Vaikka näin gallupin omaisesti: mitkä ovat masennuksenne syyt? Vakava asia, jolla ei pitäisi leikkiä, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mitkä seikat aiheuttavat masennusta.
Itselläni masenuksen syitä ovat:
-olen aivan jumissa opintojeni kanssa (opiskellut monta vuotta, enkä mitään saa aikaiseksi)
-yksinäisyys
-heikko itsetunto (tunnen itseni mm.rumaksi, epäonnistuneeksi luuseriksi..)
-vuosia sitten lähteminen uskonnollisesta yhteisöstä (lapsuus ja nuoruus uskonnollisessa ilmapiirissä, pois -> yksinäisyys ja tunne ettei kuulu mihinkään)
Kerran käynyt juttelemassa psykologilla, ei varmaankaan toista kertaa (pitkät jonot)
Itselläni masenuksen syitä ovat:
-olen aivan jumissa opintojeni kanssa (opiskellut monta vuotta, enkä mitään saa aikaiseksi)
-yksinäisyys
-heikko itsetunto (tunnen itseni mm.rumaksi, epäonnistuneeksi luuseriksi..)
-vuosia sitten lähteminen uskonnollisesta yhteisöstä (lapsuus ja nuoruus uskonnollisessa ilmapiirissä, pois -> yksinäisyys ja tunne ettei kuulu mihinkään)
Kerran käynyt juttelemassa psykologilla, ei varmaankaan toista kertaa (pitkät jonot)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Harmi vaan, masennukselle ei suinkaan aina löydy syytä. Vaikka ihmiset ovat vankasti sitä mieltä, että syy on oltava.
Viimeisin tietellinen näyttö viittaa siihen että masennukseen sairastumisen riskiin vaikuttaa sekä geneettinen alttius että nuoruuden vastoinkäymiset. On myös hyvin tavallista että mitään syytä ei löydy.
itse olen sairastunut masennukseen helmikuussa (tai silloin diagnosoitiin). Olen vähän yli 40-kymppinen nainen, ja kaikki piti olla kunnossa... siis lapset, koti, avioliitto, perhe, työ... mutta tälle ei välttämättä löydy syytä. Minulla ilmeisesti laukaisi masennuksen työ, mutta pohjalla on myös perinnöllisyys. Ainut mitä tajusin oli se, etten selviä tästä yksin, enkä olisi selvinnytkään (enkä ole varma vieläkään että selviän). Nyt käyn terapiassa kerran viikossa (joka toinen viikko psykiatrilla ja joka toinen viikko mielenterveyshoitajalla), toinen lääke menossa, joka tuntuu jo vaikuttavankin.
Vaikeita on kai vain tunnustaa itselleen, että se olinkin minä joka sairastuin.
Voimia kaikille jotka ovat sairastuneet masennukseen.
kiitos teille tiedoista. Olen aina ollut siinä luulossa, että masennukseen on jokin syy, että ympäristötekijät vaikuttavat sen syntyyn. Aika jännä, että se voikin tulla ihan ilman mitään syytä, johtuen siis perinnöllisistä tekijöistä. Ehkäpä nyt minäkin ymmärrän paremmin niitä todella masentuneita ihmisiä, eivät he itse sairaudelleen voi mitään. Omat huolet tuntuu nyt aika pieniltä, kun minulla on ehkä niihin mahdollisuus vaikuttaakin... Kaikilla niin ei ole.
Täytyypä kommentoida.
Aika hirveetä toisaalta että masennus voi olla ilman mitään syytä, niin kuin vastasit edelliselle.
Masennukseen varmaan onkin paljolti tyyppi- tai geneettinen alttius. Mun itseni pitäsi varmaan olla jo moneen kertaan masentunut...voi olla että olen ollutkin, mutta olen kuitenkin aina nähnyt valoisiakin puolia elämässä pienen ajan kuluessa ja jopa ilon aiheita, vaikka elämässäni on ollut niin hirveitä tilanteita ja pitkään kestäneitä prosesseja. Kuolema, eroja, pettymykisä perä jälkeen, lapsen paha loukkantuminen, täydellinen pettymys elämässä ja samaan aikaan monen kuukauden työpaikkakiusaaminen, perättömiä syytöksiä ja samaan aikaan lapseni päätös lähteä isänsä luokse murrosiän kiukkua tuulettamaan. Silti jostakin olen saanut ilon aiheita ja jaksanut jatkaa vaikka välillä on ollut todella lohduttomia aikoja.
Täsmentäisitkö hieman? " Masennukselle ei suinkaan aina löydy syytä. Sairastumisen riskiin vaikuttaa sekä geneettinen alttius että nuoruuden vastoinkäymiset."
Eikö nuoruuden kriisit ole silloin syy ja sen jälkeen vaikuttaa vasta perimä( joku oireilee toinen ei)?
Erittelisin nykytietämyksen asiasta näin:
1. Masennus voi alkaa ilman syytä eli ajankohtaista tai edeltävää merkittävää vastoinkäymistä.
2. Geneettiset tekijät voivat vaikuttaa siihen että vastoinkäymiset koetaan voimakkaammin.
3. Geneettiset tekijät voivat yhdessä vastoinkäymisten kanssa lisätä riskiä masennukseen.
Mikähän on seuravaa "askel" psykiatriassa..Ennen psyykkisten häiriöiden syitä selitettiin huonolla äitisuhteella, mutta nyt "vika" onkin geeneissä..
Kyllä se on suunnilleen "aina" tiedetty että alttius mielenterveydellisiin häiriöihin periytyy jossain määrin. Ei tällä periytymisellä kuitenkaan mitään selitetä, ei häiriö sinänsä periydy, ainoastaan suurempi mahdollisuus siihen.
Ihan samoin kuin syöpään sairastumisen alttius on joillakin geneettisesti suurempi: tämä ei todellakaan tarkoita sitä että nämä kaikki myös sairastuisivat. Tarvitaan monia muitakin sairastumista edistäviä tekijöitä.
Syitä löytyy. Paljon.
-koulu, samoin kun sinulla. Ei tunnu onnistuvan sitten millään. Voimat niin pois.
-lähipiirissä tapahtuneet suuret muutokset ja ongelmat, joita en rupea nyt luettelemaan
-lapsuudessa tapahtunut hyväksikäyttö
-eläminen alkoholistin kanssa yhdessä vaiheessa, seurasin sivusta perheväkivaltaa
-tunnen olevani aivan hukassa itseni kanssa. Taidan olla suuressa identiteetti kriisissä. En myöskään tunne kuuluvani mihinkään. En tiedä paikkaani tässä maailmassa.
-myös perinnöllisyys. Eli geeneistä löytyy altistuminen mielenterveyden häiriöille.
Ei voi muuta sanoa kuin että joskus elämä on sitten p:stä. Mutta yritetään nauttia pienistä elämän iloista. Auringon paisteesta, linnun laulusta, ystävistä ja täytyy olla onnellinen niitten puolesta kellä asiat eivät näin huonosti ole.
Minä itse pdän masennukseni syynä koko elettyä elämää puutteineen, pelkoineen ja pettymyksineen.
Jokin yksittäinen trauma aikuisiässä voi sitten toimia "valmiiksi" muhineen masennuksen laukaisijana, mutta ei missään tapauksessa ole sen syy.
Joidenkin elämä on helpompaa kuin toisten... vaikea ja rakkaudeton lapsuus ja nuoruus luo hyvän kasvupohjan masennukselle.
Masennus sinänsä ei periydy. Perimän vaikutuksesta jotkut ovat masennukselle hiukan alttiimpia kuin toiset, mutta se ei tarkoita sitä että ko. henkilö ikinä kokisi masennusta.
Gallup vastaus:
helevetin huono säkä :)
...nuo edellä esittämäsi ovat yleisiä syitä ..kokonaisuutena kuitenkin voinee luonnehtia liiallista vaativuutta omia suorituksia kohtaan,,
..ja kyllä kai se itsevarmuuden puute johtuu pääosin sieltä vanhempien kasvatuskyvyttömyydestä vaikka sitä on nyt ilkeä ääneen sanoa koska se usein synnyttää vastustusta.
Tavallaanhan edm. voi luonnehtia geneettiseksikin perinnöksi, kun vanhempien tai vanhemman sosiaalisen älykkyyden puuttuminen tai luonteenpiirteen kieroutuminen heijastuu seuraaviin sukupolviin. Asia ei tietysti ole ihan näin yksiselitteinen, mutta pintapuolisesti sanottuna.