Olemme neljä uotta odotelleet pienokaista ja nyt olen raskaana viikolla kuusi. Tänään alkoi verinen vuoto sekä menkkamaiset kivut joita välillä on mut ei ne niin kovia ole kuin menkkojen aikaan yleensä, varsinkin oikealle puolelle nivusiin koskeen pistävä ja säteilevä kipu. Tietääkö tämä kuitenkin keskenmenoa? Itkettää jo valmiiksi :/
tässäkö tämä sitten oli ;(
surullinen ;(
5871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alkuraskaudessa monella tuntuu menkkamaisia kipuja ja jomotuksia (varsinkin niinä aikoina kun normaalisti olisi menkat) ja se on normaalia. Kasvukivut on myös normaaleja. Jotkut tuntee supistukset vatsakipuna. Myös vauvan huono asento ja painaminen jotain kohtaa voi aiheuttaa vatsakipua. Nämä kivut saattaa olla aika koviakin, joten ei silti kannata olla kovin huolissaan.
Ja tuo vuoto voi tosiaan olla vaan tyhjennysvuotoa, mikä on aivan normaalia.
Mutta ota ihmeessä neuvolaan yhteyttä, niin ei tarvitse huolehtia ja pelätä pahinta.
Hei Surullinen, miten kävi? Mulla on ihan samat oireet, ruskea vuoto runsastui tänään ja viikkokin on sama ja olen jo menettänyt toivoni. Itku ei vaan lopu...
Kesken meni minulla :/ Masentaa vielläin ja tippa tulee linssiin kun ajattelee asiaa ...
Olen tosi pahoillani. Mulla kans vuoto vaan jatkuu. Suuri halaus kohtalotoverilta!
Mullakin keskenmeno muutama pvä sitten. :( Mulla on ihan hirveen tyhjä ja avuton olo, kun kaikki menee dokailemaan ja tekemään "normaaleja" juttuja, ja mua ahistaa se dokaaminen, eikä oikeen enää voi sanoa niille et "oon raskaana"...
Yksi ystäväni (joka on koko tuntemamme ajan väittänyt että vihaa lapsia) paljasti että haluaisi kuollakseen lapsia mutta ei voi koskaan tulla raskaaksi, eikä hoitoja vaivaan löydy.
Anoppini taas paljasti että ennen miestäni hänellä oli lapsi, joka eli 2 päivää, joutui itse hautaamaan kaksipäiväisen lapsensa..
Oman keskenmenoni johdosta olen saanut kuulla nämä tarinat. Ja ymmärsin että ihmiset ovat saaneet kokea paljon pahempaa, kuulla lääkäriltä että ei voi koskaan saada lapsia, ja tajuta että hän on vain kissojensa kanssa koko loppuelämänsä, tai synnyttää oman tyttärensä ja aamulla huomata kuinka pienen sydän on pysähtynyt.
Oma keskenmenoni ei ollut helppo, ei fyysisesti eikä henkisesti. Mutta minulla on mahdollisuus saada lapsia. Toivo ei ole menetetty, ei minulla, eikä teilläkään! Joillain muilla ei ole niin onnellinen tilanne kuin meillä, valitettavasti..
Valoisaa elämänjatkoa teille, ja tsemppiä! :) *HALIT*