Nelivuotiaan poikkeava käytös?

Suosittelen tutustumaan Nepsy-hankeeseen liittyviä julkaisuja.

http://www.tampere.fi/tampereinfo/projektit/valtakunnalliset/kaste/nepsy.html
http://www.tampere.fi/material/attachments/n/5oc8CR1Xc/nepsylapsiko.pdf
http://www.tampere.fi/material/attachments/n/5nmDdsiHG/AISTI.pdf

Erittäin hiensoti tehty. :)

ilman muuta neuropsykologisiin tutkimuksiin...kun huoli on herännyt ja poikkeavuutta niiin monella eri alueella. pyydä päiväkodilta erityilastentarhanop. aika ja kerro huolesi.Hän voi ruveta hoitamaan asiaa eteenpäin.

aikaa tilailemaan.

Pojallani diagnosoitiin asperger tänä syksynä. Vauvasta asti hänessä on ollut erikoisuuksia, mutta huomattava oirehtiminen alkoi heti päiväkotiin menemisen jälkeen. Ennen päiväkodin alkua lapsi oli ujo ja vetäytyvä tilanteissa joissa oli vieraita ihmisiä. Päiväkodissakin hän käyttäytyi moitteettomasti, mutta ongelmat alkoivat heti kun portti suljettiin päivän päätteeksi perässämme. Alkoi vieraille ihmisille huutelu (kirjakielellä ja teititellen). Kotona oli raivarit ja aiemminkin elämäämme lievempänä kuuluneet rituaalit voimistuivat merkittävästi. Kun lapseen yritti saada kontaktia näissä tilanteissa, jumittui hän vaikkapa syljeksimään lattialle reagoimatta puheeseeni lainkaan. Käyttäytyminen muuttui taas huomattavasti kotihoitoon palattua.
Poikani on myös neljä ja kirjaimet ja numerot hän tuntuu vain jostain oppineen. Tavut joissa on joko kaksi samaa vokaalia tai konsonantti ja vokaali hän osaa lukea. Numerot menee jo kymmenissä. Meillä poika rakentelee, mutta ei antaisi purkaa rakennelmiaan. Ennen meillä olikin joka paikka täynnä sekä isoista, että pienistä legoista kyhäiltyjä rakennelmia. Nykyään on saatu sopimus, että rakennelmia saa jonkin aikaa säilyttää ehjänä, mutta myös muiden lasten on saatava leikkiä legoilla, joten ne on myös pystyttävä purkamaan. Poika myös piirtää ja arvannetkin, että vaikka piirustuksia tulee välillä ihan kymmeniä päivässä, niin mitään ei saa heittää pois. Piirustukset on onneksi ihan simppeli pitää järjestyksessä kansioissa.
Meillä poika on pienestä asti jumittunut leikkeihin ja hahmoihin. Aika on kuitenkin aina vaihtanut mielenkiinnon kohteen. Siskonsa, sekä ystäväni pojan kanssa hän leikkii, mutta täysin omilla ehdoillaan. Leikkikavereiden pitäisi puhua pojan antamilla vuorosanoilla ja jopa väärästä ilmeestä voi syntyä valtava show. Muihin lapsiin hän ei halua ottaa minkäänlaista kontaktia.
Poikamme alkoi myös olla alasti heti kun pystyi itse asiaan vaikuttamaan. Hän ei suostu käyttämään kotona vaatteita edes vieraiden saapuessa. Kuitenkin kylässä ja päiväkodissa pitää vaatteet sukkia lukuunottamatta päällänsä. Meillä poika ei räpyttele käsillään, mutta vääntelee kasvojaan omituisesti.

Sinun kannattaa puhua neuvolassa poikasi ongelmista. Sitä kautta me pääsimme tutkimuksiin ja saimme diagnoosin.
Itse pidän tuota diagnoosia poikamme mahdollisuutena. Kun meillä vanhemmilla on tietoa toimia oikein ja ympärillämme on kattava tukiverkko, on pojallamme parhaat mahdolliset eväät oman tulevaisuutensa rakentamiseen.

Olen 16-vuotiaan autistipojan äiti ja suosittelen kyllä lääkärin tutkimuksia. Paljon tuossa kertomassasi oli samaa mitä meillä oli 12 vuotta sitten. Tuo että on joissain asioissa ikäistään edellä ei sulje pois esim. autismin mahdollisuutta, meidän nuorimies oppi lukemaan kolmevuotiaana ja oppii kieliä kuuntelemalla televisiota. Tällä hetkellä kielivalikoima on kotimaisen suomen lisäksi ruotsi, englanti, saksa, ranska, italia ja ehkä espanjakin....
Toivottavasti kuitenkin lääketieteen käytännöt on muuttuneet tuon meidän diagnoosiajan jälkeen. Silloin tuntui vallalla olevan ajatus "odotellaan josko se siitä menisi ohi" ja silloin vaadittiin vanhemmilta sisua ja päättäväisyyttä saada lapselle diagnoosi ja sen jälkeen kuntoutusta. Ja kuitenkin autistisen ollessa kyseessä mitä aikaisemmin kuntoutus aloitetaan sitä paremmat mahdollisuudet lapsella on...

Sanon suoraan että elämä autistilapsen vanhempana ei tule olemaan helppoa, mutta autistilapsen äitinä koen pieniä ilonaiheita jatkuvasti pienistä onnistumisista. Ja sisaruksille autistilapsen kanssa eläminen on mitä luonnollisin tapa oppia suvaitsemaan erilaisuutta.

Eli hakeutukaa lääkäriin älkääkä hyväksykö "odotellaan vielä"-vastausta.

Laita lapsesi täysin kasviruokavaliolle, mieluummin luomusellaiselle. Ei lisäaineita, ei sokeria, ei eläinproteiineja. Huolehdi vitamiinien saannista. Voit yllättyä, miten nopeasti lapsesi rauhoittuu. Ainakaan et menetä mitään. Mitä nuorempana totutat lapsesi hyvälle ruokavaliolle, sen helpompaa se on.

Tämä on tosi vanha ketju jo, mutta kiinnostaisi, mitä ketjun aloittajan lapselle kuuluu nyt. Saitko apua tai/ja diagnoosia lapsen käytökseen? Meillä on melkein nelivuotias lapsi, jolla nyt hyvin samanlaista käytöstä.