Kyseessä 4 -vuotias lapsi, seuraavat piirteet ovat alkaneet hänessä mietityttää.
-jumittuu asioihin, esim. sama paita aina päiväkotiin päälle, sama dvd katsotaan sata kertaa peräkkäin, sama leikki (esim. lääkärileikki) leikitään saman kaavan mukaan läpi uudelleen ja uudelleen. Silmitön raivokohtaus, ellei saa tahtoaan läpi.
-leikkiin saa yleensä pakottaa, mieluiten vain riehuu kuin pyörremyrsky tauotta ympäri taloa. Kirkuu, vetää vuodevaatteet, tavarat pöydiltä jne. toistuvasti lattialle, tyhjentää kaapit, paiskoo leluja, pomppii sängyillä ja sohvilla. Jäähypenkki ei auta, ei myöskään neuvottelu
-ei oikein osaa tehdä leluilla mitään muuta kuin heitellä ja rikkoa. Legoista kokoaa tornia tai latoo alustalle alustan täyteen, ei juuri muuta
-ei halua pitää vaatteita päällä (päiväkodissa kuitenkin kuulemma pitää)
-kummallista räpyttelyä käsillä, jatkuvassa liikkeessä, saattaa esim. bussipysäkillä huitoa tuntemattomia ihmisiä, tai mennä halaamaan. Jos joku puolituttu tervehtii, niin tahtoo lähteä tämän mukaan.
-syöminen ei onnistu siististi, vaan sotkee ruoalla pöydän ja hiuksensa. Useimmat ruoat eivät kelpaa lainkaan.
-kotona korostuneen riehakas, päiväkodissa päinvastoin ryhmän hiljaisin, ei oikein saa ystäviä vaan useinmiten löytyy puistossa istumasta liukumäen alta yksikseen
-motorisesti kömpelö ja tietyt yksinkertaisina pidetyt asiat vaikeita (ei saa palikoita laitettua palikkalajittelijaan, ei osaa katsoa sormen suuntaan jos osoitetaan jotain kohdetta, ei osaa esim. leikkilauluja laulettaessa leikkiä lainkaan mukana)
-joissain asioissa kuitenkin ikäisiään edellä (tuntee numerot 1-12 ja osaa tehdä yhteen ja vähennyslaskuja, osaa myös kaikki kirjaimet, kirjoittaa nimensä kynällä sekä lukea oikein kahden vokaalin sanoja kuten "ei" tai "oi". Kirjaimet ja nimensä kirjoittamisen magneettiaakkosilla oppi itse asiassa jo kaksivuotiaana)
Pelkään, että tuo käytös tulee aiheuttamaan ongelmia elämässä Mitä mieltä, kannattaisiko huolestua ja hakeutua tutkimuksiin, vai meneekö mielestänne vielä normaalin uhmaikäisen käytöksen piikkiin?
Vielä sellainen asia, että lapsi syntyi ennenaikaisesti ja hänellä oli syntyessään napanuora kaulan ympärillä, mikä aiheutti lievän hapenpuutteen. Nuorempi sisarus syntyi "normaalina" ja on aivan erilainen kuin esikoinen.
Nelivuotiaan poikkeava käytös?
13
2707
Vastaukset
- Mustuaiset
Suosittelen tutustumaan Nepsy-hankeeseen liittyviä julkaisuja.
http://www.tampere.fi/tampereinfo/projektit/valtakunnalliset/kaste/nepsy.html
http://www.tampere.fi/material/attachments/n/5oc8CR1Xc/nepsylapsiko.pdf
http://www.tampere.fi/material/attachments/n/5nmDdsiHG/AISTI.pdf
Erittäin hiensoti tehty. :) - tuiskis huiskis
ilman muuta neuropsykologisiin tutkimuksiin...kun huoli on herännyt ja poikkeavuutta niiin monella eri alueella. pyydä päiväkodilta erityilastentarhanop. aika ja kerro huolesi.Hän voi ruveta hoitamaan asiaa eteenpäin.
- .
aikaa tilailemaan.
- ....................
Pojallani diagnosoitiin asperger tänä syksynä. Vauvasta asti hänessä on ollut erikoisuuksia, mutta huomattava oirehtiminen alkoi heti päiväkotiin menemisen jälkeen. Ennen päiväkodin alkua lapsi oli ujo ja vetäytyvä tilanteissa joissa oli vieraita ihmisiä. Päiväkodissakin hän käyttäytyi moitteettomasti, mutta ongelmat alkoivat heti kun portti suljettiin päivän päätteeksi perässämme. Alkoi vieraille ihmisille huutelu (kirjakielellä ja teititellen). Kotona oli raivarit ja aiemminkin elämäämme lievempänä kuuluneet rituaalit voimistuivat merkittävästi. Kun lapseen yritti saada kontaktia näissä tilanteissa, jumittui hän vaikkapa syljeksimään lattialle reagoimatta puheeseeni lainkaan. Käyttäytyminen muuttui taas huomattavasti kotihoitoon palattua.
Poikani on myös neljä ja kirjaimet ja numerot hän tuntuu vain jostain oppineen. Tavut joissa on joko kaksi samaa vokaalia tai konsonantti ja vokaali hän osaa lukea. Numerot menee jo kymmenissä. Meillä poika rakentelee, mutta ei antaisi purkaa rakennelmiaan. Ennen meillä olikin joka paikka täynnä sekä isoista, että pienistä legoista kyhäiltyjä rakennelmia. Nykyään on saatu sopimus, että rakennelmia saa jonkin aikaa säilyttää ehjänä, mutta myös muiden lasten on saatava leikkiä legoilla, joten ne on myös pystyttävä purkamaan. Poika myös piirtää ja arvannetkin, että vaikka piirustuksia tulee välillä ihan kymmeniä päivässä, niin mitään ei saa heittää pois. Piirustukset on onneksi ihan simppeli pitää järjestyksessä kansioissa.
Meillä poika on pienestä asti jumittunut leikkeihin ja hahmoihin. Aika on kuitenkin aina vaihtanut mielenkiinnon kohteen. Siskonsa, sekä ystäväni pojan kanssa hän leikkii, mutta täysin omilla ehdoillaan. Leikkikavereiden pitäisi puhua pojan antamilla vuorosanoilla ja jopa väärästä ilmeestä voi syntyä valtava show. Muihin lapsiin hän ei halua ottaa minkäänlaista kontaktia.
Poikamme alkoi myös olla alasti heti kun pystyi itse asiaan vaikuttamaan. Hän ei suostu käyttämään kotona vaatteita edes vieraiden saapuessa. Kuitenkin kylässä ja päiväkodissa pitää vaatteet sukkia lukuunottamatta päällänsä. Meillä poika ei räpyttele käsillään, mutta vääntelee kasvojaan omituisesti.
Sinun kannattaa puhua neuvolassa poikasi ongelmista. Sitä kautta me pääsimme tutkimuksiin ja saimme diagnoosin.
Itse pidän tuota diagnoosia poikamme mahdollisuutena. Kun meillä vanhemmilla on tietoa toimia oikein ja ympärillämme on kattava tukiverkko, on pojallamme parhaat mahdolliset eväät oman tulevaisuutensa rakentamiseen.- psykiatri
Taitaa olla alkavaa skitsofreniaa.
- Anonyymi
psykiatri kirjoitti:
Taitaa olla alkavaa skitsofreniaa.
Idiootti
- sh
Olen 16-vuotiaan autistipojan äiti ja suosittelen kyllä lääkärin tutkimuksia. Paljon tuossa kertomassasi oli samaa mitä meillä oli 12 vuotta sitten. Tuo että on joissain asioissa ikäistään edellä ei sulje pois esim. autismin mahdollisuutta, meidän nuorimies oppi lukemaan kolmevuotiaana ja oppii kieliä kuuntelemalla televisiota. Tällä hetkellä kielivalikoima on kotimaisen suomen lisäksi ruotsi, englanti, saksa, ranska, italia ja ehkä espanjakin....
Toivottavasti kuitenkin lääketieteen käytännöt on muuttuneet tuon meidän diagnoosiajan jälkeen. Silloin tuntui vallalla olevan ajatus "odotellaan josko se siitä menisi ohi" ja silloin vaadittiin vanhemmilta sisua ja päättäväisyyttä saada lapselle diagnoosi ja sen jälkeen kuntoutusta. Ja kuitenkin autistisen ollessa kyseessä mitä aikaisemmin kuntoutus aloitetaan sitä paremmat mahdollisuudet lapsella on...
Sanon suoraan että elämä autistilapsen vanhempana ei tule olemaan helppoa, mutta autistilapsen äitinä koen pieniä ilonaiheita jatkuvasti pienistä onnistumisista. Ja sisaruksille autistilapsen kanssa eläminen on mitä luonnollisin tapa oppia suvaitsemaan erilaisuutta.
Eli hakeutukaa lääkäriin älkääkä hyväksykö "odotellaan vielä"-vastausta. - khjtbhjgre
Laita lapsesi täysin kasviruokavaliolle, mieluummin luomusellaiselle. Ei lisäaineita, ei sokeria, ei eläinproteiineja. Huolehdi vitamiinien saannista. Voit yllättyä, miten nopeasti lapsesi rauhoittuu. Ainakaan et menetä mitään. Mitä nuorempana totutat lapsesi hyvälle ruokavaliolle, sen helpompaa se on.
- uskomusharmhkwkkf
ja höpöhöpö sulle..
- Assimies
uskomusharmhkwkkf kirjoitti:
ja höpöhöpö sulle..
Ei mitään höpöhöpöä. Itsellä kaksi autistipoikaa. EIvät ole pieninä kasviruokaan totuttuaan suostuneet missään vaiheessa eikä missään tilanteessa syömään lihaa tai sokeroituja tuotteita. Toinen jo aikuinen. Koulumenestys "ominaisuudesta" huolimatta todella erinomainen, vaikka sosiaalisessa elämässä vaikeuksia onkin.
- Assimies
Assimies kirjoitti:
Ei mitään höpöhöpöä. Itsellä kaksi autistipoikaa. EIvät ole pieninä kasviruokaan totuttuaan suostuneet missään vaiheessa eikä missään tilanteessa syömään lihaa tai sokeroituja tuotteita. Toinen jo aikuinen. Koulumenestys "ominaisuudesta" huolimatta todella erinomainen, vaikka sosiaalisessa elämässä vaikeuksia onkin.
Tärkein jäi pois eli poikien käytös aina hyvin hillittyä ja ystävällistä, vaikka juuri tuossa kolmen ja neljän iässä olivat melkoisia papupatoja ja kyselijöitä, kuten yleensä muutkin lapset. Sittemmin kylläkin melko vähäpuheisia. Sujuvasti lukemaan oppivat kolme- ja nelivuotiaina ilman opettamista.
- Assimies
Assimies kirjoitti:
Tärkein jäi pois eli poikien käytös aina hyvin hillittyä ja ystävällistä, vaikka juuri tuossa kolmen ja neljän iässä olivat melkoisia papupatoja ja kyselijöitä, kuten yleensä muutkin lapset. Sittemmin kylläkin melko vähäpuheisia. Sujuvasti lukemaan oppivat kolme- ja nelivuotiaina ilman opettamista.
Ja vielä täsmennyksenä, että molemmilla (kuten myös itselläni) on virallinen Asperger-diagnoosi.
- Äiti-ihminen
Tämä on tosi vanha ketju jo, mutta kiinnostaisi, mitä ketjun aloittajan lapselle kuuluu nyt. Saitko apua tai/ja diagnoosia lapsen käytökseen? Meillä on melkein nelivuotias lapsi, jolla nyt hyvin samanlaista käytöstä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102860- 1152135
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431554- 2601398
- 701003
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47911- 55884
Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77880- 44785
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93736