tosin, ei me voida sinua siihen pakottaakaan. Itselle kun ei ole syntynyt omia, eikä siis lastenlapsiakaan, olisi ilo lukea tyttärestäsi ja hänen vaimostaan, sekä tulevasta pikkuisesta.
Täällä on aina tiukkapipoja, ei heistä kannata välittää. Kadehtivat toisten onnea.
Iloitaan kukin omasta onnestamme, niin kuin tekin varmasti teette.
kävivät neuvolassa ja jätkä oli kasvanu kovasti oli jo melkein kolme ja puolikiloinen ja raskausaika on menny tosi hyvin lukuunottamatta sitä että miniä ei oo voinu käydä töissä toukokuun jälleen kun sillä on niin raskas työ niin on joutunu oleen sairaslomalla en oo muuten kutonu sit ensimmäistäkään nuttua mutta vaatteita oon ostanu ihan voisko sanoo hirveesti mää kun harrastan kirppariostoksia niin sieltä saa kaikki pikkuvauvalle mutta huomattavasti enemmän on tyttövauvojen vaatteita mutta poika tarvii pojan vaatteet eivät meinaa pukee sitä tytöksi ;))))) meitä on kaks äitiä kaks mummua kolme vaaria ja yks eno jotka jokainen ootetaan kun ensimmäistämme ja on pojalla tilaa pyöriä kun tytöt osti just uuden vanhan kolmesataaviiskyt neliöisen talon ja läheltä meitä great =))))))
määkään mulla ei tulis edes tuluskukkaroo mutta kirpputoreja oon tyhjentäny vauvan vaatteista vaunut ostin ja sit sain toiset vaunut tänne mummulaan yhteiseltä ystävältämme mää salaa ja vähän julkisestikkin toivon että poitsu syntyis kolmas kahdettatoista se on mun syntymäpäivä sais samalla synttärijuhlat ittelleenkin takaisin siitä on kolkyt vuotta kun oon ihan pikkusta vauvaa sylissäni pidelly mutta kai se pysyy edelleen =))))
miestä on piellä pitemmänki ajan jälkeen, ja luonnostaan se meiltä onnistuu :)
Meilläkin on, ei vaunuja vaan pinnasänky tuolla aitassa odottamassa, hyvä kun en sitä hävittänyt vielä, nyt on yökyläläiselle oma sänky valmiina :) - tosin sininen, mutta saapi välttää.
On se hyvä kun nykyään saa niin hyviä, kuin uusia lasten vaatteita kirppareilta, - oisipa ollut silloin kun omatkin oli pieniä...
Luin tuolta, että tyttäresi perhe tulee lähelle asumaan, on se iso asia kun saatte olla lähekkäin, lapseenkin syntyy läheinen ja kiinteä suhde, aivan ideaali tilanne :)
mutta meinasi menna pissat housuun, kun nauratti tuo jätkä-sana. Niinhän se on. Mies on aina mies, kohdussakin.
Toisaalta taas itketti, kun tuntui niin suloiselta, kuinka vaavia odottaa monta rakastavaa syliä. On siinä hänellä tepsuteltavaa, kun vuoden päästä alkaa ottaa ensi askeleitaan pirtin ja kammarien lattioilla. Ja mikä mainiointa, lähellä teitä. :))
Olisipa kaikilla maailman lapsilla yhtä innokkaat odottajat.
Katteex käy, ei muu, mutta se, että miniälläsi on laisesi nuori ja pirtsakka anoppi. Olisipa itsellänikin ollut, mutta kun oli jo vanha saadessaan tuon ainokaisensa. Silti, kiitollinen olen, olihan hän rakkaani äiti, omine vikoineen ja virheineen, joita kai meillä kaikilla lienee.
Pidähän meidät tilanteen tasalla, jos haluat, minusta ainakin on hieno kuulla kuulumisianne.
pinnasänky mutta se on vielä osissa tytöt halus viedä itselleen mun miehen vanhan pinnasängyn semmosen missä se on nukkunu yli viiskytvuotta sitten mun tytöllä asu mummu kans lähellä tykkäs varmaan siitä ja oli mummun kans tosi läheinen niin varmaan halusivat siks kans muuttaa lähelle meitä kun toiset vanhemmat asuu kaupungissa ja halusivat pysyä maalla =))))
toinen mummo on eläkkeellä, ja voi enemmän olla tyttären perheen apuna kun vauva syntyy, mie jo sanoin että oisivat oottanut nyt tän viimesen vuoden, niin mieki oisin jo päässy pian eläkkeelle, mutta kerkeenhän mie sittenkin, pitkäänhän lapsi tarviaa hoitavia käsipareja, ja silmiä pitää olla selässäkin :)
Hyvää yötä nyt, ja kertoillaan näitä vauvauutisia tulevaisuudessakin :)
pidän ajantasalla ja pidä sääkin peukkuja että kaveri syntyis kolmas kahdettatoista sanoin niille että rupeen jo puolen yön aikaan tanssiin woodoo tansseja ja pisteleen nukkeihin neuloja ja käynnistään sitä synnytystä ;)))))
ja pysytään ajantasalla =))))
siis odottelet :))
Auttaisikohan jos minäkin vähän tanssisin sinä yönä.
muistat kanssa sit ilmoittelen kyllä jos on tullu maailmaan ennen sitä ettet suotta ittees väsytä ;))))
En mä ainakaan kadehdi. Iloitsen toisten ilosta ja odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun olen mammaksi tulossa. Nyt taitaa olla sopiva kumppani, mutta ei sitä koskaan tiedä.
Oma odotusaika tuli mieleen. Sitä leijaili melkein ilmassa, kun asia selvisi ultrassa. Koko lasta kun meille luvattu, niin ilo oli sitten suurta. Kuvassa kun näin pitkän virtsaputen, tiesin heti, että poika sieltä tulee.
Aivan alussa eka kuva oli kohdun seinään kiinnittyneestä alkiosta.
On se hykerryttävää, lapsen odotus, oman tai toisen. Pinnasänky täälläkin on valmiina. Tuskin nuoret vanhoista vaunuista välittävät. Joitakin perintövaatteitakin löytyy, jos kelpuuttavat sitten joskus.
Varmaan ostelisin vaatteita ja leluja. Parasta kuitenkin antaa aikaansa.
Niin juu, onnea vaan mummujen ja pappojen odotukseen! Kertokaa sitten kuulumisia.
esikoiseni odottaa ensimmäistään (luultavasti ainokaistaan) syntyväksi parin kuukauden kuluttua. Esikoiseni on pian keski-ikäinen, lähempänä 40 kuin 30 ikävuottaan.
Itse synnytin hänet teini-äitinä niin pakostakin tulee ajateltua sitä sun tätä, kun mediassakirjoitetaan ja puhutaan iäkkäämpien ensisynnyttäjien vaaroista. Tyttärelläni on onneksi hyvä kunto ja hän pitää hyvää ruokavaliota. Ainoa paha asia on hänen ainainen stressinsä työpaikalla ja privaatti elämässä.
ollakin monta jännittämässä, ja joululahjaa odottamassa, tosin Teille ei taijja ihan jouluksi joutua :)
Ikähän ei kai ole muuten riski kuin yhen kehitysvamma tyypin suhteen, mutta sehän olisi näkynyt jo aikaisessa ultra seulonnassa, eli olkaa huoleti.
P.s. eikö tressiä yksityiselämässä voisi jotenkin saada hoidettua pois, ainakaan vauvan kanssa pitää olla tressitön ympäristö ja elämä, muuten äidinmaitokin ehtyy..puhun ihan kokemuksesta, kun kahden ensimmäisen kanssa asuttiin anoppilassa, ja mie en uskaltanut levätä siellä tarpeeksi, niin maitohan se lapselta loppui..kolmannen, tämän nyt odottavan, tein jo omassa huushollissa ja häntä imetin seitsemän kuukautta.
Sittenkin piti lopettaa kun selkäni meni niin huonoon kuntoon että se jouduttiin leikkaamaan päivystyksenä, varmaan muuten oisi ollut kouluikään rintamaijossa :)
Onnellista odotusta teillekin :)
Tähän on pakko kertoa tämänpäiväinen tapahtuma.
Pojan poika (6v) kirjoitti kirjeen joulupukille.
Ainut lahjatoivomus siinä oli: mummille ja ukille pitää tuoda vauva.
Että silleen. Jouluaattoa tässä nyt sitten jännityksellä odotellaan.
toivotaan parasta :)
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2010/11/perussuomalaiset_ja_vihreat_yhta_mielta_isat_kotiin_lastenhoitoon_2153167.html?origin=rss
Napauoran katkeaminen tuntuu olevan aika yleistä äideillä, joita johtaa tunnevietti enemmän kuin järki. Nykyään voidaan erilaisilla ultraäänikuvilla selvittää sikiön tila ja turhat vanhanaikaiset oletukset lapsen terveydentilasta ovat turhaa hössötystä.
Minun odotukset sujuivat hyvin, mutta teinkin lapseni 1980-luvulla. Tuossa yöpöydälläni on söpö ultrakuva kehystettynä kuopuksesta, kohdussani 10-viikkoisena ; )
Kyllä ne sieltä ulos tulee kun aika on täysi ; )
huolen/huolehtimiseni paremmin, jos Sinulla olisi tytär..
Olen huomannut kirjoituksistasi, että sulla on napanuora vielä tiukasti kiinni poikiisi.
Itselläni ei ole tarvetta täällä kirjoitella lapsistani, mutta jännitin kovasti lastenlasteni maailmaan tuloa.
Anna myös meidän hössöttää, koska ne ultraääneet eivät kerro esim. sitä, tuleeko synnytyksessä jotain ongelmia ja joutuuko pienokainen synnytyksen jälkeen teholle.
Lapsia tulee myös ulos myös ennen, kuin aika on täysi.
vai niin, miksiköhän äidit suomessa joutuvat vieläkin synnyttämään kuolleen vauvan? 90 luvullakin, ja taisi olla lehdessä vähän aikaa sitten, yhdestä tapauksesta taas.
Mutta,,,,, sinähän oletkin täydellinen, tunnevammainen tosin.narsistithan katsovatkin vain oman itsensä kautta asioita.
Kylläpäs taas osasin söhäistä kusiaispesää ; )
Miksi armon ladyt olette heti aamutuimaan pahalla päällä?
Olen siinä mielessä narsisti kuten mainitset, että katson asioita itseni läpi en muiden ; ) Jos nyt tosiasioita kehiin pistin, miksi alkaa vetämään herneitä nenuun?
Tämän päivän tiede tekee lapsia putkissa pistää ne kohtuun ja tarkkailee koko raskauden ajan. Luonnollisin menetelmin aikaan saadut raskaudet ovat ehkä terveysseurannan kannalta suuremmassa vaarassa kuin tieteen kokeelliset tuotokset, vaikkakin äitiysneuvolaverkosto toimii läpi Suomen ihan näitä korven perukoita myöten.
Jos yksi lapsi Suomessa syntyy kuolleena vuoden aikana kuten tekstistäsi ymmärsin niin kai lapsen kuolemaan päätyvä riski synnytyksessä on tilastollisesti lähellä nollaa.
Piristykää mummelit, ulkona on kaunis aurinkoinen pakkaspäivä ainakin täällä korvessa ; )
Olisin minä toki tytön halunnut vaan en saanut kuin poikia ; ) Pojat tuovat tyttöjä ja ehkäpä minäkin pääsen mummoksi ehkä piankin. En kuitenkaan elä lasteni kautta enkä edes asu lähietäisyydellä. Luotan heidän kykyynsä selvitä elämän aallokossa.
En toki kiellä sitä tosiasiaa, että jos minulla olisi tytär, ettenkö hössöttäisi enemmän ; ) Kysehän on oman lapsen menettämisen pelosta, tunteesta jota jokainen äiti kokee ajoittain.
noin. Kun asia ei sinua liikuta, kirjoitat noin ja vähättelet toisten mielipiteitä. Sopii tyyliisi, minkä olen jo kirjoitustesi perusteella sinusta saanut.
Annapa olla jos asiat olisi toisin päin, niin kyllä rähähtäisit siellä korvessa.
Mulla on tyttölapsia ja todella itsenäisiä. Osaavat jopa muuttaa asunnosta toiseen ilman äidin apua.
Puskasta sanomisesi eivät minua hetkauta suuntaa tai toiseen joten jatka piilossa, ole onnellinen ja pidä mielipiteesi, minä jatkan julkisesti ja minulla on rohkeutta käyttää omaa nimimerkkiä.
Niin anna palaa ja katsotaan rähästäisinkö ; )
Mitä helvetin rohkeutta nimimerkin käyttäminen vaatii?
Sehän mukava kuulla, että osaavat muuttaa asunnosta toiseen. Kovin paljon älyllistä pohjaa se ei todellakaan vaadi, mutta hyvä niinkin ; )
Ei sinulta eikä minulta juuri mitään ; )
Ne huutaa nurkan takaa jotka pelkäävät, että heidän mielipiteensä toisista kirjoittajista leimaisi heidän. He piiloutuvat puskaan kuten tämä (parjatusta puskasta) kirjoittaja antaessaan keittiöpsykologin pätevyydellä lausuntoja minusta. Omalla nimimerkillä se on vaarallista koska he haluavat antaa muille palstlaisille kuvan siitä, että ovat suvaitsevia ja muita loukkaamattomia.
Höpsis kuinka siinä vanhassa iskelmässä laulettiinkaan...Niin pieni ihmissydän on jne....
Samanlaisia puskajusseja ollaan ihan kaikki, niin nicilliset, kuin ilman vakinicciä kirjoittavat.
Samoin kuin keittiöpsykologeja, jotka Wikipekkaa lainaten leikkivät rikkiviisaita.
Onneksi kaikki eivät ole täällä yhtää pahoja suustaan, ja kirjoitustensa perusteella mieleltään, kuin muutamat.
kun työksesi arvostelet muita? Se, jos mikä on tosi tyhmää, minusta. Jos minulla ei olisi muuta sanottavaa, pitäisin leipäläpeni tukossa.
Onhan täällä luettu, kuinka äiti auttaa poikaansa muutossa. Napanuorastakohan sekin kiikastaa.
napanuora, oletan.
Tätä mieltä minäkin.
Parasta jättää tuollaiset kirjoittajat kirjoittamaan yksinään, joiden näpikset tuottaa ilkeää tekstiä.
Teidän tänään poikkeuksen. :)))))
Minulla on nikki ja kun katsot ketjun kulkua monilla muillakin on nikki. Pirrellä, viivatiinalla, aitokainolla jne.
Edustat juuri tätä tyypillistä puskailkeilijää, jonka mielipiteineen hyökkää jonkun nikkiä käyttävän kimppuun ampuu paskaa silmille ja juoksee piiloon vastuutaan.
Voi kuinka sievästi ja viisaasti osaat kommunikoida.
Vastuuta? Älä nyt naurata.
Äläkä mulle pisteitä anna nikistä. Useinmiten kirjoitan puskasta, jos nyt kirjoitan ollenkaan.
Nikilläni kirjoittaessani joskus, on korvesta kajahtanut jotain outoa tekstiä takinkääntäjästä, joten nikittelyn halut menee.
Eikö olekin omituista auttaa omaa poikaa muutossa? Niin tietenkin jos olet heittänyt lapsesi ulos ilman apua voi olla, että muutossa auttava äiti on omituinen.
hipiäsi paksuutta, kun sinulla tuntuu olevan varaa laukoa muille mitä sylki suuhun tuo, minun mielestäni. Ennen tätä puhuin yleisesti. Ota silmä käteen ja opettele lukemaan.
MINULLA ei ole tarvetta tulla tänne riitelemään.
Mihin sinä muitten niccejä kaipaat, uteliaisuusko vaivaa?
Tässä huomaat eron. Pystyt pitämään tarkkaa päiväkirjaa kirjoittamisistani koska kirjoitan aina nimimerkillä.
En itse pidä kirjaa kenenkään sanomisista, en todelakaan en sinun enkä muidenkaan. Ei voi vähemmän kiinnostaa muu kuin se hetki kun naputtelen. Sen jälkeen et kuulu elämääni kuten ei muutkaan. Enkä muistele sanomisiasi. Olen unohtavaa tyyppiä enkä kanna kaunaa.
Sinähän jo revit pelihoususi riidan halussasi, sorruit jopa huutamaan ;)) Olen kerran maininnut, että kun muut hermostuvat ympärilläni minä rauhoitun ja otan ohjat käsiini ; )
Nyt joudun jättämään pelikentän sillä lähden saunomaan. Ulkona mollottaa komia täyskuu, taidan alkaa kuuta ulvomaan. ; )
Nyt jumalauta ÄMMÄ. Mistä hemmetin korvesta keksit noita oletuksia.
En voi sille mitään, jos et ymmärrä asioita. Olet ivaamassa kirjoittajaa, joka jännittää lapsenlapsen tuloa, mutta olet itse täydellisyys, kun autat poikaasi muutossa.
raukeissa löylyissä mekin itseämme hemmottelimme. Sitten pulahdimme rentoutumaan ja lötköttelemään uima-altaaseen.
Oletkohan koskaan kuullut hienoa sanontaa, "viisaampi vaikenee"? :))
Aitokainollahan on palanut hihat, arvaa naurattiko. Kaunista suomenkieltä, kateeksi käy.
Kuka on ivaamassa ja ketä, mieti tykönäsi.
Olen ottanut kantaa neuvolaverkostojen laajuuteen ja lääketieteen kehityksee ja taitoon hoitaa odottavia äitejä. Ilmeisesti sinä et ole nyt ajan hermolla.
Muuten kaunis kuopukseni soitti juuri ja kertoi tulevansa kotiin ensi viikonlopulla. Että minä rakstan lapsiani ja autan muutoissa jatkoissakin jos tarvis ja voi sitä hässäkkää ja säheltämistä jos vielä antavat tiedon mahdollisista vauvauutisista. ; )))