En kehtaa kertoa paniikkihäiriöstäni miehelle jota tapailen , olemme tapailleet muutaman kuukauden aijan. Tiedän että pitäisi kertoa hänelle sairaudestani, jotenkin vaan häpeän ja ehkä jopa pelkään että tapailut loppuu siihen paikkaan :/
Tämä asia saa minut ahdistumaan ja turhautumaan !
Onko kellään teillä mitään vinkkiä miten tämän asia voisi kertoa?
Tämä asia saa minut ahdistumaan ja turhautumaan !
Onko kellään teillä mitään vinkkiä miten tämän asia voisi kertoa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moikka!!
Itse pelkäsin aikanaan ihan samaa eli sitä kertomistä, että minussa on jotain vikaa. Lopulta se menikin aika luonnollisesti. Oltiin tapailtu suunnilleen tuon kahden kuukauden verran kun alkoi ykskaks ahdistamaan niin, että purskahdin itkuun kesken hauskan piirretyn. Olihan siinä jonkin verran selittämistä kun toinen nauroi tuhatta ja sataa ;) Jotenkin siinä sitten aloitan kertomaan, että koska tämä on alkanut ja miten se oireilee. En nyt aivan kaikkea sanonut, mutta sen verran että tietää todellisuuden. Kerroin, että tuskin tulen tästä kummemmaksi muuttumaan (vaikka sekin mahdollisuus on), painotin myöhemmin moneen kertaan että jaksaako hän ja tietysti keskustelin asiasta.
Ollaan vieläkin yhdessä (1½v takana) ja hyvin menee. Meidän suhde ei paniikkihäiriöön ole ainakaan vielä kaatunut vaikka valitankin päivittäin sekoavani ja pelkään alkavani kuulemaan ääniä :D Yhdessä sitten nauretaan näille asioille jälkeenpäin vaikka se ahdistus hetkellisesti onkin kovaa. Toivon sinulle onnea matkaan ja rohkeutta ottaa asian esille, turha sitä on salata! Jollakin on diabetes ja jollakin PH, olet varmasti muuten aivan ihana ja mainio ihminen toisen ihmisen kumppaniksi. Ei tähän maailma kaadu!!!