Kaksosmiehen menohalut

Olemme 29- ja 26-vuotiaat kaksosmies ja rapunainen, ei virallisesti olla yhdessä, mutta ei tapailla ketään muitakaan. Vuoden ajan, noin, kestänyt tätä samaa. Pikkuhiljaa alkaa mennä hermot tuon kaksosen käytökseen, en tiedä enää mitä pitäisi tehdä. Tykkään miehestä kovasti ja olen kertonut sen ihan suoraan, että mitään pelejä en pelaa, haluaisin olla sun kanssa, piste. Ollaan molemmat itsenäisiä eikä asuta yhdessä, ja mies on osoittanut mielenkiintonsa sillä, että soittelee ja käy kylässä viikottain, että on sillä tavalla luotettava. Mutta mitään tunteita siitä ei irti saa, mitään lupauksia, ja tämä alkaa jo masentaa itseä kun on avautunut toiselle täysin ja mitään ei saa takaisin. Kun sanon, että tykkään susta tosi paljon, niin kaksonen vaan murjaisee jonkun omasta mielestään hauskan vitsin ja itelle tulee tosi loukattu olo. Vaikka tavallaan haluan ajatella ettei se sitä pahuuttaan tee vaan siksi, että ei oikein osaa osoittaa tunteitaan.

Mies on edellisessä suhteessaan ollut pahasti tossun alla, ja nyt kun minä en ahdista tai soittele perään niin tykkää kulkea missä lystää, ja suurimman osan ajasta onkin jossain muualla kuin minun luona, joko jotain remonttia tekemässä autoon tai mihin vaan. Ja kavereiden kanssa tykkää istua iltaa enkä estele. Tuntuu vaan itsestä pahalta olla yksin niin paljon, vaikka en sitä hänelle kerrokaan. En vain osaa olla yhtä sosiaalinen ja reipas, tykkään vain olla kotona. Ehkä mies siksi tykkääkin minusta, että en ahdista, mutta mitä tehdä, kun itellä on paha olla. Haluaisi pitää toisen siinä vieressä että olisi turvallinen olo. Mutta jos toinen ei halua niin en pakota. itkettää ja tuntuu pahlta istua yksin kotona odottamassa miestä, ja sitten kun hän tulee niin kuivaan kyyneleeni ja esitän iloista ja passaan viimeisen päälle, ruuat ja kaikki. En tajua itsekään miksi en osaa pistää häntä "tossun alle" tai nalkuttaa, no, en kai sitten vaan osaa. Pitäisikö tässä vaan nostaa kädet ylös ja todeta, että no can do? Ei kyllä haluaisi kun mies on ihana.