kuin yksin huoltaa avioliitossa miehen kanssa. Lapseni ovat minulle tärkeitä, ja teen kaikkeni heidän eteen. Kun heitän miehen pihalle olin todella onnellinen, että tein sen. Nyt on helpompaa kun onyksi lapsi vähemmän. Voin mennä tanssimaan, elokuviin voin istua iltaa ja löytää parempia miehiä elämääni ja lasten elämään.
Mies joka ei osaa olla mies eikä isä, ei ole vaivan arvoinen. Parempi hoitaa yksin kaikki kun toinen on vaan riippa perässä.
Mies ei osannu edes vettä keittää saatikka sitten käydä kaupassa.
Minä osaan kaiken, jopa mieten työtö,j oita tein. Kolasin lumet katolta talvisin, vaihdoin talvirenkaat, öjlyt, korjasin auton ja talon korjasin. Kävin kaupassa, töissä, pyykit pesin siivosin. Hoisin kaikki laskut ja lapset. Mies ei tehnyt mitään, istui vain sohvalla ja lauleskeli laulujaan ja piti mua tarjilijana ja kokkina, siivoojana ja vaikka minä.
Leikkasin kaikkien hiukset, ompelin vaatteet, verhot, kaikki kodin tekstiilit, kudoin matot ja tein saviastioita,. Kudoin villapaidat, sukat, lapaset, huivit, ompelin toppavaatteet ja kaikki farkut ja muut vaatteet.
Merkkasin pöytäliinoja, maalasin tauluja, kirjoitin runoja ja satuja, tein myös maskeerajan töitä, ja maalasin taloja ja juoksin maratoonin sekä uin kilpaa.
Rakensin leikkimökin, piha-aitan, koirille aitauksen, hoidin anopin ja apen huushollin, omien vanhempienhuushollin, naapurissa autoin ja aurasin kotitien auki. Leikkasin ruohon... kasvatin puutarhan...
Mitä sain palkaksi? Iskiaksen.
Mies joka ei osaa olla mies eikä isä, ei ole vaivan arvoinen. Parempi hoitaa yksin kaikki kun toinen on vaan riippa perässä.
Mies ei osannu edes vettä keittää saatikka sitten käydä kaupassa.
Minä osaan kaiken, jopa mieten työtö,j oita tein. Kolasin lumet katolta talvisin, vaihdoin talvirenkaat, öjlyt, korjasin auton ja talon korjasin. Kävin kaupassa, töissä, pyykit pesin siivosin. Hoisin kaikki laskut ja lapset. Mies ei tehnyt mitään, istui vain sohvalla ja lauleskeli laulujaan ja piti mua tarjilijana ja kokkina, siivoojana ja vaikka minä.
Leikkasin kaikkien hiukset, ompelin vaatteet, verhot, kaikki kodin tekstiilit, kudoin matot ja tein saviastioita,. Kudoin villapaidat, sukat, lapaset, huivit, ompelin toppavaatteet ja kaikki farkut ja muut vaatteet.
Merkkasin pöytäliinoja, maalasin tauluja, kirjoitin runoja ja satuja, tein myös maskeerajan töitä, ja maalasin taloja ja juoksin maratoonin sekä uin kilpaa.
Rakensin leikkimökin, piha-aitan, koirille aitauksen, hoidin anopin ja apen huushollin, omien vanhempienhuushollin, naapurissa autoin ja aurasin kotitien auki. Leikkasin ruohon... kasvatin puutarhan...
Mitä sain palkaksi? Iskiaksen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minä olin 13 vuotta avioliitossa. Pidin ratsutilaa. Meillä oli 3 lasta, kaikki poikia. Aamuisin menin tallille ja illalla tallille, päivällä tein tallia ja kävin kaupassa, hodin lapset. Mies oli kaiket päivät kotosalla. Joka kuun 1. päivä antoi 50 euroa, oli kuulemma hänen osuus ruoasta.. tätä kesti peräti 13 vuotta, kunne mieheni lähti töihin muualla ja kuinka ollakkaan löysi sieltä uuden naisen, ja haki minusta avioeron. Jouduin myymään tilan ja hevoseni, kaikki meni puoliksi, myös ne varsat, jotka olin itse maksanut ja kouluttanut yms. koko 13 vuoden työ toisen naisen vuoksi.. Tästä on aikaa kulunut jo 3 vuotta, ja vieläkään ei meidän ositus ole valmis, ilmeni, että miehelläni olikin ulkomailla tili jonnekka kaiken rahan oli siirtänyt, hänellä oli tämä tili olemassa jo ennen avioliittoani, koska oli ollut ulkomailla ennen tapaamsitamme töissä.. Nyt meille on määrätty käräjäoikeudessa pesänjakaja, ja hän on saanut selville ex mieheni taloudellisesta tilanteesta paljon uutta. Mieheni olikin varakas, oli varakas jo ennen minun tapaamistani. Meillä ei ollut avioehtoa. Minä typerä piika, tyydyin narsistin joka kuiseen 50 euron ruokarahaan. Tyhmä olin. Mies kuitenkin pesi pyykit, imuroi ja teki ruokaa. Minä pidin tilan pystyssä ja hoisin kaikki hevoset, pidin ratssastustunnit ja hoisin lapset ja kävin hoitamassa kaikki kodin ulkopuoliset asiamme. Seksielämämme oli kuollut jo 5 vuotta sitten ennenkuin ex mieheni haki minusta avioeroa, suhteemme vain kuoli ja kuihtui. Jotenkin tyydyin vain olemaan ja selvíytymään vähin varoin. Nyt en voi ymmärtää, miksi olinkin niin typeä, että en edes ruokaan vaatinut kunnolla rahaa häneltä..no, nyt joutuu maksamaan tasinkoa, vaikka en koskaan niitä ulkomaita tulekkaan saamaan..
Kerrankin saa lukea tuollaista tekstiä missä myös äiti on tehnyt oikeasti töitä perheen eteen :)
Hienoa oli myös lukea että se ex miehesi oli osannut varautua siihen että sinä et saanutkaan kupattua häntä myös eron jälkeen ;)
(luonnollisestihan tuollaiset mainitsemasi 50€/kk ruokarahat ovat sinun itsesi keksimiä vähättelyjä joilla haet pelkästään myötätuntoa täältä muiden yhäriruikuttajien joukosta)
Eikö sinulla ikinä käynyt mielessä että kun pidit sitä ratsastustilaasi niin tottakai se tuotti rahaa sinulle koko ajan? Vai eikö tuottanutkaan? Miksi? Menikö kuitenkin se oma harrastus kaiken muun edelle jolloin perhe oli vain sivuseikka?
Sitten itse asiaan: (asiaan sillä eihän yhäriruikuttajille asiaa ole mikään muu kuin RAHA!)
Väitit että miehesi antoi sen 50 egee kk ruokarahaksi vaikka hän kertomasi mukaan oli 13v työttömänä kotona? Mistä hän sai rahaa edes sen viiskymppiä sillä eihän kukaan saa 13v putkeen työttömyyskorvausta?
Sitten asian ytimeen: "ilmeni, että miehelläni olikin ulkomailla tili jonnekka kaiken rahan oli siirtänyt, hänellä oli tämä tili olemassa jo ennen avioliittoani, koska oli ollut ulkomailla ennen tapaamsitamme töissä.."
Onko sinulla juolahtanut mieleen että kun se ex miehesi oli tienannut OMAA rahaa ENNEN teidän yhteistä elämäänne niin ehkäpä hänellä olikin järkeä päässä niin paljon että hän halusi suojata rahansa sinulta sillä kun tietää tuon sinun hevosharrastuksesi niin sinnehän ne rahat olisi uponneet hetkessä ja jäljelle olisi jäänyt vain tyhjää!
Menit naimisiin miehen kanssa ja et tiennyt hänen OMISTA rahoistaan mitään, miten ihmeessä edes kuvittelet olevasi piemimmässäkään määrin olevasi oikeutettu saamaan niistä HÄNEN OMISTA rahoista latiakaan??????
Menit naimisiin MIEHEN etkä hänen rahojen takia joten yritäppä olla nyt rehellinen kaikille sillä kirjoituksestasi voi hyvin lukea sen että olet katkera ex miehellesi vaikka sinä itse laiminlöit perhettäsi niiden koniesi takia!
Seksielämän loppumista sinun on turha ihmetellä sillä ei kellään miehellä riitä pinna katsella kun "meetvursti aihiot" ajavat kaiken edelle, ihme että se ex miehes katsoi tuota touhua noinkin pitkään kuin 13v, on varmaa että hän rakasti sinua ja lapsia oikeasti sillä muutoin hän olisi lempannut sinut ja paljon aiemmin!
(niin muuten se narsistiksi haukkuminen on teille ihan normijuttu jolla taas kerran haetaan taputuksia selkään ja ymmärtämystä muilta "narsistien" uhreilta joten tuollaisten katkerien yhäriruikuttajien omat "diaknoosit" voi todellakin unohtaa tuosta vain)
Maksoin puolet talolainanlyhennyksistä, maksoin yksin lasten elämisen, maksoin yksin talon remontit, joihin exä ei halunnut laittaa rahaa. mm. lämmitysjärjestelmän ja katon uusiminen puhumattakaan pintaremonteista. Tein pätkätöitä, hoidin kodin ja lapset, tein exäni firman hyväksi palkatonta työtä. Pihatyöt jäivät retuperälle, koska aika ei enää riittänyt niihin, äitini kävi tekemässä ne, ettei minun tarvinnut hävetä naapureiden takia. Sain lapsilisät "omaan käyttööni". Mies rakensi omaa firmaansa, kehitti ja lisäsi konekantaa. Aina oli joku kone maksussa, eli ei ollut varaa panostaa perheeseen ja kotiin.
Erossa jouduin asianajajan välityksellä hakemaan osuuteni talosta, koneet jäivät hänelle, olihan ne työvälineitä, heh ja minä otin lapset, koska hän ei lapsista ollut välittänyt paskan vertaa koko liiton aikana. Pienimmät vierastivat isäänsä. Exä lunasti minut ulos talosta pitkin hampain ja haki kiusaksi lähihuoltajuutta. Epäonnistunut juttu joka tuli maksamaan hänelle 9 000e:a. Eron jälkeen selvisi että hän oli ostanut firmansa nimiin ison tontin kaupungin laidalta, jonne oli rakennuttanut talviasuttavan "toimiston". Fiksu mies, en olisi lisääntynytkään tyhmän kanssa. Onneksi tunnevamma ei periydy, jos psyko ei pääse tekemisiin lastensa kanssa.
Lapset eivät halua tavata isäänsä ja se on heidän valintansa. En ihmettele sitä, koska en minäkään haluaisi, jos hän olisi isäni. Sitä saa mitä tilaa. Sinä sait lapsettoman elämän ja katkeruutesi, ja tiedän että olet sen ihan itse ansainnut. Lapset eivät hylkää vanhempaansa pikkusyistä tai lähihuoltajan manipuloinnin seurauksena.
Noita kaltaisiasi sädekehän haalijoiden höpötyksiä on tämä palsta pullollaan joten sinun on aivan turha luulla että me realistit uskoisimme tuotakaan sinun satuiluasi sillä se on yhtä "puolueeton" kuin on sossussa tehty "sopimus" elareista ja huoltajuudesta ;)
Voithan sinä yrittää saada itsellesi sielunrauhan satuilemalla noita SINUN mielestäsi oikeutettuja juttujas mutta ei ne todellisuudessa muuta tosi asioita miksikään, ei tosiaan vaan tulet satavarmasti löytämään sen köydenpään jota säälittävyydessäsi upotat nyt siihen paskaan johon upotat myöhemmin itsesi tuon suunnattoman katkeruutesi ja kostonhimosi vuoksi!
Tiesit muuten mainita lähihuoltajana lapsien manipuloinnista ;) heh... Eiköhän se jo kerro kaiken aivoituksistasi ;)
Ei tässä mitään sädekehää päänpäällä ole. Ainoa kiitos jonka olen toiminnallani saanut on lasten pyyteetön rakkaus ja sukulaisteni kunnioitus.
Kylläpä pientä kärpästä vituttaa niin kuin kakkakärpästä kantalapun alla vaan voi. Tosiasiat ei miksikään muutu, vaikka kärpänen pörräisi millä nikillä haluaa. Sinun järjenköyhä vihasi kaikkia yh-äitejä kohtaan on pakkomielle, eikä se kenenkään meidän äitien elämää miksikään muuta. Ainoastaan herättää suurta myötätuntoa lapsiasi ja exääsi kohtaan. Ihme jos he ovat tuollaisesta riesasta päässeet eroon ilman lähestymiskieltoa ja terapiaa.
Mistä mahdat repiä kostonhimot ja katkeruudet. Lapsillamme on hyvä isäpuoli ja koti on maksettu ja osa lapsista jo maailmalla. Nyt aletaan odottamaan isovanhemmuutta :)
Lapset eivät hylkää vanhempaansa pikkusyistä tai lähihuoltajan manipuloinnin seurauksena. Olet itse aiheuttanut sen että sinut hylättiin.
Uskon vain kohdan "kirjoitin satuja", selvästi sulla on hyvä mielikuvitus.
ihan samaa kun olen huomannut että kaikki on minun vastuullani, auton huolloista lasten vaatehankintoihin..miehelleni joistakin "miesten töistä" niistä aikani naputan mutta kun tulosta ei synny niin pitää tarttua itse toimeen..helpompaa olisi hoitaa hommat heti itse eikä edes kysyä apua mutta kun joihinkin näihin tarvitsee mm rahaa jota minulla, hoitovapaalla olevalla ei juurikaan ole ja pitää siis käydä miehen lompakolla..
Jossain vaiheessa minullakin tulee kai raja vastaan, nyt olen jo suosiolla jättänyt asioita hoitamatta koska olen niistä miehelle sanonut..huvittavaa vielä että mieheni on ollut nyt 2 kk työttömänä eikä siltikään ole hommia alkanut tekemään..luulisi että kun on aikaa, voisi saada inspiraatioita tehdä ja korjata, rempata ja häärätä..mutta ei, maataan sohvalla ja pelataan/katsotaan leffaa ja käydään moikkaamassa kavereita..samaan aikaan minä mietin mistä revin rahat seuraavan viikon ruokiin ja autokin pitäisi korjata ja renkaat vaihtaa...
Olen lopen kyllästynyt olemaan ainoa aikuinen tässä suhteessa..kyllähän mies lasten kanssa on jotta minä pääsen jumppaan ja silloin tällöin tyttöjen kanssa ulos (lue kolme kertaa vuodessa) mutta kun ei se aina riitä..mies itse käy ulkona kerran viikossa AINAKIN, ellei joskus enemmänkin ja se lohkaisee aika ison siivun yhteisistä rahoista, varsinkin nyt kun hänkin on työtön (ja believe me, menisin itse töihin takaisin mutta kun eivät ota kun heillä on minulle sijainen..)..siinä sitten koitat jemmailla toiselta rahaa ettei kaikkia tuhlaa,mikä on todella naurettavaa muta pakko tehdä :(
Haluaisin miehen ja suhteen jossa kummatkin on vastuussa tasavertaisesti..kumpikin olisi lasten kanssa, eikä tulisi kinaa "MINÄ olen ollut koko päivän lasten kanssa" (siis miehen puolelta jos joskus on lasten kanssa kotona kun käyn esim kaupassa ja jumpassa ja ehkä piipahdan jossain vaateliikkeessä tms)..haluan miehen kuka tekee automaattisesti "miesten työt" ilman että minun pitää hoputtaa..monesti on mennyt niin että kunesim sanon renkaiden vaihdosta niin siihen asti vitkutellaan ja kitkutellaan kunnes minä puen päälle ja sanon meneväni nyt vaihtamaan ne renkaat..sitten noustaan sohvalta naama väärinpäin ja hoetaan ärräpäitä kun "kaikki pitää aina tehä just sillon kun sä sanot" jep..ja kuitenkin 2 viikkoa pyydetty ne vaihtamaan ja lunta maassa... haluan ettei minun tarvitse olla vastuussa kaikesta..
Haluan nätin kodin mihin mies ei tuo kaikkea "mitä saan ilmaseks, tästä moottorista voi vaikka tehä jtn"...haluan että isä ottaa lapset ja vie ne ulos..tai edes osan lapsista..pyytämättä, omasta alotteestaan..haluan että illalla mieskin on tekemässä lapsille iltapalaa ja viemässä suihkuun eikä makaisi sohvalla kun minä kärrään lapsia vuorotellen pesulle ja annan välissä iltapalaa jo peseytyneille, samalla kun odottelemme että lämmintä vettä taas tulee...(ja haluan että mies korjaa sen suihkun hanan mikä on ollu rikki jo kolme kuukautta, minulla ei vain riitä raha/aika/taito sen korjaamiseen)..ja olisi ihanaa myös jos joku muukin lukisi iltasadun kuin minä..tai että sillä välin kun minä luen, mies siivoisi keittiön..mutta ei...kun minä olen saanut lauman lapsia pestyä, syötettyä ja laitettua petiin, alkaa "oma aikani" eli astianpesukone, keittiö, ruuat pois, lelut pois yms muut sotkut..ja lopuksi vielä pyykit kuivumaan (koska olen saanut laitettua yhdenkoneellisen pyykkiä vielä kun vanhin kävi suihkussa)..ja huomautettakoon että tässä välissä mies on saattanut itse käydä suihkussa, sammuttanut pyykkikoneen muttei vaivautunut laittamaan niitä kuivumaan..
ehkä olisi tosiaan helpompaa yksin kun ei tarvitsisi edes olettaa muiden kuin itsensä tekevän ja lapsetkaan ei sais sellasta kuvaa perheestä että nainen tekee ja mies makaa..
Sait palkaksi alkoholismin mikä näkyy helvetin hyvin tuosta satuilustasi joka on kirjoitusvirheitä vääränään ;)
Vaikka tällä palstalla on teitä "sädekehäisiä" yhäriruikuttajia keksimässä mitä ihmeellisimpiä satuja niin kyllä tuo sinun satusi löi kaikki edelliset laudalta kirkkaasti ;)
Nyt kun heräilet kankkusessa tähän sunnuntai päivään niin totuus valkenee itsellesikin, kova kankkunen, lapset on sinun oman äipän hoivissa edelleenkin, meilisi on täynnä meilejä koska kaksnelosen treffipalstalla olet paljastanut todellisen minäsi ja varman panon huomanneet miehet ovat pukanneet viestiä sinulle, mietit että voisikohan sun oma äippäs hoitaa lapsia vielä pari lisäpäivää entisen neljän päivän lisäksi jottei sinun tarvitse katkaista hyvää ränniä, mietit että kuka sponssais seuraavat kaks päivää sun dokailuas kun viime ke tililles tulleet elarit olet kipannut kurkustas alas ja taksikyyteihin, mietit vielä että todellako selvisit siitä "maratonista ja kilpauinnista" pelkästään puntilla röökiä ja kolmella kaljalavalla, mietit huuruisessa viinan pehmentämässä päässäs sitä miksi kukaan ei usko tuollaisia satujas ja miksi lapset lähtevät aina ilomielin pois luotasi eivätkä halua pitää yhteyttä sinuun poissa ollessaankaan????? ;)
Kiitosia kaikista kommenteistanne. Kaikki kirjoittamani teksti on tosiaa totta. Asuin itäsuomessa tuolloin. Kylän muiden naapuri tilojen isännät kävivät minua auttamassa tilan "miesten töissä" josta heille maksoin tuntipalkan, kuten heinien teko ja lumen auraaminen traktorilla pihatieltä. Mieheni ei voinut osallistua toimintaa koska hänellä oli puhjennut astma. Hän sai työttymyyspäivärahan taikka oli kursseilla, koskaan ei ollut palkallisella työssä. Koko tilan tuotto meni tilan pyörittämiseen ja jokapäiväiseen elämiseen, tilan lainojen maksamiseen. Tuo on kyllä täysin totta, että joka kuun 1. päivä antoi 50 euroa käteen ruokarahaa. Moni kyläläisistä tuntee minun tapaukseni. Moni vielä ihmetteli, kun mieheni ei koskaan tehnyt tilalla mitään töitä, ja siitä minulle vielä vitsailtiinkiin.
On uskomatonta, että joku tulee tänne kertomaan, että ei usko kertomustani. Minun 3 poikaani kyllä kaiken muistavat ja tilalla käyvät ratsastajat muistavat, että eivät oikein koskaan edes miestäni nähneetkään tilalla. Myös sukuni oli tietoisia tilanteestani. En ole mikään alkoholisti, joskus otan lasillisen taikka pari. Olen oppinut pitämään nyt puoleni. Olen sanonut ex miehelleni, että voin sopia asian, mutta hän ei tahdo, siksi tämän pesänjakajan hakeminen oli tarpeen.
Ei aina mies ole se joka huushollia pyörittää, mutta heitä näkyy kovin sapettavan, jos joku nainen sen tekee, koska on kuulemma mahdotonta, että mies on se joka luuseriksi rupeaa.
Mitä tulee hevosien pitämiseen, myynnistä saamani rahat menivät kaikki lainojen lyhennyksiin kuten lapsilisänikin, mies ei edes niitä lyhetänyt, tästä olen toimittanut pesänjakajalle
oho, painoin väärää nappulaa..
siis jatkuu ed kirjoitus: lainojen lyhennykset olen itse maksanut, ja pesänjakaja on niistä saanut pankilta todistuksen, että näin on tosi.. ex ei yhtään lainaerää maksanut itse.
jos tuolla edellä olikin kirjoitusvirheitä, se johtui siitä, että kirjoitin hieman hämärässä huoneessa läppärillä ja nopeasti kirjoittaessa tuli virheitä, mutta kukapa niitä kirjoitusvirheitä täällä asiakseen kommentoi, eikö asia sisältö ole se tärkein?
No, nyt on tämä asia takanapäin ja kohta olen kaiken saanut selvitettyä loppuun saakka.. toivon ex miehelleni mahtavaa elämää uuden vaimonsa kanssa, joka on työttämänä ja kursseilla käy kun työkkäri patistaa. Nyt hän saa maksaa toisen elättämisen.
Minulla on päivätyö ja vakituinen sellainen kohtuu palkalla, tulen toimeen omillani. En ole koskaan ex mieheltä vaatinut lastemme elatukseen mitään maksua, enkä tule vaatimaankaan vaikka siihen minulla olisi oikeus, uskon, että lapset huomaavat tilanteen vanhetessaan itse.
"Mitä tulee hevosien pitämiseen, myynnistä saamani rahat menivät kaikki lainojen lyhennyksiin kuten lapsilisänikin, mies ei edes niitä lyhetänyt, tästä olen toimittanut pesänjakajalle..."
Eiköhän tuo kertomasi viimeistään paljasta sen että ne intohimosi konit oli paljon tärkeämpiä sinulle kuin perheesi sillä kerrothan suoraan että LAPSIEN elämään tarkoitetut lapsilisätkin menivät SINUN harrastuksesi maksamiseen!
Oli myös hienoa huomata tuo sinun asenteesi kirjoituksessasi: "lapsilisänikin" ;) heh... SINUN lapsilisäsikin... Ei siis LASTEN vaan SINUN!!!
Miksi nyt edellisen kirjoitukseni myötä et olekkaan vaatimassa sen ex miehesi OMISTA rahoista puolia itsellesi? Kolahtiko? ;)
Huomatko että et todellakaan toivo ex miehellesi mahtavaa elämää sillä kyllä tämä lisäkommenttisi näyttää sen sinun todellisen minäsi: " joka on työttämänä ja kursseilla käy kun työkkäri patistaa. Nyt hän saa maksaa toisen elättämisen."
Älä ruikuttaja siirrä tuota suunnatonta katkeruuttasi lapsiisi vaan ota elämän realiteetit vastaan: yritit saada kaiken pyörimään SINUN harrastuksesi ja OMAN tahtosi mukaan perheestä välittämättä joten kanna tekojesi seuraukset satuttamatta niitä jotka eivät ole siihen syyllisiä!!!!!
Ei usein näillä foorumeilla tule vastaan noin asiakirjoituksia kuin sinä kirjoitat.
Paljon täällä saa lukee noita ns. mutu -kirjoituksia jotka perustuvat mutu -pohjalle mut sun kirjoittamas ilmiselvästi perustuu kokemukseen arjesta.
Täällä toi kirjoittamas on myrkkyä vakituisille rutisijoille mut se lämmittää meidän isien mieltä kun ei mennä massan mukana ;)
Tzemppiä sinulle ja toivottavasti pidät meidän isien ja lasten puolta jatkossakin :)
Kaksi tuntia jäljellä ja sulla on aikaa seikkailla ww-webissä ... tralallaa laalaa
sinulla ruikuttavalla yhärillä on höpötyksies mukaan niin "kiire ja kova työ" lastesi kanssa ettei omaa aikaa jää yhtään mutta silti olet jatkuvasti kitisemässä täällä "kurjuuttasi" (jonka olet itse aikaansaanut!)
kokeile hankkia oma elämä äläkä pyhitä elämääs lastes ja heidän isänsä kurjuuden maksimointiin!!!!!
Iskias on uskollisista kaikkein uskollisin, on hyvänäsi koko loppuelämän.
Iskias tuli minulle etäisälle eron jälkeen joten kai siitä saan syyttää lasteni äitiä koska hän sattuu olemaan ex puoliso ;)
Olet ihan varmasti aktiivisin etäisän jonka tiedän. Jaksat kuukaudesta ja vuodesta toiseen nostattaa omaa mitättömyyttäsi jauhamalla paskaa lähiäideistä ja pilkkaamalla exääsi. Pistän lähihuoltajuuteni vetoa, että lapsesi eivät halua oma-aloitteisesti tavata sinua. Ei kukaan heitä ole estänyt tai manipuloinut. Näkeehän jo viesteistäsi että mielesi on muualla kuin tässä todellisuudessa.
Ei kolahtanut, ei kilahtanut, ei yhtään mitään. Olet säälittävä ja piirun verran pelottava. Elarit ja omaisuuden jakaminen pääsi sekoitti, ei lastesi hylkääminen.
sinulla on todistettavasti mennyt tämä kaksnelosen yhäriruikuttajien oma maailma realistisen maailman edelle sillä olen vieraillut tällä palstalla ensimmäistä kertaa tasan kolme viikkoa sitten! ;) kannattaisikohan sinun ruikuttajan kokeilla sitä realistista maailmaa joka on tämän nettimaailman ulkopuolella? ;) (ainakin edes lasten kannalta se olisi suotavaa!)
sinulle kärpänen katossa: haluat vain lukea sen minkä haluat tavallasi ymmärtää. Et sitten ajatellut, että tallini tuotolla pidin koko perheemme talouden järkevällä pohjalla ja et ehkäpä ajatellut, että tallissamme oli kaksi poikamme omaa ponia ja hevonen, koska he harrastivat esteratsastusta..(ehkäpä oli minun vikani, kun siitä en erikseen maininnut)
tosi-asia on kyllä että: ex mieheni selvisi koko kuukauden 50 euroa ja siinä kaikki. Minä hoidin lainat tilasta, kaikki perheen juoksevat asiat yksin, ruoka-ostokset yms
kärpäselle katossa: on varmaankin mahtavaa kun mies onnistuu elättämään itsensä naisen työn tuloksella. En edelleenkään ole exältä vailla elatustukia. Tuomioistuin päättää osituksestamme lain rajojen puitteissa, vaikka päätös olisi mikä tahansa, minä en aio valittaa.
koko tuon 13 vuoden aikana ei ole ollut minulla minkäänlaista lomaa, koska hevoset ja tallin pito veivät kaiken ajan, siinä ohessa vielä lapsiemme valmennukset ja kisamatkat päälle. Mieheni kävi kaveriporukalla ulkomailla 1-2 viikon lomalla, ja tästä en koskaan nostanut mitään meteliä. Nyt minulla ei ole hevosia ja lastemme omat hevoset ovat vieraassa tallissa tallivuokraa vastaan, voitte vain arvata kuka maksaa tallimaksut..
No, eipä tässä auta olla katkera, mikä on tapahtunut on takanapäin ja elämän pitää jatkua puolin ja toisin, mutta enään minua ei kyllä kukaan ukko kuppaa taikka ilman edestä elätä.
Hyihyi, ja vielä valehtelijakin vielä. Tsemppaa hiukan ;)
Sinä annoit ensimmäisessä kirjoituksessasi ymmärtää että ex miehesi on ollut laiska luuseri kotona joka on vain kupannut sinua! Et sanallakaan maininnut hänen työstään etkä vahingossakaan maininnut niistä rahoista joita hän oikeasti toi yhteisen perheen hyväksi kotiin!!!!!
Mietippäs myös sitä että ihanko oikeasti ne poikiesi "omat" ponit olivatkaan "heidän" ponejaan eikä vain sinun himoharrastuksesi luonaan tuomia keinoja joilla nyt näppärästi yrität kupata poikiesi isältä entistä enemmän fyrkkaa SINUN OMIEN poniesi ylläpitoon????
Puhut lapsienne valmennuksesta ja kisamatkoista... ettei nekin vain ole sitä mihin säälittävät luuserivanhemmat syyllistyy usein: kun itsellä on jäänyt saavuttamatta mitään merkittävää omassa elämässä niin lasten avulla yritetään saavuttaa se menetetty loisto ja: "sinä poika haluat tätä esteratsastusta ja haluat menestyä, et vain vielä tajua sitä mutta kyllä minä tiedän mitä sinä haluat elämäNI hyväksi"
Perun todellakin sen ensimmäisen puheenvuoroni sillä sinä et ole yhtään sen kummempi kuin kukaan muukaan yhäriruikuttaja joka hakee täällä sädekehää päänsä päälle sepittelemällä mitä uskomattomampaa paskaa mollaamalla lasten isää ja kehumalla ansioitta itseään!!!!!
Miehet eivät pärjää ilman naista koskaan!
- nainen synnyttää lapset myös pojat
- nainen hoitaa pojat lapsista aikuiseen
- vaimot hoitaa miehen avo ja avioliitossa
- nainen hoitaa miehen vanhana kotona
- nainen hoitaa vanhainkodissa ja sairaalassa
Niin että nainen on elintärkeä miehelle!
Minäkin huomasin (eroprosessin läpikäytyäni) että yksinhuoltajana eläminen ei ole sen vaikeampaa kuin avioliitossa oleminenkaan. Olin aina ennenkin huolehtinut kotiin ja lapsiin liittyvät hommat täysin yksin miehen huidellessa omissa menoissaan ja käyttäessään omat rahansa mihin halusi. Kuvittelin että se on normaalia perhe-elämää ja muutkin perheet elävät niin. Kun mies lähti niin ei meidän perheessä mikään muuttunut. Pyykkiä oli vähän vähemmän ja ruokaa ei tarvinnut laittaa niin paljon viikonloppuisin. Kaikki muu pysyi ennallaan. Eron jälkeen minulla on ollut joskus jopa vapaa viikonloppu kun lapset ovat olleet ex:n luona. Nyt kieltämättä vähän kaduttaa että tuli itkettyä eroa ja pyydettyä että mies ei minua jättäisi. Onneksi ei pyyntöäni totellut!
että Kärpäsen katossa on ex-muijaltaan saanut oikein kunnolla muussit silmilleen :oD.
Kirjoituksissani niin läpi kuultaa katkeruus ja omalla tavallaan itseinhokin. Taidat paikkailla omaa egoasi ja sitä ettet kelvannu exällesi? Taidat olla niitä 50 e ruokarahasto miehiä itse. Jotka tänne tulee ruikuttaa kun ei mikään sitten sille vaimo paralle kelvannut...nyyh.
pässiä narussa, varsinkin ne uudet naiset. Mä luulen että heillä on sormet pelissä, kun mies järjestää elämää yksin eronneena. Naiset näyttävät tien ja mies tottelee...ei se aatttele mitä lapsille kuuluu jos vieras nainen siinä sanelee vieressä. Helppojättää lapset kun kannustaja on vieressä.
Ei oikeesti isä lapsiaan jätä eikä vihaa exää jos eikukaan sitä hänelle usuta.
Miehellä ei vain ole tahtoa ja uskallusta sanoa omaa sanaa.
Tämä viesti ei ehkäpä kuulu oikeasti tälle palstalle, mutta ajettelin sen kuitenkin tänne kirjoitella, saattepahan lukiat vähän lukemista, mitenkä voi myöskin olla asiat, jos ne ovat mennäkseen pieleen
Muutin paikkakuntaa muutama vuosi sitten ja jäin yksin asumaan 2 lapseni kanssa uudelle paikkakunnalle pienelle kylätaajamalle, täällä oli vain muutama minun tuttuni entuudestaan. Ex mieheni kanssa olimme sopineet lapsemme elatuksen, vanhin täytti juuri 19 ja jäi vanhalla paikkakunnalle opiskelemaan. Nuorimmat 15 ja 13 vuotiaat pojat otin mukaani, ja he menivät ylä-asteelle ja toinen ammattikouluun. Avioliittoni kesti yli 18 vuotta ja yhdessä olimme ehtineet olla jo 22 vuotta. Tässä taisi käydä niin, että ajan myötä kasvoimme vain erilleen kun lapsemmekin vanhenivat. Yhteinen päätös oli erota, ja saimme sovittua kaiken ilman mitään juristeja yms. Kaikki lapsemme tapaavat edelleen isäänsä. Exäni jäi asumaan 240 km päähän minusta.
Asuin muistaakseni n. 8 kk yksin vain kaksi poikaani kaverinani, kävin töissä. Joskun nuorimman poikani pari kaveria oli meillä yötä koulukaveroita kun olivat. Tutustuin yhden poikani kaverin isään vuonna 2006 syksyllä, tämän miehen poika kävi samoissa jalkapallotreeneissä kuin oma poikanikin. Muutama kuukausi kului ja huomasimme molemmat että tulemme toistemme kanssa hyvin toimeen. Tämä mies oli eronnut omasta ex vaimostaan yli 10 vuotta sitten, mutta päässyt konkreettisesti lähtemään pois kotoa vasta 6 kk sitten. (ei voinut jättää lapsiaan äitinsä kanssa, jotka olivat silloin 6 ja 9 vuotiaat ja vanhemmat lapset 15 ja 17) minusta oli heti omituista, että ero on voimassa, mutta mies ei lähtenyt pois kotoa.
Tämä uusi tuttava mies (kutsutaan häntä Eskoksi) muutti luokseni asumaan seuraavana keväällä 2007 (minulla oli talo, jossa enempi tilaa isolle perheelle) ja tämän ex vaimo (kutsutaan häntä Marjaksi) jäi asumaan samalle kylälle 400m pääähän meistä. Kerroin heti omalle ex miehelleni (kutsutaan häntä Tuomoksi) että luokseni tulee mies asumaan. Ex mieheni Tuomokin oli alkanut tapailemaan toista naista, jota en tuntenut taikka ollut koskaan nähnytkään. Meidän välillä ei ollut onglemaa ja kaikki pelasi kuten ennenkin. Menin Eskon kanssa kihloihin 2007 loppuvuodesta. Koska Eskon lapset asuivat meidän lähellä, päätettiin yhdessä, että lapset ovat vuoroin meillä viikon ja viikon Marja äidillään, kumpikaan ei joutunut maksamaan alatusmaksuja ja lapsilisätkin jakoivat, että yksi äidille yksi isälle. Kyläkouluun oli meiltä matkaa ala-asteelle vain 200 metriä. Omat lapseni kävivät ylä-astetta ja ammattikoulua.
Meillä oli Eskon lapsille omat vaatteet, urheiluvälineensä. Meiltä maksettiin puhelimet, partiomaksut, luokkaretket. Joka kesä teimme lappiin sellaisen 1- 1,5 viikon pituisia reissuja, me maksoimme kaikesta, Marja ei koskaan ottanut mihinkään osaa. Kuulin Eskon sukulaisilta millaista heidän alämänsä oli ollut, täyttä vedätystä ja helvettiä. Millioin oli Marja potkaissut taikka nyrkittänyt, oli mukana vieraita miehiä. Esko oli talon ostanut yhdessä Marjan kanssa alkujaan, yhtään lainan lyhennystä ei ollut Marja maksanut, vuonna 2006 oli tehnyt Esko selvän, että lähtee pois, silloin oli Marja alkanut vaatimaan taloa itselleen ja siitä jonkin osituksen maksanut Eskolle, mutta tontin oli saanut ilmaiseksi (yli 1/2 hehtaaria). Esko oli koko 20 vuotta ollut perheessä se, joka oli alistettu osapuoli ja perheen elättäjä. Kun oli jo aiemmin halunnut lähteä pois, oli Marja tullut raskaaksi, eikä Esko voinut silloin tietystikkään lähteä pois (tässä oli selvitys siihen, miksi oli saanut avioeron yli 10 vuotta sitten, mutta jäänyt silti asumaan). Myös kyläläisiltä olen kuullut asioita nyt kun olen kaiken kaikkiaan asunut tällä paikkakunnalla 3 vuotta. Esko kärsii nyt sosiaalisten tilanteiden pelosta, joka puhkesi Marjan kömmyytyksen seurauksena, siihen on olemassa lääkitys joka auttaa. Mutta silti on olemassa edelleen tilanteita, että Esko ei pysty puhumaan ja hikoilee vaikeissa tilanteissa, olkoot ne tilanteet sitten töissä, kaupan kassalla, ruoka kaupassa, sukujuhlissa. Henkisen väkivällan arvet näkyvät vieläkin Eskon elämässä. Asuimme samalla paikkakunnalla missä tämä Marjakin asui ja hänellä on nyt uusi miesystäväkin, ovat kihloissa, aina tämän vuoden heinäkuuhun saakka 2010. Muutimme vähän kauemmaksi, 30 km, että saisimme vähän välimatkaa Marjaan. Marjan uuden miehesystävän on tehtävä remonttia Marjan taloon, koska ei siitä vuoraakaan maksa, on ostanut uudet keittiön kaapistot, kodinkoneet, remontoi vessat yms.. ja mitä tälle Marjan uudelle miehelle jää käteen jos lähteekin pois, ei mitään. (Marjan uusi mies on 5 vuotta nuorempi, jolla ei ole omia lapsia)
Eskon ja minun uusi koti on nyt maalla. Eskon lapset ovat nyt iältään 23, 20, 13 ja 10 ja minun omat 24, 20 ja 17. Minä ja Esko avoiduimme 2008 samaon teki minun ex Tuomo ja hänen uusi vaimonsa. Me olemme edelleen puheväleissä. Minun lapseni ovat työelämässä, paitsi nuorin 17 vuotias on koulu/työ vaiheessa. Eskon tytär asuu edelleen Marjan kanssa, maksaen 100 eur/kk ja tekee kotityöt. Poika 20v asuu vuokralla Marjan naapurissa. Molemmat vanhimmat lapset ovat työttämiä, koska Marjan mielestä työn pitää olla viihtyisää ja hyvä palkkaista taikka muuten sitä ei tarvitse tehdä, onkin opettanut lapset sosiaalitoimiston asiakkaiksi. Itse Marja ei ole työssä olllut moneen vuoteen, ainakan yli 10, joutunut näihin työkkärin järjestämiin kursseille taikka karenssi uhalla. Tämä ärsyttää meitä Eskon kanssa. Eskon 13 vuotias poika meni ylä-asteelle meidän uuteen kuntaa ja on meillä 2 viikkoa ja Marjalla 2 viikkoa, Marja kuskaa pojan linja-auto pysäkille 25 km ja meillä ollessaan poika lähtee 300 metriä pihastamme bussiin. Marjalle ei käy, että poika asuisi meillää koko ajan. Nuorin 10 vuotias on Marjalla, koska käy ala-astetta ja saa olla meillä aina kun tahtoo. Edelleen maksmme puhelimet, partion, harrastukset, kouluretket, vanhimmalle pojalle kustannettiin auto ja vakuutus, josko vaikka töihin pääsisi, mutta ei. Kaikki kesäloma retket maksamme me, viime kesänä meni 2000 euroa, mutta hauskaa oli, Marja ei voinut edes tarkurahaa antaa mukaan.
Esko saa 13 vuotaasta pojasta edelleen 1 lapsilisän. Tuli viime viikolla Marjalta viestiä: haluaa nyt tämän lapsilisän iselleen ja nuoremmasta pojasta elatusmaksua.. mitä ihmettä..tulee tunne, että Marja ei halua päästää irti Eskosta koskaan vaan maksattaa sitä ja tätä.. Myös vanhemmat lapset ovat tähän rahan ruinaamiseen syyllistyneet. Marjan tulot ovat n. 500 eru/kk käteen.. omaa syytään.
Aina on löytäny elämäänsä jonkun joka elättää Marjaa.. narsismin ruummiillistuma naiselle, vaikka itsekkin kirjoittajana olen nainen. En usko, että pärjäämme Marjaa vastaa omin voimin, täytyy käyttää ammattiapua. Yhtään en kadu, että otin Eskon ja hänen uudet lapsensa uuteen elämääni, en vain ymmärtänyt että siinä sivussa sain tälläisen riivinrauden ja pahasuovan naisen. Eläivi nyt omaa elämäänsa nuoremman ja varakkaamman miehn kanssa. 13 vuotias poika on sanonut, että haluaa isälleen kokonaan jäädä, mutta ei uskalla kestoa Marjalle peläten tätä ja reaktiota..surullista että äitiään pitää varoa.
Varokaa näitä Marjoja..Meilläkin meinasi saada hajoitettua kotimme täysin ilkeilyllään. Ei jättänyt rauhaan, vaikka olikin jostakin saanut toisen miehen elättämään itsensä. Minulle ei koskaan ole selvinnyt tämä Marjan motiivi.
Lapsethan siinä kärsii, no, tuleepa se sitten Marjankin nilkkaan jossakin vaiheessa. Nyt vain Eskolle ja uudelle vaimolle tsemppiä ja jaksamista.
no onneksi sinä sitten pelastit kurjan miehen.