Olin viimekesänäusein sairaalan kanttiinissa kahvilla,siellä tapasin erään naisen joka oli myyjänä.Tämävaikutti hirmuisen vakavalta ja huonotuuliselta.Näin hänen jalassaan tatuoinnin ja ajattelin piristää häntäkehumalla sitä.Siitäasti hän on hymyillyt mulle, enemmän kuin muille.Hän on yleensäaivan totinen, mutta mulle tosiaan hymyili huomattavasti.
Sitten eräänä päivänä rohkenin kysyä lähtisikö tämänmun kanssa kahvbille.Hän vastasi:"Ihan muuten vaan vai??" Vastasin siihen, että:"niin, muuten vain" Annoin puhelinnumeron hänelle ja hän sanoi ilmoittavansa huomenna jos olisi aikaa viikonloppuna.No, hän ei ilmoittanut mitään.
Moneen kuukauteen en käynyt siellä ja nyt kun 4 kk päästä taas menin ja näin hänetkanttiinin takaovella, päätin mennä mikkaamaan. Siellä oli kanssa joku ruoan tuoja ja tämä ihastukseni siinähääräili jälleen perusolemuksellaan(totisena) siinä ja kun hän näki mut, hänkarjaisi ruoan tuojalla "sulje ovi!!" No..menin sitten vaan kaikessa rauhassa ostamaan kahvia ja ihastukseni huusi äreänäettä"hetki vaa sielt takaa.
Sitten kun hän tuli tiskin taakse, hänpuhkesi hymyilemään niin autuasta ja onnellista ja ihanaa hymyämulle, että olin sulata.Hän myöskin katsoi mua ihan koko ajan silmiin. Hain uuden kahvin ja taas sama..edessäni oli asiakas, jolle hän oli totinen ja kun mä tulin vuoroon hän puhkesi jälleen hymyilemään ihanastaja snaoi "ota se kahvi, ei tarvii maksaa!" Olin onnesta soikeena. Meni sitten myöhemmin muutaman tunninpäästä uudestaan kanttiiniin (olin siis sairaalassa osastolla, siksi ravasin siellä niin usein) sama toistui TAAS.. hymyillen, toinen kulmakarva oholla ja suu sillai vinosti ja hänen silmät kiilsi ja oli kuin olisi ollut ihan "pilvissä", sanoi taas "ota vaan se kahvi" Kun sitten äitini tuli siihen katsomaan mua ja mentiin kahville kanttiiniin, ihastukseni ottikin kahvista hinnan, mutta vaikka äitini maksoi kahvit, ihastukseni katsoi vain ja ainoastaan mua koko ajan, ei edes vilkaissut äitiääni.Äitini kuvaili ihastukseni ilmettä: palavaksi, ihailevaksi, jne jne ja hänkin ainitsi ettei ihastukseni katsonut äitiän kertaakaan vaan tuojotti rahoja ottaessaankin mua!
Menin vielä seuraavana päivänä kahville ja ihastukseni oli taas sama ilme kasvoilla ja sanoi "senkun otat kahvin" Mutta kun heitin hänelle (ehk tahdittoman vitsin, un olen suurisuinen) että: "sä voisit tehdä mulle privaatti tarjoilun mun huoneeseen, niin ei tarvisi ravata täällä koko ajan" ja "Saat sä tulla katsomaan mua osastolle, jos haluat" Niin hän alkoi äkkiä puhua kiireistä... Mutta taas jäi siihen tuijottamaan. Oltiin kahdestaan siinä ja seisottiin varmaan minuutteja ja vain katseltiin toisiamme silmiin, eik hän kääntänyt katsettaan pois..
No olin seuraavana päivänä pääsemässä sairaalasta kotiin ja hain (jälleen ilmaiset) kahvit ja jäimme taas seisomaan siihen ja tuiottamaan. EN kehdannut kysyä häntä kahville, mutta sain sanotuksi jotain sinne päin kuin: "Mä pääsen tänään kotiin, eikä varmaan nähdä enään?" (Hän on vaan viikonloppusin töissä, viikot siellä on joku muu 50 nainen) Hän sanoi sama autuas ilme kasvoillaan: "on täällä muitakin tyttöjä töissä!" Selitin "ei se ole sama asia" Ihastukseni toteaa siihen " No oon viikonloppuson töissä, saa tänne kahville tulla" Kysyin: "oliko toi kutsu" Hän sanoi "No ihan miten haluut ottaa"
Onko hän ihastunut??? Mulla menee aina tunteiden tulkinta ihan sekaisin silloin kun olen itse ihastunut... Uskallanko pyytää kahville?? Olen 21 vuotias nainen... siin MYÖS nainen!! Ihastuksestani tiedän ettei hän seurustele...
Sitten eräänä päivänä rohkenin kysyä lähtisikö tämänmun kanssa kahvbille.Hän vastasi:"Ihan muuten vaan vai??" Vastasin siihen, että:"niin, muuten vain" Annoin puhelinnumeron hänelle ja hän sanoi ilmoittavansa huomenna jos olisi aikaa viikonloppuna.No, hän ei ilmoittanut mitään.
Moneen kuukauteen en käynyt siellä ja nyt kun 4 kk päästä taas menin ja näin hänetkanttiinin takaovella, päätin mennä mikkaamaan. Siellä oli kanssa joku ruoan tuoja ja tämä ihastukseni siinähääräili jälleen perusolemuksellaan(totisena) siinä ja kun hän näki mut, hänkarjaisi ruoan tuojalla "sulje ovi!!" No..menin sitten vaan kaikessa rauhassa ostamaan kahvia ja ihastukseni huusi äreänäettä"hetki vaa sielt takaa.
Sitten kun hän tuli tiskin taakse, hänpuhkesi hymyilemään niin autuasta ja onnellista ja ihanaa hymyämulle, että olin sulata.Hän myöskin katsoi mua ihan koko ajan silmiin. Hain uuden kahvin ja taas sama..edessäni oli asiakas, jolle hän oli totinen ja kun mä tulin vuoroon hän puhkesi jälleen hymyilemään ihanastaja snaoi "ota se kahvi, ei tarvii maksaa!" Olin onnesta soikeena. Meni sitten myöhemmin muutaman tunninpäästä uudestaan kanttiiniin (olin siis sairaalassa osastolla, siksi ravasin siellä niin usein) sama toistui TAAS.. hymyillen, toinen kulmakarva oholla ja suu sillai vinosti ja hänen silmät kiilsi ja oli kuin olisi ollut ihan "pilvissä", sanoi taas "ota vaan se kahvi" Kun sitten äitini tuli siihen katsomaan mua ja mentiin kahville kanttiiniin, ihastukseni ottikin kahvista hinnan, mutta vaikka äitini maksoi kahvit, ihastukseni katsoi vain ja ainoastaan mua koko ajan, ei edes vilkaissut äitiääni.Äitini kuvaili ihastukseni ilmettä: palavaksi, ihailevaksi, jne jne ja hänkin ainitsi ettei ihastukseni katsonut äitiän kertaakaan vaan tuojotti rahoja ottaessaankin mua!
Menin vielä seuraavana päivänä kahville ja ihastukseni oli taas sama ilme kasvoilla ja sanoi "senkun otat kahvin" Mutta kun heitin hänelle (ehk tahdittoman vitsin, un olen suurisuinen) että: "sä voisit tehdä mulle privaatti tarjoilun mun huoneeseen, niin ei tarvisi ravata täällä koko ajan" ja "Saat sä tulla katsomaan mua osastolle, jos haluat" Niin hän alkoi äkkiä puhua kiireistä... Mutta taas jäi siihen tuijottamaan. Oltiin kahdestaan siinä ja seisottiin varmaan minuutteja ja vain katseltiin toisiamme silmiin, eik hän kääntänyt katsettaan pois..
No olin seuraavana päivänä pääsemässä sairaalasta kotiin ja hain (jälleen ilmaiset) kahvit ja jäimme taas seisomaan siihen ja tuiottamaan. EN kehdannut kysyä häntä kahville, mutta sain sanotuksi jotain sinne päin kuin: "Mä pääsen tänään kotiin, eikä varmaan nähdä enään?" (Hän on vaan viikonloppusin töissä, viikot siellä on joku muu 50 nainen) Hän sanoi sama autuas ilme kasvoillaan: "on täällä muitakin tyttöjä töissä!" Selitin "ei se ole sama asia" Ihastukseni toteaa siihen " No oon viikonloppuson töissä, saa tänne kahville tulla" Kysyin: "oliko toi kutsu" Hän sanoi "No ihan miten haluut ottaa"
Onko hän ihastunut??? Mulla menee aina tunteiden tulkinta ihan sekaisin silloin kun olen itse ihastunut... Uskallanko pyytää kahville?? Olen 21 vuotias nainen... siin MYÖS nainen!! Ihastuksestani tiedän ettei hän seurustele...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sori vaan sä näytät sen silmissä naurettavalta : )
Maallisiin houkutuksiin. Kahvi on vaan kahvi ja hymy on hymy. Sen pituinen sekin on vaan sen pituinen se.