Olen kokenut tämän todella hankalana koska en vaan saa jotenkin otetta näihin ihmisiin.
Onko tälläinen yleinen ongelma että terve ei oikein pääse bibon lähelle?
Onko bibolle vaan oma itse se tärkein.
Onko tälläinen yleinen ongelma että terve ei oikein pääse bibon lähelle?
Onko bibolle vaan oma itse se tärkein.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei todellakaan.... ite harrastan tautia ja mulla itellä ei ole miotään väliä kunhan muilla on kaikki hyvin... ja sekään ei riitä silti pitää potea huonoa omaatuntoa kun ei välttämättä ole riittävän hyvin tehny asioita...
Omalta kohdaltani näin bipona voin sanoa että en todellakaan ole omasta mielestäni tärkein. Aiemmin olen ollut "liian kiltti" ja se varmaan laukaisikin sairauden vaikka oireillut olen aina. Mutta niin, maniassa voi hyvinkin olla(minulla ainakin) ettei bipoon saa yhteyttä. Tai voi saadakin mutta vastassa on joku muu kuin MINÄ. Masentuneena taas eristäydyn kaikesta enkä juuri vastaile esim puhelimeen, paitsi parhaille ystäville. Enkä silloinkaan kerro tarkemmin tunteista välttämättä vaikka kerronkin olevani masentunut. Itse olen silti normaalisti erittäin avoin ja päästän kyllä ihmiset lähelle (ehkä liiankin lähelle). Mutta ymmärrän kyllä miksi monet bipot saattavat rakentaa muurin ympärilleen...monilla terveillä ihmisillä on se käsitys, että kun heille kertoo esim.omasta olostaan, he luulevat minun odottavan heiltä apua tai jotain ja kokevat sen raskaana, vaikken missään nimessä odota heiltä mitään. Siksi joillekin on vain parempi olla kertomatta mitään, pari siltaakin olen polttanut ilmeisesti puhumalla liikaa.Että kyllä minuun ainakin suht terveenä saa yhteyden helposti, koska olen muutenkin avoin. Vasta viime vuosina olen huomannut että minunTÄYTYY ajatella myös itseäni ja omaa parastani jos tahdon pysyä elossa, mutta en toki pidä omaa itseäni tärkeimpänä, vaikka se saattaa joskus vaikuttaa siltä, koska kamppailen oireitteni takia päivittäin ja kuulimisa kysyttäessä puhun oireistani. Ei mulle muuta voi oikein kuuluakaan näin kotona päivät pitkät ollessani, täällä kun ei tapahdu yhtään mitään:) Mutta itse ainakin olen empaattinen ja on vain mukavaa auttaa ja kuunnella välillä muitakin. Eli en yleistäisi, että automaattisesti kenestäkään biposta ei saa "otetta". Positiivista että kysyt tuosta asiasta, sillä moni juoksee mielummin karkuun sen sijaan että yrittäisi ymmärtää bipoa ja olla lähellä. On toki joskus raskasta elää bipon kanssa ja vierellä, mutta sitä minä itse ainakin kaipaan. Mun tukiverkko on perhe ja muutama paras ystävä, koska muut eivät edes huomaa voinnissani tapahtuvia muutoksia.
maanisuus tekee biposta tunteettoman/itsekkään.
Olen huomannut tuota itsekkyyttä ja omiin harrastuksiin uppoutumista.
Sellainen piirre ettei kuule eikä reagoi ja tuntuu olevan omissa ajatuksissaan enemmän kuin läsnä.
Jotenkin pystyy vain keskittymään yhteen asiaan ja muu jää ulkopuolelle.
Nyt haluan avautua asiasta mikä on vaivannut todella pitkään.
Itse olen äärimmäisen herkkä ihminen ja minulla on se ongelma, että masentuneena olen käsittämättömän väkivaltainen ja itkuinen, mutta ns. paremmassa tilassa saatankin olla pelottavan tyyni ja itsevarma.
Minuun ei saa yhteyttä helposti, mutta ihmiset ovat usein äärimääisen suuttuneet olleet minulle kun olen maininnut jostain heidän luonteenpiirteestään joka on vastenmielinen tai ärsyttävä. Eli mielestäni itse osaan tulkita ihmisiä helposti. Pystyn joissakin luottamaan jossain asioissa ja joissakin jossakin.
Itse olen aikoinaan ollut todella kiltti ja joutunt sen vuoksi äärimmäiseen pulmiin, mutta iän myötä minä olen oppinut ajattelemaan ehkä vähän liikaakin järjellä asioita. siis että tunteet ovat minusta omalla tavallaan tekosyitä joilla ihminen voi vetää marttyyrirooleja tai kerätä jotain pisteitä jostakin.
Olen kyyninen, mutta se ihminen joka ilahduttaa ja luo minulle todella hyvän vaikutelman, pidän hänet lähelläni, mutta se on se luottamus kysymys. Eli en ota riskejä enää jos jotain epämääräistä on havaittavissa.
Itse bipona sanon, että oma-arvokkuus on kasvanut tämän kaaoksen myötä mistä olen päässyt yli.
Olen paljon pelkoa ja vihaa kokenut persoona, mutta se että saa nuo käsiinsä ohjaksikseen, niin se auttaa paljon. Eli ihminen minusta on usein liian positiivinen tajutakseen että asiat ovat monen asian summa ja se sisältää yleensä paljon mitä olet valmis antamaan. Eli pystyn toimimaan moraalinmukaan ja omatunto puhtaana monessakin asiassa jotka vaikuttaisivat ns. pahalta, jos tiedän saavani aikaiseksi hyvää tai pelastakseeni omiani.
Mieliala ei ole sen jälkeen ollut ongelma,
Olen oman polun kulkija enkä mielläni anna itsestäni irti kuin sen hetkiset ajatukset ja mietteet, mutta en ala kertomaan mitään henkilökohtaisia asioita, koska minusta ne on turhan vaikea suodattaa muiden.
Aina tulee ne vakiokysymykset.