mä olin tänää mun PESTIKSEN kanssa rantsulla (olen 15-wee tyttö, hän 17-wee poitsu), ja meillä on aina semmost omaa kivaa, kävellään käsikädessä ja tehdään kaikkee kivaa yhessä.. Ja niin ollaan tehty tosi monta vuotta. Mut tänää.. Ku esitettiin yhelle vanhalle mummelille, jolle ilmeisestikin nuorten rakastavaisten välinen tykästys oli liikaa, ni nuorta paria, me tusuudeltiin. en tiiä, mite siinä niin kävi.. mut sen mä voin sanoa, ettei se mkn pien pusu kyll ollu.. ja molemmat oli tosi hiljasia sen jälkee.. mä rakastan sitä.. mut en enää ookkaa varma, että rakastanko sitä vaa kaverimielessä.. :/ ja sit mä pelkään, että tää pilaa mein ystävyyden, jos mä teen jtn tai jtn.. aargh.. miks kaikest pitää ain tehä näin helkkarin vaikeet?? En ees tiä miks kirjotin tänne, luultavast saan semmost kommenttii, et kasva aikuseks kakara, yms, mut.. tältä musta vaa tuntuu.
sekavat tunteet..
daenkeli
6375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mul ol ihan sama juttu.. Mut sitte ku kerroin tunteeni.. tai ainekin luulin et ne on rakkautta.. Ni kaks kuukautta sit kesti ja tajuttii et ollaa vaa hyvii frendei.. Ihme kyl nyt tää jatkuu ihanku mitää suhdetta ei ois ollukka.. Mut monil se ystävyys sit päättyy.. mut ei kaikil.. harkitse tarkkaa mitä teet..
mulla on kanssa yksi miespuoline todella hyvä ystävä.. tossa talvella tuntui että jotain olis saattanut jopa tapahtua (kiinnostusta oli hieman vain hänen puoleltaan) mutta onneksi estin sen ottamalla vähän etäisyyttä siihen viettämällä vähemmän aikaa sen kanssa.. nyt kaikki on taas hyvin! :) (mitään kun ei tapahtunut)
mä en itse pystyisi elämään suukottelujen jälkeen vaan kavereina..mutta mä olenkin aika herkkä tyyppi enkä ikimaailmassa voisi antaa anteeksi mun tunteitteni loukkaamista.. :)
Tosin kyllä mä tiedän monia ketkä ovat vain kavereita vaikka päätyivät kerran viettämään viikko-romanssin(johon sisältyi myös yhteisiä öitä) Siinä vain täytyy molempien haluta olla vain kaveri..sillä jos toinen haluaa olla jotain muuta on ongelmat yleisiä...¨:)
Mulla on myös monia poikia tosi hyvinä ja läheisinä kavereina. Ja siinähän se ongelma sitten onkin, kun en tiiä välitänkö mä yhestä niistä vaan kaverina, vai vähän enemmänkin. Olkoon tää poika nyt vaikka Mika. Se on 18, eli mua kaks vuotta vanhempi.
Me ollaan tavattu Mikan kanssa saman harrastuksen parissa, ja Mikan isä on myös mun valmentaja. Me ollaan tiedetty toisemme Mikan kanssa n. seitsemän vuotta, ja koko ajan vaan tutustutaan lähemmin. Tai siis en mä enää voi sanoo, että mä TIEDÄN sen, vaan mä TUNNEN sen, oon tuntenu aika hyvin jo monta vuotta.
Varmaan joskus kolme vuotta sitten musta alko tuntumaan siltä, että tykkäänköhän mä siitä enää pelkästään kaverina. Välillä se tunne on menny kokonaan ohi, mutta silti, lopulta musta kuitenkin tuntuu, että mä oon siitä koko ajan vaan enemmän ja enemmän kiinnostunu muutenkin ku kaverina.
Nykyään Mika on opiskelemassa yhellä toisella paikkakunnalla, täältä kotipaikkakunnalta n. 300 km:n päässä. Me kuitenkin nähään aika usein, koska meillä on kisoja tai leirejä melkein joka viikonloppu. Yleensä me matkustellaan tän Mikan ja niiden perheen (sen isän, äidin ja pikkuveljen) kanssa viidestään ympäri Suomee tuolla kisoissa ja leireillä, koska mä kuljen aina niiden kyydillä. Siellä matkoilla meistä tulee aina vaan läheisempiä.
Lisäks aina, kun se käy kotonaan, me käydään yhdessä harjottelemassa. Ja tänäkin kesänä meidän on tarkotus käydä kahdestaan (tai joskus myös sen pikkuveljen kanssa) harjottelemassa about neljä tai viis kertaa viikossa, eli nähään tosi usein. Sen lisäks on vielä kisa- ja leirimatkat.
Eli, nyt kun me nähdään noin paljon, niin meistä tulee koko ajan vaan läheisempiä. Oon jopa huomannu, että mä ajattelen sitä tosi paljon ja mulla on aina ikävä sitä ja odotan että nään sen taas. Itse asiassa vajaan viikon päästä mä sen taas nään. =)
No, joka tapauksessa, mä en siis oo edes ihan sataprosenttisen varma omistakaan tunteistani, mutta vielä vähemmän sen. Välillä musta kuitenkin on alkanu tuntua, että se vois olla jopa kiinnostunu musta, ja koko ajan mä vaan pelkään, että millon meille käy samoin ku teille. Usein, kun me nähään, käy niin, että me esim. tuijotetaan toisiamme tosi pitkään ihan suoraan silmiin. Sillon on varmasti ollu monta kertaa tosi lähellä ettei olla suudeltu, mutta onneks siinä on aina sitten ollu joku muukin ihminen, joten ei olla voitu suudella. Tai no, ei mulla oikeestaan oo mitään sitä vastaan, vaikka jotain tapahtuiskin, mutta toisaalta, kun en oo täysin varma edes mun omista tunteista, niin mua pelottaa, että jos mä en sit tykkääkään siitä muuten ku kaverina, niin turhaan vaan satuttaisin sitä ja meidän ystävyyskin vois mennä pilalle. Ton tuijottamisen lisäks me myös halataan toisiamme tosi usein, kun toinen vaikka voittaa jotkut kisat, eikä Mika muille tytöille tee niin, enkä mäkään muille pojille.
Lisäks tässä on vielä sekin, että me joudutaan näkemään pakostakin aika paljon (siis koska käydään esim. kisoissa yhessä), joten ois aika vaikeeta viettää yhdessä aikaa, jos jotain tapahtuis ja meidän välit menis sen takia poikki.
Vielä "pahempi"(?) juttu on se, että mä muutan kesän jälkeen opiskelemaan sinne samaan paikkaa missä Mikakin on. Se tietää siis sitä, että me myös istutaan Mikan kaa kahdestaan autossa melkein joka viikonloppu vaikka kuinka monta tuntia, eli meistä tulee varmaan väkisinkin vielä läheisempiä. Ja sehän tässä tavallaan pelottaakin. Tai entä jos kohta tapahtuu jotain, ja silti meidän vaan pitää olla yhdessä?!
Eli tässä mun tarinaa, halusin vaan kertoo, että mulla on melkeinpä sama tilanne kun sulla ja musta tuntuu aika lailla samalta kun susta, ja sain tässä samalla purettua omiakin ajatuksia.
Sun kannattais varmaan vaan puhua sen poitsun kanssa siitä mitä tapahtu, ja kysyä siltä mitä se sille merkkas.
Tsemppiä teille!! Mä toivon, että kaikki jatkuu niin kuin ennenkin, tai ehkä vielä paremminkin! Arvaat varmaan mitä tarkotan! ;)
Me nähtiin tänää kaupungilla ja puhuttiin siitä mitä eilen tapahtus.. Se sano että sillä on iha samanlaiset tunteet ku mulla. Päätettiin mennä huomenna leffaan ja kattoo, miten jatkuu. Jos ei tuu mtn, ni katotaan sitä sit.. :) Mut kiitos!
Toi on jo aika hyvä merkki... ;) Kannattaa varmaan kuitenkin yrittää jo nyt etukäteen sopia, että jos teidän yhdessäolemisesta ei tuu mitään, ni jatkatte ystävinä niin ku ennenkin.
Onnee teille!! =)
Kiitos.. :) Mä lähen iha just tonne kaupungil.. :S miks miut jännittää näi palj? :D