Mitä sitä maristaan, ettei paastolla laihdu? Minä olen laihtunut, olo on hyvä ja päämäärät laihdutuksen ja terveyden suhteen selkeät ja kohtuulliset.
Painoni oli ylipainon puolella, 72 kg. Olen 160 cm pitkä. Ajattelin vihdoin karistaa kilot. Aloitin laihduttamisen 5 päivän paastolla, mehupaastolla (sitruunaa, vaahtera-palmusiirappia ja cayennen-pippuria). Paastooni kuului lisäksi teetä (detox-teetä) ja hunajaa, ja ksylitolipurkkaa jauhoin jonkin verran päivittäin.
Paaston jälkeen söin normaalisti tai keveämmin. Suklaa yms. herkut olivat kuitenkin sallittuja, mutta ei joka päivä eikä suuria määriä, vaan vähemmän ja joskus.
Sitten olin jälleen paastolla, 3 päivää, ja sitten söin taas normaalisti/terveellisesti, kunnes jälleen paastosin, 4 päivää. Siis yhteensä olen ollut 12 päivää mehupaastolla. Nyt syön jälleen normaalisti/terveellisesti. Aikaa tässä on kulunut kaikkiaan noin 2 kk. Ja paino on pudonnut 60 kg:aan! Olen todella onnellinen!!
60 kg oli tavoitteeni. Ainakin ensi alkuun, ekavaiheessa. 55 kg siinsi kyllä mielessäni jo laihdutusta aloittaessani, mutta nyt hieman huilaan. Syön terveellisesti. Namiakin joskus. (Hyväksyttävä on: en voi elää ilman suklaata).
Nyt aikomukseni on lisätä liikuntaa elämääni. Liikuntani on ollut vähäistä, lähinnä hyötyliikuntaa, kävelen työmatkat (n. 2 km) ja käytän aina kun voi hissin sijaan portaita.
Ehkä paasto ei sovi kaikille jo ihan ihmisten erilaisten persoonallisuuksien takia. Ja motivaatio ja päättäväisyys - ne ovat ehdottoman tärkeät laihdutuksen edellytykset, olivatpa keinot sitten mitkä tahansa. Mutta kohtuuttomuuksiin ei kannata mennä. Esim. minun "paastollani" oli hunaja sallittua ja minä en halua ajatella suklaata ja muita herkkuja pahana ja "syntisenä" asiana, jonain tyystin kiellettynä.
Paasto antoi minulle lähinnä kaksi asiaa:
1. Huomasin pystyväni asioihin. Uskoni siihen että voin päättää syömisestäni kasvoi. Tuli jotenkin puhtaampi ja itsevarmempi olo.
2. Sen, mitä suuhuni pistän, arvostus kasvoi. Kuin ruoalla olisi enemmän merkitystä. Suklaakin tuntuu kallisarvoisemmalta - ja entistäkin ihanammalta... Haluan NAUTTIA siitä enkä vain epätoivoisesti puputtaa menemään.
On ihana ostella uusia vaatteita... jotka näyttävät hyvältä päälläni.
Painoni oli ylipainon puolella, 72 kg. Olen 160 cm pitkä. Ajattelin vihdoin karistaa kilot. Aloitin laihduttamisen 5 päivän paastolla, mehupaastolla (sitruunaa, vaahtera-palmusiirappia ja cayennen-pippuria). Paastooni kuului lisäksi teetä (detox-teetä) ja hunajaa, ja ksylitolipurkkaa jauhoin jonkin verran päivittäin.
Paaston jälkeen söin normaalisti tai keveämmin. Suklaa yms. herkut olivat kuitenkin sallittuja, mutta ei joka päivä eikä suuria määriä, vaan vähemmän ja joskus.
Sitten olin jälleen paastolla, 3 päivää, ja sitten söin taas normaalisti/terveellisesti, kunnes jälleen paastosin, 4 päivää. Siis yhteensä olen ollut 12 päivää mehupaastolla. Nyt syön jälleen normaalisti/terveellisesti. Aikaa tässä on kulunut kaikkiaan noin 2 kk. Ja paino on pudonnut 60 kg:aan! Olen todella onnellinen!!
60 kg oli tavoitteeni. Ainakin ensi alkuun, ekavaiheessa. 55 kg siinsi kyllä mielessäni jo laihdutusta aloittaessani, mutta nyt hieman huilaan. Syön terveellisesti. Namiakin joskus. (Hyväksyttävä on: en voi elää ilman suklaata).
Nyt aikomukseni on lisätä liikuntaa elämääni. Liikuntani on ollut vähäistä, lähinnä hyötyliikuntaa, kävelen työmatkat (n. 2 km) ja käytän aina kun voi hissin sijaan portaita.
Ehkä paasto ei sovi kaikille jo ihan ihmisten erilaisten persoonallisuuksien takia. Ja motivaatio ja päättäväisyys - ne ovat ehdottoman tärkeät laihdutuksen edellytykset, olivatpa keinot sitten mitkä tahansa. Mutta kohtuuttomuuksiin ei kannata mennä. Esim. minun "paastollani" oli hunaja sallittua ja minä en halua ajatella suklaata ja muita herkkuja pahana ja "syntisenä" asiana, jonain tyystin kiellettynä.
Paasto antoi minulle lähinnä kaksi asiaa:
1. Huomasin pystyväni asioihin. Uskoni siihen että voin päättää syömisestäni kasvoi. Tuli jotenkin puhtaampi ja itsevarmempi olo.
2. Sen, mitä suuhuni pistän, arvostus kasvoi. Kuin ruoalla olisi enemmän merkitystä. Suklaakin tuntuu kallisarvoisemmalta - ja entistäkin ihanammalta... Haluan NAUTTIA siitä enkä vain epätoivoisesti puputtaa menemään.
On ihana ostella uusia vaatteita... jotka näyttävät hyvältä päälläni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kai kukaan kiistä sitä, että paastolla voi pudottaa painoa. Paaston terveellisyydestä ja siitä onko tuolla tavalla laihduttaminen järkevää ollaan sitten montaa mieltä. Paastoa terveellisempi nopea laihdutustapa olisi wlc-dieetti. Siinä saa varmasti kaikki tarpeelliset ravintoaineet. Paasto tai wlcd vie kilot nopeasti, mutta laihtumisen onnistuminen mitataankin vasta sen jälkeen. Pystyykö painon pitämään alhaalla, vai tulevatko kilot takaisin. Parasta olisi pyrkiä pysyvään muutokseen elämäntavoissa, jolloin ylimääräiset kilot pysyvät poissa. Tällä tavalla laihtuminen on hidasta, mutta jo laihtumisen aikana opitaan pikkuhiljaa syömään oikein. Opettelu nopean laihtumisen jälkeen ei välttämättä onnistu, koska tarvittava muutos on kerralla liian suuri ja ollaan pian jojo-ilmiössä, jolloin paino nousee nopeasti takaisin ja sitten on taas pakko laihduttaa.
Mä olen rutkasti ylipainoinen tyttö ja pyrin laihdutuksella vaikuttamaan juuri edellämainittuihin asioihin psyykkisen kivun takia. Lihavuus on sairaus ja ongelma. Mä en kestä katsella mitään happy, happy & joy joy-ihmisiä, vaan pyrin ihan kaikille luomaan tilaa ja sijaa elämässään. Myös muille kuin keskiverto-mies kukkakepille. En pysty tähän yksin, koska on rasismia, joilla haluaa tutkiskella muiden elämää. Sitä sanotaan myös kai tahalliseksi haluksi tuottaa fyysistä ja psyykkistä kipua muille. Miksi sellaista ammattia saisi pitää? Mun mielestä tietoyhteiskunta ei nyt ole vielä tavoitteessaan ja hyväksy mua ja muita osana itseään.
Voisin vielä korostaa aloitusviestistäni sitä, että ne jaksot, jolloin en ollut paastolla, eivät olleet mitään mässäilyjaksoja. Jos joku intoutuu paastolle, muista etteet paaston jälkeen repeä herkkumättöön (ja jojoiluun).
Paastossani oli tärkein anti se, että se auttoi arvostamaan ruokaa. Yritän muistaa sen.
Normaalipainoinen on hyvä olla ihan terveyssyistä ja koska tuntuu monella tavalla paremmalta: liikkuminen kevyempää, löytyy helpommin kivoa vaatteita, itsetunto parempi koska ei ole tunnetta että ei hallitse syömistään lainkaan. Ilkeitä ihmisiä aina on, niitä jotka haukkuvat läskiksi: heidän takia ei kannata laihduttaa, vaan muista syistä.