on Helsingin seurakuntayhtymän julkaisema lehti, joka tilapäisesti tulee minulle. Siinä on tosi mielenkiintoista luettavaa, esim. 3.11 ilmestyneessä numerossa oli asiaa otsikolla "Kuoleman jälkeen". "Kristityillä on toivo siitä, että meidät kannetaan kotiin". Ei mitään paatosta eikä turhia lupauksia. Samassa numerossa oli tietoa virtuaalisesta muistelupaikasta surutyötä tekeville. Tämä lehti on osoitus siitä, että suuri seurakunta voi panostaa asioihin enemmän, jos vain halua on.
Kirkko ja kaupunki
1943
12219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Erinnomainen pesänsyttö, täällä mökillä. Ja toimii hyvin huussissa anuksen pyyhkimisessä.
että sytykkeeksi... Hesari onkin siihen tarkoitukseen turhan kallis. Siihen toiseen tarkoitukseen käytämme edelleen perinteistä serlaa...
Vakavasti puhuen: minustakin monet seurakuntien julkaisut ovat hyvin tehtyjä - tosin pidän omaamme liikaa aikaa myötäilevänä. Meidän lehdessä oli mm paljastava kuva ja pikku juttu Johanna Tukiaisesta, hänen katsottiin kai kuuluvan "meidän jengiin" silloin kun hän opiskeli diakoniaopistossa.
Kirkon arvostelussa jää usein näkemättä tuo sosiaalinen työ, mitä se edelleen harjoittaa vähäosaisten keskuudessa. Suvaitsevaisuuttakin löytyy, olen itse kirkosta eronnut, se tiedetään ja kelpaan hyvin diakoniatyöhön, ryhmiinkin.
Hyvä on, kun kelpaat. Eihän kirkko ketään pelasta. Moni on itselleen rehellinen ja se on hyvä. Teeskentelyllä pettää itsensä.
Toivoa tuollainen antaa perille kantamisesta, mutta minne? Toivon hartaasti, että kuolleet on uskossa Jeesukseen kuolleet. Silloin on hyvä osa.
On harmillista, että harvoin kuulee oikeaa julistusta, sanotaan synti synniksi, mutta myös kerrotaan, miten armosta pääsee osalliseksi. On kuin pullamössöä ruisleivän sijalla. Olenpa kriittinen, häivyn saunaan.
Hyvää yötä, Jeesus myötä!
Itse erosin kirkosta heti, kun ikäni sen salli.
Ex-mieheni kuului kirkkoon ja kyseinen julkaisu tuli meille ja meni avaamattomana lehtiroskiin.
Soitin kyseisen lehden toimitukseen ja pyysin poistamaan postituslistalta ja laittamaan nekin rahat tärkeimpiin kohteisiin. Tein myös silloin huvikseni "gallupin" lasteni koulukavereiden vanhemille, että kuka heistä lukee kyseistä lehteä? Kukaan ei lukenut eli eikö olisi tärkeimpiä kohteita niille rahoille, mitä tuon lehden tekeminen ja postittaminen maksaa.
jos sinä et pidä kristillisyydestä, tuskin tuttavasikaan niin kovin uskovaisia ovat. Kun kysyt, saat siis haluamasi vastauksen. Se ei kuitenkaan ole koko totuus asiasta, kun sinulla ei parempaa tietoa ole. Kyllä minä luen kyseisen lehden. Anteeksi nyt, mutta jos olet yli kuudenkymmenen, kuinka sinulla on vielä "lasten koulukavereita"? Harvempi oikeasti yli kuusikymppinen lähtee soittelemaan kolmikymppisen "lapsensa" koulukavereille ja harvempi hankiii enää muksuja yli viisikymppisenä. Et siis edes puhu tämän ikäluokan asiasta.
ansio on se, ettei sivistä itseään?
Naurettavaa yksisilmäisyyttä.
"silloin".......kirjoitinko kenties vuosiluvun?
ps. en ole kysellyt tuttavieni kantaa "uskovaisuuteen". Lehden lukemisesta oli kyse.
Perustelehan nuo kaksi asia. Sivistä itseäsi ja yksisilmäisyys.
Minulla on kaksi silmää ja on varmaan moniakin asioita, joista olen kanssasi samaa mieltä. Mikäli olet sitä mieltä, että tuon lehden lukeminen sivistää, niin etkö myös ole yksisilmäinen, moni on näet varmaan toista mieltä.
kaikki luettu sivistää ihmistä. Ei ole tarvista uskoa, saati luottaa, mutta jokainen teksti sisältää jotain mielenkiintoista.
Yksisilmäinen ei vaivaudu lukemaan kuin vain ennestään tutut luettavat.
Tässä vaatimatomasti, jos sanoa osaan, tarkoitukseni.
Ei kellään ihmisellä ole mahdollisuutta lukea kaikkia ja eikös tuostakin lehdestä tuttu tule, jos sitä vuodesta toiseen lukee.
Kirkon ja seurakunnan lehti Espoossa on ihan hyvä. Luen tai katselen siitä kaikki sivut ja joskus on varsin hyviä henkilöhaastatteluja sun muuta. Tietysti seurakuntauutiset; kastetut ja kuolleet, varsinkin ne hautaansiunatut, tutkin erittäin tarkkaan.
Olen semmoinen uskonnollinen henkilö ja käyn kirkossa joskus Jouluna ja myöskin eri messuissa, jos sille päälle satun. Varsin harvoin kylläkin.
uskonnollisuus oli melko tärkeässä osassa olen melko ennakkoluuloinen kirkollisia asioita kohtaan. Yleensä luen paljon erilaisia lehtiä, jos on mahdollisuus ja aloin selailla tätä minulle ennestään outoa lehteä. Tänään tuli tuorein numero ja siinä oli mielenkiintoista asiaa mm. Porvoon tuomiokirkon palosta.