Pienveneen tutkaheijastin?

Niitä saa hyvin varustetuista
venetarvikekaupoista (ovat siellä kalliita). Käy
katsomassa malli ja tee tai teetä.
Pienessäkin veneessä mahdollisimman suuri
ja "monitahoinen". Koolla tietenkin joku kohtuus
veneen kokoon verrattuna.
Asennus mahdollisimman korkealle huomioiden
kuitenkin asennuksen tukevuus ja mahdollisuus
alittaa omilla reiteillä olevat sillat
(= muista saranointi)
Ja sitten - jos sitä tutkaheijastinta ei ole
veneessä ja joudutaan sumuun, niin hätätilassa
voidaan todella hyvä tutkaheijastin tehdä EA-
pakkauksen hypotermiapussista. Ei muuta kuin
pussiin hieman ilmaa sisälle ja suu narulla
kiinni ja koko komeus veneen katolle kiinni siten
ettei se heti rikkoudu. Rikkoutuneenakin yleensä
kuitenkin toimii kunhan on kannesta jotenkin
koholla ja "rutussa" ei heijastaa monesta
suunnasta tulevat tutkasäteet.

Tein ensin itse Al-pellistä normaalin
monitahokkaan, eli 3 neliötä limittäin, särmän
pituus n. 25cm.

Sitten kun ensimmäisen kerran tuli tilanne jossa
tunsin sitä tarvitsevani niin nostin sen
lippunarulla saalinkiin. Tuulta vaan sattui
olemaan sen verran, että heijastin muuttui
propelliksi, joka pyöri väkkäränä mastossa
ilmeisesti ensin muutama sata kierrosta myötä- ja
sitten saman verran vastapäivään, tai päinvastoin.

Lippunaru kesti toimitusta ehkä vartin, jonka
jälkeen heijastin tömähti kannelle (ihme kyllä).
En ole sitä sen koommin käyttänyt, mutta varmaan
se pysyisi paremmin ylhäällä epäsymmetrisesti
ripustettuna, eli ei ylä- ja alapäästään.
Olipahan kumminkin sinänsä helppo ja halpa
ratkaisu, ehkä jopa toimiva.

Sitten kysymyksiä viisaammille: nyt kun veneessä
on jo tutka, niin näkyykö se paremmin muissa
tutkissa (interferenssihäiriöiden lisäksi)?

Toiseksi: kuka tietää minkälaista heijastinta on
tungettu nykyisiin muoviviittoihin, kun näkyvät
tutkassa niin pirun hyvin?

Sitten vielä uutuusinnovaatio tee-itse
heijastinrakentajille: otetaan pieni fendari
(esim. 50cm pitkä), leikataan poikki, täytetään
tyhjillä rytätyillä juomatölkeillä ja liimataan
fendari kasaan. Onko jollain tämän suhteen
näkemyksiä tai kokemuksia? Päällisin puolin tämän
näköisiä virityksiä kyllä kaupasta löytyy
(Maritim 1998: 1550mk), mutta sisäkaluistahan nyt
lähinnä on kysymys.

Jostain muistan kuulleeni että muovikassillinen
em. tölkkejä toimisi tukaheijastimena siinä missä
pussillinen uusia.. siis heijastimia.

Hiukan taustatietoa omia tutkaheijastimiaan
suunnitteleville.

Tutkaheijastin näkyy tutkassa, koska se nimensä
mukaisesti heijastaa suuren osan tutka-antennin
lähettämästä sähkömagneettisesta säteilystä
takaisin säteilyn tulosuuntaan. Jotta jokin oma
viritys toimisi tutkaheijastimena, sen pitää
täyttää kaksi edellytystä:

1. Materiaalin täytyy olla sellaista, että
sähkömagneettinen säteily tutkan käyttämällä
aallonpituudella heijastuu siitä eikä sujahda
läpi.

2. Kappaleen täytyy olla muodoltaan sellainen,
että riippumatta siitä, mistä suunnasta
alkuperäinen säteily tulee, mahdollisimman suuri
osa siitä heijastuu suoraan takaisin
tulosuuntaansa.

Näistä edellytys 1 on helpompi ja täyttyy
helpoiten sillä, että materiaali tai ainakin sen
pinnoite johtaa hyvin sähköä. Pääsääntönä on että
muovista ja kuivasta puusta säteily sujahtaa läpi
kuin katsastusmiehen ruuvimeisseli meikäläisen
Transitin pohjasta, kun taas metallista syntyy
oivallinen heijastin.

Edellytys 2 on vaikeampi täyttää. Monet ovat
kysyneet, miksei alumiininen masto toimi
tutkaheijastimena vaikka se on iso kuin mikä ja
metallinen. Siksi, että vain suoraan maston
keskelle osunut tutkasäde heijastuu takaisin
tulosuuntaansa. Osuminen vähänkin sivuun
keskiviivasta saa säteen kimpoamaan ns. hevon
v..uun josta se ei kuunaan osaa takaisin tutkan
vastaanottoantenniin eikä näin ollen aiheuta
näkyvää kaikua tutkassa.

Geometriaa harrastaneet sen sijaan tietävät, että
suorakulmainen sisäpuolinen nurkka on hyvä
heijastin. Katsokaapas näin syksyn tullen
vaatteissa killuvia muoviheijastimia tarkemmin.
Niissä on suuri määrä näitä sisäpuolisia,
suorakulmaisia nurkkia vierekkäin. Kynällä,
paperilla ja asteviivottimella voi 2-ulotteisessa
tapauksessa kokeilla saman: piirrä 90 asteen
kulma ja sen sisäpuolelle johonkin kohtaan
vapaavalintaisesta suunnasta tuleva säde. Kaksi
heijastusta ja plim, säde lähtee takaisin
tarkalleen samaan suuntaan josta tulikin. Asian
todistaminen kolmessa ulottuvuudessa on hauska
avaruusgeometrian harjoitustehtävä lukion pitkää
matikkaa lukeville.

Stealth-tekniikka on yksinkertaisimmillaan sitä,
että rakenteessa käytetään paljon tasomaisia
pintoja, jotka heijastavat tutkasäteilyä kuin
peilit. Pinnat vain suunnataan siten, että
säteily heijastuu niistä johonkin muuhun suuntaan
kuin suoraan takaisinpäin. Tasopintoja
käyttämällä on myös helpompaa hallita sitä,
minkälaisia sisäpuolisia nurkkia lopulliseen
muotoon syntyy, ja tällöin tietysti vältetään
näitä sisäpuolisia suorakulmaisia nurkkia.

Pelkkä rutistettu metallitölkki ei ole yhtä hyvä
heijastin kuin em. sisäpuolinen nurkka, koska
rutatussa purkissa olevat kymmenet erisuuntaiset
heijastuspinnat saavat tutkasäteen poukkoilemaan
sattumanvaraisesti niin, että takaisinheijastus
voi johonkin suuntaan olla hyväkin mutta moniin
muihin suuntiin auttamattoman huono. Muistathan,
että heijastuksen on lähdettävä TARKALLEEN samaan
suuntaan takaisinpäin, jotta se osuisi tutkan
vastaanottoantenniin.

Edellä olevan perusteella en ennusta kovin hyvää
menestystä näille limsatölkkivirityksille. Kaikki
ratkaisut, joissa toisiinsa limitetyillä suorilla
pellinpaloilla saadaan syntymään näitä
suorakulmaisia sisäpuolisia nurkkia, ovat
parempia. Jos esimerkiksi olet purkanut vaarilta
perityt kymmenen lahonnutta matka-arkkua ja
niistä jäi kaapin pohjalle metallisia
kulmaheloja, niistä saa jo paljon paremman tee-se-
itse-heijastimen kuin lasten limsakestien
jätevuoresta.