Monta tuntia olen etsinyt virikkeitä nuoren täysi-ikäiseksi tulevan onnittelukorttiin, jonka eräs toinen henkilö pyysi minua kirjoittamaan. Ikävä kyllä inspiraatiota ei aina synny noin vain sormia napsauttamalla.
Omaan korttiini olen jo aikaisemmin kirjoittanut omat lauseeni, kerron ne tässä:
Kaiken lähtökohta on rehellisyys - ennenkaikkea itselleen - olla aito minä.
Vapaus - olla vapaa - itse oppia vastaamaan itsestään, määrätä elämänsä suunta - sen oppii vain elämällä.
Tavoitteita on oltava, vaikka ne tuntuisivat mahdottomiltakin.
Oma "Olevaisesi" kulkee aina vierelläsi, kun luotat siihen. Opi luottamaan intuitioosi - omaan itseesi, mitä ikinä teetkin.
Anna arvo itsellesi.
Kortti on omin käsin tehty pieni 10x10 cm, kesän viimeinen kuivattu kukka kannessa.
Selailin tuolla ennenkaikkea laiva-aiheissa keksiäkseni sopivaa tekstiä...kortti on aavalla merellä kulkeva purjevene. No tietysti menin Edgar Lee Masters´iin:
"Ja nyt tiedän, että meidän on nostettava purjeemme
ja annettava itsemme
kohtalon tuulten haltuun,
mihin ikinä ne laivaamme kuljettavatkin.
Sisällön etsiminen elämälleen
voi johtaa mielettömyyksiin,
mutta elämä ilman sisältöä on kidutus,
pysyvä levottomuus
ja hämärien toiveiden taakka.
Se on kuin laiva,
joka kaipaa merelle
ja kuitenkin pelkää."
Edelleen Masters´ia:
"Olette suljetut oman itsenne tynnyriin,
jonka lautoina ovat kiellot, määräykset ja ennakkoluulot."
No Martin Luther Kingiä:
" I have a dream....minulla on unelma. Haluan toimia sen unelman puolesta."
Muutama miete R.W. Emersonilta:
"Jokainen nautintoa tuottava toiminto tuottaa väärinkäytettynä kärsimystä."
"Jokaista älykkyyden hiventä vastaa hiven hulluutta."
"Jokaisen menetyksen korvaukseksi olet saanut tilalle jotain muuta."
No, eiköhän se tästä tämän päivän aikana rakennu. On vain aina niin tärkeää yritttää löytää oikeita sanoja rakastamilleen ihmisille...mitä merkitsevät tyhjät sanat: Onnea syntymäpäivänäsi...ei mitään.
Omaan korttiini olen jo aikaisemmin kirjoittanut omat lauseeni, kerron ne tässä:
Kaiken lähtökohta on rehellisyys - ennenkaikkea itselleen - olla aito minä.
Vapaus - olla vapaa - itse oppia vastaamaan itsestään, määrätä elämänsä suunta - sen oppii vain elämällä.
Tavoitteita on oltava, vaikka ne tuntuisivat mahdottomiltakin.
Oma "Olevaisesi" kulkee aina vierelläsi, kun luotat siihen. Opi luottamaan intuitioosi - omaan itseesi, mitä ikinä teetkin.
Anna arvo itsellesi.
Kortti on omin käsin tehty pieni 10x10 cm, kesän viimeinen kuivattu kukka kannessa.
Selailin tuolla ennenkaikkea laiva-aiheissa keksiäkseni sopivaa tekstiä...kortti on aavalla merellä kulkeva purjevene. No tietysti menin Edgar Lee Masters´iin:
"Ja nyt tiedän, että meidän on nostettava purjeemme
ja annettava itsemme
kohtalon tuulten haltuun,
mihin ikinä ne laivaamme kuljettavatkin.
Sisällön etsiminen elämälleen
voi johtaa mielettömyyksiin,
mutta elämä ilman sisältöä on kidutus,
pysyvä levottomuus
ja hämärien toiveiden taakka.
Se on kuin laiva,
joka kaipaa merelle
ja kuitenkin pelkää."
Edelleen Masters´ia:
"Olette suljetut oman itsenne tynnyriin,
jonka lautoina ovat kiellot, määräykset ja ennakkoluulot."
No Martin Luther Kingiä:
" I have a dream....minulla on unelma. Haluan toimia sen unelman puolesta."
Muutama miete R.W. Emersonilta:
"Jokainen nautintoa tuottava toiminto tuottaa väärinkäytettynä kärsimystä."
"Jokaista älykkyyden hiventä vastaa hiven hulluutta."
"Jokaisen menetyksen korvaukseksi olet saanut tilalle jotain muuta."
No, eiköhän se tästä tämän päivän aikana rakennu. On vain aina niin tärkeää yritttää löytää oikeita sanoja rakastamilleen ihmisille...mitä merkitsevät tyhjät sanat: Onnea syntymäpäivänäsi...ei mitään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Rakas X. Tiedät itse hyvin kuinka kannattaa ja tulee toimia tässä elämässä. Anna palaa! Yhdessä asiassa pitää kuitenkin olla erityisen varovainen, nimittäin siinä mitä tulevaisuudelta toivoo. Sillä yleensä se mitä toivot toteutuu.
Sinun XXX
voi turvautua tavanomaiseenkin nimittäin Onnea Syntymäpäivänäsi jos ne lahjakkaat ja runsaalla onnen toivotuksien sanoja ei löydy, kun vielä pitäisi hyvin voimakkaasti ilmaista asia, vähääkään liioittelematta kuitenkaan , vaan löytää juuri ne onneatuovat ilmaisut jotka lämmittää saajaa ja kertoo koskettavan toiveen henkilön minuuteen, nuo oikeat sanat.:)))
Ja kukahan se paremmin taitaa kuin SUS joka kylpee ajatusten aallokossa miettien mitä milloinkin.
abiturientti-luokkani aikana yksi niistä kirjoista,
jotka luin.
Siinä kuljettiin joen rannalla olevalla hautausmaalla ja kuunneltiin
haudoista kuuluvaa tarinaa jokaisesta elämäntiestä, yhdestä toisensa jälkeen.
Hiljaisella äänellä kuului elämäntarina silloisen tytön korviin,
monenlaiset kohtalot elin heidän tarinoittensa kautta.
Monet sitaateistasi ovat vieläkin muistissani.
Uuden virsikirjan virsi 236: säkeistöt 2,3 ja 4.
sööteistä kannanotoistanne! Nytpä yht´äkkisesti kekkasin oikean tekstin, Juicen sanoittama, Anss Tikanmäen säveltämä laulu...soviteltuna näin:
Aamuyöstä aistein avoimin
elämääni silmiin katselin.
Vanhan eilisen, uuden tulevaisuuden,
sen kaiken näin
ja paljon oivalsin.
Aamuyöstä aistein avoimin
huomispäivään uupumatta uin.....
Katson aurinkoon,
elämässä kiinni oon,
sen tajusin
ja riemuun hullaannuin....
Ihan itkettää onnellisena oivalluksesta, sopii niin hyvin hänen tähänastiseen monimutkaiseen ja kivikkoiseen elämäänsä. Sanoinkin, että hänellä on nyt uusi elämä...uusi syntymä.
Nyt kakunpohjan vatkaamiseen, pidetään minun luonani juhlat huomenna, kymmenkunta lähintä ihmistä tulee, oma perhe ei Suomessa, oma isä ja toinen isoäiti jo kuolleita.
Samalla vastaus virsien ehdottajalle...ei oo mulla polosella virsikirjaa.
Virsi
236: 2,3 4
2.
Me emme nuoren puolesta
voi ottaa yhtään askelta.
Hän lähtee itse matkalleen,
sen vaaroihin ja vastuuseen.
3.
Kuitenkin häntä saattavat
myös sukupolvet vanhemmat,
on läsnä niiden rakkaus
ja rukous ja siunaus.
4.
On läsnä armon Jumala,
me saamme hiljaa kuunnella.
Ja seurakunta uskollaan
myös meitä kantaa helmassaan.
laitan tuon Virsikirjan osoitteen, mikäli tarvitsette:
http://evl.fi/virsikirja
opiskeluaikoina piti harjoittaa myös sillä tavalla,
että jokin tuttu virsi pystyttiin esittämään luotevasti, kuin keskustellen, ei saarnaten.
Jokainen ryhmästä sai itse valita virsien joukosta jonkin sellaisen,
jonka halusi esittää toisille puhuen.
Satu* valitsi tämän:
"Tee suureks myöskin meille
sun rakkautesi,
niin että itsellemme
me emme eläisi.
Luo pyhää uhrimieltä
myös meihin, Jumala,
suo kestävinä aina
valvoa, rukoilla.
Sä lupasit, oi Herra,
myös että erämaa
saa kerran kevään kauniin
ja kukkiin puhkeaa.
Vuos vuodelt' odotamme
me täyttymystä sen.
Jo kohta koittaa anna
sen suven suloisen."
( En muista valitettavasti sen virren numeroa,
ja myöskin se eka säkeistö kuului siihen esitykseeni,
sen alkusanat olen unohtanut,
mutta nuo kaksi säkeistöä muistan ulkoa edelleen.
Kunpa voisi sävelen perusteella hakea! )
Sain "korkeamman kiitettävän" suullisesta esityksestäni,
heheh, - ei paljoa nykyisin merkitse, mutta silloin kyllä.
Ehkä nämä eivät sovi tähän Susmorsiamen tarkoitukseen, olen monasti näillä sanoilla evästänyt koulunsa lopettaneita nuoria.
Hiukset silmilläsi katsot pimeään,
taivas sytyttelee tähtilyhtyjään.
Tunnet kuinka nuoruutes on neuvoton
kun et tiedä mikä odottaa ja kuka itse on -
minne nukahtaa ja minkä siiven alle painaa pää,
ja äidit ikkunoissa valvoo kylmissään.
Mutta tulkoon tuntematon tapaamaan,
äidit odottakoon matkalaisiaan -
kulkemalla vain voit matkas kulkea,
vaikka joskus iskut itkettää ja rintaa revitään
silti lentäkää kuin tähdet, öiset päällä pään.
ja muistattehan - äidit valvoo kylmissään.
Ilpo Tiihonen
Sinä olet
Tarvitset kattilan ja patjan
ja vettä. Ja mitä muuta?
Jotain jonka vuoksi nukkua
tai sitten tuijotella kuuta.
Tarvitset katon pääsi päälle
ja seinät. Ja mitä muuta?
Jotain jonka vuoksi herätä
kun aamu soittaa pihapuuta.
Ja sinä aivan yksinkertaisesti
tänäänkin hengität.
Jokin elää. Kuulet äänet, monet äänet
kuulet ainakin lähimmät.
Tarvitset lujan päätöksesi,
sen, minkä olet tehnytkin -
että täällä minä elän
enkä käänny takaisin.
~Ilpo Tiihonen
mua ruvetko, mutta minähän voisin vielä sellasen vihkosen laittaa, koottuja ajatuksia...hienoo.
Kakku onkin uunissa, ja kun näin höppänänä ihan oon, voin kertoo myös, mitä löysin intuitiivisesti lahjaksi. Kivigalleriasta sellasen pikkusen hiotun reiällisen kiven, hiukan punaruskea karneoli, skorpioni-merkin kivi. Pujotettiin se nahkanauhaan, kaulassa pidettävä. Ja sitten laitoin sen runoni Sitten kun minua ei ennää ole isoihin kehyksiin, reunoihin painelin sellasia sinisen eri sävyisiä sydämiä epäsymmetrisesti sinne tänne, lasi päälle. Seinätauluksiksi sopii.
Nyt kakku pois uunista.
Lasinkuultavia, lasinnäköisiä ne sydämet, kauniita eri sävyt ovat.
vasta, ja mitä löysinkään, mieltä herkistävän kauniita ajatuksia:)
Liitän mukaan Kahlin Gibran'in ajatuksen, jonka koen itselleni tärkeäksi:
-Ihmisten joukossa tahtoisin mielummin olla se,
-jolla on unelmia ja halu täyttää ne,
-kuin suurin ihminen ilman unelmia ja toiveita.
Vielä kerran palaan, kerron, että kyseinen onnittelija valitsi kahdesta ehdottamastani sittenkin
laulun Toiset meistä- sanat. Sen on säveltänyt Rauno Lehtinen, sanat ovat Mikko Haljoen.
Siis näin kirjoitan korttiin.
Niin ovat toiset meistä laivoja,
jotka löytävät väylänsä yksin.
Niin ovat toiset meistä laivoja,
jotka poijulta toiselle käy.
Ja niin ovat toiset meistä lokkeja,
jotka ei ole mitään ilman valkeaa laivaa.
Sen turvaa, sen tahtoa,
varmuutta ylitse mainingin.
Niin luulin monta vuotta,
yksin vain kuohuissa väyläni
löytää mä voisin.
Kaipasin silloin laivaa valkeaa,
joka viedä vois aaltojen taa.
Ihanan sopiva tämä!
Jos teillä on halua ja mielessä hyviä säkeitä, kirjoittakaa ihmeessä. Siitä voisi todella pienen vihkosen kirjoittaa sitten.
ON KESKELLÄ KATOOVAISUUTTA
On keskellä katoovaisuutta
sun sielusi kuolematon.
et voi enää tietäsi muuttaa,
kun ikuisuus alkanut on.
Sä saavutat viimeisen rajan,
sen ylitse sielusi käy,
jos tuhlasit annetun ajan,
sua kerran ei taivaassa näy.
Sä kuljet joukossa muiden,
suru heille lie tuntematon,
vaan takana nauravain suiden
sydän itkevä heilläki on,
Sä kevääksi elämäs luulet,
et huumasta luopua vois,
vaan hetkessä syksyiset tuulet,
sun valheesi puhaltaa pois.
Sun eteenpäin jatkuva matka
ei eiliseen palata suo.
Vain hetkisen polkujas jatkat,
sut ikuisuus perille tuo.
Ja keskellä katoovaisuuden
oot ihminen kuolematon.
kun saavutat ajattomuuden,
niin missä sun sielusi on.