Miten te lastentarhanopet selviätte vanhempainilloista, palavereista ym joissa joutuu itse olla tavallaan se "vetäjä".... ?? Hyi hitto soikoon! Olen itse lto ja tenhyt työtä jo 3 vuotta, mutta nämä takkuaa ja ahdistaa mieltäni. Olen perusluonteeltani ujo ja kammoan esiintymistilanteita. Pitääkö minun hakea jotkut lääkkeet, että pystyn tehdä työtäni vai mistä on kysymys??? Menen ihan lukkoon ja en osaa sanoa mitään järkevää, kun pitäisi olla se ns.päävetäjä esim. joulujuhlissa, vanhempainilloissa.... Auttakaa! Onko teillä tällaista?? Ja miten selviätte? Vai olenko ihan hullu?? Muuten pidän työstäni ja lapset on ihania...
lto ja ahdistaaaa
sdghsjgm n
4666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyse ei taida nyt olla ammatinvalinnasta tai työpaikasta vaan itseluottamuksesta yleensä. Ihan samanlaisiin - ja tiukempiin tilanteisiin joutuu koko lailla kaikissa muissakin ammateissa.
sinun on vain kaivettava itsestäsi itseluottamus, joka tulee sen myötä, että osaat asiasi ja tiedät, mitä olet tekemässä. Kirjoita itsellesi muistiinpanoja pienille lapuille tukisanoiksi tarvittaessa - ei valmista suorasanaista puhetta vaan ainoastaan tukisanoja, niin puhuminen on vapaampaa etkä vaikuta siltä, että luet valmista tekstiä.
Miksi sinun pitää olla se päävetäjä, jos se sinua ahdistaa. Ei kai se nyt tittelistä ole kiinni. Meillä ainakin niin ltot kuin lastenhoitajatkin puhuvat ja vetävät juttuja vanhempainilloissa, perheilloissa, kevät/joulujuhlissa ym. Kait ne nyt osaa hoitajatkin esim. joulujuhlia juontaa tms. Miksi pitää tehdä asioista niin vaikeita kuin varmasti onnistuisi myös ilman että joku kokee hirveään ahdistusta. Johan siinä menee työmotivaatio kokonaa, jos joutuu lääkkeiden voimalla selviämään normaalista kasvatuskumppanuuteen liittyvistä tilaisuuksista.
valmistelet etukäteen pikku puheen...tervetuloa tähän...olkaa lämpimästi...
ja sitten juhlaan/vanhempainiltaan...tiedät mistä puhut tai mitä esitetään...
ole väärällä alalla!!!! Itse olen luokanope ja ensimmäiset 5 vuotta mainitsemasi tilanteet olivat kyllä todella tiukka paikka. Mutta sen jälkeen (elämän)kokemus ja erityisesti itsetunnon paraneminen, iän karttuminen ja erityisesti omien lapsien saaminen helpottivat asiaa enkä nykyään enää jännitä, nelikymppisenä. Päinvastoin, koen tilanteet melkein antoisina.Luulen, että nuo itsetunto-ongelmat ovat suurin syy vaikeuksiisi, kuten minullakin aikonaan. Jos nyt aloittaisin alusta, olisin jos vain rohkenisin, mennyt ammattiauttajan kanssa jutustelemaan, mutta kun muuten koin olevani tasapainoinen ja elämänmyönteinen, kynnys tähän oli liian korkea. Suosittelen kuitenkin, jos sinä olisit rohkeampi ja etsisit jonkun hyvän terapeutin, jonka kanssa käydä asioita läpi. No, itselle helpompi tapa oli altistaa erilaisille pienemmille esiintymisille itseään. Ehkä näistäkin oli vähän apua. Ehkä löydät jonkun kurssin, jossa harjoitella esiintymistä? Älä missään tapauksessa edes harkitse moisen takia ammatin vaihtoa. Anna itsellesi lupa olla heikko, jännittää, olla oma itsesi ja yrittää suhtaustua asiaan jollain tavalla huumorillakin, älä luovuta!. Jos yhtään auttaa, monet sanovat suoraan esiintymistilanteissa, että nyt kyllä jännittää ym. Tsemppiä!